Leijonat arvosteli Kari Järvinen ja hän arvosti Tikrun valioiden parhaimmaksi. Valhtelisin jos väittäisin etten ole erittäinen tyytyväinen! Paras uros kisassa Tikrun paukut riittivät kolmanneksi. On ilo viedä perushyvää koiraa kehään. Toki Tikrussakin on moitteensa ja niistä suurin on tällä hetkellä koulutuksellinen asia. Alkujen alussa Tikru oli aikamoinen sähikäinen ja palkkasin sitä paljon maltillisesta käyttäytymisestä. Noh, sitä saa mitä palkkaa ja nykyään Tikru tekee tosi paljon töitä että sen meno on maltillista - ja hiukan liiankin maltillista minun makuun. Joten pitää hieman löysätä ruuvia ja antaa energian virrata hieman nykyistä villimmin.
En ole mikään ulkonäyttelyihminen. Joko sataa, tulee, on kylmä tai kuume tai vähintään on mäkäräisiä. On bajamaja ja surkeat ruoat. Olkootkin että sisänäyttelyt saattavat olla ahtaita niin ainakin peruspalvelut ovat saatavana. Enkä ole kyllä olllut kuin ihan pari kertaa ahtaassa näyttelyssä, jokainen kokee ahtauden eri tavoin. Tänään satoi, tuuli mutta hyvällä tuurilla juuri kehän alkaessa aurinko paistoi. Tästäkin huolimatta nautin näyttelyssä olosta. Oli ihanaa nähdä tuttuja, oli nautinto olla kehässä ja kyllä juoksukahvikin oli siinä vaiheessa iltapäivää ihan luksusta. Vaikka on toisaalta helpotus tietää ettei tälle vuodelle ole enää näyttelyitä, niin pieni haikeus jäi näyttelyihin.
Tikrun vuotuiset märkätassu pose-kuvat alla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti