Keskiviikon omista treeneistä ei oikein jäänyt mitään fiilsitä eikä sitä myöten mitään sanottavaa. Aiemmin tekemäni havainto vahvistui - olen ehdollistanut itseni naksuttimeen. Jos naksutin on kädessä Mörkön puomi onnistuu loistavasti. Jos taas ei ole... niin sitten ei mene niin loistavasti. Treeneissä tein kuitenkin kaksi hyvää toistoa ulkona ja yhden sisällä radan osana. Radan osana tein myös keinua, mutta vielä en tehnyt näitä kahta estettä samassa harjoituksessa. Omalla ajalla vahvistin Mörkölle ajatusta aktiivisesta esteelle menosta. Muutamalla toistolla tuli jo kivasti vastetta, joten kyllä tästä hyvä tulee kun opetan Mörkön irtoamaan hypyille niin kuin olen muillekin esteille opettanut. Jostain syystä on vain jäänyt asia hypyillä opettamatta. Back to basics.
Torstaina Niinun vetämä rytmitys-kerta. Tehtiin minun pyynnöstä ihan perusharjoitteita takaaleikkauksissa. En oikeastaan ikinä käytä takaa leikkausta, kun siihen ei ole tarve ja kun koira ei oikein irtoa. Saisi jatkossa irrota. Jos nyt en jatkossakaan pyri ohjaamaan koiraa takaa, niin olisi se suotavaa että perusasiat olisivat kuitenkin edes mukana työkalupakissa.
Tänään oli päivä, jolloin olin päättänyt mennä kokeilemaan puomin kisakestävyyttä. Ilokseni hyppyrata oli ennen agilityrataa, ajattelin iloisen rallattelun hyppyradalla tuovan itseluottamusta agilityradalle. Mutta ei se mennyt ihan niin, saatiin meille harvinainen HYL. Ensinnäkin radalla oli pussi, ja vaikkei pussi esteenä olekaan meille vaikea niin tällä kertaa se oli todella hidas. Tästä johtuen ajauduin liian pitkälle ja napanuora ei enää riittänyt vaan aiheutti ahdistuksen Mörkölle. Pussia seuraavasta hypystä vielä selvittiin, mutta sitä seuranneesta takaakierrosta ei. Loppurata menikin oikein mallikkaasti, ja olin erityisen tyytyväinen pujotteluun. Yksi kauhistus on saatu selkeästi taltutettua.
Agilityrataa katsellessani oli jälleen postiivinen fiilis. Radalla ei ollut keinua ollenkaan, ja puomikin oli kivasti heti toisena esteenä. Lähdössä Mörkö oli iloinen itsensä, mutta ei jostain syystä ollenkaan fokusoitunut hypyn takana olevaan puomiin. Jotenkin koiran pää vain pyöri ihmetyksestä. Niinhän siinä kävi "vanhanaikaisesti", eli Mörkön vauhti/itseluottamus ei kantanut puomilla joten alastulokin sakkasi (5). Puomin jälkeisen takaakierron ohjasin varmuuden vuoksi pakkovalssilla, mutta eipä tämä nerouteni kantanut muutamaa estettä myöhemmäksi vaan taas yritin takaakiertoa (5). Lopulta Mörkö hukkasi kepit (!), haki ja haki kunnes lopulta oli kielto (5) alla, uusinnalla jälleen hyvä kepit ja loppurata kivasti maaliin.
Mitäs tästä nyt voisi sanoa. Puomi ei vielä kanna. Vaikka olenkin treenannut useilla erilaisilla puomeilla, niin en ole kuitenkaan päässyt (vai jaksanut?) treenata eri paikoissa. Monessa asiassa olen huomannut, että kun Mörkön kanssa on tehty jotain juttua noin kahdeksassa paikassa niin homma alkaa onnistumaan. Pitää paikkaansa ehkä puominkin kanssa. Voisi välillä treenata ulkonakin. En ole varmaan vuoteen treenannut ulkona, valot ja varjot sekä aurinko selkeästi häiritsi. Kilpailurutiinit ovat luonnollisesti hukassa, Mörkö otti häiriötä (kävi moikkaamassa) jopa ratatyöntekijää. Tämä varmasti korjaantuu kun saadaan lisää kisoja alle. Takaakierrot ja hypyt yleensäkin. Pitää nostaa rimoja enemmän 35cm suuntaan kuin pitää matalalla. Katselin videolta että Mörkö teputtaa ennen hyppyä, selkeästi itsetunto-ongelma. Tai selkeästi ja selkeästi... toivottavasti huomenna selviää että onko näin kun päästään jälleen Vappu Alatalon valvovan silmän alle.
Tikru on mainio :) Havaitsin opettaneeni pennulle arjen rutiinien joukossa pari ihan hyvää taitoa. Ensinnäkin luopuminen. Tikru syö ruokansa boksissa (koska on niin pirun nopea syömään) ja saa kuppinsa vasta boksiin kun on itse siellä. Tänään pentu lähti laukalla keittiöstä, juoksi olohuoneen ja eteisen läpi makuuhuoneeseen ja odotti boksissa ruokaansa. Hassu otus. Toisena asiana halusin kitkeä pennun komentamisen ulko-ovea avatessa kun tullaan sisälle (en tiedä miksi sillä on niin kova kiire sisälle). Ihan parissa päivässä loppui haukkuminen ja oven raapiminen. Nyt pentu istuu nätisti ja tarjoaa kontaktia - sillä se ovi aukeaa. Tällaisia pieniä arjen taitoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti