Onnea Ozzy!

Hups! On ihan päässyt unohtumaan Ozzyn synttärit. Ei niitä oikeassa elämässä unohdettu, joskaan ei suurenlaisesti kyllä juhlittukaan. Ozzy täytti 13 vuotta 19.4. ja on kauttaaltaan harmaantunut. Meidän harmaahapsi <3

Ikä näkyy ja askeleet ovat lyhentyneet, mutta elämäniloa on edelleen säilynyt. Eilen mietin tehdessäni 40min lenkkiä että näinköhän nuo alkavat olla Ozzyn pisimpiä lenkkejä, ei taitaisi enää tunnin lenkit taittua. Väliäkös sillä kuitenkaan, kun takajalka nousee merkkailessa ulkosalla ja liikkuminen on sujuvaa jopa rappusissa. Näkö on ilmeisesti heikentynyt ja kuulosta on tullut varsin valikoiva. Ikääntymiseen näyttää liittyvän läheisesti myös kasvanut röyhkeys. Lenkeillä haukutaan liian lähelle tulevat vastaantulijat (koirat siis) ja kotona nukkuu sängyssä vaikkei sänkyyn ole koskaan ollut asiaa. Ei Ozzy sänkyyn tunge kun nukutaan, mutta aina vain useammin kaveri löytyy nautiskelemasta päiväunistaan kun tulen töistä kotio.

Pitää ikää ja terveyttä toivoen!

Ozzy mökillä parin viikon takaa pääsiäisenä.

Voi rähmä!

Piti olla aurinkoinen sää ja mukavan rento lenkki Nuuksiossa tänään. Eväät pakattuna, juomaa tarpeeksi sekä kaikille varmuuden vuoksi lämmintä mukana. Tiedossa noin kolme tuntia luonnossa nauttimista ja talvella löydetyn reitin tutkimista kevätvaatteissaan.

Lenkki alkoikin kivasti. Aurinko paistoi. Monet muutkin olivat löytäneet myös Nuuksion hieman harvinaisemmat reitit. Mörkö juoksi poikkeuksellisesti flexissä (jottei kummankaan tarvinnut stressaantua remmistä). Kilometrin jälkeen availin takkia ja kolmen kilometrin jälkeen tungin takin reppuun. Hyvällä mielellä. Kunnes... Mörkö ONTUU! Tietty lenkin kauimmaisessa mutkassa. Selkeästi aristi tassua painellessani sitä, mutten saanut enää rajattua ongelmaa mihinkään tiettyyn varpaaseen tai muuhun tiettyyn kohtaan. Ei ollut roskia tai havunneulasia myöskään tassussa. Tasaisella käveli melkeinpä puhtaasti, mutta ei kestänyt yhtään kiihdytyksiä, kiipeilyjä tai hyppyjä. Ei auttanut muuta kuin kävellä suorinta tietä autolle, mutta suorinta reittiäkin matkaa tuli reilu kuusi kilometriä. Tämä matka mentiin raput sylikyydissä, sekä nostelin Mörköä puunrunkojen ja pahojen paikkojen ylitse. Sylissä herra ei olisi oikein halunnut viettää pakkoa enempää.

Voi surku! Kotiin päästyänin koira oli täysin kolmijalkainen, mutta kipulääkettä annettuani ja muutaman tunnin levon jälkeen Mörkö varasi jo etutassulle. Hiton hitto. Huominen päivä vapautui kun ei tuon kanssa voi tietenkään koulutukseen mennä.

"Onneksi" on sentään toinen etujalka kuin mikä vammautui loppuvuodesta. Ei tarvitse itse kokea syyllisyyden tuntoja että sama vamma olisi uusiutunut kaikesta varovaisuudesta huolimatta. Harmittaa silti. Toivottavasti kyseessä on vain jokin pieni nyrjähdys ja että piakkoin ollaan taas kunnossa.

Vanhempien koira tuli hoitoon, eikä voi ymmärtää kun leikkikaveri vaan nukkuu. Selkeästi kipu (ja/tai lääke) vie voimat pieneltä mieheltä. Hyvä se on nukkuakin nyt, että tassu saa lepoa ja tervehtyy.

Melko hyvä, muttei täydellinen

Tänään vuorossa hyppytekniikkaa. Edelleen pysyttiin perusharjoituksissa, kuten kahtena aikaisempanakin kertana. Ensin tehtiin set point -harjoitusta. Rentous parani innokkuuden myötä, eli ollessani esteen takana kutsumassa. Yleensä näin ei tarvitse tehdä. Perussarjaa lentävillä lähdöillä seuraavaksi. Paljon rennompaa suoritusta kuin aikaisemmin, mutta jostain syystä ensimmänen hyppy jännittää edelleen hiukan.

Ilmeisesti iso osa on Mörkön korvien välissä. Suorituksissa näkyy myö se, että koko kropan hallitseminen on hieman hakusessa. Ihmekkös tuo kun on ollut kauan ja pahasti jumissa niin varmasti on tullut toispuoleisuutta. Tulevaisuudessa kerta viikkoon voisi tehdä samoja harjoituksia 3-4 toistoa ja paljon lenkkeilyä monipuolisessa maastossa. Totta, eihän tuolla otuksella oikein niitä lihaksiakaan ole (ainakaan siinä määrin kuin toivoisin).

Minuutin leikkituokia. Leikki huonommin kuin eilen, mutta leikki kuitenkin. Suurin vaikutus varmaan mun omalla vireellä - eilen olin itsekin paremmin mukana.

Loppuun tehtiin rataa ilman kontakteja ja pujottelua. Oikein mukavaa rallattelua ja Mörkö syöksyi oikein mukavasti suoriin putkiin. Tuntui olevan mukavaa, kummallakin :)

Juoksupuomia, leikkimistä, radan pätkiä - tehokkaat viikkotreenit!

Halusin ehdottomasti treenata juoksupuomia madalletulla puomilla kerran itsenäisesti ennen perjantaita. Itselleni sopi siis paremmin kuin hyvin kun porukka päättikin treenata ulkona sillä sisällä oleva palasiksi saatava puomi jäi vapaaksi. Joten, puomi mini-pöytien päälle ja menoksi. Millä asenteella Mörkö tekikään hommia. Ihan hirvittävällä spurtilla meni puomin ja alkuun teki todella hienot kontaktit. Välillä boksilla ja välillä ilman. Noin viides toisto oli mahdollisesti yliloikka, mahdoton sanoa kun ei ollut muita katsomassa eikä ole videotakaan toistoista. Kuudes ja viimeinen toisto selkeästi vaisumpi mutta hyvällä kontaktilla. Päätin jättää treenit tähän, tuskin vauhti toistojen myötä ainakaan paranisi... Innolla odotan mitä perjantai tuo tullessaan!

Olin pakannut mukaan poikkeuksellisesti myös lelun. Nyt otan itseäni niskasta kiinni ja teen tarvittavan työn jotta Mörköä voisi palkata jatkossa (paremmin) lelulla. Kotonahan Mörkö kyllä leikkii ja repii tarmokkaasti. Jotenkin olen saanut Mörkölle sellaisen ajatusmallin ettei treeneissa voi leikkiä. Tänään kuitenkin ilman sen kummempaa suunnitelmaa lähdin riehumaan lelun kanssa - ja Mörkö lähti mukaan. Intensiivinen pari minuuttinen leikkiä. Ainakin minulla oli kuuma :) Kerran lopetetiin leikki, ja palkaksi leikki jatkui. Mörkö tuntui tykkäävän. Tätä lisää, niin saan toivottavsti palkkauspalettiin yhden asian lisää.

Treeneissä muut tekivät Esa Muotkan rataa ja kellottivat eri ohjaustapojen suoritusaikoja. En halunnut Mörkön kanssa jäädä hinkkaamaan yksittäisiä kohtia, sillä Mörköllä ei riitä kunto kovinkaan kummoisiin toistomääriin vielä. Enkä halua vauhtiakaan menettää. Onneksi on kouluttaja joka ajattelee samalla tavoin, joten teimme rataa pätkissä niin että Mörköä palkattiin yllätyksenä. Mörkö teki pirun nätin pujottelun! A-esteen kontakti oli hyvä. Koira liikkui hyvällä draivilla.

Mörkölle teki selkeästi hyvää toinen käynti fyssarilla. Koko koira on paljon iloisampi ja eloisampi. Näkyy tekemisessä, asenteessa ja vauhdissa.

Loppuverrytelynä reiliun puolen tunnin kävely.

Vieläkin rennompia juoksupuomeja

Viime viikolla piti olla kaksi treenikertaa Leenalla, mutta näisä jouduin valitettavasti ensimmäisen jättämään väliin. Mörkön hiertymä tassussa ei parantunutkaan toivottuun tahtiin, joten turha on olettaa koiran antavan itsestään parasta kipeällä tassulla. Joten treenattiin ainoastaan kerran, sunnuntaina vieraassa ryhmässä.

Edelleen puomi oli minipöydällä. Huomioitavaa oli se, että ensimmäistä toistoa lukuunottamatta kaikki muut toistot (yhteensä yhdeksän kertaa) meni alusta loppuun laukalla. Hauska oli huomata miten Mörkö oikein kiihdytti laskevalla osuudella :) Laskeva osuushan on aina ollut Mörkölle hieman jännittävä ja sitä myöten suoritus on hidastunut loppua kohden. Tehtiin myös useampi toisto ilman boksia, ja joka kerta tuli hieno kontakti! Boksittomatkin toistot olivat kivan rentoja. 

Ehkä ensi kerralla päästää tekemään hieman korkeammalla puomilla. Täytyy yrittää kerran löytää jokin sopiva aika ja käydä treenimässä samalla vaikeudella puomia omalla hallilla.Nyt olisi hyvä yleistää toimintaa - ja erityisesti vahvistaa itseluottamusta. 

Viimeisellä toistolla Mörkö venyttää hassun loikan tasaiselta laskevalle osuudelle. Hyvähän se on että Mörkö kokeilee erilaisia suoritustapoja. Mulla kyllä sopii että neljän laukan sijasta Mörkö tekisikin kolme laukkaa tasaisella. 

Maanantaina fyssarilla, jälleen: Pahimmat jumit poissa edellisen kerran hoidon jäljiltä, mutta alta paljastui jonkin verran uusia. Oikea lapa ja SI-nivelet kuitenkin liikkuvia. Ensimmäisen hoidon jäljiltä Mörkö oli koko viikon jotenkin vaisu, eilinen korjasi tämän asian. Seuraava hoito menikin aikatauluhaasteiden takia kuukauden päähän, toivottavasti silloin on suunta edelleen parempi.

Vau mitä leijeröintiä!

Eiliset agilityn viikkotreenit. Menin kun fyssarilta asiaa kysellessäni sain vastauksen että kevyesti kyllä. Treeni koostui viidestä hypystä ja kahdesta putkesta. Noihin seitsemään esteeseen saatiin sisällytettyä päällejuoksu, jaakotus, sylkkäri-valssi, vastakäännös-japanilainen. Tai jotain muuta nimiltään :) Kuviot olivat varsin selvät, oikea terminologia ei. Tehtiin tämä siis kerran ja kun meni heti kerrasta "purkkiin" niin ei jääty enempiä hinkkaamaan.

Radalla oli myös erittäin houkutteleva leijeröintikohta. Puomin alla oli suora putki kohtisuotaan putkea kohti. Noin puomin alusta oli pujottelu noin putken loppuun, eli pujottelu, putki ja puomi muodostivat suorakumlaisen kolmion (suorakulma siis putken ja puomin kohdalla). Rata jatkui niin ettei puomin pujottelun puolelle oikein sopinut mennä, tai ainakin olisi tulllut todella kiire keretä kertomaan koiralle minne mennä. Saatesanoiksi saatiin edelliseltä ryhmältä että vuoden ikäiset bortsutkin suorittivat pujottelun itsenäisesti kaukan ohjaajistaan.

Ei kun kokeilemaan. Mörkö irtosi hyvin, ja suoritti itsevarmasti pujottelua loppua kohti. Pujottelusta nätisti kurvaus putkelle. Mun ikioma pieni "bortsuni" <3 Onhan tuon pujotelun kanssa tahkottukin, joten ihanaa huomata että pohjatyöt kantaa myös haastavissa tilanteissa. Otettiin sama vielä toiseen kertaan niin että pujottelun päässä namikippo, sillä en halua mitenkään aiheuttaa Mörkön itsetunnon heilahtamista. Vahvistettiin siis varmuuden vuoksi mielikuvaa, että pujotella voi ja pitääkin ihan loppuun saakka vaikka ohjaaja olisi etäälläkin (ja esteiden takana).

Loppuverryttelynä tehtiin 40min rento kävelylenkki. Ihmeteltiin kevään edistymistä. Osa puista on niin hiirenkorvilla ja linnut rääkyy kevätlaulujaan. Yhtään leskenlehtä en ole vielä nähnyt, en tälläkään lenkillä vaikka ojanpiennarta oli otollisesti. Ihmettelin yhtä lintua mikä istui linnunpöntön katolla. Oli melkein jalkapallon kokoinen, selkeästi harakkaa tai varista suurempi. Melkein pystyn vannomaan että sillä oli kirkkaan keltainen vatsa. Laskeva aurinko harmittavasti väritti maisemaa sen verran etten varmaksi voi sanoa. Olisipa ollut kamera, niin voisi selvittää mikä lintu oli laatujaan. Nyt lähinnä tuli mieleen papukaija, mutta ei sillä sentään koukkunokkaa ollut.

Voihan jumi!

Mörkö kävi alkuvuodesta kerran fyssarilla ja kerran osteopaatilla hauislihaksen revähdyksen jälkeen. Kummallakaan kerralla ei löytynyt mitään "normaalista" poikkeavaa. Selkä jumittaa (fyssarin löytö) ja vatsan alueella on kireää kalvoissa (osteopaatin löytö). Valitettavasti näin on aina.

Maaliskuun alussa aloin jo katsomaan että Mörkö voisi olla jälleen tsekkauksen parissa. En kuitenkaan viitsinyt ennen Åren reissua varata aikaa ja reissun jälkeen olinkin pitkään kipeänä. Kuun vaihde tuli ennen kuin sain aikaiseksi varata aikaa. Mikä onnen potku olikaan kun havaitsin että luottofyssari on jälleen Helsingissä ja vielä aivan tässä parin kilometrin päässä!

Tänään sitten käytiin Riina Koskelan luona. Vaikka osasinkin aavistaa että jumeja on, niin en mitenkään osannut kuvitella että koira on noinkin jumissa. Ressukka :( Ei ihme että välillä on ollut vähän mieli maassa koiralla.

Liikkeistä Riina teki heti havainnon että liikkuu lyhyellä askeleellaja seisoo takajalat alla. Oikean lapaluun etunraun on kuin krampissa ja kiinni kropassa (tämä se puoli missä revähdys), vasen puoli paljon joustavampi. Kaularangan viimeinen nikama ja oikeastaan koko rintarangan nikamat tosi jäykkiä. Koko lanneosa kireänä ja jäykkänä sekä SI-nivelet jumissa.

Hoidan jälkeen Mörkö on ollut ihan veto veks. Huilitaan tämä päivä ja huominenkin. Jos keskiviikkona menen treeneihin niin teen erittäin kevyesti, ehkä jätän kokonaan väliin. Hoitoja jatketaan viikon päästä. Onneksi en ole ilmoittanut tuota koiraa kisoihin, se olisi ihan suoraan itsemurha yrittää tuollaisen kaverin kanssa saada 0-tuloksia.

Ruudun kanssa oikea suunta

Mörkö oli aamulla oma reipas itsensä, joten suuntasin normaalisti toko-treeneihin. En tällä kertaa pahemmin suunnitellut treeniohjelmaa etukäteen, ainoastaan ruutua halusin treenata.

Aloitettiin tekemällä porukan kanssa kontaktitreeniä sekä luoksetuloa. Jokainen kutsui vuorollaan koiransa kujan läpi muiden pitäessä kontaktia. Mörköllä oli super hyvin malttia pitää kontaktia ja omalla vuorollaa luoksetulokin oli hyvä. Joskin Mörkö hieman katseli suurempia koiria ja väistikin niitä. Johtuisikohan siitä että muutama viikko sitten yksi ryhmän briard huomautti Mörkölle ettei iholla tarvitse tulla, kun vahingossa pääsi livahtamaan.

Itsekseni tei seuraamisen oikealle käännöksiä ja täyskäännöksiä. Me ollaan yhdessä löydetty tapa tehdä käännökset :) Osaan kertoa Mörkölle tulevasta käännöksestä ja Mörkö kuuliaisena osaa huomioida sen vauhdissaan. Täytyy vielä vahvistaa kääntymisiä paljon. Liikkeelle lähtöjä tehtiin muutama, palkka hyvästä asenteesta.

Kotosalla olen tehnyt pari kertaa merkin kiertoa, ja nyt kun hallilla oli vapaana merkki kokeilin sielläkin. Yllätyksekseni Mörkö lähti muutaman metrin päästäkin kiertämään merkkiä, ilman vartaloapuja. Vauhtikin oli ihan lupaavan hyvä, uskoisin laukan paranevat kun matkakin paranee. Pääasia että Mörkö irtoaa hyvällä mielellä.

Kouluttajan kanssa tehtiin ruutua, ja miten erinäköinen ilme ja tekemisen meiniki Mörköllä olikaan! Mörkölle selkeästi sopii se että ruutuun palkataan alustalle. Tehtiin useampi ruutuun lähetys koko ajan matkaa pidentäen. Joka ikinen kerta Mörkö paineli laukalla ruutuun, ennen se meni ravilla. Alkuun alusta oli ruudussa, mutta viimeisissä toistoissa Mörkö meni ensin ruutuun minkä jälkeen kouluttaja vei alustan koiran eteen ja palkkasi alustalle. Mun koulutuslogiikkaan tämä tapa ei uppoa oikein millään muotoa, mutta näyttää toimivan tehokkaasti. Vielä kun saan itsenikin kartalle niin voin alkaa tekemään ruutua itseksenikin.

Toisena asiana tehtiin kaukokäskyjä takapalkalla. Huomasi ettei olla aikoihin treenattu kaukokäskyjä, sillä asennonvaihdot sekä istumaan että maahan tuottivat suurta päänvaivaa. Näitä tulee treenata enemmän, noin heikoilla pohjilla en voi mennä kokeeseen hämmentämään ja ahdistuttamaan Mörköä. Muutoin saan vain ongelmia jatkoon.

Lopussa tehtiin häiriöseuraamista ryhmässä ja erikseen, Mörköstä oli jostain syystä ihan superkivaa. Silmät loistaen kaveri esitti parasta seuraamistaan muista välittämättä :)

RTK1 Mörkö

Espoon koirakerho järjesti tänään rally-tokokisat, minne pääsin jäsenenän ennakkoilmoittautumaan. Halusin kovasti päästä kisaamaan. Ensinnäkin siitä syystä että jotain tässä pitää keksiä tavoitteiksi kun agilitykisat ovat tauolla ja tokossa odotetaan sääntöjen muuttumista. Toisekseen Mörköllä oli mahdollisuus luokkanousuun ja odotan kovasti kilpailemista ilman hihnaa (avo-luokasta eteen päin) sekä ehkä himpun parempia mahdollisuuksia ylipäätänstä mahtua kisoihin.

Pääsiäinen sotki koko viikon niin ettei tänään tuntunut ollenkaan lauantailta, saati kilpailupäivältä. Niinpä ajelin poikkeuksellisesti kisoihin jännittämättä eikä oikeastaan kisapaikallakaan jännitys kerennyt edes alkaa. Meidän alo-ryhmä aloitti etuajassa, olin viimeinen paikallaolijaksi ilmoittautunut. Meidän suoritusvuoro oli taas neljäntenä, joten hyvin jännitys unohtui kun joutui heti rataan tutustumiseen ja selkään valmistautumaan omaan vuoroon.

Mörkön kanssa meni lähtö-kyltillä säätämiseksi. Mörkö ei ollut ollenkaan toko-moodissa ja olisi kovasti halunnut mennä tutkimaan kylttiä. Kun viimein sain koiran sivulle, niin päästiin aloittamaan. Heti ensimmäisellä kyltillä mokasin taas itse, kolme askelta on välillä kovin vaikea laskea. Niinpä uusittiin tehtävä. Loppurata menikin kohtuullisen mukavasti, pisteissä tuli kolme vähennystä taluttimesta ja kerran puutteellinen yhteistyö. En ollut kuitenkaan kovin tyytyväinen Mörkön ilmeeseen ja suoritukseen, mutta ilmeisesti se näytti paljon paremmalta kuin miltä tuntui kun tuomarin palautteessa oli "hieno, iloinen rata". Tällä suorituksella 93 pistettä ja RTK1.

Aivan mahtavaa! Ei enää sitä hankalaa remmiä ratasuorituksissa :) Mörkö on toinen löwchen joka on kyseisen koularin saanut.

Aamulla olin tarkistanut että eilen sattunut hiertymä oli kuiva ja rauhallisen näköinen tassussa, eikä näyttänyt mitenkään hetkauttavan Mörköä. Aamulenkillä Mörkö tapojensa vastaisesti jätti kakkaamatta, ja tämä huolestutti minua paljonkin (ettei vahinkoa tapahtuisi kehässä). Ei tapahtunut, mutta ei myöskään tapahtunut heti radan jälkeen tekemällä puolen tunnin lenkilläkään. Illalla seitsemän aikaan lähdin pitkälle lenkille ja Mörkö oli silläkin reissulla normaalia vaisumpi. Kun tunnin lenkistä oltiin menty ja reilusti yli puolet niin Mörkö viimein kakkasi, ja kakkasipa piean uudestaan. Tämä myös epätyypillistä Mörköä. Kakka itsessään näytti ihan hyvältä, mutta jotain vatsavaivoja koiralla ilmeisesti oli. Sillä noin vartin päästä Mörkö oli jo huomattavasti iloisempi ja reippaampi, melkein normaali oma itsensä. Illlan mittaan Mörkö vaikuttaa normaalimmalta, ja ruokakin maistui kuten aina. Tiedä sitten oliko kisassa tuntemani vaisuus nimenomaan ruoansulatukseen liittyvää, mutta vahva epäilys minulla on. Nyt pitää seurailla miten Mörkön vointi kehittyy.

Rentoja (madallettuja) juoksupuomeja

Perjantain kontaktitreeneissä pysyttiin samassa vaikeusasteessa kuin mitä kahdella viimeiselläkin kerralla, eli puomi oli minipöytien päällä. Erona kahteen edelliseen toistoon oli silmin nähden rennompi koira! Kymmenkunta toistoa, eikä yhtään kontaktivirhettä. Boxia pienennettiin pala palalta ja kokeiltiinpa kerran ilmankin. Tämä aiheutti lievää jännitystä koirassa.

Paras mittari Mörkön rentouteen näyttää olevan laukka. Mörkö on oikeastaan aina mennyt nousevan osan laukalla. Alkujaan Mörkö ravasi tasaisen osan, mutta on noin vuoden mennyt laukalla. Askellajin muutos tapahtui edellisen "puomi-kuurin" jälkeen. Laskevan osuuden Mörkö on mennyt oikeastaan aina ravilla - paitsi eilen meni laukalla lähes joka toiston.

Ongelmia aiheuttaa taitoskohdat. Useamman kerran Mörkö meni ravilla jälkimmäisen saumakohdan yli ja ainakin kerran Mörkö teki hillittömän venytetyn loikan päästäkseen ensimmäisen saumakohdan ylitse. En usko tämän olevan ollenkaan huono juttu että Mörkö hakee hyvää askellusta rentoon suoritukseen kokeilemalla eri tapoja suortiutua puomista. Ei ole ainakaan jäänyt jumiin vanhaan pysäytys puomiin :)

Hieman ikävä yllätys oli se että Mörkö sai jostain hiertymän takajalan anturaan. Onneksi Mörkö kertoi tästä heti ja lopetimme treenit luonnollisesti siihen. Onneksi nämä tuppaavat (oikein hoidettuina) peranemaan nopeasti.

Onnistuneita painonsiirtoja hyppytekniikassa

Kahden viikon väli edelliseen hyppytekniikkakertaan. Erona edelliseen onnistuneet ja hyvät painonsiirrot. Takaosasta ei vaan edelleenkään löydy tarvittavaa potkua. Joko lihaksissa ei ole voimaa, voimantuoton puute on henkistä tai koiralla jumittaa kropassa. Ensimmäiseen auttaa liikunta, toiseen toivottavasti aika ja helpot harjoitukset itsetunnon kasvattamiseksi ja kolmanteen fyssarilla käynti. Onneksi aika on varattuna ensi maanantaille.

Harjoituksina tehtiin perussarjaa ja set pointia. Loppuun helppoa rallattelua lyhyilä ratapätkillä. Tehtiin täälläkin A-este kerran kun oli tarjolla. Mörkö otti kontaktin, mutta muuten suoritus ei ollut lähelläkään eilistä. Neljä lyhyttä pätkää hypyillä (15cm) ja putkilla, Mörkön into parani jokaisella toistolla :)

Ozzy oli jälleen mukana sekä alkulämmittelyissä että loppuverryttelyissä. Ei vaan tykkää koiran jalat oikein autossa olemisesta, taitaa vanhan jalat puutua kun ei pääse liikkumaan (vaikka toki koko farkun takatila on käytössä). Ozzy kuitenkin tykkää lähteä mukaan "treenaamaan", joten ei sitä oikein kotiokaan raaskinut jättää.

Perusohjaus hallussa viikkotreeneissä!

Treeneissä oli 27 esteen rata, mitä en kuitenkaan tehnyt yhdessä pötkössä. Alkuun otettiin kivaa rallattelua A-esteellä, missä palkka. Vau, mikä kontakti! Tuollaisia kun saisi lisää. Seuraavassa pätkässä ennakoivaa valssia, ja palkka kahdesan esteen jälkeen. Viimeisessä pätkässä taasen persjättöjä, ja jälleen palkka kahdesan esteen jälkeen.

Tällainen tekeminen sopii Mörkölle. Ei pitkää (ehkä junnaavaakin) rataa, vaan palkka muutaman esteen jälkeen. Kerkeää sitä ohjauskuvioita kourallisellakin esteitä tekemään. Koiran silmät kiiluen jätettiin treenit. Ei kauaa keretty treeniaikaa kuluttamaan, neljä minuuttia :)

Pienen tauon jälkeen kävin vielä juoksuttamassa boxia. Nyt tuli hyviä osumia. Käytin tällä kertaa paksummasta putkesta tehtyä boxia kun ohuemmasta putkesta tehty boxi sujui viikko sitten niin hankalasti. Muutaman kerran kokeilin myös nostaa Mörkön puomin laskevan osan yläpäähän, boxin kautta namikupille. Kun oli hyvä flow tein kerran koko puomin, TODELLA nätillä kontaktilla. Perjantaina pääsen kuulemaan kuinka pahan rikkeen tein kun täysikokoista puomia tein kesken projektin. Ei ehkä järkevin teko, mutta ah miten tuntui hyvältä sekä minusta että koirasta :)

Loppuverryttelyjen (30min) aikan pääsin hämmästelemään miten nopeasti pimeys laskeutuu. Onneksi myrskytuuli oli laantunut niin ei lähtenyt tukka päästä. Eikä Mörköä häirinnyt peppuun puhaltava tuuli.

Vuoden ensimmäinen pujottelu ja A-este

Eilen päätin että Mörkön 12 viikkoa kestänyt tauko pujottelun ja A-esteen kohdalta on ohi. Jossakin vaiheessa minunkin on luotettava että koira on kunnossa (kunnes toisin todistetaan) ja sitä myöten alkaa varovaisesti ottamaan rasittavampiakin esteitä mukaan ohjelmaan. Mörkö on kestänyt lisääntyneen rasituksen (ainakin toistaiseksi) loistavasti. Joskin koitan ottaa varman päälle ja tehdään edelleenkin agilitytreenit jossain määrin kevennettyinä. Kun en halua tuota rikkoa.

Hyvän lämmittelyn jälkeen aloitettiin pujottelulla. Namikuppi toiseen päähän ja koira pujotteluun - ja Mörköhän pujotteli! Paineli kyllä alta 3s vauhtia. Seuraavaksi rataa, mikä oli kohtuullisen suoraviivainen ja sisälsi kaksi tiukempaa käännöstä hypyille. Radalla oli puomi mikä korvattiin vierestä löytyneellä renkaalla (koska juoksupuomiprojekti on kesken). A-este otettiin yksittäisen. Hyvä kohtakti joskin ei-niin-itsevarma suoritus. Ei toisaalta yllätä, Mörköä on varmasti sattunut A-esteen ylittäminen vamman alkuaikoina. Loppurata sujuvaa rallattelua, ja viimeisenä esteenä erinomainen pujottelu.

Saatiin loppuverryttelyyn kaveriksi Mörkön suosikki Plus-otus ja tehtiinkin lähes tunnin lenkki.

Treeneistä jäi kaiken kaikkiaan itselle hieman ärtynyt olo, kun jostain syystä Mörkö vain haistelee hallin pohjaa. Onko siellä nameja, vai onko tärppipäiväinen käynyt siellä istuskelemassa. En voi tietää, mutta ärsyttää tuollainen nuohoaminen. Varsinkin kun ei kuulu Mörkön tapoihin. Oma ärtymys tietysti myös siirtyi koiraan, joten ennen kuin kummamllakin oli pahempi fiilis niin tehtiin yhdessä pari kivaa temppua ja loppuverrytelyyn.

Alkaa ajatus kisaamisesta jälleen himoittamaan :)