Miten meni 2019 ja mitä mielessä 2020?

Vuoden 2019 teema oli raskaus ja vauva. Tämä aikataulutti koiraharrastamisen vahvasti alku- ja loppuvuoteen. Huhtikuusta alkanut tauko teki tehtävänsä, ja huomasin jo heinäkuussa katselevani haikaillen eri kursseja ja koulutuksia. Vielä ei kuitenkaan ollut noiden aika, varsinaisesti koiraharrastamisen pariin paluu tapahtui syyskuussa todella suurella motivaatiolla. Mietinkin, että jos ei nyt joka vuosi mutta jos muutaman vuoden välein pitäisikin suunnitelmallisesti taukoa koiraharrastamisesta jatkossa. Toisiko se enemmän suunnitelmallisuutta ja motivaatiota tekemiseen? Mökkivuorokausia kertyi tänä kesäkautena vain kourallinen, masun eikä pienen vauvan kanssa ollut mukavaa matkustaa satojen kilometrien päähän. Josko tänä kesänä sitten enemmän.

Loppuvuosi veti nöyräksi tulevaisuuden suunnitelmien suhteen. Mörkön tahaton liukastuminen joulukuun alussa ja siitä seuranneet selkä- ja reisivaivat vaivaavat edelleen. Tikru taas satutti itsensä tavallisella lenkillä ennen vuodenvaihdetta, niin että silläkin reisi vaivaa. Ennen kaikkea toivon treveyttä, meille kaikille. Loppuvuosi muistutti myös siitä, ettei tuloksia tule ellei tee pitkäjännitteisesti töitä. Kuvittelin ettei Mörkön kanssa ole tarvetta ohjattuun koulutukseen, että itsekin saan meidät koirakkona takaisin kisakentille. Toisin kävi, ja tämän hintana saattaa olla viimeisen sertin menetys. Harmittaa edelleen ihan pirusti, että meille helpolla radalla ryssittiin ihan perusjuttu. Ko radaltahan ei tullut muita nollia....

Mörkön vuoden 2019 tavoitteet olivat maltilliset raskauteni takia
- Terveys, terveys, terveys!
- Agilityn SM-kisat, yksi agility-nolla puuttuu vielä
- Enemmän lenkkeilyä, syliä sekä vieressä nukkumista

Mörkön ensimmäinen ja tärkein tavoite, eli terveenä pysyminen toteutui muuten vuoden aikana loppuvuoden liukastumista lukuunottamatta. Nyt kun koiralla on kymmenen vuotta elämää takana, niin terveys ja iloisuus korostuvat entisestään.

SM-kisakriteereistä uupuva ainokainen nolla tuotti alkuvuodesta hieman päänvaivaa ja stressiä. Olin laittanut itselleni takarajaksi maaliskuun lopun, sillä en vain enää kyennyt juoksemaan tarpeeksi kovaa. Toiseksi viimeinen startti tuotti sen himoitun nollan! SM-kisoihin menin rennolla asenteella viisiviikkoisen vauvan äitinä, mummi mukana vauvaa hoitaen. Ensimmäistä kertaa ikinä pystyin samaistumaan urheilijan suusta niin usein kuultuun "siistiä olla mukana". Meidän treenihistorialla ja oman kroppani keskeneräisen palautumisen takia en voinut edes toivoa enempää. Radalle lähdin ensimmäisten joukosta, kompastuttiin meille jostain syystä niin vaikeaan takaakierto-persjättöön ja tehtiin muuten puhdas rata. Pitää olla kiitollinen, että Mörkön kanssa pääsin SM-kisoihin neljä kertaa vuosina 2015-2019. Aika hyvin kasvettu kun alkuun en uskonut meidän edes saavan nollia kolmosista!

Eikä uupuva nolla ollut ainoa este SM-kisoihin, sillä vielä maaliskuun lopussa Mörköltä puuttui vaadittava mittaustulos. Jännitin ihan hirveästi mittausta, sillä Mörkö oli ensimmäisen kerrankin mitattu moneen kertaan. Mahdollista mediksi siirtymistä ja sitä myöten agilityn loppumista ja siitä aiheutuvaa harmistusta helpottaakseni ilmoitin Mörkön rally-tokoon. Ihan vain todistaakseni itselleni ettei maailma lopu vaikka Mörkö olisikin medi. Mutta ei ollut! Kaikki viisi mittausta tarvittiin että Mörkö saatiin todistettua minikokoiseksi, ja rally-tokokistakin menivät hyvällä fiiliksellä vaikkei tulosta tullutkaan olemattoman harjoittelun takia.

Lenkkeilyä olisi voinut olla enemmänkin, niin kuin aina, mutta ihan mukavasti olen päässyt vaunulenkeille kesän jälkeen. Nyt odotan että saan vauvan selän puolelle kantoon, niin päästään metsään lenkkeilemään. Mörkö on tiukasti nukkunut vieressä, sylissä olisi mielellään ollut enemmänkin.

Mörkön tavoitteet vuodelle 2020:
- Terveys, terveys, terveys!
- Agilityssä kisaamista vielä pienimuotoisesti ennen lajista eläkkeelle jäämistä. Ehkä halli-SM?
- Ajattelin aina että  rally-toko ja toko tulevat kuvioihin agilityn jälkeen, mutta varovainen ehkä tälle ajatukelle
- Enemmän lenkkeilyä, syliä sekä vieressä nukkumista

Tikrun vuoden 2019 tavoitteet oli
- Terveys on tärkein, tietenkin
- Juoksupuomin valmiiksi saaminen
- Kakkosiin nousu
- Norjassa / Tanskassa näyttelyssä käynti
- Luonnetesti
- Enemmän lenkkeilyä

Tikru on jumpannut enemmän ja vähemmän säännöllisesti koko vuoden ajan, ja se on näkynyt tosi positiivisesti koiran kehossa. Olen erittäin tyytyväinen että Tikru on kestänyt myös elokuussa aloitettua agilityn treenaamista.

Loppuvuoden ehdottomasti tärkein asia oli juoksupuomin eteen päin vieminen ja siinä kyllä hyvin onnistuttiinkin. Juoksupuomin luonteeseen kuuluu se, ettei koskaan ole valmis, mutta kisavalmiita kyllä ollaan! Vihdoinkin! Tottakai osumaa pitää edelleen vahvistaa, samoin käännösten ja eteen päin menemisen käskyerottelua ja ylipäätänsä puomilta poistumista on harjoiteltu aika vähän. Juoksupuomimatka on ollut Tikrun kanssa pitkä ja vaiherikas. Pitkä ajallisesti koska puomin treenaamisen aikana on ollut kaksi pitkää taukoa minun takia. Vaiherikas sen takia, että lopulta jouduin kokeilemaan useampaa opetustapaa ennen kuin löytyi Tikrulle mieluisin.

Kisaaminen jäi sattuneesta syystä paljon vähemmälle kuin uskoinkaan. Olin alkuun suunnitellut treenaavani puomia keväällä, mutta en sitten lopulta itse pystynytkään. Tästä syystä loppuvuodelle ajattelemani kisaaminenkin siirtyi. Käytiin keväällä katsastamassa kahden startin verran missä mennään, ja vaikka tulokset eivät olleet lähelläkään nollaa niin oli hyvä huomata että pohjatyöt on tehty kunnolla.

Tänä vuonna kävin taasen useammassa näyttelyssä kuin alkuun oletin. Suomesta tuli mukavasti menestystä, sekä ainokaiselta ulkomaanmatkalta mukaan tarttui Norjan ja sitä myöten pohjoismaiden muotovalio.

Luonnetesti sitten lopulta jäi. Pyörittelin asiaa montakin kertaa mielessäni, ja yhteen jo ilmoittauduinkin mutta lopulta päätiin siirtää luonnetestin suosiolla ensi vuoteen. En halunnut ottaa ylimääräistä riskiä että loppuraskauteni olisi jotenkin vaikuttanut Tikruun, ja rehellisyyden nimissä ei edes kiinnostanut mennä vatsan kansssa näytiille. Vauvan synnyttyä oli taas ihan turha kuvitellakaan luonnetestiä. Joten ensi vuonna sitten.

Tikrun tavoitteet vuodelle 2020:
- Terveys on tärkein, tietenkin
- Juoksupuomin valmiiksi saaminen
- Agilityssä kakkosiin ja kolmosiin
- Luonnetesti
- Enemmän lenkkeilyä

Mun pienet miehet ovat kaikki niin reippaita! Mörkö ja Tikru tietenkin ovat menossa mukana mielellään aina kun vain pääsevät. Mutta niin reippaasti juuri 3v täyttänyt lapsenikin on usein mukana. Vauvasta puhumattakaan, hän kun viihtyy parhaiten sylissä 24/7 :)