Piti olla aurinkoinen sää ja mukavan rento lenkki Nuuksiossa tänään. Eväät pakattuna, juomaa tarpeeksi sekä kaikille varmuuden vuoksi lämmintä mukana. Tiedossa noin kolme tuntia luonnossa nauttimista ja talvella löydetyn reitin tutkimista kevätvaatteissaan.
Lenkki alkoikin kivasti. Aurinko paistoi. Monet muutkin olivat löytäneet myös Nuuksion hieman harvinaisemmat reitit. Mörkö juoksi poikkeuksellisesti flexissä (jottei kummankaan tarvinnut stressaantua remmistä). Kilometrin jälkeen availin takkia ja kolmen kilometrin jälkeen tungin takin reppuun. Hyvällä mielellä. Kunnes... Mörkö ONTUU! Tietty lenkin kauimmaisessa mutkassa. Selkeästi aristi tassua painellessani sitä, mutten saanut enää rajattua ongelmaa mihinkään tiettyyn varpaaseen tai muuhun tiettyyn kohtaan. Ei ollut roskia tai havunneulasia myöskään tassussa. Tasaisella käveli melkeinpä puhtaasti, mutta ei kestänyt yhtään kiihdytyksiä, kiipeilyjä tai hyppyjä. Ei auttanut muuta kuin kävellä suorinta tietä autolle, mutta suorinta reittiäkin matkaa tuli reilu kuusi kilometriä. Tämä matka mentiin raput sylikyydissä, sekä nostelin Mörköä puunrunkojen ja pahojen paikkojen ylitse. Sylissä herra ei olisi oikein halunnut viettää pakkoa enempää.
Voi surku! Kotiin päästyänin koira oli täysin kolmijalkainen, mutta kipulääkettä annettuani ja muutaman tunnin levon jälkeen Mörkö varasi jo etutassulle. Hiton hitto. Huominen päivä vapautui kun ei tuon kanssa voi tietenkään koulutukseen mennä.
"Onneksi" on sentään toinen etujalka kuin mikä vammautui loppuvuodesta. Ei tarvitse itse kokea syyllisyyden tuntoja että sama vamma olisi uusiutunut kaikesta varovaisuudesta huolimatta. Harmittaa silti. Toivottavasti kyseessä on vain jokin pieni nyrjähdys ja että piakkoin ollaan taas kunnossa.
Vanhempien koira tuli hoitoon, eikä voi ymmärtää kun leikkikaveri vaan nukkuu. Selkeästi kipu (ja/tai lääke) vie voimat pieneltä mieheltä. Hyvä se on nukkuakin nyt, että tassu saa lepoa ja tervehtyy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti