Jotakin odottamatonta, jotakin niin hienoa :)

Aamupäivän koulutuksen jälkeen ahkeroitiin vielä HAUn kisoissa yhden startin verran. Alkuun suunnittelin useampaa starttia, mutta en halunnut liikaa rasittaa Mörköä. Toisaalta taas halusin ehdottomasti yhden startin omilla tutuilla esteillä ennen seuraavia kisoja vierailla esteillä jotta näkisi toimiiko juoksupuomi edes omilla esteillä kisaympäristössä. Tästä tavoitteesta pidin kiinni, vaikka edelleen migreenin jälkeinen elämä sai voimaan pahoin ja tuntui ettei aivoista välity jalkoihin mitään viestiä. Kyllähän se myös muutamassa pitkäksi menneessä käännöksessä myös näkyi...

Kannatti! Puomi hyvä, joskaan ei täydellinen (4s). Keinu superhieno (2s)! Pujottelu erinomainen (4s). Puomista lähtee toivottavasti 1s kun saadaan lisää kokemusta ja pujottelusta toivottavasti myös 1s kun palkkailen hieman enemmän pujottelusta. On olllut toisaalta kiva nähdä, että pujottelu on pysynyt kivasti kasassa ja kohtuullisen nopeana ilman jatkuvaa ylläpitotreeniä.

Tällä suorituksella vastoin odotuksia sijoituttiin vielä toisiksi! Tuloshan oli yliaika-nolla, mutta sillä ei tällä kertaa ole mitään merkitystä kun tavoitteena oli onnistua puomilla. Kävin kaivelemassa koiranetin tiedoista, että yksi ainokainen löwchen on seisonut palkintopallilla aikasemmin ja tällainen tapahtui viimeksi 2008. Jonkin sortin historiaa tehtiin samalla.

Theo Kroezenin koulutus

Koulutuksessa keskitytään koiran ja ohjaajan yhteistyöhön laumaviettiä hyödyntämällä.

Tämä oli se lause mikä sai kiinnittämään huomioni. Yhteistyö ja laumavietti. Yhteistyössä on aina parannettavaa, ja rehellisesti sanoen en ole oikeastaan paneutunut laumaviettiin pahemmin. Mörkön paineistumisen käsittelemisessä laumavietistä taas voisikin olla hyötyä... joten hetken emmittyäni ilmoitiin Mörkön mukaan. Siitäkin huolimatta että muut osallistuvat koirat ovat todennäköisesti pk-rotuisia, niin kuin kyllä olivatkin.

En valitettavasti pystynyt katsomaan niin monta ryhmää kuin olisin halunnut, joten oli tyydyttävä parin tunnin intensiiviseen keskittymiseen. Onneksi muiden ratkottavat ongelmat olivat kohtuullisen erilaisia, mutta yleisiä niin lähes jokaisesta koirakosta sai itsellekin oppia.

Ensimmäisenä itselleni ehkä suurin oivallus. Kun koiran kanssa treenataan ilman nameja ja houkuttimia ja tasan lelu taskussa, niin ohjaajan on pakko olla aidosti läsnä. Oli todella alaston olo mennä pelkän lelun kanssa kentälle. Ehkä olen laiska, kun niin herkästi lykkään namia koiran suuhun, silloin ei tarvitse heittäytyä täysillä tunteella palkitsemaan koiraansa. Jatkossa ehdottomasti treenejä pelkän lelun kanssa! Eihän yhden kerran tarvitse montaa minuuttia olla.

Ensimmäisellä kierroksella Theo pyysi kertomaan mikä on ongelmana. Kerroin Mörkön pehmeydestä ja paineistumisesta lievästi epäillen että ymmärtääkö hän mitä tarkoitan. Theo käski tekemään seuraamista, ikään kuin kisasuorituksena. Sivu - seuraa - istu - seuraa - täyskäännös ja lievää paineistumista alkoi näkymään. Tämän huomasi myös Theo! Mörkössä ei muuten näkynyt paineistuminen päälle päin, muuta kuin että Mörkö laski aavistuksen päätään ja alkoi hieman vilkuilemaan yleisöön päin. Sain ohjeeksi seuruuttaa Mörköä ja aina kun alkaa näkymään paineistumista niin alankin leikittämään sitä. Äkkiseltään ehkä vaikutaa nurinkuriselta, että "palkataan" vilkuilusta, mutta kun oikeasti tuolla kerrotaankin että epäilyttävä siellä - luotettava täällä. Näin tehtiin muutaman kerran ja koko ajan pystyi menemään lähemmäksi yleisöä mikä aiheutti tällä kertaa paineistumisen (Mörköhän ei arastele ihmsiä tai ääniä, mutta kokonaisuutena jostain syystä tänään yleisö oli paineen aiheuttava lisä).

Tauon jälkeen tehtiin samaa uudestaan, seuraamista about 40m. Tehtävänä leikkiä jälleen jos koira paineistui. Mutta sepäs ei paineistunutkaan! Minulle haastavaksi asian tekee se, että kontakti voi hävitä paineistumisen lisäksi myös muista syistä. Pitää siis itse olla tarkkana, että haksahtaako Mörkö häiriöön, eikö se vain kesksity vain onko käytös paineesta johtuvaa. Siinähän onkin itselle porkkanaa purtavaksi...

Muiden kohdalta sain mukaani ajatuksen siitä, ettei seuraamisesta palkittaisikaan kesken kaiken. Ajatus tässä on se, että jos palkataan kesken seuraamisen (kehua toki voi) niin koira seuraa odottaen palkkaa ja tämä ei kovin montaa kymmentä metriä kanna ennen kuin koiran usko palkkaan lopahtaa. Jos taas perusasennosta tehdään "palkkatehtävä", maailman paras juttu ja seuraaminen aina lopetetaan perusasentoon ennen palkkaa niin koiran on helpompi seurata ja odottaa perusasennon tulemista. Ihan loogista, ja varmasti sellainen tila mitä kohti Mörkönkin kanssa kannattaa yrittää päästä. En silti vielä ihan osta ajatusta siitä etteikö myös huippuhetkestä voisi palkata. Ehkä tässä ei kannatakaan olla täysin mustavalkoinen, vaan opettaa teknisest uudet asiat palkkaamalla hetkestä ja sitten kokonaisuuksiin varsinkin seuraamisessa rakentaa perusasennosta perusasentoon mielikuvaa koiralle.

Mielenkiinnolla odotan miten Mörkön paineistumisen ja varsinkin sen purkamisen laita on seuraavissa kisoissa. Huomasin tuossa joku aika sitten ensin palkkaavani ja sitten vasta kehuvan koiraa. Nyt kun olen pyrkinyt ensin kehumaan ja vasta sitten palkkaamaan namilla, niin Mörkön ilme on kokonaisuudessaan parantunut. Se on rennomman oloinen ja vastaakin käskyihin täpäkämmin. Tämän lisäksi kun otan treeneihin mukaan laumavietin käyttämisen (tai mikä ikinä termi onkaan). Tehdään yksittäisiä treenejä pelkällä lelupalkalla ja näin pääsen rikkomaan paineistumisen kaavaa. Ehkä nämä kaksi asiaa vievät meitä jo eteen päin, Tulevaisuus näyttää.

Mikä fiilis!

Mistä on hyvät treenit tehty? Aina en tiedä, mutta sen tiedän että treenien jälkein fiilis kertoo kyllä oliko treenit hyvät, "ihan ok" vai jotain muuta. Tämän viikon viikkotreenit ja rytmityskurssin kerta jättivät jälkeensä seuraavanakin päivänä fiilistelevän ohjaajan.

Keskiviikkona viikkotreeneissä tehtiin kaksi pätkää, 15 estettä ja 18 estettä. Ei sinänsä mitään kummallista, eikä kumpikaan mennyt nollana läpi. Oikeastaan varsinkin ensimmäisessä pätkässä homma ei edes tuntunut ollenkaan hyvältä. Jäi hieman kökkö fiilis juostessani Mörkön edellä ja tehdessäni persjättöjä... kyllähän koira tulee ja tekee, mutta se ei vaan tunnu oikealta tai edes hyvältä. Toisessa pätkässä taas sain kokea miltä tuntuu kun onnistumisen jälkeen iskee kylmän väreet päälaelta varpaisiin - se oli se tunne kun Mörkö teki törkeän hienon juoksupuomin. Ilman etukäteisvalmisteluja (alastulojen juoksuttamista) ja keskellä rataa. Vitsit kun se ON hienoa!

Rytmityskurssilla myös paljon onnistumisia. Ensin tehtiin radanpätkä niin kuin olin itse suunnitellut. Ihan kivaa tekemistä ja virheettömästikin, mutta... parin hienosäädön jälkeen meno TUNTUI agilityltä. Pari persjättöä korvattiin tiukemmalla käännöllä ennen tilanteen alkua sekä loppuun lisättiin päällejuoksu. En tiedä kumpi ohjaustapa oli ajallisesti nopeampi, mutta jälkimmäinen tuntui ehdottomasti paremmalta. Tehtiin Mörkön kanssa yhdessä hommia, enkä vain juossut karkuun. En nyt pyri täysin pääsemään irti persjätöistä, mutta ehkä olisi syytä opetella muitakin ohjauskuvioita niin että voidaan tehdä yhdessä koiran kanssa. Treeni sisälsi virheettömän pätkän, paljon onnistumisia, vielä enemmän onnellisuuden tunnetta, iloitsemista osaavasta koirasta ja sai ohjaajakin kiitosta liikkumisestaan.

Uskon itseeni, sekä meidän tekemiseemme!

Herr Tigerstedt on jo iso mies, kaikella 3kk kokemuksellaan. Tänään tutustuttiin namipalloon, ja herrasmies oli aivopähkinästä hyvinkin otettu.

Ticon jäämistön uusiokäyttöä

Valmennuspilottiin!

Olen niin tyytyväinen, otettu ja onnellinen! Erittäin yllättynyt ja suuresti hämmentynytkin.

Viime vuonna aikasta kateellisena seurasin Niinun valmennusleireillä olevien taivalta, kehitystä ja tekemisen intensiteettiä. Vuosi sitten ei vain ollut rahkeita ilmoittautua mukaan, ja nyt myöhemmin ymmärrän että näin oli tarkoitettukin. Valmennuskaudesta olisi puolet mennyt sivu suun Mörkön hauisvamman takia, ja monta oleellista oivallusta olisi itseltäni jäänyt tekemättä.

Keväällä kun tieto valmennusleirien jatkumisesta tuli, olin enemmän kuin innoissani. Tosin hieman mietitytti että näinköhän koiran kantti kestää rankahkoja viikonloppuleirejä. Vierestä seuranneena leirit saivat paimenkoiratkin aika väsyksiin, ja pääsääntöisesti paimenet kestävät seurakoirasessejä paremmin toistoja. Niinpä aloin vilkuilemaan uutta mahdollisuutta, henkilökohtaista valmennuspilottia. Päivän leirit sisältöineen vaikutti juuri kuin meille tehdyiltä... kunnes kuulin "varmana tietona" että leiripaikat on jo täytetty edelliskauden valmennuksiin osallituneilla koirakoilla.

Edelleen jatkoin Niinun sivuilla hengaamista ja haaveilua. Olin kyllä huomannut tekstin että pilotti on täysi, mutta varasijoille vielä otetaan koirakoita. Monta päivää kerkesi mennä, ennen kuin yhtenä iltana otin ja päätin ettei se mitään anna ellei edes yritäkään. Vietin tunnin jos toisenkin tehdessäni hakemusta ja koittaessani tuoda esille tavoitteellisuuttani (ja miten olen tavoitteisiini edennyt) sekä kehitystarpeitani (joihin uskon saavani apuja leireiltä). Lähetin hakemuksen ja aktiivisesti unohdin koko asia...

... kunnes eräänä elokuisena päivänä tuli tieto että MEIDÄT ON VALITTU PILOTTIIN!!! :D

Iski järkytys, pakokauhu ja epäuskokin. Tänään tuli ensimmäisen leirin leirikirje ja edelleenkään en voi uskoa että meidät on valittu sinne. Olen kiitollinen valitsijoille siitä, että ovat nähneet hakemukseni tekstin ja ymmärtäneet viestini vaikka tuskin koskaan olemmekaan Mörkön kanssa niitä edustusjoukkuepaikoista kisaavia koirakoita. Se ei kuitenkaan estä omien tavoitteiden saavuttamista, uusien asioiden oppimista ja kokemuksen kerryttämistä. Kaikki asiaoita, joista on varmasti hyötyä kun Tikrun kanssa treenataan tulevaisuudessa agilityssä.

Tavoitteeni on selkeä: SM-2016. Tämän saavuttaakseni pitää ohjaajan kehittyä paljon. Tulee saada ketteryyttä ja parempaa radanlukutaitoa. Tai ehkä ei taitoa, vaan tietoa ja ideoita vaihtoehtoisista tavoista ratkaista ratojen ohjaushaasteita. Parempi kunto tukee myös menestystä, tämän myötä päätös osallistumisesta HCR 2016seen on tehty. Itselläkin tulee olla välitavoitteita. Yksittäisistä Mörkön kehityskohteista tärkeimmät ovat juoksupuomin viimeistely niin että se toimii myös kisoissa. Tämän lisäksi olen ymmärtänyt Mörkön hypyissä olevan puutteita, ei teknisesti vaan ajatuksellisesti. Mörkön ajatukseen pitää saada ajettua aktiivinen hypylle lähestyminen sekä aktiivinen hypyltä lähteminen. Onneksi hyppy itsestään on teknisesti hyvä, niin voi keskittyä enemmän lähestymisiin ja poistumisiin.

On kyllä hurjaa. Vaikka itselläni on kohtuu hyvä käsitys siitä missä mennään, tai ainakin luulen niin. Uskon että tulevana talvikautena 2015-2016 opin itsestäni, Mörköstä, kouluttamisesta ja monesta muusta asiasta enemmän kuin kykenen edes arvaamaan.

We are ready - here we come!

Hyppytekniikkaa a la Vappu (sprinttitreenit ohjaajalle kaupan päälle)

Hyppytekniikkaa tänään. Esitin alkuun kysymyksen että jos (ja yleensä kun) Mörkö hyppää pikkusievästi hyvällä tekniikalla (mutta hitaasti), niin onko edes mahdollista lisätä hyppytekniikkatreeniin vauhtia. Kuulemma oli ja saamansa piti! Olen niin innoissani, oikeasti oli todella kivaa pitkästä aikaa "vääntää" hyppytekniikan parissa. Jotenkin oma motivaatio on kadonnut aikaa sitten edes treenata hyppytekniikkaa itsenäisesti, kun se on tuntunut jotenkin niin puurtamiselta. Mutta eipä tunnu juuri nyt!

Aloitettiin tekemällä perussarjaa medivälein niin että hypyt olivat vinottain (joka toinen eri suuntaan). Loppuun viriteltiin suora putki, ihan siitä syystä ettei jarrutusefekti targetille tapahdu hyppyjen jälkeen. Mun tehtäväksi tuli lähettää koira ensimmäisen siivekkeen kohdalta takaakiertoon ja juosta TÄYSILLÄ. Mörkön rytmi oli hukassa ja in-outin sijaan tuli satunnaisia välilaukkoja, mutta itsetunto sekä motivaatio pysyivät hyvänä. Tauko, ja seuraavalla kierroksella sama harjoitus uudestaan. Ensimmäisellä vedolla sain palautetta että juoksen käsijarru päällä, toisella vedolla minäkin löysin sisäisen pikajuoksijani ja Mörkö teki täydellisen in-out sarjan. Hiukka harmittaa kun en omalta juoksemiselta kerkeä nähdä mitä Mörkö tekee... mutta luotan kyllä Vapun sanaan.

Toisena treeninä tehtiin taipumista, jälleen medien väleillä. Vasempaan Mörkö meni alkuun ravilla, kolmannella toistolla meni kaksi ekaa hyppyä jo laukalla. Oikeaan oli selkeästi vaikeampaa, eikä Mörkö edes tarjonnut laukkaa. Tästä harjoituksesta saatiin treeni-ideaksi hieman jalostettu harjoite, mitä pitää kyllä kokeilla.

Kolmantena harjoituksena tehtiin korkeuden arviointia okserilla, niin että ensimmäiset kaksi esteväliä olivat medivälein ja ennen okseria miniväli. Lopussa jälleen putki. Vappu juoksutti oikein urakalla, jos en ihan väärin laskenut niin kahdeksan kertaa. Okserin korkeus saatiin nostettua ongelmitta täyteen korkeuteen (35cm). Ei näyttänyt Mörkö epävarmalta tai muutenkaan korkeutta oudoksuvan. Pienesti Mörkö taputti etutassuja ennen ponnistusvaihetta, mutta Vapun mielestä tämä ei ole ongelma eikä siitä kannata tehdä itselleenkään ongelmaa.

Viimeisenä harjoituksena kasvava sarja. Hakiessani Mörköä otus rellotti selällään boksissaan ja veti sikeitä. Pari vetoa riitti kertomaan että Mörkö oli kaikkensa antanut korkeuden arvoinnissa. Viimeiseen väliin tuli ylimääräinen laukka. Kotiläksynä sain kokeiltavaksi miten kasvava sarja luonnistuu tuoreemmilla voimilla, ja jos ei luonnistu niin sitten välejä hieman lyhemmiksi.

Bonusharjoitusideana kaupan päälle power grid putkesta putkeen medivälein. Tämänkin Mörkön pitäisi suorittaa in-outina. Toimisi täsmätreeninä voimantuottoon.

Nyt on kotona väsynyt koira ja jaloistaan kipeä ohjaaja. Laskeskelin tehneeni noin 30 sprinttiä ja jos jokainen on jota kuinkin 30-50m niin tuli tehtyä sitten reilu kilometri vetoja. Viimeisiin toistoihin ei omatkaan jalat meinanneet enää jaksaa. Vappu oli tyytyväinen Mörkön suoritukseen, oli alkujaan ajatellut koiran väsähtävän aiemmin. Väsymyksestä huolimatta tekniikka pysyi hyvänä, joskin ylimääräisiä laukka-askeleita tuli mukaan.

Nyt kun on intoa hyppytekniikkaan, niin pitää yrittää edes kerran viikkoon tehdä yksi harjoitus. Kiva kuulla palautetta lokakuussa, että näkyykö tehdyt harjoitukset koirassa mitenkään.

Viikon treenit, rytmitystä ja kisat

Keskiviikon omista treeneistä ei oikein jäänyt mitään fiilsitä eikä sitä myöten mitään sanottavaa. Aiemmin tekemäni havainto vahvistui - olen ehdollistanut itseni naksuttimeen. Jos naksutin on kädessä Mörkön puomi onnistuu loistavasti. Jos taas ei ole... niin sitten ei mene niin loistavasti. Treeneissä tein kuitenkin kaksi hyvää toistoa ulkona ja yhden sisällä radan osana. Radan osana tein myös keinua, mutta vielä en tehnyt näitä kahta estettä samassa harjoituksessa. Omalla ajalla vahvistin Mörkölle ajatusta aktiivisesta esteelle menosta. Muutamalla toistolla tuli jo kivasti vastetta, joten kyllä tästä hyvä tulee kun opetan Mörkön irtoamaan hypyille niin kuin olen muillekin esteille opettanut. Jostain syystä on vain jäänyt asia hypyillä opettamatta. Back to basics.

Torstaina Niinun vetämä rytmitys-kerta. Tehtiin minun pyynnöstä ihan perusharjoitteita takaaleikkauksissa. En oikeastaan ikinä käytä takaa leikkausta, kun siihen ei ole tarve ja kun koira ei oikein irtoa. Saisi jatkossa irrota. Jos nyt en jatkossakaan pyri ohjaamaan koiraa takaa, niin olisi se suotavaa että perusasiat olisivat kuitenkin edes mukana työkalupakissa.

Tänään oli päivä, jolloin olin päättänyt mennä kokeilemaan puomin kisakestävyyttä. Ilokseni hyppyrata oli ennen agilityrataa, ajattelin iloisen rallattelun hyppyradalla tuovan itseluottamusta agilityradalle. Mutta ei se mennyt ihan niin, saatiin meille harvinainen HYL. Ensinnäkin radalla oli pussi, ja vaikkei pussi esteenä olekaan meille vaikea niin tällä kertaa se oli todella hidas. Tästä johtuen ajauduin liian pitkälle ja napanuora ei enää riittänyt vaan aiheutti ahdistuksen Mörkölle. Pussia seuraavasta hypystä vielä selvittiin, mutta sitä seuranneesta takaakierrosta ei. Loppurata menikin oikein mallikkaasti, ja olin erityisen tyytyväinen pujotteluun. Yksi kauhistus on saatu selkeästi taltutettua.

Agilityrataa katsellessani oli jälleen postiivinen fiilis. Radalla ei ollut keinua ollenkaan, ja puomikin oli kivasti heti toisena esteenä. Lähdössä Mörkö oli iloinen itsensä, mutta ei jostain syystä ollenkaan fokusoitunut hypyn takana olevaan puomiin. Jotenkin koiran pää vain pyöri ihmetyksestä. Niinhän siinä kävi "vanhanaikaisesti", eli Mörkön vauhti/itseluottamus ei kantanut puomilla joten alastulokin sakkasi (5). Puomin jälkeisen takaakierron ohjasin varmuuden vuoksi pakkovalssilla, mutta eipä tämä nerouteni kantanut muutamaa estettä myöhemmäksi vaan taas yritin takaakiertoa (5). Lopulta Mörkö hukkasi kepit (!), haki ja haki kunnes lopulta oli kielto (5) alla, uusinnalla jälleen hyvä kepit ja loppurata kivasti maaliin.

Mitäs tästä nyt voisi sanoa. Puomi ei vielä kanna. Vaikka olenkin treenannut useilla erilaisilla puomeilla, niin en ole kuitenkaan päässyt (vai jaksanut?) treenata eri paikoissa. Monessa asiassa olen huomannut, että kun Mörkön kanssa on tehty jotain juttua noin kahdeksassa paikassa niin homma alkaa onnistumaan. Pitää paikkaansa ehkä puominkin kanssa. Voisi välillä treenata ulkonakin. En ole varmaan vuoteen treenannut ulkona, valot ja varjot sekä aurinko selkeästi häiritsi. Kilpailurutiinit ovat luonnollisesti hukassa, Mörkö otti häiriötä (kävi moikkaamassa) jopa ratatyöntekijää. Tämä varmasti korjaantuu kun saadaan lisää kisoja alle. Takaakierrot ja hypyt yleensäkin. Pitää nostaa rimoja enemmän 35cm suuntaan kuin pitää matalalla. Katselin videolta että Mörkö teputtaa ennen hyppyä, selkeästi itsetunto-ongelma. Tai selkeästi ja selkeästi... toivottavasti huomenna selviää että onko näin kun päästään jälleen Vappu Alatalon valvovan silmän alle.

Tikru on mainio :) Havaitsin opettaneeni pennulle arjen rutiinien joukossa pari ihan hyvää taitoa. Ensinnäkin luopuminen. Tikru syö ruokansa boksissa (koska on niin pirun nopea syömään) ja saa kuppinsa vasta boksiin kun on itse siellä. Tänään pentu lähti laukalla keittiöstä, juoksi olohuoneen ja eteisen läpi makuuhuoneeseen ja odotti boksissa ruokaansa. Hassu otus. Toisena asiana halusin kitkeä pennun komentamisen ulko-ovea avatessa kun tullaan sisälle (en tiedä miksi sillä on niin kova kiire sisälle). Ihan parissa päivässä loppui haukkuminen ja oven raapiminen. Nyt pentu istuu nätisti ja tarjoaa kontaktia - sillä se ovi aukeaa. Tällaisia pieniä arjen taitoja.

Tikru

Tarkelleen kuukauden ajan olen toiminut ihmis-vinkuleluna uudelle tulokkaalle. Hain tämän reippaan, ulkonäöllisesti sekä luonteensa puolesta lupaavan hammaseläimen mukaani ja lähdettiin heti viettämään aikaa viikoksi mökille. Voi sitä ihanuutta, kun pentu voi olla koko ajan vapaana ja opetella elämään! Tietenkään pientä koiran alkua ei voinut valvomatta ulos jättää (jo kanahaukkojen takia...) mutta mikäs siinä ulkona ollessa ja katsellessa pienen elämään totuttautumista.

Täältä tulee Tikru!

Leijonien painia

Peppu <3 ja patukkareidet :)

Itselle on melkein koittanut ahdistus muita pennunomistajien kuunnellessa. Saman ikäiset pennut ovat treenanneet kontaktia, luopumista, sivulle tuloa... En kyllä käsitä millä ajalla, meilllä menee kaikki aika opetellessa maailmaa! Tärkeinpänä tietenkin oman nimen tunnistaminen, luoksetulo, sisäsiisteys ja leikkiminen. Tämän lisäksi pentu kiipeilee paljon oma-aloitteisesti kivillä, leikkii muurahaisilla, haistelee ja maistelee maailmaa. Aluksi pentu esitti hyvinkin äänekkäästi mielipiteensä jos ohikulkijoilta ei tullutkaan huomiota. Pentu on saanut ihmetellä pyöriä, lasten rattaita, rollaattoreita sekä roska-autoja ja hälytysajoneuvoja.

Tarkkaavaisena.

Fläpättimet. Korvat aina nurin päin, kuten Mörkölläkin. 

Noin minäkin sitten isona...

Ozzyn kuppi? Miten niin Ozzyn kuppi???

Viikonloppuna pakattiin jälleen auto ja suunattiin mökille. On kyllä luksusta kun on hyvin matkustavat koirat! Mökillä pentu pääsi jälleen opettelemaan epätasaisella alustalla liikkumista, rauhoittumista ja kävipä otus järvessä uimassakin.

Etsi koira :)

Luonteensa puolesta Tikru on aika eri maata kuin Mörkö. Paljon itsenäisempi, rohkeampi ja sitkeämpi olematta kuitenkaan jääräpää. Pehmeyttä tästäkin koirasta löytyy, toivottavasti kuitenkin vähemmän kuin Mörköstä. Toivon että koirasta kehkeytyy kaveria niin näyttelyyn, agilityyn kuin tokoonkin (vaikka meninkin joskus sanomaan etten enää opeta pientä koiraa seuraamaan...).

Rytmityskurssilla

Tänään Teemu Linnan odotetulle rytmityskurssille. Tiedän kyllä että rytmittäminen on kiihdyttämistä, hidastamista ja oikeassa paikassa sekä ajoituksellisesti oikea aikaista ohjaamista. Mutta en ole mitenkään varma teenkö rytmitystä kuinka luonnostaan radalla. Ajatuksella en ainakaan tee, koska en edes ole tiedostanut tekeväni rytmitystä. Jos teen siis ollenkaan.

Aloitettiin tutustumalla ensin neljään eri harjoitukseen, joista kaksi aivan perusharjoituksia. Ohjauskuvioina sai käyttää peruskäännöstä sekä takaaleikkausta, ja tämä rajaus sen takia että muilla ohjauskuvioilla voidaan peittää oman tai koiran puutteet taidoissa.

Ja voi pojat, näinpä olen onnistunut tekemään. Mörköhän lukee hyvinkin tunnolliseti ohjausta, mutta on sellainen perässä vedettävä malli. Mörkö ei siis irtoa esteille, tai lähinnä hypyille. Kyllä se irtoaa hyvinkin pujottelulle ja kontakteille... mutta ei siis hypyille. Olisiko tämä loogista seurausta sille, etten ole edes huomannut opettaa irtoamista hypyille samalla pieteetillä kuin muille esteille? Kyllä!

Mörkö irtoaa kyllä namikipolle, mutta se on eri asia kuin irrota hypylle. Niinpä tehtiin muutamia eri variaatioita niin että ohjasin hyppy - putki - muistin odottaa koiraa - kiihdytys yhdessä sek koiran läheys hypylle niin että koira etenee minun edessä. Palkka tuli eteen päin katsomisesta (Teemu palkkasi kupilla) tai irtoamisesta. Muutamalla toistolla saatiin aikaiseksi kivoja suorituksia.

Nyt täytyy mun pitää tuumaustauko ja miettiä kuinka tätä voisi harjoitella itsekseen. Helppoahan olisi jos koira palkkautuisi lelulla, mutta kun ei palkkaannu. Keväällä ja havaitsin treeneissä positiivista vauhtia koirassa kun kouluttaja palkkasi satunnaisesti koiraa radalla muutamien esteiden välein. Kouluttaja sen takia etten itse tiennyt milloin palkka tulee joten en pystynyt vahingossakaan tekemään muuta kuin keskittymään radalla ohjaamiseen täysillä. Tätä tulee ehdottomasti jatkaa, mutta jotenkin olisi hyvä päästä irtoamista/estehakuisuutta/vauhtia/itsetuntoa päästä treenailemaan ihan itsekseenkin.

Rytmitys ja ohjaaminen itsessään oli ainokaisessa tekemässämme harjoituksessa hyvää. Hieman yllätyin tästä palautteesta :)

Muistitreeniä

Viikkotreeneissä tehtiin minulle aivan uutta harjoitusta, eli muistitreeniä. Samaisessa harjoituksessa tuli kyllä testattua myös hahmotuskyky sekä ongelmaratkaisukyky. Yksinkertaisuudessaan harjoitus koostui kolemsta hypystä ja putkesta. Hypyt oli numeroitu 1, 4 ja 5, mutkaputken päät olivat 2 ja 3. Kaikessa yksinkertaisuudessaan harjoitus meni niin että kouluttaja sanoi numerosarjan ohjaajan seistessä selin esteisiin. Kun ohjaaja mielestään tiesi mitä tekee niin hän lähti suorittama. Esimerkiksi numerosarja oli 1, 3, 4, 1, 5 tai 1, 2, 4 takaa, 1, 5.

Järjesttömän kivaa! Monestakin syystä. Ensinnäkin sai haastaa itseään uudella tavalla. Sain vahvistusta sille että muistan radat hyvin, hahmotan tilaa (ja esteitä) sekä pystyn tekemään nopeissakin ratkaisuissa ohjauskivoita molemmin puolin. Tyypillistä on kuulemma se, että ohjaaja tekee usein tarpeettomiakin valsseja oikealle kun taas vasemmalle ohjaa järkevämmillä kuvioilla.

Mörköstäkin tämä oli kivaa :) Mörkölle sopii tällaiset nopeat lyhyet harjoitukset mistä saa paljon palkkaa. Lopussa Mörkö haukkui innoissaan odotellessaan lähtöä - ja tuo koira ei pahemmin pideä meteliä itsestään.

Omalla ajalla tehtiin puomia. Lähetin alkuun itse laskevalta osuudelta Mörköä, osumat siinä ja siinä. Kuitenkin kun tein kokonaista puomia hypyn kautta niin kontaktien osumat olivat todella hyvät. Vasemmalta parempi kuin oikealta, mutta oikealtakin hyvä. Oli hauska huomata miten Mörköllä on ajatus selkeästi seuraavaan esteeseen puomin jälkeen, kun Mörkö painoi jokaisen suorituksen jälkeen vielä muurille (minne en siis ollut ajatellut meneväni). Ehkä tästä tulee joskus vielä ongelma, kun ei olla vielä yhtään treenattu käännösiä puomilta...

Keinua käytiin myös paukuttelemassa, ja tein kerran kokonaisen keinun. Olisin halunnut helpottaa mini-pöydällä suoritusta, mutta pöytää ei ollut tarjolla. Toisaalta taas suunnitellut kisat alkavat lähestymään joten minun on vain mentävä itse epämukavuusalueelle ja treenattava minua hiukan jännittävää keinua. Mörkö teki keinun hyvin, jarruttaesn painonsiirrolla vasta kontaktialueella. Toivottavasti tämä tapahtui koska Mörkö tiesi mitä teki. Jos taas teki koska ei tiennyt olevansa keinulla niin tietää sitten taas jatkossa epävarmempia keinujen suorituksia... Päätin olla tekemättä keinua uudestaan, tehtiin loppuun vielä pari keinun paukuttelua.

Rally-toko koomaan osaratkaisu

Sunnuntaina aloitin aamun kuuntelemalla Vappu hyppytekniikkaluennon. On se jännä juttu että olen tuon saman puheen kuunnellut nyt neljään kertaan ja aina tulee uusia ajatuksia. Tällä kertaa olin valitettavan laiska enkä jaksannut mietteitä kirjoittaa ylös - kun ne muistaa kuitenkin. No arvatkaapas muistaako? Syvien lihasten kuntoon ei voi panostaa liikaa, ja en tiennytkään että hyppytekniikassa voidaan tehdä ns avaavia vauhdikkaita sarjoja.

Illalla olisi ollut toko-treenit, mutta jätin väliin monestakin syystä vaikka olikin kyse ensimmäisistä treeneistä loman jälkeen. Ensinnäkään ei ollut yhtään toko-fiilis, ja harvoin sitä fiilistä löytyy autossa istumallakaan joten kummallekin reilumpaa antaa asian olla. Toisaalta oli aika pirun lämmin, ja koska lämmin on tullut niin äkkiseltään en ollut aivan varma että Mörkö jaksaa työskennellä täysillä. Enkä ala kyllä ajalemaan Riihimäelle ja takaisin vain toteamaan että koira on väsy. Kolmanneksi oli mun viimeinen lomapäivä, ja käytin sen mieluummin fiilistellen kuin kello kaulassa juosten. Käytiin pyöräilemässä 35km ympäri Helsinkiä, vaihteettomilla pyörillä.

Maanantaina kävin Mörkön kanssa 20min kävely + 10min juoksu + 20min kävely lenkillä iltamyöhään. Hyvin Mörkö kyllä jaksoi juosta. Juoksulle tuli matkaa noin 1,5km ja vauhti oli 9-10km/h. Pitää ottaa seuraavalle lenkille paremmat lelut mukaan niin saa paremmat statistiikat. Mietiskelin, ettei varmaan juoksuosuutta tarvitse pahemmin edes koittaa pidentää. Ei sillä varmaan ole agilityn kannalta merkitystä.

Tänään ex tempore rally-tokoon kun treenit oli ihan naapurissa ja minulla vapaa ilta! Treeneissä oli MES-rata, mutta ei sillä väliä kun en alunperinkään ajatellut treenata rataa vaan ennemminkin totutella kyltteihin ja koittaa löytää oikeaa asennetta. Aika pian huomasin että Mörkö yritti kuplaantua... milloin se tuli todella vinoihin perusasentoihin ja milloin jätti perusasennon tekemättä. Keskityin siis seuraamiseen, pyörien aika randomisti kylttien ympärillä, sivuilla ja kääntyillen kylttien edessä. Oli kiva huomata että kohtuu nopeasti Mörkö alkoi toimimaan hieman paremmin. Palkkailin niin liikkeelle lähdöistä, seuraamisesta, käännöksistä kuin perusasennosistakin.

Tätä treeniä nyt ainakin lisää! Aivan turha murehtia yksittäisten kylttien tehtävistä, jos Mörkö paineistuu niin paljon ettei voi istua perusasentoon kyltin edessä tai vieressä. Muutenkin toivoisin seuraamista hieman tiiviimmäksi ja tietenkin asenne voisi olla hieman aktiivisempi - niin kuin tokossa onkin (kun ei ole niitä kylttejä...). Olen onnistunut "hienosti" kouluttamaan koirani ja koomaantumaan kylteillä. Nyt kun olen oivaltanut ainakin osa ongelman nin onneksi voidaan tähän myös etsiä ratkaisua.

Toivottavasti päästään tuurailemaan vielä muutamiin treeneihin, niin ulkona kuin sisälläkin. Mörköä pyydettiin varakoirakoksi EKKn SM-joukkueeseen ja ei kyllä tulosta tule jos ei hieman koiteta treenatakin. Sanoin kyllä ettei Mörkö ole tulosvarmin koira, mutta kun joukkueeseen kerran halusivat mukaan niin täytyy valmistautumisiin keskittyä parhaimman mukaan.

Treenien jälkeen käveltiin mutkan kautta kotiin, taisi tulla reilu tunnin lenkki. Voi kun saisikin nyt pidettyä kiinni lenkkirutiineista töihin menosta huolimatta!

Edistyy se, vaikkei itse aina uskokaan!

Tiistaina oli mahdollisuus päästä Leenan kontaktikurssille, kun sain ostettua irtovuoron. Sääli, että samana iltana iski lähes migreenin omainen päänsärky itselleni, niin en mitenkään saanut täysiä tehoja itsestäni irti. Halusin ehdottomasti näyttää Leenalle, missä nyt mennään. Hänellä kun on kuitenkin parhain käsitys siitä mihin homma jäi kesäkuussa - ja ollaanko siitä menty johonkin suuntaan, ja jos ollaan niin mihinkä.

Tehtiin alkuun alasmenolta lähetyksiä, niin että Leena päästi Mörkön menemään kun katsoi eteensä. Sen jälkeen tehtiin muutama puomi kokonaisena. Taas alasmenoja, ja putken kautta kokonaisena. Lopuksi tehtiin vielä alasmenoja niin että ohjasinkin Mörkön takaakiertoon. Hyvin luki ohjausta.

Kaiken kaikkiaan ei tullut yhtään loikkaa. Jokunen hieman korkealle osunut kosketus, monta oikein hyvää osumaa. Alkuun oli kehikon alareuna maassa, mutta aika nopeaan otettiin sekin apu pois. Leenan mielestä kehikon häivytys on edennyt huimasti, ja Mörköön on tullut vauhtia.

Onhan se kyllä niin, että kehikosta on oikeastaan päästy eroon. Ehkä aiheutti turhaumaa itselle se, kun kesäkuun jälkeen otin uuden lähestymistavan kehikon häivyttämisesssä. Jostain syystä kehikolla treenaavat häivyttävät viimeiseksi kontaktin yläreunasa olevan avun. Tämä apu on toisaalta koiralle kaikkein visuaalisin apu, eli riskinä on että koira alkaakin suhteuttaa askeliaan yläriman suhteen eikä puomin loppumisen suhteen. Toisaalta samainen apu voi aiheuttaa myös tarpeetonta loikkaa kontaktille. 

Joten, näillä syillä päätin olla opettamatta kosketusalustaa tai muita kikkoja, vaan heinäkuun alun ajan hinkattiin kontaktiin osumista niin että kehikon yläreuna oli poissa. Samalla hävisi tarpeeton kontaktille loikka (ns pumpperin yli hyppy) ja kontaktin osuma parani valtavasti. Koska jouduttiin heinäkuussa palaamaan harjoituksissa aika paljonkin alkuun päin niin ilmeisesti siitä syystä itselle aiheutui turhaa turhaumaa koko puomista. Kehikon häivittäminen on kuitenkin ollut varsin onnistunutta, joten täytyy muuttaa omaa mielikuvaa. Ollaan me edistytty!

Keskiviikkona alkoi viikkotreenit. Monella koiralla koko kesän tauko takana, joten järkevästi tehtiin hyvin kevyet treenit. Alussa hyppy - puomi, mikäs sen parempaa. Ensin tehtiin kaksi alasmeoa muistutukseksi että mikä on homman nimi, sen jälkeen koko rata (palkkauskin vasta lopussa). Omaan silmään puomin kontakti ei näyttänyt kovin hyvältä, osuma jäi korkealle. Koutsi oli kovasti eri mieltä ja hänen mielestään puomi meni hyvin. Tiedä sitten onko meillä kriteeriero, vaiko aiheuttiko seuraavaan ohjauskuvioon keskittyminen sen etten oikein kerennyt katsoa kontaktin suoritusta. Radalla oli myös A-este, siinä erinomainen kontakti. Keinua en halunnut tehdä vielä radalla, haluan treenata sitä vielä erikseen varmemmaksi kun viimeksi keinua tehdessäni Mörkö teki turhan hätäisiä suorituksia.

Keinusta johtuen lykkäsin kisaamisen aloittamista. Ei ole mitään järkeä tuhota kaikkea sitä hyvää mitä ollaan alku vuonna saatu aikaiseksi vain sen takia että minulla on kisahaluja. Jos en uskalla tehdä keinua treeneissä radalla, niin tuskinpa olen yhtään varmempi kisoissakaan. Joten ensin oma ja koiran fiilis kuntoon treenitilanteessa.

Solmuja tiukassa, solmuja avattuna

Jostain syystä jäi lyhyehköksi jääneen tauon jälkeinen fiilis puomin kanssa erittäin huonoksi. Mietin, johtuiko se vaan siitä että ennen taukoa puomi edistyi oikein mallikkaasti ja tauon jälkeen ei oikein mikään tuntunut onnistuvan? Vai johtuiko huono fiilis kenties siitä, että treenaaminen alkoi tuntua hieman suorittamiselta eikä satunnainen ohjaajan ahdistuneisuus ainakaan paranna asiaa? Niinpä, omaa ahdistumisen tunnetta jäin miettimään. Viimeinen asia mitä haluan on se että itse joudun jännittämään kontaktia. Varmin tapa saada siitä ongelma.

Perjantaina kävin kertaalleen treenaamassa, ja ahdistumsassa. Ymmärsin, että varsinaisesti keväällä ei olekaan tehty juoksupuomia vaan ensisijaisesti vahvistettu Mörkön itseluottamusta puomiin esteenä. Vauhtia ja itseluottamusta ollaankin saatu, mutta kontaktin suoritustekniikan kanssa ollaan kyllä aika hakusessa. Enkä halua menettää kevään työllä saatua vauhtia, en ainakan sen takia että koira menee epävarmaksi kun ahdistun.

Eilen oli pakko lähteä ennen puolta yötä vielä hallille. Halusin kokeilla mitä tapahtuu kun lasken puomin maan tasalle ja vaan juostaan puomia pitkin. Ei ainakaan tapahtunut sitä mitä olin varovaisen toiveikkaasti toivonut, eli eihän koira voi opettamatta osata ponnistaa lankulta pois aivan päästä. Hetken jopa pohdin pitäisikö se opettaa, mutta ennen kaikkea valitsin boksi-metodin juoksupuomin opettamiseen kun se on jotenkin hieman helpompaa itselle tajuta palkatakko vaiko eikö. Kokeilin myös mitä tapahtuu jos laitan boksin loppuun - tapahtui juuri niin hieno loikka boksin sisälle kuin mitä voi kuvitellakin eli ei ainakaan näin. Lopulta kokosin puomin takaisin ja naksuttelin Mörkölle kontaktille osumista. Nukkumaan menin miettien miten kertoa koiralle haluttu suoritusmalli.

Tänään sain kaverin mukaan hallille, ja ainakin treenamisen pakkomielteisyys saatiin poistettua! Olin tauon aikana unohtanut yhden käyttökelpoisen variaation treenaamisessa, ja tämä otettiin tänään taas työn alle. Eli kaveri pitää koiraa (jossain kohtaa puomia), itse olen valmiina juoksemaan heti kun koira katsoo eteensä ja palkkaan itse suorituksen. Jostain syystä tämä on Mörköstä äärettömän kivaa, jopa niin kivaa että pieni koira alkaa haukkumaan vapautusta odotellessa. Kun Mörkö vapautetaan eteen päin katsomisesta, niin tällöin Mörköllä tuntuu olevan ajatus aivan eri tavoin kontaktin suorittamiseen. Huippuja suorituksia saatiin näin useita, hyviä muutama ja ainoastaan yksi härski loikka.

Näitä treenejä nyt jokunen lisää ennen kuin kokeilen mitään muuta. Mörköstä on kivaa, minusta on kivaa ja parasta on kun Mörkö on niin itseään täynnä puomia tehdessään. Tuota intoa EN ole valmis hukkaamaan. Enkä vielä kuitenkaan ole valmis miettimään josko kuitenkin opettaisi pysäytyksen... vaikka kieltämätt sekin ajatus kerkesi käydä pariinkin otteeseen viikonlopun aikana mielessä.