Keskiviikkona viikkotreeneissä tehtiin kaksi pätkää, 15 estettä ja 18 estettä. Ei sinänsä mitään kummallista, eikä kumpikaan mennyt nollana läpi. Oikeastaan varsinkin ensimmäisessä pätkässä homma ei edes tuntunut ollenkaan hyvältä. Jäi hieman kökkö fiilis juostessani Mörkön edellä ja tehdessäni persjättöjä... kyllähän koira tulee ja tekee, mutta se ei vaan tunnu oikealta tai edes hyvältä. Toisessa pätkässä taas sain kokea miltä tuntuu kun onnistumisen jälkeen iskee kylmän väreet päälaelta varpaisiin - se oli se tunne kun Mörkö teki törkeän hienon juoksupuomin. Ilman etukäteisvalmisteluja (alastulojen juoksuttamista) ja keskellä rataa. Vitsit kun se ON hienoa!
Rytmityskurssilla myös paljon onnistumisia. Ensin tehtiin radanpätkä niin kuin olin itse suunnitellut. Ihan kivaa tekemistä ja virheettömästikin, mutta... parin hienosäädön jälkeen meno TUNTUI agilityltä. Pari persjättöä korvattiin tiukemmalla käännöllä ennen tilanteen alkua sekä loppuun lisättiin päällejuoksu. En tiedä kumpi ohjaustapa oli ajallisesti nopeampi, mutta jälkimmäinen tuntui ehdottomasti paremmalta. Tehtiin Mörkön kanssa yhdessä hommia, enkä vain juossut karkuun. En nyt pyri täysin pääsemään irti persjätöistä, mutta ehkä olisi syytä opetella muitakin ohjauskuvioita niin että voidaan tehdä yhdessä koiran kanssa. Treeni sisälsi virheettömän pätkän, paljon onnistumisia, vielä enemmän onnellisuuden tunnetta, iloitsemista osaavasta koirasta ja sai ohjaajakin kiitosta liikkumisestaan.
Uskon itseeni, sekä meidän tekemiseemme!
Herr Tigerstedt on jo iso mies, kaikella 3kk kokemuksellaan. Tänään tutustuttiin namipalloon, ja herrasmies oli aivopähkinästä hyvinkin otettu.
 |
| Ticon jäämistön uusiokäyttöä |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti