Tänään siis kaksi startti I-HAHin kisoissa. Nämä olivat ensimmäiset viralliset kisat vierailla esteillä ja omaa jännistystä ei yhtään helpottanut kun huomasin pujottelun keppien olevan täysin valkoiset ja pujottelu tapahtui vielä auringon paisteen suuntaan. Samoin arvottu starttinumero sai irvistyksen naamalla, sillä aloitin molemmissa kisoissa ensimmäisenä. Asiaa ei myöskään helpottanut se, että Mörköllä oli ollut vanhempien koirien kanssa edellisenä yönä bileet ja vähiksi jääneet nukutut tunnit näkyivät selkeästi koirassa. Eihän siinä voinut muuta kuin rauhassa tutustua rataan, viritellä koira nopeasti ja lähteä tekemään omaa suoritusta.
Pertti Siimeksen radat olivat kivan kinkkisiä ykkösluokan ratoja. Homman jujuna ei niinkään olleet hämäysesteet vaan hyppykulmat ja niihin oikein ohjaaminen. Jos oli myöhässä tai tumpeloi muuten niin siinä tapauksessa koira päätyi helposti väärälle esteelle. Mörkölle radat eivät tuottaneet pään vaivaa, kiitos hyvin kuuliaisen koirani.
Mitäs sitä muuta kertomaan kun puhtaita suorituksia oli molemmat :) Kummallakin radalla Mörkö tsemppasi väsymyyksestä huolimatta hyvin ja oli mukavasti kuulolla. Ensimmäisellä radalla näkyi oma jännitykseni ja varovaisuuteni ajassa, toiselle radalle pystyin lähtemään jo paljon rennompana kun alla oli onnistunut pujottelu. Kehityskohteiksi nousee seuraavat kolme asiaa: puomi, keinu ja kummankin kunto. Loppuvuosi vietetään näiden teemojen parissa, katsotaan mikä on lopputulos vuoden vaihteessa.
Ensimmäinen rata löytyy täältä.
Pujottelulaskuri naksahti 134/160 (=83,8%). Vaikka nyt on ollut monta onnistunutta toistoa peräkkäin niin vieläkään en uskalla vaikeuttaa harjoituksia... Selkeä teema mitä emme vielä hallitse on ohjaajan puolen vaihto (valssi) pujottelun lopussa, koiran vielä ollessa pujottelussa. Kaikki ongelmat alkoivat aikoinaan siitä että Mörkö ahdistui kun menin pujottelussa sen edelle, ja en ole vielä valmis kokeilemaan kävisikö edelleen niin. En nyt kun saan nauttia kuukausien työn hedelmästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti