Vaikka kuinka olen toivonut pääseväni itsekseni viikkotreeneihin, niin lopulta hellyin ottamaan leikki-ikäiseen mukaan. Hän kun on jo useamman viikon kysellyt milloin mennään hallille treenaamaan. Koita siinä sitten selittää ajatnajua ymmärtämättömälle että treeneissä menee sitten kaikkinensa 2h, hän kun varmasti mielikuvissaan oli käymässä 10min täsmätreeneissä. Tällaisissa nopeissa treeneissä kun lapsi on ollut useinkin mukana.
Onneksi lapsi opettaa joustavuutta, kekseliäisyyttä ja keskeneräisyyden sietämistä. Mukaan otettiin potkupyörä ja hallilta löytyy jonkun jäämistönä polkutraktori ja paloauto. Lapsi kun on järkevä niin oikeastaan hetkeäkään uskonut etteikö treenit onnistu. Se on vain aina hieman kysymysmerkki että miten hyvin pystyn paneutumaan treeneihin, tai toteuttamaan suunnitelmani.
Kotoa treeneihin. Hallista polkutraktori ja paloauto ulos kentänlaidalle. Tällä kertaa olin enemmän kuin kiitollinen että kentällä oli valmiiksi rakennettu rata. Säästetään näin paljon aikaa, vaikka lapsi kyllä tykkäisi laitella rimoja paikoilleen. Yleisesti en niin tykkää että koulutaja käyttää valmista ratapohjaa, mieluummin käytän aikaani sellaisen kouluttajan kanssa joka oikeasti haluaa viedä treenattaviaan eteen päin ja suunnittelee treenin ryhmän tarpeiden mukaisesti. Pikainen rataan tutustuminen ja lapsi potkupyörän selkään ja lämmittelemään. 25min aikana keretään ottaa pari kisaa (lämmittellyspurtit), ihmettelemään sorsia ja puskapissat. Oma treenivuoro.
Omalla vuorolla pääsin keskittymään täysin tekemiseen, sillä lapsi istui kuuliaisesti leikkimässä paloautolla toisen aikuisen katsoessa sivusilmällä hänen peräänsä. Halusin tehdä rataa lyhyissä 5-7 esteen pätkissä sillä siitä on ikuisuus kun ollaan treenattu häiriössä. Erinomaista oli Tikrun häiriönsieto, irtoaminen, vauhti ja palkkaantuminen. Tärkeät peruspilarit siis paikoillaan. Sanallisia suuntavihjeitä pääsin käyttämään parissa kohtaa, en tiedä toimiko vihje vai ohjaus mutta koira kääntyi kuin unelma. Keinun suoritus kahteen eri kertaan oli ehdottomasti parasta mitä olen nähnyt. Puomi veti Tikrua puoleensa ihan hirveästi, mutta ihmekkös tuo kun kesä on mennyt lähinnä puomin parissa. Ei ole huono juttu että puomi on mukava. Harjoitusta kaipaa pujottelu. Jostain syystä Tikru ei malta pujotella viimeistä väliä ja jos aletaan hinkkaamaan pujottelua niin sitten lässähtää fiilis. Tätä pitää nyt hieman miettiä mitä asialle tehdä, ja asialle pitää tehdä aika nopeasti jotain. Uskon korjaantuvan kohtuu pienellä vaivalla. Odotan myös kovasti hetkeä kun voin paneutua in-inin käskyn opettamiseen. Nyt suoriudun radalla puhtaalla ohjauksella ja olisi kiva saada ohjauksen tueksi sanallinen vihje.
Oman vuoron jälkeen pieni tauko ja lapsen kanssa polkutraktorin vetämistä. Tekniikkakentällä tein vielä hieman juoksutargetin vahvistamista maassa. Hetken pohdin myös puomin tekemistä, mutta en jaksanut (koska oletan lapsen olevan liian suuri häiriö tässä vaiheessa puomia). Lapsi palkkaa koiraa innoissaan kuppiin aina minun naksautuksen jälkeen. Kätevä etäpalkkaaja siis. Lapselta alkaa lähteä hieman mopo käsistä ja juoksee Tikrun perässä esteitä hyppien. Malttaa kuitenkin hienosti mielensä kun asiasta sanon hänelle. Treenaan viisi toistoa per puoli takaa-käskyä ja olen yllättynyt että koirahan osaa paremmin kuin luulinkaan. Hyvä havainto, täytyy viedä osaaminen vain sille tasolle mille haluankin. Matka tavoitteeseen onkin (ehkä) hieman lyhyempi tai ainakin suorempi kuin kuvittelin.
Koira autoon ja lapsen vetoa polkutraktorilla lopputreeni. Ainakin yksi meistä oli ihan innoissaan kun pääsi haravoimaan koiran jälkiä piiloon :) Kotiin lähdettiin iloisena mutta selkeästi väsyneenä. Kummasti lapsi piristyi kun lupasin tehdä iltapalaksi lettuja. Summa summarum: oikein mainiot treenit kaikkinensa! Koira sai sellaisen treenin kuin olin suunnitellutkin, lapsi ulkoilua ja me molemmat yhdessä vietettyä aikaa. En kuitenkaan toivo että tästä tulee tapa, mieluummin harkittu poikkeus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti