Tänään oli se päivä, mitä olen pariin kertaan jo lykännyt tuonnemmaksi ja mitä jostain syystä jännitin uskomattoman paljon. Mörköläinen osallistui ensimmäisiin virallisiin kilpailuihin, kahden startin verran. Radat muutoin sujuivat mukavasti, mukavalla sykkeellä ja suurella sydämellä mutta pujottelu koitui kummallakin radalla kohtaloksi. Tarkemmin pujottelun toiseksi viimeinen väli. Vaikkei nolla-tuloksia näillä suorituksilla tietenkään irronnut, niin kummallakin radalla päästiin kiipeämään kolmannelle palkintopallille :)
En ole yhtään yllättynyt tuosta pujottelusta. Tiedostin hullunrohkean nopeuden pujottelua treenatessa parin viime viikon ajan, ja myös sen ettei pujottelua kerennyt yhtään yleistämään. Nyt pitää palata hieman taakse päin pujottelun kanssa ja hakea uudestaan itsevarmuus mukaan pujotteluun. Käytännössä tarkoittaa että otan tarvittavan määrän tukikaaria käyttöön, uskoisin että jo se että kaaret ovat 20cm päässä pujottelusta korjaa asiaa. Oikeastaan tässä ei ole kyse Mörkön osaamisesta, vaan sisällöstä omien korvien välillä - jostain syystä jännitän pujottellua tosi paljon ja totta kai oma jäykkä jännittynyt käytökseni hämmentää Mörköä. Seuraavaksi siis siedätetään Mörköä suoriutumaan pujottelusta mun jäykkyydestä huolimatta, sekä minua olemaan jännittämättä pujottelua.
Hyvä meistä vielä tulee :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti