Eilen päätin että Mörkön 12 viikkoa kestänyt tauko pujottelun ja A-esteen kohdalta on ohi. Jossakin vaiheessa minunkin on luotettava että koira on kunnossa (kunnes toisin todistetaan) ja sitä myöten alkaa varovaisesti ottamaan rasittavampiakin esteitä mukaan ohjelmaan. Mörkö on kestänyt lisääntyneen rasituksen (ainakin toistaiseksi) loistavasti. Joskin koitan ottaa varman päälle ja tehdään edelleenkin agilitytreenit jossain määrin kevennettyinä. Kun en halua tuota rikkoa.
Hyvän lämmittelyn jälkeen aloitettiin pujottelulla. Namikuppi toiseen päähän ja koira pujotteluun - ja Mörköhän pujotteli! Paineli kyllä alta 3s vauhtia. Seuraavaksi rataa, mikä oli kohtuullisen suoraviivainen ja sisälsi kaksi tiukempaa käännöstä hypyille. Radalla oli puomi mikä korvattiin vierestä löytyneellä renkaalla (koska juoksupuomiprojekti on kesken). A-este otettiin yksittäisen. Hyvä kohtakti joskin ei-niin-itsevarma suoritus. Ei toisaalta yllätä, Mörköä on varmasti sattunut A-esteen ylittäminen vamman alkuaikoina. Loppurata sujuvaa rallattelua, ja viimeisenä esteenä erinomainen pujottelu.
Saatiin loppuverryttelyyn kaveriksi Mörkön suosikki Plus-otus ja tehtiinkin lähes tunnin lenkki.
Treeneistä jäi kaiken kaikkiaan itselle hieman ärtynyt olo, kun jostain syystä Mörkö vain haistelee hallin pohjaa. Onko siellä nameja, vai onko tärppipäiväinen käynyt siellä istuskelemassa. En voi tietää, mutta ärsyttää tuollainen nuohoaminen. Varsinkin kun ei kuulu Mörkön tapoihin. Oma ärtymys tietysti myös siirtyi koiraan, joten ennen kuin kummamllakin oli pahempi fiilis niin tehtiin yhdessä pari kivaa temppua ja loppuverrytelyyn.
Alkaa ajatus kisaamisesta jälleen himoittamaan :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti