Tänään pääsin Mörkön kanssa Niinun huikealle radalle. Rata oli mukavan virtaviivainen vaikka sisälsikin useita takaakiertoja. Minun näkökulmasta radalla oli sopivasti vaikeustasoakin, välillä pääsi juoksemaan rennosti ja välillä piti keskittyä vaikean asian ohjaamiseen. Mörkön tapauksessa tarkoitti käytännössä in-inien suorittamista, sillä en ole Mörkölle opettanut sanallista käskyä ko ohjaukseen, vaan koira tulee ohjaukseen mukaan - tai sitten ei. Samoin pujotteluun vienti oli todella mielenkiintoinen (koitan etsiä ratakuvan).
Oli mukava saada onnistumisia Mörkön kanssa ja kyllä minun on vain sanottava että hämmästelen itsekin kuinka osaava Mörkö on. Toki koira ei ole se nopeimmasta päästä, mutta Mörköllä on tosi paljon taitoja minkä varaan voi ratasuorituksia rakentaa. Ei tarvitse paljoa varmistella ja huolehtia koiran puolesta.
Heti perään kävin itsekseni treenaamassa Tikrun kanssa, ja kontrasti koirien välillä oikein korostui. Tikru on varsinainen hiomaton timantti, tai kuorimaton sipuli miten asian haluaakaan nähdä. Siinä missä Mörkö tietää heti mitä ollaan menossa tekemään, Tikrun ajatukset ajautuvat kentän hajuihin. Kun Mörkön kanssa pääsee tekemään rataa, Tikrun kanssa hinkataan enemmän vielä estetekniikkaa. Yhdessä asiassa Tikru päihittää Mörkön mennen tullen ja se on rohkeus. Tikrun kanssa on huomattavasti helpompi treenata kun se ei ota turhia paineita korkeista paikoista tai heiluvista alustoista. Kokemattomuuttaan Tikru on kyllä hyvin häiriöherkkä, mutta tämä on onneksi asia mitä voi treenata ja pitääkin ottaa työlistalle ihan lähitulevaisuudessa. Sen siitä saa kun treenaa suurimmaksi osaksi itsekseen tyhjässä hallissa, niin koirat ja äänet ovat usein liikaa pienelle miehelle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti