Niin se vain on minun nöyrryttävä, ettei Mörköstä tule valiota. Oli tarkoitus kilpailla agilityssä vielä muutama startti ja jättäytyä eläkkeelle agilitystä kevään aikana. Mörkö siirtyikin eläkkeelle ilman kisoja. Hieman harmittaa että meidän viimeiksi yhteiseksi startiksi jäi keskeytys kun koira oli satuttanut itsensä lämmittelyssä. Toisaalta taa huomaan että vallitsevana ilmapiirinä on helpotus. Nyt ei tarvitse jumpata joka päivä, jotta koira pysyisi kunnossa. Nyt ei tarvitse tarkkailla koiraa koko ajan, ja suunnitella fyssareiden ajankohtia. Nyt voin itse siirtää katseet selkeästi Tikruun ja viedä Tikrua eteen päin.
Ei Mörkö eläkkeelle täysin jää. Jatketaan tilanteen normalisoiduttua sekä rally-tokon että tokon saralla. Jos ylimääräistä aikaa jää, nin haluaisin kokeilla noseworkia Mörkön kanssa. Tämä on kyllä jo ajatuksena vitsi, ei minulla kahden pienen lapsen kanssa ole sellaista käsitettä kuin ylimääräinen aika :D Tässä hetkessä treenaillaan pieniä juttuja kotona ja kotipihassa, ja lenkkeillään eneämmän kuin vuosiin. Onneksi on ollut todella hienot säät.
Vaikka maaliskuussa näyttikin siltä että ainoa aktivititeetti koirilla on lenkkeily, niin olen huomaamattani saanut Tikrulle aika paljon treenattavaa. Nyt viimeistellään seuraaminen kuntoon, jos vaikka joskus innostuisi kisaamaan Tikrun kanssa muissa lajeissa. Agilityn puolelta jatkuu juoksupuomin treenaaminen uusin ajatuksin, toiveena tietty saada juoksari valmiiksi ennen kuin kisat alkavat taas pyöriä. Todellisuus voi olla muuta, kuten olen moneen kertaan huomannut projektin pidentyessä viikoista kuukausiin ja kuukausista vuosiin. Uutena asiana aloitin aikani kuluksi käännöskäskyjen treenaamisen. Aika näyttää vienkö taitoa koskaan agilityyn, vai jääkö tämä lähinnä aivo- ja fysiikkajumpaksi. Rally-tokon ylemmissä luokissa taitoa pääsisi ainakin hyödyntämään, jos nyt ikinä lajissa innostun kisaamaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti