Mörkö 11v

 Taas meinasi livahtaa Mörkön tärkeä päivä minulta ohitse! Mörkö on jo 11v. Vaikea sitä on kyllä uskoa, kun koira jaksaa naurattaa päivittäin leikkisyydellään. Pitkätkin lenkit menevät vielä hyvällä vauhdilla. Ihan pientä jäykkyyttä on havaittavissa takaosassa, mutta ihme se olisikin jos ei mitään olisi. Kuitenkin Mörkö hyppää itse sänkyyn ja sängystä pois, kulkee tarvittaessa rappuset ylös ja alas, on sisäsiisti ja nukkuu yönsä selkääni vasten tai minun kainalossa. Ainoa selkeä muutos aikaisempaan on se, ettei Mörkö oikein tahdo kestää koleaa. Sekin asia hoituu sadetakilla kun mennään sateella ulos.

Muistutan itseäni päivittäin, että nauti nyt Mörkön seurasta kun koirasta on vielä 100% kaveriksi. Ei se kaukana tulevaisuudessa ole kun lenkit alkaa lyhenemään ja vauhti hidastumaan. Kun katse ei ole enää niin kirkas eikä mieli välttämättä enää niin virkeä. Mutta niin kauan kun nämä asiat eivät meitä hidasta, nautitaan yhteisestä matkasta! Mörkön kanssa on jo hurjan paljon yhteisiä kokemuksia kertyneenä, ja toivon kovasti vielä monen kokemuksen tarttuvan matkaan niin arjessa kuin ehkäpä vielä kisakentilläkin.

Yllätyksellinen 2020 ja suunnitelmat 2021

Vuodesta 2020 muodostui erittäin yllätyksellinen - koronasta riippumatta! Toki korona toi omat kuvionsa vuoteen etätöineen ja peruuntuneina tapahtumina, mutta kyllä harrastusrintamalla tapahtuneet asiat olivat yllätyksellisiä monella tapaa. Harrastin paljon monipuolisemmin kuin vuosiin, lenkkeilin enemmän kuin vuosiin - yksinkertaisesti nautin olemisestani tosi paljon!

Vietin koko vuoden kotona vauvaa hoitaen. Tämä on toisaalta mahdollisuus, toisaalta rajoite. Alkuvuodesta pääsin tekemään tosi kivasti lenkkejä päivittäin. Sitten vauvan päiväunirytmi muuttui ja tuli kesä mökkeilyineen rikkoen keväällä kehkeytyneen hyvän rutiinin. Syksyllä kun vauvan unirytmi oli taas suosiollinen lenkkeilylle aloitin itse viikkojen sairastelun (ilman koronaa!). Toivon että pitkistä päivittäisistä lenkeistä tulee taas rutiini heti ensi vuoden alusta. Ainakin lapsi rakastaa olla kantorepussa, ja repun kanssa pääsee helposti metsään. Haasteena vauva taas tuo treeniajan vähäisyytenä. Käytännössä ainoa mahdollisuus tehdä mitään koiriin liittyvää (pesut, treenit, jumpat) tapahtuu vauvan ainoiden päiväunien aikana. Jotta treenaaminen on tehokasta, olen ottanut tavaksi suunnitella seuraavat treenit niin agilityssä, tokossa kuin rally-tokossa. Kun aikaa jossain kohtaa vapautuu, niin pystyn muutamassa minuutissa tekemään treenin eikä ihmettelyyn tai suunnitteluun mene aikaa. Tämä treenien valmiiksi suunnittelu sopinut minulle hirveän hyvin, tulee samalla tehtyä välitavoitteita ja seurattua missä mennään päätavoitteen suhteen.

Hetki ennen liikkeelle lähtöä.

Me. Mun aarteet. Mun kaikkeni.

Koiralenkillä. Harvemmin nukkuen.

Mökkikausi oli meillä tänä vuotena erityisen pitkä. Vietimme 40+ yötä touko-lokakuussa mökillä. Yleensä olemme mökkeilleet kesä-elokuussa, joten oli oikein virkistävää nähdä mökki ympäristöineen niin kevät-, kesä-, kuin syysasussaan. Toukokuussa hyödynnettiin pihapiirin siivoamista pajuista ja muista huonossa paikoissa kasvavista taimista. Kesäkuukausien aikana otin missiokseni lupiinien leikkaamisen. Jouduin lopulta niittämään lupiinit viiteen kertaan, viimeisten sitkeiden lupiinien kukkiessa lokakuussa. Syksyllä tyhjennettiin metsää marjoista ja järveä kaloista, sekä nautittiin huikeasta tähtitaivaasta täydessä pimeydessä. Tänä vuonna emme olleet kovinkaan pitkiä pätkiä mökillä putkeen, vaan vietettiin useampi lyhyempi pätkä. 

Mustikkasuut

Suattaapi sattoo, suattaapi olla sattoomatta.

Kesäpäivän huvia

Kukkii se! 16.10.

Rauha. Pimeys. Hiljaisuus.

Mörkön tavoitteet vuodelle 2020 olivat:

- Terveys, terveys, terveys!

- Agilityssä kisaamista vielä pienimuotoisesti ennen lajista eläkkeelle jäämistä. Ehkä halli-SM?

- Ajattelin aina että  rally-toko ja toko tulevat kuvioihin agilityn jälkeen, mutta varovainen ehkä tälle ajatukelle

- Enemmän lenkkeilyä, syliä sekä vieressä nukkumista

Mörkön tärkein tavoite toteutui terveyden suhteen. Muutama naarmu mahtuu aina vuoteen, mutta muuten koira ei eläinlääkärien palveluja kaivannut. Hieman huomaa iän jäykistäneen koiraa, ja varsinkin sateella Mörköä alkaa paleltamaan. Hoidetaan mieltä sylittelemällä ja kainalossa nukkumalla sekä fyysistä puolta monipuolisella kehon aktivoinnilla. Tavoitteena iloinen ja tasapainoinen vanhuus.

Jäi niin harmittamaan vuoden 2019 viimeiseksi jääneet agilitykisat liukastumisesta aiheutuneine vammoineen, että alkuvuodesta aloin kuitenkin miettimään kisaamista. Osteopaatilla käynti vahvisti sen, että koiran kanssa voi vielä harrastaa. Tarkoituksenani oli kilpailla maalis-kesäkuu, mutta korona rajasti kisaamisen käytännössä kesäkuuhun. Mörkö kävi juoksemassa kahden startin verran, ja voi pojat miten nautin tuon koiran kanssa tekemisestä! Sääli että jossakin vaiheessa on vain myönnettävä että ikää on, joten hyviin kisoihin oli hyvä lopettaa vielä kun terveys on kunnossa. Leppoisia eläkepäiviä agilitystä Mörkö <3

Syksyllä yllätin itsenikin ilmoittamalla Mörkön toko-kisoihin, ja vieläpä kahdesti. Ensimmäisiin mentiin kylmiltään, toisiin jo treenasin hieman, kolmansiin tein jo oikeasti ajatuksella treeniä mutta näitä kisoja ei koskaan koronan takia tullut.

Mörkön tavoitteet vuodelle 2021:

- Kaikista tärkeimpänä vaalia terveyttä

- Suunnitelmissa viimein hommata lisenssi ja kisata tokossa ja rally-tokossa

- Lenkkeilyä, syliä sekä vieressä nukkumista

Tikrun tavoitteet vuodelle 2020 olivat:

- Terveys on tärkein, tietenkin

- Juoksupuomin valmiiksi saaminen

- Agilityssä kakkosiin ja kolmosiin

- Luonnetesti

- Enemmän lenkkeilyä

Tikrukin on viettänyt terveen vuoden. Eläinlääkäreillä ei ole käyty ja osteopaatilta on joka kerta tullut hyvää palautetta. Jumppailua olen koittanut tehdä viikottain, enemmän pitäisi kyllä tehdä. Tikrun kroppa on nyt muuttunut lihaksikkaammaksi elastisuuden säilyessä. Olisi kiva viedä koiraa näyttelyyn katsomaan mitä mieltä tuomarit olisivat Tikrun täyttyneestä kropasta.

Taisin viime vuonna jo hehkuttaa että juoksupuomi on valmis. Olihan se sinällään, että tyydyin hyväksymään korkealle osuvat osumat. Kevään koronatauon aikana aloin kuitenkin miettimään että jos vielä kerran ottaisin puomin työn alle, että saisin suorituksesta omien tavoitteideni näköisen. Toukokuusta aloitin juoksupuomin aivan alusta, ja nyt vuoden lopussa usko on kova että vuoden aikana tehty työ on lähikuukausina maalissa. 

Samainen korona teki myös sen, että lopulta Tikru kävi kisaamassa agilityssä kaksi starttia. Syksyllä kerkesin kyllä ilmoittaa Tikrun kisoihin, mutta näitä kisoja ei sitten koskaan tullut. Pakotetulla kisatauolla olen treenaillut puomin lisäksi muita perusjuttuja kuten in-in ja suuntakäskyjä. Kun kisaamaan päästään toivon että virheettömät radat tulevat nopeasti. Haaveilen edelleen SM-kisoista, mutta kyllähän tämä hiukan huonolta näyttää kun Tikrulla on tässä vaiheessa kaksi nollaa ykkösistä.

Enpä edes muistanut että tavoitteissa oli ikuisuusasia, eli luonnetesti. Syksyllä sain päähäni käyttää Tikrun luonnetestissä. Onneksi näin, koska kun saatiin 10 pistettä niin samalla saatiin uusimismahdollisuus minkä ajattelin käyttää ensi vuotena. En yhtään tunnista koiraa luonnetestin tuloksesta. Olen koittanut lukea lappua monella ajatuksella, sillä oikeasti haluan oppia koirasta uutta. Aikoinaan luonnetestitulos avasi minun silmäni Mörkön maailmaan ja tästä alkoi meidän sujuvampi harrastaminen. Vaikka miten haluaisin saada samanlaisen oivalluksen Tikrun tuloksesta, en ole sitä punaista lankaa vielä löytänyt.

Näyttelyissä käytiin yhden ainokaisen kerran. Kaivarissa Tikru yllätti voittamalla valiourokset. Minulla olisi ollut haluja käydä useammasakin näyttelyssä,mutta minkäs teet. Ehkä ensi vuonna pääsisi jo ulkomaillekin? Oikeasti en kyllä tähän usko.

On Tikrukin treenaillut tokon persuteita. Sivulle tulo toimii, seuraaminen on kesken. Istu onnistuu, seisominen ja maahan meno käsiavuin. Jatketaan kotitreenailua mahdollisuuksien rajoissa ja katsotaan mihin tämä johtaa.

Tikrun tavoitteet vuodelle 2021:

- Terveyttä vaalitaan ja ylläpidetään

- Juoksupuomin valmiiksi saaminen

- Agilityssä kolmosiin

- SM-kisat

- Luonnetesti

- Hassuttelua, sylittelyä, metsässä juoksemista sopivassa määrin

Tikrun viikkotreenit

 Olen kipuillut aika paljonkin sen kanssa etten ole oikein löytänyt Tikrulle sopivaa treeniryhmää pariin vuoteen. Kaksi edellistä olivat kyllä hyviä perustaitojen treenaamisessa ja vahvistamisessa, mutta muu ryhmä eteni Tikrua huomattavammin hitaammin. Niinpä en oikein kokenut treenejä antoisaksi, vaan ennemmin treenasin omia juttujamme itseksemme. Treeniryhmässä kävin lähinnä treenaamassa häiriötreeniä. 

Tälle talvikautta löytyikin melko mainio ryhmä. Ei se edelleenkään anna niin paljon kuin haluaisin, mutta toisaalta on muistattava että koulutusta tehdään seurassa talkoovoimin. Joten olen ihan tyytyväinen. Saadaan säännöllisyyttä, häiriötä, ratatreeniä ja useimmiten eriättin hyvää ohjausta. Parasta on että ryhmä treenaa muuten viikottain, mutta joka kolmas viikko on omatoimitreenit. Näin perheellisenä on ihan kiva että on yksi arki ilta enemmän vapaana ja toisaalta näinä viikkoina pystyn treenaamaan joko itsekseni päivisin enemmän tai käydä ulkopuolisella kouluttajalla. Perfect!

Tänään oli tarkoitus tehdä ensin 14 esteen rata ja siihen perään puomia. Mutta kun rata meni kerrasta putkeen, niin en tahtonut pilata fiilistä enää hinkkaamalla puomia. Niin mahtavaa kun työn tulokset alkavat viimeinkin nivoutumaan yhteen ja näkymään sulavana yhteistyönä. Radalla oli leijeröintiä, kontaktien ali meneviä (häiriö)putkia, haasteellinen pujotteluun meno ja poistuli ja myös ne jostain syystä minulle epävarmat keinu ja rengas. Tikru pisti menemään matalalla matkaavoittavalla laukalla ilman pienintäkään epäröintiä. Niin hurjan siisitä! Minun taitava pieni Tiikerini <3

Saas nähdä miten koronarajoitukset jälleen sotkevat suunnitelmia. Alkaisi hieman starttaaminen kutkuttamaan, mutta kaipa olen pakotettu treenaamaan todo-listaa lyhyemmäksi. Sekään ei ole huono vaihtoehto, sillä ensi vuoden SMiin jää koko ajan vähemmän aikaa kerätä tarvittavat nollat. Helppoahan se on sanoa ykkösluokan koiran kanssa :D

Puuhastelusta suunnitelmalliseksi

 Syksyn aikana jostain päähän pälkähtänyt ajatus on kehittynyt viikkojen aikana tavoitteelliseksi suunnitelmaksi. Siinä missä syyskussa vain keksin katsoa missä Mörkön tokon kanssa mennään, niin nyt suunnittelen treenejä tulevaisuutta ajatellen. Tähän on ehkä eniten vaikuttanut se, etteivät lauman urokset ole edelleenkään kaveraantuneet. Oikeastaan Mörkön jäädessä eläkkeelle agilitystä on rauha hävinnyt kokonaan. Koirat tappelet aivan liian usein, aivan liian lähellä lapsia ja valitettavan usein on verikin lentänyt. Joten jotain piti tehdä, ja yksi merkittävä muutos on se että molemmat koirat lähtevät mukaan treeneihin. Näin on kotiin tultaessa alkavat tappelut jääneet kaikki, kun kumpikaan ei pääse lällättelemään toisilleen. Ja koska minulla on molemmat koirat mukana, niin samalla sitä treenaakin molempien kanssa. Tämä on vaatinut minulta hieman joustamista, sillä en tykkää treenata kahta koiraa samalla kertaa. Onneksi sentään laji on eri. Jotta treenit pysyvät muutaman minuutin mittaisina sekä tehokkaina, ne on suunniteltava. Ja jos suunnittelee voi hyvin tehdä treenaamisesta tavoitteellistakin. 

Olen yllättynyt siitä miten taitava Mörkö on teknisesti, vaikkei tämän pitäisi olla yllätys laisinkaan kun on Mörkönkin kanssa aikoinaan treenattua tokoa paljonkin. Se yllätti myös miten vahvasti Mörkö ahdistuu kisatilanteessa, tätä kun ei agilityssä näe. Luulen eron johtuvan siitä, että kun laukkaa ei voi ahdistua. Tokossa ja rally-tokossa on aikaa havannoida ympäristöä, alkaa epäröimään, muuttua epävarmaksi ja lopulta Mörkö tippuu omaan kuplaansa. Joitakin vuosia sitten työstin tätä kuplaantumista ja epävarmuutta paljonkin Mörkön kanssa ja silloin saatiinkin tosi kivaa edistymistä ja lopulta ALO1 tuloskin. Nyt en syksyn kisoihin asiaan niin paneutunut, ja välittömästi kuplaantumista alkoi näkyä uudestaan. 

Treenien kantavaksi teemaksi oli siis helppo laittaa varmuus. Harjoitella kontaktin pitoa erilaisissa häiriöissä. Harjoitella kehäänmenoja. Harjotiella liikkeiden alkuja. Tasapainoilla sen kanssa että tulee tehtyä tarpeeksi monta toistoa että saa rakennettua uskoa ja varmuutta ilman että tekee sen yhden toiston liikaa mistä taas kumpuaa epävarmuus. Toki satunnaisesti epävarmuuden esiin tuleminen on hyvästäkin, pääsee treenaamaan ja palkkaamaan myös sieltä kuplasta poistulemista ja sitä että kontaktissa on turvallista olla. Ilman epävarmuuden esille tulemista ei voisi myöskään tietää seuraavaksi vaikeinta asiaa, mikä ahdistaa pientä Mörköä.

Paljon mieluummin treenaisin teknisiä asioita, kuin treenaisin henkisiä asioita. Kait epävarmuus ja ahdistus menee samaan kategoriaan kuin ääntelevä tai ylivirittynyt koira. Tasapainon etsintää nämä ovat enemmän ja vähemmän. Toki kun koira osaa tekniset osa-alueet hyvin, niin epävarmuuttaakaan ei pääse esintymään niin paljon. Henkisten asioiden huomaaminen, analysointi sekä treenisuunnitelman tekeminen vaatii ainakin minulta huomattavasti enemmän kuin jonkin teknisen asian kouluttaminen. Opettavaista on, ja hyvä niin.

Mörkö on nyt siis treenaillut useamman kerran viikossa, välillä kotona mutta useimmiten eri kentillä ja parkkipaikoilla. Treenit ovat olleet muutaman minuutin mittaisia, ihan maksimissaan viisi minuuttia. Ei se koesuorituskaan pidempään kestä. Pääsääntöisesti olen treenannut vain yhtä asiaa, joskus harvoin olen tehnyt kahta. Mörkön itsevarmuus on kasvanut kivasti ja nyt ihan viimeisen viikon aikana ei ole kertaakaan näkynyt ahdistumista tai liikkeen hyytymistä. Sitähän en voi tietää mitä pienen koiran pään sisällä tapahtuu, mutta ei ainakaan mitään niin suurta että se näkyisi tekemisessä. Itseasiassa Mörkön kanssa on todella mukava treenata, juurikin sen takia kun se osaa alo-luokan liikkeet hyvin, on mukavasti motivoitunut ja parhaimmillaan koko koiran olemus nauraa. Minä niin nautin Mörkön kanssa tekemisestä, ja toivon että päästään vielä tekemään kisa-areenoille rennolla asenteella!

Syksyn tuntua

 

TOKOa Pieksämäellä

 Tästähän alkaa tulla tapa. Jälleen toko-kokeessa, tällä kertaa Pieksämäellä. Se on jännä miten asiat voi mieltää totaallisen väärin. Olen jotenkin ajatellut, että mökkiä lähimpänä isona paikkana olisi Jyväskylä, sitten ehkä Mikkeli tai Kuopio. Todellisuudessa lähinnä on Pieksämäki puolen tunnin ajomatkan päässä. Paikka on siis lähempänä kuin monet pääkaupunkiseudun agilitypaikat!

Tähän kokeeseen kerkesin jo hieman treenatakin. Kävin jopa kerran kenätälläkin. Muutoin treenasin lähinnä keittiössä kontaktinpitoa. Pelottavan vähän kerkesin tehdä kaukoja ja kapulan pitoa. Näillä eväillä taas kokeeseen...

Ensimmäistä kertaa hiukan hirvitti kun paikalla olosa vieressä oli todella iso rotweiler uros. Ja vielä kun uros otti jalat alleen kesken kaiken. Koira ei onneksi ollut mitenkään kiinnostunut varsin piskuiselta näyttäneestä Mörköstä. Tähän episodiin ei meidän koe kuitenkaan kaatunut, vaan siihen yksinkertaiseen asiaan ettei Mörkö syystä tai toisesta suostunut menemään paikalla olosta maahan. Tästä siis 0 ja heipat ykköstulokselle.

Yksilöliikkeissä Mörkö paineistui alkuun minulle tietämättömästä syystä, mutta taisteltiin kuitenkin seuraamisen (5) ja maahan menon (7) läpi. Luoksetulossa (9) näkyi vielä rippeitä epävarmuudesta. Kaukokäskyissä (8) koin itse epämukavuuden hetken kun ensimmäisen "käsky" sanan kuullessani päässäni kumisi vain tyhjyys. Käsky, mihin? Jätä koira? Laita maahan? No maahanpa tietenkin. Mörkö nousi istumaan ja meni maahan, mutta oma sekoiluni näkyi siinä ettei enää noussut ylös. Hypyssä (10) koin ahaa-elämyksen kun ennen omaa vuoroani hyppyä kokeillessa (varsin järkevää treenata ennen koeatta...) havaitsin että Mörkö kiertää hypyn hyppy-käskyllä mutta suorittaa oikein yli-käskyllä. Kapulan pidosta (10) ei ollut tuomarilla sanottavaa. Kokonaisvaikutus 9. Näillä eväillä 130 pistettä, ilman paikkamakuta. Myönnän että tuli kerran jos toisenkin mietitty jos... olisi ollut helposti mahdollisuus ykköst-tulokseen.

Mökki lokakuun pimenevässä illassa. Selän taakse laskeutunut aurinkio sai aikaan hauskan efektin, ikään kuin mökin takana olisi suurempikin valon lähde.

Tikru roskanaama

Perjantai-illan idea: äkkilähdöllä TOKOon

 Joskus saa hyviä ideoita, joskus vähän vähemmän hyviä ideoita. Tiesin jo tämän idean syntyessä, etten ole menossa hakemaan menestystä vaan ennenmminkin kuntatsekkausta että missä mennään. Keksin nimittäin ilmoittaa Mörkön seuraavan päivän TOKO-kisoihin. Sinällään ihan pöhkö idea kun koiran kanssa ei olla tehty mitään tokoon viittaavaa reiluun kahteen vuoteen. 

Niin sitten tänään kävin kisaamassa, hyvin ja huonoin tuloksin. Eihän ALO3 117 pisteellä nyt mitenkään päin katsottuna ole hyvä tulos. Toisaalta taas koiran suoritus oli ihan odotettu pitkän tauon jälkeen. Oma näkemykseni koiran taitotasosta oli varsin realistinen. Nyt tiedän mitä pitää treenata, ei tarvitse arvailla. Mörkö paineistuessaan koittaa kadota omaan kuplaansa, ja niin koitti tälläkin kertaa seuraamisessa mutta olen tosi tyytyväinen että pystyin auttamaan koiran pois kuplastaan. Meidän epäonneksi liikkeiden suoritusjärjestyksen alussa oli heti ne vaikeimmat liikkeet, joten ei ollut mitenkään yllätys että neljäs liike meni aivan pelleilyksi.

Paikallamakuu: 5 - Mörkö meni jostain syystä vasta toisella alas ja vielä hämmästyttävämpää oli että nousi vasta kolmannella ylös

Estehyppy: 0 - Tämä jaksaa aina hymyilyttää kun agilitykoira kiertää esteen. En käsitä, mutta toisaalta ihmekkös tuo kun ei toko-hyppyä ole ikinä treenattu 

Kaukokäskyt: 10 - Iso yllätys että liike meni näin sujuvasti. Oletin että tarvitsee tuplakäskyt istumiseen

Kapulan pito: 9 - Mietin miten tämä mahtaa sujua kaukokäskyjen aiheuttaman paineen jälkeen... hyvin meni, siitäkin huolimatta että tämä on ehdottomasti vaikein asia Mörkölle.

Liikkeestä maahan: 0 - En saanut  koiraa ollenkaan kuulolle, turha odottaa silloin seuraamista tai muutenkaan käskyjen kuuntelua. Mörkö oli selkeästi paineistunut alun liikkeistä. 

Seuraaminen: 5 - Edelleen koira koitti sulkeutua omaan kuplaansa, mutta sinnikkäästi pääti yrittää loppuun saakka ja lopettaa vasta kun saadaan pari askelta kelvollista suoritusta. Mitäpä sitä itse turhaan asiasta menettään malttiaan, kun tässä vaiheessa tiesin jo tulosten menneen ja lähinnä keskittyväni koulutuksellisesti suoritukseen

Luoksetulo: 9 - Edellisen liikkeen sinnikyys näkyi siinä että Mörkö oli jälleen oma itsenä liikkeen alussa. Sivulle istumatta jättäminen jokin aivopieru, mutta ihan ymmärrettävää kun tosiaan en käynyt liikkeitä ollenkaan läpi.

Kyllä toko on vain kivaa :) En tiedä miksi, mutta tykkään lajista tosi paljon. Sinänsä hullua että 98% vietän aikani kuitenkin agilityn parissa. Pieni muutos tähän loppuvuodeksi, sillä katselin sillä silmällä tulevia kokeita että ehkä pariin voisi ilmoittautua.

Yllättäen luonnetestiin ja luonnetestiyllätys

 Joskus kannattaa herätä todellisuuteen. Havahduin siihen että ensi kesänä on viimeinen mahdollisuus luonnetestata Tikru. Pikainen katsaus Virkkuun ja viestiä Kuopiossa järjestettävään luonnetestiin, että jos tulee peruutuspaikka olen käytettävissä kahden tunnin varoituksella. Vietimme pitkää viikonloppua muutenkin mökillä, joten luonnetesti reilun tunnin päässä olisi kohtuullisen matkan päässä. Muistin jopa pakata mukaan rokotustodistuksen, rekisteripaperit ja solkipannan. Tosin kokeilin pannan sopivuutta vasta reissun päällä.... vähän löysä, mutta ajoi asiansa.

Sunnuntai tuli ja mitään ei kuulunut. Kunnes puolilta päivin soi puhelin että tuletko? No totta kai! Koira mukaan, tavarat matkaan ja menoksi. Olin onnekas ja testipaikalta löytyi kuvaaja. Video puhukoon puolestaan.

Sitten se yllätys. Olen aina sanonut etten oikein tiedä onko Tikru täysin lapanen vai kovempikin tyyppi. No nyt tiedän että 20.9.2020 klo 15.40 Tikru oli 10 pisteen arvoinen otus. Lapanen ilman peukkuja. Olin kieltämättä hyvin hämmentynyt, sillä olen pitänyt Tikrua paljon parempana harrastuskoirana Mörköön verrattuna ja Mörkönkin luonnetesti oli aikamoinen järkytys aluksi.  Mikä on se voima millä Tikru toimii? Mörkön testi auttoi minua ymmärtämään koiraa ja oli apuna siihen että muutin koulutustapojani Mörkölle paremmin sopivaksi ja sitä myöten saavutettiin "surkimuksella" paljon. Vajaa viikko myöhemmin en oikein tiedä miten osaisin luonnetestitulosta hyödyntää Tikrun kanssa, pitää vielä pohtia ja pyöritellä asiaa mielessäni. Tikru ei kuitenkaan testin jälkeen ollut muuta kuin oma itsensä, joten luulen vieväni Tikrun ensi kesänä uusintatestiin. Onneksi heräsin ajan kulumiseen, sillä nyt on ensi kesä aikaa (kun 6kk karenssiaika on kivasti mennyt ennen kevättä). Mielenkiintoista nähdä kuinka identtiset tulokset tulevat. Ihan helpolla tuomarit eivät nykyiseenkään arvioon päässeet, sillä pohtivat asiaa miltei puoli tuntia.

Luonnetesti 20.9.2020

 Toimintakyky -2 Riittämätön

Terävyys +1b Koira joka ei osoita lainkaan terävyyttä

Puolustushalu +1 Pieni

Taisteluhalu -2 Riittämätön

Hermorakenne +1b Hermostunein pyrkimyksin

Temperamentti -1b Hieman välinpitämätön

Kovuus +1 Hieman pehmeä

Luoksepäästävyys +2b Luoksepäästävä, hieman pidättyväinen

Laukauspelottomuus ++ Laukauskokematon

Loppupisteet 10

Mun sankarit ;)

Juoksariyksärillä Juulia Savolaisen opissa

 Olen jo pari vuotta ollut enemmän ja vähemmän hämilläni siitä kun Tikrun juoksupuomi ei oikein edisty. Tietty asiaan vaikuttaa pari minun raskautta ja siitä koitunutta pidempää taukoa. On vaikea edistyä jos treenaaminen tapahtuu useiden kuukausien välein, ja vieläpä opetustapaa kertaalleen muuttamalla. 

Viime syksynä tein juoksaria ensimmäistä kertaa enemmän ajatuksella neljän kuukauden ajan, mutta vaikka koko syksyn kävin joka toinen viikko ammattilaisen ohajuksessa ei homma oikein tuntunut edistyvän. Neljä kuukautta myöhemmin minulla oli tasaisella paljon varmemman oloisesti työskentelevä koira, mutta puomilla homma tuntui olevan aika suuri kysymysmerkki koiralle. Epäilin jo silloin ettei tehtävä ole oikeasti Tikrulle selkeä, mutten osannut kysenalaistaa sitä kun kaikki sanoivat Tikrun selkeästi ymmärtävän tehtävän kun teki tasaisella niin hyvää työtä.

Jälleen juoksari jäi kevääksi kunnes kesällä päätin ottaa viimeistä kertaa asian työn alle. Johan nyt on per**le jos ei yhtä juoksariprojektia saa valmiiksi. Muuten kisavalmis koira menee aivan hukkaan. Joten ostin ensin Ilomme-kurssin, jonka anti oli kohdallani äärimmäisen tärkeä mutta toisaalta mitätön. Tärkein anti koko kurssilla on ollut se, että otin itseäni niskasta kiinni ja tein kunnon juoksutargetin ja helposti puomiin kiinnitettävän maton. En vain jaksaa säätää treeneissä, kun treeneissä voi keskittyä itse asiaankin. Toki kurssin myötä aloin jälleen treenaamaan säännöllisemmin kropan hallintaa ja erilaisia takajalkojen taitotehtäviä, mutta eivät nämä mitenkään uusia juttuja olleet. Hyvänä katalysaattorina kurssi kyllä muuten toimi, sain viimein treenattua säännöllisesti ja pidettyä treenipäiväkirjaa.

Koko kesän treenasin vain targettia. Suoria lähestymisiä, vinoja lähestymisiä. Suoria poistumisia, vinoja poistumisia. Niin että itse olen liikehäiriönä tai jään taustalle. Oli muita koiria ja lapsia häiriönä. Ja Tikruhan suoritti targettia reilusti yli 90% onnistumisprosentilla. Elokuussa otin puomin rampin mukaan harjoituksiin ja kyllä Tikrun osumat puomilla olivat paremmat kuin ennen, mutta vieläkään se ei mitenkään hakeutunut targetille. Olin hämmästänyt sekä hämilläni. Koitin keksiä kuka voisi osata auttaa, keneltä kysyä neuvoa.

Tänään sitten Juulia Savolaisen yksärillä sain ymmärrystä ja selityksiä. Ei Tikru oikeasti ajatellut suorittavansa targetille, se oli vain opittu reitti namimaatille/namikupille/palkaavan ihmisen/piilossa olevan palkan luokse. Takajalkaosuma oli muovautunut sopivaksi tavaksi ylittää target, koska näin sai parhaimman pidon ja voiman poistua targetilta. Kun etupalkka otettiin pois, ei koiralla ollut mitään mielenkiintoa targettia kohtaan. Mielenkiinto kyllä syntyi erittäin suureksi kun laitoin koiran nähden targettia maahan, mutta tässäkin triggerinä toimi minun toiminta eikä niinkään koiran halu päästä targetille. No tämähän selittää sen miksei target tunnu olevan puomilla koiran tavoittelun kohde. 

Pohdittavaksi  jää nyt miten saada itse targetista toiminnan kohde, miten kasvattaa motivaatiota siihen. Lelupalkka tai ainakin namipallo tulee nyt käyttöön, ja tämä lisää asian monimutkaisuutta huomattavasti kun Tikru ei ole mikään maailman innostunein lentävän lelun perään lähtijä. Se jahtaa ja retuuttaa kaikkein mieluiten. Iso pähkinä on nyt purtavana, ja voin myöntää että juuri nyt hirvittää astua pitkälti omallekin epämukavuusalueelle. Omaa motivaatiota kasvattaa se, että todennäköisesti muu opittu toiminta siirtyy kyllä targetille nopeasti KUN nyt ensin keksin ratkaisun tähän tämän hetken ongelmaan. Kaikki tehty työ ei missään nimessä ole mennyt hukkaan, vaan se on nyt hetken tauolla.

Sain Juulialta myös puomilla olemiseen ja puomilla rentouden kasvattamiseen hyvät ja yksinkertaiset ohjeet miten edetä. Myös tulevaisuuden treenistepit ovat selvillä, sitten kun target on kohde myös koiralle. Pitkästä aikaa tiedän missä oikeasti mennään, mitä pitää tehdä ja aika pitkälti vielä miten kannattaa tehdä. 

Ylipäätänsä sain ensimmäistä kertaa vuosiin maksullisesta koulutuksesta ajatuksia, idoita ja konkreettisia ohjeita. Minusta tuntui pitkästä aikaa, että kouluttajaa oikeasti kiinosti viedä meitä eteen päin eikä vain ohjata ko kerran treenit läpi. Olen ollut monellakin hyvällä kouluttajalla viime vuosien aikana, mutten ole aikoihin ollut näin innostunut siitä että minua kuunneltiin kokonaisvaltaisesti. Ei vaan todettu että hyvinhän se meni, jatka samaan malliin. 

Viikkotreenit leikki-ikäisen kanssa

 Vaikka kuinka olen toivonut pääseväni itsekseni viikkotreeneihin, niin lopulta hellyin ottamaan leikki-ikäiseen mukaan. Hän kun on jo useamman viikon kysellyt milloin mennään hallille treenaamaan. Koita siinä sitten selittää ajatnajua ymmärtämättömälle että treeneissä menee sitten kaikkinensa 2h, hän kun varmasti mielikuvissaan oli käymässä 10min täsmätreeneissä. Tällaisissa nopeissa treeneissä kun lapsi on ollut useinkin mukana.

Onneksi lapsi opettaa joustavuutta, kekseliäisyyttä ja keskeneräisyyden sietämistä. Mukaan otettiin potkupyörä ja hallilta löytyy jonkun jäämistönä polkutraktori ja paloauto. Lapsi kun on järkevä niin oikeastaan hetkeäkään uskonut etteikö treenit onnistu. Se on vain aina hieman kysymysmerkki että miten hyvin pystyn paneutumaan treeneihin, tai toteuttamaan suunnitelmani.

Kotoa treeneihin. Hallista polkutraktori ja paloauto ulos kentänlaidalle. Tällä kertaa olin enemmän kuin kiitollinen että kentällä oli valmiiksi rakennettu rata. Säästetään näin paljon aikaa, vaikka lapsi kyllä tykkäisi laitella rimoja paikoilleen. Yleisesti en niin tykkää että koulutaja käyttää valmista ratapohjaa, mieluummin käytän aikaani sellaisen kouluttajan kanssa joka oikeasti haluaa viedä treenattaviaan eteen päin ja suunnittelee treenin ryhmän tarpeiden mukaisesti. Pikainen rataan tutustuminen ja lapsi potkupyörän selkään ja lämmittelemään. 25min aikana keretään ottaa pari kisaa (lämmittellyspurtit), ihmettelemään sorsia ja puskapissat. Oma treenivuoro.

Omalla vuorolla pääsin keskittymään täysin tekemiseen, sillä lapsi istui kuuliaisesti leikkimässä paloautolla toisen aikuisen katsoessa sivusilmällä hänen peräänsä. Halusin tehdä rataa lyhyissä 5-7 esteen pätkissä sillä siitä on ikuisuus kun ollaan treenattu häiriössä. Erinomaista oli Tikrun häiriönsieto, irtoaminen, vauhti ja palkkaantuminen. Tärkeät peruspilarit siis paikoillaan. Sanallisia suuntavihjeitä pääsin käyttämään parissa kohtaa, en tiedä toimiko vihje vai ohjaus mutta koira kääntyi kuin unelma. Keinun suoritus kahteen eri kertaan oli ehdottomasti parasta mitä olen nähnyt. Puomi veti Tikrua puoleensa ihan hirveästi, mutta ihmekkös tuo kun kesä on mennyt lähinnä puomin parissa. Ei ole huono juttu että puomi on mukava. Harjoitusta kaipaa pujottelu. Jostain syystä Tikru ei malta pujotella viimeistä väliä ja jos aletaan hinkkaamaan pujottelua niin sitten lässähtää fiilis. Tätä pitää nyt hieman miettiä mitä asialle tehdä, ja asialle pitää tehdä aika nopeasti jotain. Uskon korjaantuvan kohtuu pienellä vaivalla. Odotan myös kovasti hetkeä kun voin paneutua in-inin käskyn opettamiseen. Nyt suoriudun radalla puhtaalla ohjauksella ja olisi kiva saada ohjauksen tueksi sanallinen vihje.

Oman vuoron jälkeen pieni tauko ja lapsen kanssa polkutraktorin vetämistä. Tekniikkakentällä tein vielä hieman juoksutargetin vahvistamista maassa. Hetken pohdin myös puomin tekemistä, mutta en jaksanut (koska oletan lapsen olevan liian suuri häiriö tässä vaiheessa puomia). Lapsi palkkaa koiraa innoissaan kuppiin aina minun naksautuksen jälkeen. Kätevä etäpalkkaaja siis. Lapselta alkaa lähteä hieman mopo käsistä ja juoksee Tikrun perässä esteitä hyppien. Malttaa kuitenkin hienosti mielensä kun asiasta sanon hänelle. Treenaan viisi toistoa per puoli takaa-käskyä ja olen yllättynyt että koirahan osaa paremmin kuin luulinkaan. Hyvä havainto, täytyy viedä osaaminen vain sille tasolle mille haluankin. Matka tavoitteeseen onkin (ehkä) hieman lyhyempi tai ainakin suorempi kuin kuvittelin.

Koira autoon ja lapsen vetoa polkutraktorilla lopputreeni. Ainakin yksi meistä oli ihan innoissaan kun pääsi haravoimaan koiran jälkiä piiloon :) Kotiin lähdettiin iloisena mutta selkeästi väsyneenä. Kummasti lapsi piristyi kun lupasin tehdä iltapalaksi lettuja. Summa summarum: oikein mainiot treenit kaikkinensa! Koira sai sellaisen treenin kuin olin suunnitellutkin, lapsi ulkoilua ja me molemmat yhdessä vietettyä aikaa. En kuitenkaan toivo että tästä tulee tapa, mieluummin harkittu poikkeus.

Kaivari - vuoden ainoa näyttely

En ole muutenkaan ollut mikään näyttelyssä ravaaja Tikrun kanssa. Mutta kieltämättä hiukan ihmetyttää että Kaivarista tulee tämän vuoden ainoa näyttely. Alkuvuodesta ei kiinnostanut ja sitten ei edes voinut kun kiinnosti ja eiköhän loppuvuoden sisänäyttelyt vielä peruta joten näyttelyvuosi oli kohdallamme lyhyt ja erinomainen.

Leijonat arvosteli Kari Järvinen ja hän arvosti Tikrun valioiden parhaimmaksi. Valhtelisin jos väittäisin etten ole erittäinen tyytyväinen! Paras uros kisassa Tikrun paukut riittivät kolmanneksi. On ilo viedä perushyvää koiraa kehään. Toki Tikrussakin on moitteensa ja niistä suurin on tällä hetkellä koulutuksellinen asia. Alkujen alussa Tikru oli aikamoinen sähikäinen ja palkkasin sitä paljon maltillisesta käyttäytymisestä. Noh, sitä saa mitä palkkaa ja nykyään Tikru tekee tosi paljon töitä että sen meno on maltillista - ja hiukan liiankin maltillista minun makuun. Joten pitää hieman löysätä ruuvia ja antaa energian virrata hieman nykyistä villimmin.

En ole mikään ulkonäyttelyihminen. Joko sataa, tulee, on kylmä tai kuume tai vähintään on mäkäräisiä. On bajamaja ja surkeat ruoat. Olkootkin että sisänäyttelyt saattavat olla ahtaita niin ainakin peruspalvelut ovat saatavana. Enkä ole kyllä olllut kuin ihan pari kertaa ahtaassa näyttelyssä, jokainen kokee ahtauden eri tavoin. Tänään satoi, tuuli mutta hyvällä tuurilla juuri kehän alkaessa aurinko paistoi. Tästäkin huolimatta nautin näyttelyssä olosta. Oli ihanaa nähdä tuttuja, oli nautinto olla kehässä ja kyllä juoksukahvikin oli siinä vaiheessa iltapäivää ihan luksusta. Vaikka on toisaalta helpotus tietää ettei tälle vuodelle ole enää näyttelyitä, niin pieni haikeus jäi näyttelyihin.

Tikrun vuotuiset märkätassu pose-kuvat alla.

Jostain se on aloitettava - Vendula Hausnerován koulutuksessa

 Jostain se on tosiaan aloitettava. En ole käynyt Tikrun kanssa maksullisessa koulutuksessa vielä. Jotenkin koen ettei Tikru ole vielä tarpeeksi hyvä, että kokulutuksesta irtoaa jotain muutakin kuin yksittäisen esteen hinkaamista. Kuitenkin tiedän olevani väärässä. Jostain se on aloitettava, että saan itseäni taas niskasta kiinni ja nujerrettua mieltäni vaivaavan laiskuuden. On helpompi vain olla menemättä, vaikka samalla tietää koko ajan menettävänsä mahdollisuuksia. Jostain se on aloitettava, jotta saa realistisen katsauksen siitä missä mennään, mitä osataan ja mitä asioita laitetaan listalle työstettäväksi.

Listalle lisättäviä kehitettäviä asioita tuli liuta, mutta myös vahvistusta että olen tehnyt oikeita asioita. Lista on myös kovin realistinen, oikeastaan yksikään asia ei tullut uutena tai yllätyksenä mutta asioiden välinen prioriteeti kyllä muuttui joltain osin. Esteteknisesti Tikru osaa ne asiat mitä olen opettanutkin. Olen hämmentynyt miten hyvin Tikru irtoaa ja miten kaukaa voin lähettää ja jättää koiraa suorittamaan esteitä. Pujottelu nyt näin suurimpana oli yllätys. Tiesin kyllä että Tikru osaa sisäänmenot hyvin, mutta kukaan ei ollut aikaisemmin pakottanut minua epämukavuusalueelle jotta tietäisin että Tikru kestää myös minun vedättämisen tosi hyvin.

Havaintoina tuli se että koirasta näkyy että treenataan paljon yksin. Tikru ottaa tosi paljon häiriötä ja keskittymiskyky oli välillä aika hukassa kun piti tarkkailla muita koirakoita. Positiivista taas oli se, että häiriöt unohtuivat kun otettiin kunnon taisteluleikki lelulla. Tämä on ehkä vaikein ja helpoin asia treenata. Vaikeaa koska edelleen treenaan paljon itsekseni, helppoa koska kun nyt jatkossa saan itseni ulkopuoliseen koulutukseen häiriöt tulevat kauapan päälle.

Pujottelun sujuvuus oli tosiaan iso yllätys. Toki se että olin puoli pujottelua edellä ja vielä vaihdoin puoltakin aiheutti Tikrun suoritukseen merkittävän hidastumisen, mutta tämä häviää kokemuksen kautta. Itselleni siis enemmän luottoa että Tikru osaa ja välillä haastavimpiakin suorituksia mukaan. Tämä kuitenkin kohtuu matalalla prioriteetilla, ykkösissä eikä ehkä kakkosissakaan tarvita kovinkaan vaativia taitoja pujottelun suhteen.

Olen jo pidemmän aikaa miettinyt että pitää jatkokouluttaa Tikrulle eri taitoja hyppyjen kanssa. Nyt koira osaa hyppy (suora hyppy) ja takaa. Haluan jatko jalostaa "takaa" suoritusken niin että on eri käskyt S-hypylle ja tolpan kierrolle. Käytännössä siis koko takaa suorituksen uudelleen ohjelmointi. Suuntakäskyjä opettelin Tikrun kanssa keväällä, mutta ne nyt jäi täysin vaiheeseen. Vasempaa tein muutaman kerran hypyllä, oikeaa en lainkaan. Suuntakäskyt pitää siis muistutella koiralle ja siirtää kotitreenista radalle. Vendulan rataprofiilissa oli hyvinkin selkeä yksittäinen paikka missä taidosta olisi kyllä hyötyä. Hänen mukaansa vastaavia rataprofiileja tullaan näkemään jatkossa enemmänkin, niin se antoi lopullisen sysäyksen näiden taitojen loppuun treenaamiselle. Pohjatyöt kun on kuitenkin jo vahvana olemassa. Tämä työn alle heti kun juoksupuomi on siinä mallissa kuin haluan sen olevan. Suuntakäskyjä siis ensi vuoden ensimmäisellä puolikkaalla ja pujottelua enemmän toisella puolikkaalla.

Jaloissa tuntui suoritus jo treeneissä ja seuraavana päivänä vasta tuntuikin. Kroppakaan ei ole tottunut juoksemiseen ja/tai nopeisiin suunnan vaihtoihin. Hyvä herätys tämäkin, ei ole iso juttu pitää arjessa mukana agilityä tukevia aktiviteetteja. Tikru myös väsähti, mutta mielestäni enemmän henkisesti kuin fyysisesti. Hypyt oli 20-30cm ja oli kiva huomata ettei korkeammatkaan hypyt näyttäneet vaivaavan koiraa. Useimmiten kun treenaan 10-20cm hypyillä. Kyllähän Tikrussa näkyy ettei olla ratatreeniä pahemmin tehty, mutta kivasti saatiin nyt tehtyä 12 sekä 11 esteen pätkät. Vaikka Tikru on edelleenkin valtavan raakile, niin on sillä myös huikean paljon erittäin päteviä taitojakin!

Kesäkuva 2020

Tänä kesänä ei koirat ole pahemmin kameran eteen eksyneet. Hassua, sillä olen kuvannut enenmmän kuin vuosiin. Onneksi kesää on vielä jäljellä, jos muistoksi jäisi muutakin kuin alla oleva kuva mökiltä.

Nämä pakolliset pitkät tauot sopivat minulle. Viime vuonna raskaus ja synnytys pakotti pitämäään kuukausien treenitauon ja tänä vuotena korona teki saman. Huomaan jälleen katselevani kalenteria sillä silmällä, ja varsinkin Tikrun kanssa on puomitreeniä tehty aivan uudella innolla.

Mörkön viimeiset kisat kuvin

Ei olla Mörkön kanssa pahemmin osuttu kameran tähtäimeen vuosien varrella. Onneksi Irene Erling sattui olemaan kisapaikalla ja vieläpä kameran kanssa. Onneksi hän vielä sai otettua monta kivaa kuvaa Mörköstä, sekä meidän yhdessä tekemisestä. Tässä parhaimmat palat. Kiitos Irene!

Kiitollisuus!

Tänä koronakeväänä on moni asia mullistunut. Eniten koirien kohdalla mullistusta on näkynyt lenkkeilyn huimana lisääntymisenä. En mitenkään voi myöntää viime vuosina olleeni tyytyväinen koirien liikutukseen, mutta nyt voin hyvin sanoa että koirani liikkuvat tarpeeksi. Tästä on luonnollisesti seurannut kunnon, liikkuvuuden, kehonhallinnan ja tasapainon parantumista.

Kun toukokuussa alettiin väläyttelemään mahdollisuutta kisoista kesäkuussa, heräsi minussa pieni toive. Entä jos vielä kerran pääsisin tekemään sitä mistä me Mörkön kanssa tykätään? Entä jos joulukuinen loukkaantuminen ei jäisikään viimeiseksi kerraksi, vaan pääsisimme nauttimaan ja fiilistelemään? Ihan ensimmäiseksi Mörkö meni käymään fyssarilla, ja kun sieltä näytettiin vihreää valoa ilmoittauduin meidän uran viimeisiin kisoihin. Myönnän kyllä miettineeni useaan kertaan että onko mitään järkeä enää edes ajatella kisaamista 10,5v koiran kanssa. Mietin riskejä, loukkaantumista ja kaikkea mahdollista. Rauhoittelin itseäni että kyllä koira kestää katsoessani Mörkön ja Tikrun painia lenkeillä.

Kisoissa oli meille suotuisat radat. Sekä ihan paras fiilis! Toisaalta on hirmu haikeaa jättää agility Mörkön kanssa taakse, kun Mörkö on osaava ja luotetettava koira. Sen kanssa on hirmuisen kiva touhuta, treenata ja kisata. Aina voi luottaa että koira kyllä tekee parhaansa. Tästä kaikesta pääsin nauttimaan uramme viimeisimmissä starteissa, Mörkön antaessa ihan parastaan radoilla. Miten minä niin nautinkaan!

Ei ole häpeä lopettaa uransa nolla-tulokseen ja kolmanteen sijaan. Ei ole häpeä myöskään ensimmäisen radan vitonen, mikä tuli pudonneesta rimasta. Mörkö ei koko agility-uransa aikana pudottanut kuin yhden käden sormien verran rimoja - kun otetaan huomioon kisojen lisäksi myös treenit! Tällä radalla tippui rima tiukassa käännöksessä, missä oli kymmenisen koiraa jo käynyt sutimassa vastalaitetun kentän hiekkaa. Ei ihme ettei ponnistus ollut täydellinen ja rima tippui. Henkisesti teimme tuplanollan. Ensimmäisen radan puomi oli Mörköltä aivan täydellinen suoritus, toisen radan keinu oli parasta mitä olen koskaan koiralta nähnyt.

Tämä katse, niin tuttu niin monelta lämmitelyltä. Miten koira voikaan hymyillä?

Viimeiset kännykuvat, ennen kuin haikeena mutta onnellisena lähdin kotiin. Olen kiitollinen koirasta. Ei Mörkön kanssa matka ole helppo ollut, mutta sitäkin opettavaisempi ja kehittävämpi. Olen kiitollinen kokemuksista. Nautin kisaamisesta, nautin haasteista. Mörkön kanssa osallistuttiin neljä kertaa agilityn SM-kisoihin ja saatiin 2 x agility sert ja 1 x hyppy sert. Harmittavan lähellä valioituminen oli, mutta jääköön nälkä tulevaisuuteen... jotain tavoiteltavaa myös Tikrun kanssa. Ennen kaikkea olen kiitollinen terveydestä. En edes viitsi laskea kuinka monta sataa starttia Mörkö kaiken kaikkiaan kisasi, kuinka monta treeniä olemme tehneet tai kuinka monta tuhatta on kulutettu fyssareiden palveluihin. Mörkö pysyi muuten koko uransa terveenä, paitsi hauis-lihakseen tuli juoksu-Ata treenatessa ylirasitustila mistä onneksi koira toipui kokonaan. Olen kiitollinen että Mörkö on Mörkö. Ilman Mörkön pehmeyttä en olisi ikinä perehtynyt naksutinkoulutuksen hyödyntämiseen agilityssä tai siihen miten omalla liikkumisella pystyn nopeuttamaan lähellä liikkuvan koiran suoritusta. Molemmat taitoja joita pystyn hyödyntämään tulevaisuudessa.

Kiitos Mörkö! 

Ehkä aktivoidun Mörkön kanssa jossakin muussa lajissa. Olen huomannut Mörkön voivan paremmin kun sen kanssa hieman puuhastelee, ja koirien välisessä dynamiikasta puuttuu lähes kokonaan tällöin konfliktit. Aika on vain kovin rajallista, ja mihinkään säännölliseen ei ole tulevaisuudessa mahdollisuutta. Useimmat treeniryhmät ovat ensinnäkin kaukana, ja toisekseen vaativat talkootyötä. Jotain pitää miettiä, vaikka nyt viimein pääsen täysin keskittymään Tikruun. Olen niin "putkiaivo" etten oikein osaa viedä suunnitellusti ja ajatuksella kahta koira tavoitteelisesti eteen päin samassa lajissa.

Käännöskäskyt työn alla

Ei tässä ihan laakereilla ole tullut oltua, vaikka korona yrittääkin kampittaa parhaansa mukaan. Jouduin hieman viilaamaan aikaisemmin tehtyä suunnitlemaa, mutta paljon huhtikuussakin lopulta on tullut tehtyä.

Koirien kanssa on lenkkeilty enemmän kuin vuosiin. Edelleen on parantamisen varaa, ja monet varmasti lenkkeilevätkin enemmän mutta näin säännöllisesti koirat eivät ole lenkkeilleet todella pitkään aikaan. Kiitos vauvan joka ei nuku kolmansia päiväunia kuin rattaissa, koirat ovat lenkkeilleet melkein joka päivä minimissään 40min lenkin. Toki vaunujen kanssa valitsen tylsästi kohtuullisen tasaiset lenkit, mutta olemme käyneet mäkisimmillä metsälenkeilläkin paristi viikossa ilman vauvaa. Koirat kyllä tykkää ja kropat kiittää.

Mörkö on keskittynyt lähinnä rally-tokon ja tokon yksittäisten asioiden muistelemiseen. Jostain syystä liikkeestä maahan oli aivan unohtunut, samoin eteen istuminen sai aikaiseksi vain hämmästyneitä katseita. Näiden lisäksi aikaa on kulunut liikkeestä seiso variaatioiden vahvistamiseen. Mörkön kanssa tekeminen on tällä hetkellä suunnittelematonta ja ilman tavoitteita tapahtuvaa aktivointia.

Tikrun kanssa olenkin sitten ryhdistäytynyt useammalla saralla:
- rally-tokoa varten / kehon jumppana keksin opettaa Tikrulle edessä 3m peruutuksen. Rally-tokoon riittäisi kolme koiran mittaa, mutta jostain syystä keksin kokeilla että miten helposti saisi matkan kahdesta kolmeen metriin. Ensimmäiset kaksi metriä tulivat todella nopeasti, joten olin yllättynyt että sitä viimeistä metriä hinkattiin hartaasti pari viikkoa. Mutta sitten kun peruutus alkoi luonnistumaan niin sen yleistäminen eri tiloihin ja ulos tapahtuivat tosi nopeasti. Opetin peruuttamisen luopumista hyödyntäen ja tämä oli varsin näppärää koska peruutus oli alusta saakka koko ajan suora.
- agilityn / rally-tokon kotitreeniin tuli kuin varkain kaksikin asiaa, joista toinen on nyt vahvasti työn alla. Ihan mielenkiinnosta päätin kokeilla opettaa suuntakäskyt. Lähinnä haluan haastaa itseäni että saanko asian opetettua ja kuinka työlästä opettaminen on. En tiedä jaksanko koskana viedä taitoa agilityyn, mutta rally-tokossa on hyvä osata suuntakäskyt. Toki pitäisi ensin opetella ne alempien luokkien muut liikkeet. Puolet suunnista eli vasen on nyt taputeltu, seuraavaksi oikean kimppuun. Toinen listalla odottava asia on in-inin kotitreeni, mutta se odottaa nyt omaa aikaansa.
- tokoon / rally-tokoon perusteita on treenattu pikkuhiljaa kasaan, kun viimein jaksoin opettaa sivulle tulon ja nimetä liikkeen. Pikkuhiljaa hyvää tulee, koira täyttää kohta viisi vuotta joten tällä tahdilla valmista ei tule ikinä :D  Tosin sivulle tulo on nyt niin vahva liike, ettei kovin suurta vaivaa tarvitsisi nähdä seuraamisen opettamisessa... mutta sekin jääköön odottamaan seuraavaa inspiraatiopuuskaa.

Pikkuisen liian monta asiaa nyt tulilla, ei oikein saa vietyä mitään maaliin. Niinpä seuraavaksi keskityn käännöskäskyihin. Hupaisaa vaan miten tilanne muuttuu niin nopeasti. Siinä missä kuukausi sitten kalenteri oli aivan tyhjä niin yhtäkkiä kaiken laista pientä puuhastelua on tullut tilalle. Pitää muistaa että vastaan myös kahden pienen lapsen hoidosta, joten minulta ainakin hävisi vapaa-ajan ongelmat ja ylipäätänsä oma aika koronan myötä. Nipistän koirien lenkkiaikaa ja treeniaikaa miehen säästyneistä työmatkoista. Kun hän nyt kotona työskennellessään säästää aikaa 20-40min suuntaansa, niin ihan kivasti tuossa ajassa kerkeää kyllä tehdä asioita - jos vain haluaa. Valitettavan usein valitsen kuitenkin pidemmät unet tai päiväunet, koronapäivät kun hyydyttävät ainakin tämän mutsin aika totaallisesti. Jos et usko, niin ulkoile itse ensin leikkipuistoissa joka arkipäivä 2-6h riippuen miehen palaverien määristä ja liikuta lisäksi vielä koirat.

COVID-19 siirsi Mörkön agilityeläkkeelle

Niin se vain on minun nöyrryttävä, ettei Mörköstä tule valiota. Oli tarkoitus kilpailla agilityssä vielä muutama startti ja jättäytyä eläkkeelle agilitystä kevään aikana. Mörkö siirtyikin eläkkeelle ilman kisoja. Hieman harmittaa että meidän viimeiksi yhteiseksi startiksi jäi keskeytys kun koira oli satuttanut itsensä lämmittelyssä. Toisaalta taa huomaan että vallitsevana ilmapiirinä on helpotus. Nyt ei tarvitse jumpata joka päivä, jotta koira pysyisi kunnossa. Nyt ei tarvitse tarkkailla koiraa koko ajan, ja suunnitella fyssareiden ajankohtia. Nyt voin itse siirtää katseet selkeästi Tikruun ja viedä Tikrua eteen päin.

Ei Mörkö eläkkeelle täysin jää. Jatketaan tilanteen normalisoiduttua sekä rally-tokon että tokon saralla. Jos ylimääräistä aikaa jää, nin haluaisin kokeilla noseworkia Mörkön kanssa. Tämä on kyllä jo ajatuksena vitsi, ei minulla kahden pienen lapsen kanssa ole sellaista käsitettä kuin ylimääräinen aika :D Tässä hetkessä treenaillaan pieniä juttuja kotona ja kotipihassa, ja lenkkeillään eneämmän kuin vuosiin. Onneksi on ollut todella hienot säät.

Vaikka maaliskuussa näyttikin siltä että ainoa aktivititeetti koirilla on lenkkeily, niin olen huomaamattani saanut Tikrulle aika paljon treenattavaa. Nyt viimeistellään seuraaminen kuntoon, jos vaikka joskus innostuisi kisaamaan Tikrun kanssa muissa lajeissa. Agilityn puolelta jatkuu juoksupuomin treenaaminen uusin ajatuksin, toiveena tietty saada juoksari valmiiksi ennen kuin kisat alkavat taas pyöriä. Todellisuus voi olla muuta, kuten olen moneen kertaan huomannut projektin pidentyessä viikoista kuukausiin ja kuukausista vuosiin. Uutena asiana aloitin aikani kuluksi käännöskäskyjen treenaamisen. Aika näyttää vienkö taitoa koskaan agilityyn, vai jääkö tämä lähinnä aivo- ja fysiikkajumpaksi. Rally-tokon ylemmissä luokissa taitoa pääsisi ainakin hyödyntämään, jos nyt ikinä lajissa innostun kisaamaan.

Kuin kaksi hiomatonta timanttia

Välillä saan hulluja ideoita. Ihan kuin jo siinä ei olisi tarpeeksi, että lähden Tikrun kanssa kisaamaan. Tikrun jonka juoksupuomi on pahasti kesken, ja jonka kanssa ei ole tehty rataa kuukausiin. Joka ei ole treenannut kuin yhdessä hallissa ja joka ylipäätänsä on hyvin kokematon. Niin minä ilmoitin Tikrun kuitenkin kisoihin. Ihan vain nähdäkseni missä mennään, ja onko minun treenilistani yhtään paikkaansa pitävä todellisuuden kanssa.

Mutta niin minä ilmoitin myös kaverin tsekinpaimenkoiran samoihin kisoihin. Ihan kuin yhdessä kokemattomassa ei olisi jo tarpeeksi. Ihan kuin kaksi rataa ei riittäisi. Ihan kuin kuvioissa mukana oleva vauva ei tekisi tarpeeksi jännitystä omasta takaa, niin lainaanpa vielä kaverin koiraa. Näin tein, koska kaveri ei itse voi koirallansa kilpailla ja koulutettu koira ansaitsee tuloksena. Ilmoitin siitäkin huolimatta, ettei meillä ole Caarian kanssa yhteisiä treenejä kuin yhden käden sormilla laskettavan verran.

Kahden hyvin kokemattoman koiran kanssa kisatessa korostui molempien koirien sekä kummankin koirakon kokemattomuus. Koin hankalaksi suunnitella (kohtuullisen vaikeita) ratoja, sillä ohjauspakista ei löytynyt kuin valssi ja satunnainen takaaleikkaus. Tikrun kohdalla on ihan puhtaasti treenaamattomuutta, Caarian kohdalla ei olle edes kokeiltu ohjauksia. Pitää ehdottomasti ottaa työnalle kummankin kanssa, helpottaa kummasti ratojen tekemistä. Kokemattomuus näkyi myös kummallakin koiralla keinun suorituksessa, sekä hieman pätkittäisessä etenemisessä. Erittäin suurena positiivisena yllätyksenä kokemattomuus ei näkynyt pujotteluvaikeuksina tai vauhdin puutteina. Tikru ei ottanut kisapaikalla häiriötä koirista, kuulutuksista, äänistä tai hajuista. Caaria ei ottanut muuten häiriötä, mutta jälkimmäisellä radalla se näki edellisen suorittavan koiran poistuvan vauhdikkaasti radalta ja tämä sotki ajatuksia. Kokemuksen myötä tämä tuskin on ongelma.

Varovaisesti tein tavoitteiden asettelua ja mietin jos yksi nolla tulisi, ja se tuli heti ensimmäiseltä Tikrun radalta! Eihän rataa voi suorituksena ehjäksi sanoa, mutta tulimme yhdessä maaliin vaikka koira selkeästi ihmettelee ohjauksiani. Puomi pysyy treenilistalla. Rengas, keinu ja pujottelu olivat esteinä positiivisia yllätyksiä. Loppusuoran kiihdytys tilaamaton mutta erittäin hyvä asia.

Caaria yllätti positiivisesti tekemällä kovasti minulle töitä. Radan alussa koira tuli pyytämättä sivulle, tästä oli hyvä lähteä radalla. Hieman ratasuunnitelma petti, mikä vaikeutti keinun jälkeen ohjausta. Caarian aivoituksia en osannut ennakoida kun hieman sulkeutunut koira lähtikin moikkaamaan tuomaria. Harmillisesti muutamasta sentistä kiinni ettei Caariankin kanssa olisi tullut nolla radalta. Caaria eteni kuitenkin niin mallikkaasti, että ylimääräisistä pyörähdyksistä huolimatta suoritusaika alittui.

Tikrun toinen rata oli jo sujuvampi. Samat vaivat eli juoksupuomi vaivasi tietenkin tätäkin rataa, mutta toisaalta samat asiat ihastuttivat ensimmäiseltä radalta. Varma rengas, keinu ja pujottelu sekä oiva irtoaminen loppusuoralla. Olin suunnitellut tekeväni A-esteen jälkeiselle hypylle valssin koska halusin putken sisäkaarteeseen (koska en ole varma meneekö Tikru putkea jos teen takaa leikkauksen). En tiedä johtuiko ohjaussuunnitelman lennosta toiseen vaihtamisesta ja siten putken ulkokaarteeseen joutumisesta vaiko jostain putkessa olleesta hajusta, mutta Tikru vietti putkessa kahteen kertaan hyvän tovin.

Caarian toiselta radalta ei jäänyt muuta opittavaa kuin että älä mene liian aikaisin radalle. Caaria jäi kiinni radalta poistuvaan koiraan, niin että lopulta poistui häntä suorana itsekin. Tämän lisäksi keinua pitää puomin lisäksi työstää, olisi vain kiva tietää millä ajalla.

Kisojen jälkeen oli hiukan ristiriitaiset fiilikset. Toisaalta olin älyttömän tyytyväinen minun hiomattomiin timantteihin, ja tavoitteeseen päästiin. Toisaalta oli niin pienestä kiinni saavutta enemmänkin. Päälimmäisenä fiiliksenä oli kaikilla kolmella väsymys... mutta kun tästä on toivuttu niin pitääkin katsoa koska mennään uudestaan.

Ihan huippua oli, että kisoista sai myös videot. Onkin ollut aivan liian monta kisaa ettei ole tullut videoita katseltua jälkikäteen. Ovat kuitenkin useimmiten ihan opettavaisia.

Taitava Mörkö - Raakile Tikru

Tänään pääsin Mörkön kanssa Niinun huikealle radalle. Rata oli mukavan virtaviivainen vaikka sisälsikin useita takaakiertoja. Minun näkökulmasta radalla oli sopivasti vaikeustasoakin, välillä pääsi juoksemaan rennosti ja välillä piti keskittyä vaikean asian ohjaamiseen. Mörkön tapauksessa tarkoitti käytännössä in-inien suorittamista, sillä en ole Mörkölle opettanut sanallista käskyä ko ohjaukseen, vaan koira tulee ohjaukseen mukaan - tai sitten ei. Samoin pujotteluun vienti oli todella mielenkiintoinen (koitan etsiä ratakuvan).

Oli mukava saada onnistumisia Mörkön kanssa ja kyllä minun on vain sanottava että hämmästelen itsekin kuinka osaava Mörkö on. Toki koira ei ole se nopeimmasta päästä, mutta Mörköllä on tosi paljon taitoja minkä varaan voi ratasuorituksia rakentaa. Ei tarvitse paljoa varmistella ja huolehtia koiran puolesta.

Heti perään kävin itsekseni treenaamassa Tikrun kanssa, ja kontrasti koirien välillä oikein korostui. Tikru on varsinainen hiomaton timantti, tai kuorimaton sipuli miten asian haluaakaan nähdä. Siinä missä Mörkö tietää heti mitä ollaan menossa tekemään, Tikrun ajatukset ajautuvat kentän hajuihin. Kun Mörkön kanssa pääsee tekemään rataa, Tikrun kanssa hinkataan enemmän vielä estetekniikkaa. Yhdessä asiassa Tikru päihittää Mörkön mennen tullen ja se on rohkeus. Tikrun kanssa on huomattavasti helpompi treenata kun se ei ota turhia paineita korkeista paikoista tai heiluvista alustoista. Kokemattomuuttaan Tikru on kyllä hyvin häiriöherkkä, mutta tämä on onneksi asia mitä voi treenata ja pitääkin ottaa työlistalle ihan lähitulevaisuudessa. Sen siitä saa kun treenaa suurimmaksi osaksi itsekseen tyhjässä hallissa, niin koirat ja äänet ovat usein liikaa pienelle miehelle.

Back on track - Tikru treenaamassa

Joulukuun ja varsinkin joulun ajan piti olla aktiivista treeniaikaa. Näin ei käynyt, enkä oikein tiedä edes miksi. Toki uusia taitoja opetteleva vauva valvottaa öisin ja monet kerrat olen valinnut päiväunet treenien sijaan mutta todellinen syy on pelko. Minua pelottaa mennä treenaamaan kun en ole saanut työstettyä itselleni selkeää treenilistaa, treeniaihiota tai edes selkeää tavoitettta lähitulevaisuudelle.

Tänään sitten ryhdistäydyin ja treenikaveriksi pääsi Tikru. Aloitin katsomalla miten juoksupuomi on Tikrun mielessä. No ei ollut. Kaksi yritystä, kaksi loikkaa. Väliin muutaman esteen radan pätkä, missä positiivisena asiana oli heti onnistunut rengas. Tämän jälkeen namimaatti esiin ja tekemään puomin perusteita. Kyllähän Tikru minun makuuni ottaa hieman liian korkeita osumia, mutta koira väläytteli myös yllättävän monta mainiota osumaa. Lähdöt sekä laskevalta osalta että tavalliselta, minä joko koiran tasalla tai edessä.

Josko tästä nyt lähtisi aktiivisempi kausi, kun on hyvin levätty kuukausi takana.

Miten meni 2019 ja mitä mielessä 2020?

Vuoden 2019 teema oli raskaus ja vauva. Tämä aikataulutti koiraharrastamisen vahvasti alku- ja loppuvuoteen. Huhtikuusta alkanut tauko teki tehtävänsä, ja huomasin jo heinäkuussa katselevani haikaillen eri kursseja ja koulutuksia. Vielä ei kuitenkaan ollut noiden aika, varsinaisesti koiraharrastamisen pariin paluu tapahtui syyskuussa todella suurella motivaatiolla. Mietinkin, että jos ei nyt joka vuosi mutta jos muutaman vuoden välein pitäisikin suunnitelmallisesti taukoa koiraharrastamisesta jatkossa. Toisiko se enemmän suunnitelmallisuutta ja motivaatiota tekemiseen? Mökkivuorokausia kertyi tänä kesäkautena vain kourallinen, masun eikä pienen vauvan kanssa ollut mukavaa matkustaa satojen kilometrien päähän. Josko tänä kesänä sitten enemmän.

Loppuvuosi veti nöyräksi tulevaisuuden suunnitelmien suhteen. Mörkön tahaton liukastuminen joulukuun alussa ja siitä seuranneet selkä- ja reisivaivat vaivaavat edelleen. Tikru taas satutti itsensä tavallisella lenkillä ennen vuodenvaihdetta, niin että silläkin reisi vaivaa. Ennen kaikkea toivon treveyttä, meille kaikille. Loppuvuosi muistutti myös siitä, ettei tuloksia tule ellei tee pitkäjännitteisesti töitä. Kuvittelin ettei Mörkön kanssa ole tarvetta ohjattuun koulutukseen, että itsekin saan meidät koirakkona takaisin kisakentille. Toisin kävi, ja tämän hintana saattaa olla viimeisen sertin menetys. Harmittaa edelleen ihan pirusti, että meille helpolla radalla ryssittiin ihan perusjuttu. Ko radaltahan ei tullut muita nollia....

Mörkön vuoden 2019 tavoitteet olivat maltilliset raskauteni takia
- Terveys, terveys, terveys!
- Agilityn SM-kisat, yksi agility-nolla puuttuu vielä
- Enemmän lenkkeilyä, syliä sekä vieressä nukkumista

Mörkön ensimmäinen ja tärkein tavoite, eli terveenä pysyminen toteutui muuten vuoden aikana loppuvuoden liukastumista lukuunottamatta. Nyt kun koiralla on kymmenen vuotta elämää takana, niin terveys ja iloisuus korostuvat entisestään.

SM-kisakriteereistä uupuva ainokainen nolla tuotti alkuvuodesta hieman päänvaivaa ja stressiä. Olin laittanut itselleni takarajaksi maaliskuun lopun, sillä en vain enää kyennyt juoksemaan tarpeeksi kovaa. Toiseksi viimeinen startti tuotti sen himoitun nollan! SM-kisoihin menin rennolla asenteella viisiviikkoisen vauvan äitinä, mummi mukana vauvaa hoitaen. Ensimmäistä kertaa ikinä pystyin samaistumaan urheilijan suusta niin usein kuultuun "siistiä olla mukana". Meidän treenihistorialla ja oman kroppani keskeneräisen palautumisen takia en voinut edes toivoa enempää. Radalle lähdin ensimmäisten joukosta, kompastuttiin meille jostain syystä niin vaikeaan takaakierto-persjättöön ja tehtiin muuten puhdas rata. Pitää olla kiitollinen, että Mörkön kanssa pääsin SM-kisoihin neljä kertaa vuosina 2015-2019. Aika hyvin kasvettu kun alkuun en uskonut meidän edes saavan nollia kolmosista!

Eikä uupuva nolla ollut ainoa este SM-kisoihin, sillä vielä maaliskuun lopussa Mörköltä puuttui vaadittava mittaustulos. Jännitin ihan hirveästi mittausta, sillä Mörkö oli ensimmäisen kerrankin mitattu moneen kertaan. Mahdollista mediksi siirtymistä ja sitä myöten agilityn loppumista ja siitä aiheutuvaa harmistusta helpottaakseni ilmoitin Mörkön rally-tokoon. Ihan vain todistaakseni itselleni ettei maailma lopu vaikka Mörkö olisikin medi. Mutta ei ollut! Kaikki viisi mittausta tarvittiin että Mörkö saatiin todistettua minikokoiseksi, ja rally-tokokistakin menivät hyvällä fiiliksellä vaikkei tulosta tullutkaan olemattoman harjoittelun takia.

Lenkkeilyä olisi voinut olla enemmänkin, niin kuin aina, mutta ihan mukavasti olen päässyt vaunulenkeille kesän jälkeen. Nyt odotan että saan vauvan selän puolelle kantoon, niin päästään metsään lenkkeilemään. Mörkö on tiukasti nukkunut vieressä, sylissä olisi mielellään ollut enemmänkin.

Mörkön tavoitteet vuodelle 2020:
- Terveys, terveys, terveys!
- Agilityssä kisaamista vielä pienimuotoisesti ennen lajista eläkkeelle jäämistä. Ehkä halli-SM?
- Ajattelin aina että  rally-toko ja toko tulevat kuvioihin agilityn jälkeen, mutta varovainen ehkä tälle ajatukelle
- Enemmän lenkkeilyä, syliä sekä vieressä nukkumista

Tikrun vuoden 2019 tavoitteet oli
- Terveys on tärkein, tietenkin
- Juoksupuomin valmiiksi saaminen
- Kakkosiin nousu
- Norjassa / Tanskassa näyttelyssä käynti
- Luonnetesti
- Enemmän lenkkeilyä

Tikru on jumpannut enemmän ja vähemmän säännöllisesti koko vuoden ajan, ja se on näkynyt tosi positiivisesti koiran kehossa. Olen erittäin tyytyväinen että Tikru on kestänyt myös elokuussa aloitettua agilityn treenaamista.

Loppuvuoden ehdottomasti tärkein asia oli juoksupuomin eteen päin vieminen ja siinä kyllä hyvin onnistuttiinkin. Juoksupuomin luonteeseen kuuluu se, ettei koskaan ole valmis, mutta kisavalmiita kyllä ollaan! Vihdoinkin! Tottakai osumaa pitää edelleen vahvistaa, samoin käännösten ja eteen päin menemisen käskyerottelua ja ylipäätänsä puomilta poistumista on harjoiteltu aika vähän. Juoksupuomimatka on ollut Tikrun kanssa pitkä ja vaiherikas. Pitkä ajallisesti koska puomin treenaamisen aikana on ollut kaksi pitkää taukoa minun takia. Vaiherikas sen takia, että lopulta jouduin kokeilemaan useampaa opetustapaa ennen kuin löytyi Tikrulle mieluisin.

Kisaaminen jäi sattuneesta syystä paljon vähemmälle kuin uskoinkaan. Olin alkuun suunnitellut treenaavani puomia keväällä, mutta en sitten lopulta itse pystynytkään. Tästä syystä loppuvuodelle ajattelemani kisaaminenkin siirtyi. Käytiin keväällä katsastamassa kahden startin verran missä mennään, ja vaikka tulokset eivät olleet lähelläkään nollaa niin oli hyvä huomata että pohjatyöt on tehty kunnolla.

Tänä vuonna kävin taasen useammassa näyttelyssä kuin alkuun oletin. Suomesta tuli mukavasti menestystä, sekä ainokaiselta ulkomaanmatkalta mukaan tarttui Norjan ja sitä myöten pohjoismaiden muotovalio.

Luonnetesti sitten lopulta jäi. Pyörittelin asiaa montakin kertaa mielessäni, ja yhteen jo ilmoittauduinkin mutta lopulta päätiin siirtää luonnetestin suosiolla ensi vuoteen. En halunnut ottaa ylimääräistä riskiä että loppuraskauteni olisi jotenkin vaikuttanut Tikruun, ja rehellisyyden nimissä ei edes kiinnostanut mennä vatsan kansssa näytiille. Vauvan synnyttyä oli taas ihan turha kuvitellakaan luonnetestiä. Joten ensi vuonna sitten.

Tikrun tavoitteet vuodelle 2020:
- Terveys on tärkein, tietenkin
- Juoksupuomin valmiiksi saaminen
- Agilityssä kakkosiin ja kolmosiin
- Luonnetesti
- Enemmän lenkkeilyä

Mun pienet miehet ovat kaikki niin reippaita! Mörkö ja Tikru tietenkin ovat menossa mukana mielellään aina kun vain pääsevät. Mutta niin reippaasti juuri 3v täyttänyt lapsenikin on usein mukana. Vauvasta puhumattakaan, hän kun viihtyy parhaiten sylissä 24/7 :)