Vieraan hallin treenit

Tänään oli mahdollisuus päästä treenaamaan vieraassa paikassa ja vierailla esteillä, joten olihan mahdollisuuteen tartuttava. Niinpä suunnattiin Mörkön kanssa Veikkolaan, tarkoituksena treenata pujottelua, puomia, pitää tauko ja näyttää hieman missä mennään tokossa.

Aloitettiin lämmittelynä puomilla. Yllätyin suuresti, kun puupuomillakin ilmeni hurjaa hiiviskelyä. Neljännellä toistolla sain Mörkön laukkaamaan nousevan osuuden ja ravaavan reippaasti lopun puomista, joten tähän oli hyvä lopettaa puomin kanssa. Jatkossa tarvitsee hyödyntää kaikki vieraat puomitkin, kun näyttää olevan ujoutta vieraalla esteellä.

Seuraavaksi sitten pujottelun kimppuun, jee :) Ensimmäinen pujottelu niin että itse menin oikealla, Mörkö suoriutui hyvin. Toiseen pujotteluun vein Mörkön ajattelemattomuuttani hurjan vaikeasta kulmasta sisään (ikään kuin lähetin Mörkön pujottluun itse seisoessani neljännen kepin kohdalla) ja kaiken lisäksi vielä vaihdoin toiselle puolelle pujottelua (eli hetken juoksin eri suuntaan kuin Mörkö). Ihan älyttömän vaikea haaste Mörkölle, ja niinhän pujottelu menikin plörinäksi. Mörkö skippasi heti pujottelun alkuvaiheessa yhden välin mutta muuten pujotteli rytmikkäästi loppuun saakka. Hieno suoritus ottaen huomioon miten vaikeaksi harjoituksen vahingossa tein. Kolmannen toiston otin itse vasemmalla puolella mennen, hieno suoritus ja itsekin koitin olla alun jälkeen hiljaa. Neljännen toiston tein niin että jäin tietoisesti odottelemaan alkuun lähes Mörkön pujottelun ajaksi. Ukko pujotteli yksinään hyvin ja itsevarmasti. Pujottelulaskuriin lisätään kolme onnistunutta neljästä yrityksestä, eli 56/70. Tämäkin nostaa suoritusvarmuuden takaisin 80%iin :)

Kooste puomista ja pujottelusta.

Tauon jälkeen Mörkö takaisin kehiin, tällä kertaa tokoilu mielessä. Ensin näytin tämän hetken sivulle tuloa. Sain hyväksynnän muilta että käyttämäni tapa näyttää toimivan meidän tapauksessa, ja kannustusta että eteen päin ollaan menty. Välillä olisi hyvä pysähtyä miettimään saavutettuja steppejä eikä vain miettiä "ettei homma etene vaikka miten harjotiellaan". Mörkön sivulle tulo on paljon parempi kuin kuun alussa olleessa seminaarissa, joten edistystä on tapahtunut.

Seuraavaksi "seuraamista" imuttamalla. Lähinnä halusin kuulla teenkö itse mitään järkevästi ja että mitä tehdä seuraavaksi, imuttaminen kun ei ole itselle tutttua. Ihan hyviä neuvoja ja kommentteja tuli, ja nyt itsellänikin on kohtuullisen selkeä kuva siitä mitä teen seuraavaksi yksin treenaillessa. Seuraamisesta ei kyllä voi puhua vielä aikoihin... mutta enpä tuota ole oikeastaan treenannutkaan kun pitää vielä odotella ulkopaikkojen sulamista treenauskuntoon (enkä viitsi sekoittaa agilityä ja tokoa samoihin treeneihin).

Lopuksi keksin ihan viime minuuteilla että nyt olisi mahdollisuus ottaa noutoakin. Kapula siis autosta ja Mörkölle valjaat päälle. Edellisen kerran Mörkö näki noutokapulan maaliskuun alussa seminaarissa. Seminaarissa Mörkö lähti kyllä hyvin kapulan perään, mutta otti kapulan laipasta kiinni ja ehkäpä tästä syystä palautti kapulan ravilla. Niinpä olin todella yllättynyt kun Mörkö tarttuikin kapulaan oikein ja laukkasi takaisin! Kyllä vaan toistojen tekemisellä on älytön merkitys itsevarmuuden kehittymisessä. Innoissani otin vielä noudon toiseenkin kertaan samalla hyvällä lopputuloksella :)

Mörkön nouto, neljäs harjoitus.

Talvikauden viimeiset agilitytreenit

Tänään oli talvikauden viimeiset treenit, tarkoittaen sitä että kesäkaudelle meidän treeniryhmä hiukan muuttuu ja saadaan uudet kouluttajat. Tietyllä haikeudella kiitän meidän nykyisiä kouluttajia, he ovat luotsanneet meitä ryhmäläisiä reippain ottein eteen päin ja tehneet hyvää pohjatyötä. Ryhmässä on useitakin kisauraansa aloittelevia koirakoita, joten tulevalla kaudella uudet kouluttajat saavat toivottavasti monta kertaa syödä luokkanousuherkkuja :)

Tänään oli ratatreeni (hyppyjä, putkia, A), ja mahdollisuus ottaa sivussa puomia ja pujottelua. Tämähän sopi omiin suunnitelmiini paremmin kuin hyvin. Olin alun perin suunnitellut ottavani pujottelua harjoituksesta riippuen 1-3 kertaa, joka kerta makupalakuppi lopussa odottamassa. Nyt kun pääsin ottamaan pujottelua yksistään niin ei ollut turhia suoritus- tai aikataulupaineita.

Ihan alkuun omaa vuoroani odotellessa otin puomia. Sunnuntaina hallilla käydessäni havahduin siihen, että jos Mörkö ravaa puomin laskevan osan niin se hyppää kontaktin ylitse. Jos Mörkö tulee laukalla laskevan osan niin osuu hyvin kontaktille. En edelleenkään (hyi minua!) ole päässyt itseni kanssa yksimielisyyteen siitä miten puomin kontaktit aion jatkossa ottaa, mutta tänään kriteerinä oli vauhti. Tosin samalla kun Mörkö suoritti puomia laukaten, niin jostain syystä koira tarjosi myös tosi hienoja pysähdyksiä - joista palkkasin runsaasti. Puolenkymmentä puomia kerkesin tekemään mukavalla vauhdilla ja hyvillä pikaisilla pysöhdyksillä. Jos saman suorituksen saan siirrettyä myös metallipuomiin (tänään puupuomi) niin tuossa on ehdottomasti tavoite.

Ratatreeni meni vauhdikkaasti ja sujuvasti. Hieman jouduin viilaamaan persjättöä, niitä kun en ole pahemmin tehnyt. Samoiten muutamaan mutkaan jouduin tarkentamaan valssin ajoitusta niin että saatiin turhat sentit pois käännöksistä. Mulla oli tosi kivaa ja se taas näkyi Mörkön suorituksessa - Mörkö laittoi turbovaihteen sisään viimeisellä kierroksella.

Lopuksi tehtiin sitten pujottelua. Kolme toistoa, eri puolilta ja eri lähestymiskulmista. Ympärillä muita koiria tekemässä omia harjoituksiaan. Apuohjaaja kupin ja palkan kanssa pujottelun päähän ja niinhän se Mörköläinen pujoitteli kaikki kerrat puhtaasti. Pujottelulaskuri tikittää siis kohdassa 53/67 (79%). Nyt ollaan takaisin luottavaisella tiellä, seuraavaksi voikin alkaa asteittain vaikeuttamaan harjoitusta. Seuraavaksi kuitenkin itsenäisenä treeninä muutama suoritus, ehkä yksittäinen toisto ilman namikipon näkyvillä olemista.

Suunnitelmallisuus tuottaa onnistumisia :)

Tänään suunnitelman mukaan oli jälleen pujottelupäivä, joten hallillehan me lopulta päädyttiin. Koska hallilla ei ollut muita pystyin hyödyntämään molempia kenttiä ja kumpaakin pujottelua. Tavoitteeksi olin asettanut neljä toistoa.

Ensimmäisellä kentällä oli mukavasti puomi, putki, rengas, kolme hyppyä s-kaarella ja pujotteluun 90asteen kulmassa vasemmalta. Itse jäin myös vasemmalle pujotteluun lähetyksen jälkeen. Mukava suoritus. Toinen pujottelu suoritus tehtiin putken ja hypyn kautta 90asteen kulmasta oikealta, itse olin oikealla myös. Oikein mukava suoritus. Ensimmäisellä suorituksella pidin itse innostuksissani kannustusta yllä, toisella toistolla pyrin olemaan hiljaa alun hillityn kehumisen jälkeen.

Toisella kentällä oli mukavasti kaksi suoraa putkea vedettynä puomin alitse. Niinpä päätin ottaa hypyltä vauhtia, lähetin Mörkön ensimmäiseen putkeen ja ohjasin puomin toiselta puolelta Mörkön takaisin samalla puolelle puomia. Tästä vielä hyppy ja pujottelu. En tiedä oliko Mörkö tietoinen pujottelun jälkeisestä palkasta, luulen ettei ollut. Pujottelu meni kuitenkin hyvin. Neljännessä toistossa lähestyminen meni pepulleen kun en suunnitellut kunnolla aluksi otettavien esteiden ohjauslinjoja, mutta itse pujottelu sujui hyvin (joskin ehkä hieman hitaammin kuin muilla kerroilla).

Mörköläinen ja minä oltiin kovinkin hyvillä mielin hallilta lähettyämme :) Pujottelulaskuri tikittää tällä hetkellä 50/64 kohdalla (= 78%). Nyt ollaan selkeästi jälleen oikealla polulla. Seuraavan kerran pujotellaan viikkotreeneissä, 1-3 kertaa harjoituksesta riippuen niin että pujottelun jälkeen tulee palkka. Hieman mietityttää että miten ja missä vaiheessa alan taas vaikeuttamaan pujottelutreeniä (lähinnä palkkaamattomuutta), mutta sen aika ei ole vielä.

Takaisin oikealla polulla

Eilisen analyysin jälkeen tuli itselle huomattavasti helpottuneempi olo. Itsellä on ajatus ja ymmärrys siitä missä olen mennyt metsään ja minkälainen korjausliike voisi olla paikallaan. Joten hallille mars!

Hallilla otin pujottelun kolmeen kertaan eri lähestymisillä. Ensimmäisen toiston menin itse oikealla puolella. Mörkö meni hyvin pujotteluun, ja pujotteli hyvin siitäkin huolimatta että kolmanneksi viimeisessä välissä otus sekosi askelissaan. Toisen toisten menin vasemmalla puolella, Mörkö pujotteli hyvin ja minä koitin olla pujottelun ajan hiljaa. Kolmas toisto kakkosen kopio sillä erolla että vaihdoin pujottelun puolta takaa leikkauksella. Mörkö pujotteli jälleen hyvin. Jokaisella toistolla oli namikippo odottamssa pätevää pujottelijaa.

Hyvillä mielin siis, kumpikin :) Tämän kuukauden ensimmäinen 100% onnistuminen takana. Pujottelulaskuri näyttää nyt 46/60 (=76%). Tavoitteena saada kasvatettua onnistumisprosentti takaisin yli 80 prosentin kun 100 toistoa on tehtynä. Kaukaisempana tavoitteena on epikset huhtikuun lopussa, ja vasta aikaisintaan toukokuussa alan edes katselemaan virallisia kisoja. Ensin pitää saada hauskuus ja itsevarmuus takaisin, sitten maltilla vaikeutetaan treeniä ja pujottelun pitää olla varma treeneissä ja/tai epävirallisissa ennen kuin haaveilen virallisista kisoista.

Hukattu punainen lanka taas käsissä

Tänään kävin Mörkön kanssa pujottelemassa hallilla. Yllätys oli todella suuri kun selvisi että 16.30 alkaa ensimmäiset treenit... aikaa jäi treenaamiseen viitisen minuuttia. Ei kun siis hommiin. Kaksi kertaa koitin pujottelua ilman makupalakippoa, mutta koska nämä yritykset eivät päätyneet onnistumisiin niin kolmannen onnistuneen toiston tehtiin makupalakupin kanssa. Pujottelut nelonen ja vitonen onnistui ok (mitä nyt vitoseen jouduin käskyttämään keskeltä uudestaan pujotteluun), palkkasin kädestä. Kuudes yritys päätyi jälleen puolen välin keskeytykseen, joten viimeisen toiston otin varman päälle makupalakipolle. Jos pujottelu päättyy kippoon niin Mörkö suorittaa pujottelun iloisesti, muussa tapauksessa on nihkeää.

Hallilta lähtiessäni omat tunteet vaihtelivat raivon, epätoivon, itkun ja luovuttamisen välillä. Harmitti Mörkön motivaation taso, kun koira jätti pari kertaa homman kesken puolessa välissä pujottelua ja muutenkin Mörkö mieluummin "väisti" kuin "yritti riskillä". Tuli harvinaisen selväksi ettei Mörkön kanssa olla menossa kisoihin pääsiäisenä. Sekin harmitti. Harmitti oma osaamattomuus. Harmitti että edelleen takutaan (lähes) saman ongelman kanssa.

Sitten tuli ajatus! Olin jo tiistaina miettinyt sitä miten viime viikkoina suunta pujottelun kanssa on ollut aivan väärä. Miksi? Tähän en osannut vastata. Kotiin päästyäni hyökkäsin blogin kimppuun ja aloin keräämään statistiikkaa toivoen että treenipäiväkirjasta löytyisi hukattu punainen lanka. Fakta kertoo seuraavaa:

• 25.1.   pujottelulaskuri 3/3, ensimmäinen pujottelu ilman kaaria
• 26.1.   4/4
• 28.1.   8/8
• 2.2.   11/11
• 4.2.   14/14
• 7.2.   16/18 (tällä kerralla oli vain pari minuuttia aikaa treenata ja kiire näkyi omana paineistumisena)
• 10.2.   19/21
• 12.2.   20/22 ensimmäinen treeneissä (häiriön alla) tehty pujottelu!
• 17.2.   23/25
• 22.2   24/26 ensimmäinen vieraalla pujottelulla tehty pujottelu!
• 23.2.   26/28
• 26.2.   29/31 treeneissä pujottelut
• 5.3.   32/39 treeneissä pujottelut (vaikea treeni ja epäonnistuneet palkkaukset apuohjaajalta)
• 8.3.   35/42 vieras pujottelu
• 12.3.   37/46 treeneissä pujottelut
• 19.3.   40/50 treeneissä pujottelut
• 21.3.   43/57 ongelma!

Tämä kertoo karusti seuraavaa:

• ensimmäiset 20 toistoa ollaan tehty itsenäisissä treeneissä ilman muiden koirien tuomaa häiriötä
• toistot 20-30 kaikki vielä ok, joka toinen treeni itsenäinen joka toinen vaikeampi häiriössä tehty
• toistot 30-50 pujottelut ainoastaan häiriön alaisena, palauttavat helpot (itsenäiset) treenit puuttuvat kokonaan! Samaan aikaan olen alkanut myös häivittämään namikippoa. Eli vaikeampia harjoituksia vaikeassa ympäristössä vähemmällä palkalla. 
• toistot 50-57 herätti todellisuuteen että nyt ollaan väärällä tiellä

Jostain kumman syystä oma idea on hävinnyt maaliskuun alussa. Muistan ajatelleeni tuolloin että ihanaa kun hallilla ei tarvitse enää rampata niin usein omissa treeneissä (koska Mörkö osaa kun oli 30 onnistunutta pujottelua takana). Jotenkin sokeuduin siihen, ettei Mörkö oikeasti osaa. Ettei Mörkö kestä vielä jatkuvaa häiriön alla toimimista. Ettei Mörkön palkkaamisen muuttamista treenata treeneissä vaan itsenäisesti. Unohdin, ettei Mörkö oikeasti osaa! Osaa kyllä teknisesti, mutta ei vielä niin hyvin että treenit voidaan aina tehdä häiriön alaisena.

Harmittaa ja hävettää oma "tyhmyys". Jos vain osaisin kertoa Mörkölle kuinka pahoillani olen niin sen tekisin. Koska en tähän pysty, niin pystyn hyvittämään oman töppäilyni suunnittelemalla jatkossa treenit reilummin ottaen huomioon Mörkön todellisen osaamistason. Jatkossa pitää jatkaa tammi-helmikuussa havaittua hyvää kaavaa, että vähintään joka toinen kerta on todella helppo. Vaikeita asioita ei treenata jokaisessa treenissä.

Tavoite on selvä seuraaviksi kerroiksi: tehdään pujottelua niin että palkkana on namikippo pujottelun jälkeen, tällaisia toistoja vähintään 10 (mieluummin 20). Niin että Mörköllä on jälleen motivaatio kohdallaan ja halu pujotella itsevarmasti. Nyt palataan takaisin toistojen 0-30 aikaan, kun me kummatkin oltiin innoissamme pujottelusta.

Kevyttä treeniä

Oma tauti ei tunnu talttuvan millään. Toivottavasti saadut tabut purisivat ja pääsisin viikonloppuna normaaliin aktiiviseen elämään kiinni. Tällä hetkellä on kuitenkin otettava rauhallisesti ja maltettava lepäillä paljon. Onneksi kevyt treenaaminen on mahdollista.

Ozzy peruutteli jo rutiinin omaisesti 3-4 omaa mittaansa ja lopuksi venyteltiin rintarankaa eri suuntiin.

Mörköllä oli hieman aktiivisempi päivä. Aamupäivällä tutustuttiin pikaisesti jumppapalloon, minkä päällä tehtiin muutama istu-seiso-istu treeni. Kovin oli Mörkön mielestä ihmeellistä. Päivällä tehtiin jokunen toisto sivulle tulemista. Ollaan ehkä saatu ideasta kiinni, tai sitten ei. Nähtänee paikkoin.

Illalla kävin kyllä hallilla, mutta päätin kisamaisen ratatreenin sijaan tehdä pujottelun pari kertaa. Näillä keuhkoilla kun ei juosta tällä hetkellä. Päätin kokeilla pujottelua ilman namikuppia, siitäkin huolimatta että pujottelu oli melkein seinässä kiinni (pujottelu seinää kohti). En tiedä johtuiko huonosta hapensaannistani vai mistä, mutta Mörkö jätti ensimmäisen yrityksen kesken. Toisella yrityksellä oli namikippo pujottelun lopussa ja onnistunut pujottelu. Pieni tauko ja vielä kaksi pujottelua lisää (ilman kippoa). Kummallakin kerralla Mörkö meni hieman ujona pujotteluun, mutta pujottelussa piristyi ja suoritti esteen oikein mallikelpoisasti. Palkkasin kädestä runsaasti onnistumisten jälkeen.

Pujottelulaskuri on nyt 40/50. Prosenteissa 80%. Pääsiäisen kisoihin menee ilmoittautuminen umpeen viikon päästä, ja sitä ennen pitäisi päättää onko pujottelu sellaisessa kunnossa että voi kisoihin edes harkita menevänsä. Jos olen loppuviikosta paremmassa kunnossa haluaisin käydä kerran treenailemassa pujottelua itsekseni. Samoin toivon että perjantain hyppytekniikkatreeneissä olisi mahdollista ottaa pujottelu pariin kertaan. Vielä jos pääsisi sunnuntaina joko omaan halliin tai jonnekin muualle vieraille esteille, niin saisi lähes kymmenen pujottelua lisää kokemusta. Ennen kuin pitää tehdä vaikealta tuntuva päätös mennäkö kisoihin vai siirtääkö tulevaisuuteen.

Illalla vielä kuuden namin kanssa jumppapallon päällä tasapainoilua. Tällä viikolla on tarkoitus ottaa useita jumppapallosessiota, mutta pitää harjoitusajat hyvin maltillisina. Jatkossa voi aikaakin sitten kasvattaa. Olisi niin paljon helpompa jos Mörkö osaisi sanoa kuinka rankalta tasapainoilu oikeasti tuntuu.

Koirien kehonhuoltoa

Koska en edelleenkään kykene sykettä nostaviin suorituksiin, niin pesin eilen Ozzyn. Samalla sain idean kysyä että sattuisiko meidän luottofyssarille käymään sunnuntai, eli tämä päivä, kahden koiran tsekkaamiseen. Kerrankin aikataulut menivät yksiin joten Ozzyn lisäksi Mörkö pääsi tarkistettavaksi ja huollettavaksi.

Ozzylla oli hieman normaalia pitempi "huoltoväli" ja se alkoi näkymään koirassa. Ei niinkään liikkeeissä taikka vähentyneenä venyttelynä, vaan selän jännittämisenä ja rally-kisoissakin nähtynä istumisen hankaluutena. Yllätys olikin suuren suuri kun Ozzyn vasemmalta puolelta ei löytynyt mitään! Ei jumin jumia, ei jännityksen häivähdystäkään. Oikealta puolelta sitten löytyikin mahdollista selitystä selän jännittämiseen, vaan ei selästä itsestään. Rintaranka oireili lievesti (näin on yleensäkin), selästä ei löytynyt mitään, mutta lonkan koukistaja oli selkeästi inhottavan tuntuinen koiran mielestä. Hyvin antoi kuitenkin hieroa, venytellä ja manipuloida. Lonkan koukistajan kipuilun syytä en voi kuin arvailla, laitan ääneni lenkillä sattuneille liukasteluille kun välillä on ollut todella liukasta. Lanneosa oli ennen hoitoa myös todella kuuma, pitää seurata tasaantuuko lämpö hoidon jälkeen ja suunnitella jatkoa sen mukaan.

Mörkö oli viimeksi fyssarilla lähes puoli vuotta sitten. Tällöin ei varsinoisesti ollut jumeja, mutta syvien lihasten treenaaminen saatiin kotiläksyksi. Halusin tarkistaa Mörkön tilan koska edellisestä tsekkauksesta on aikaa, sekä tulevien kisojen varalta. Alkuvuodesta hoidossa ollut Möttönen oli myös varsin riehakas leikkikaveri ja olin aika vakuuttunut että Mörkö&Möttönen parivaljakon jäljiltä tietää myös kroppa saaneensa osansa. Ja näinhän tilanne aika pitkälti olikin. Oikeastaan koko koira oli pientä jumia täynnä, mitkä onneksi sulivat hyvin pois. Edessä rintarangan tiukkuutta ja takana syvien lihasten puutetta. Saatiin hieman uudistetut jumppaohjeet ja näiden kanssa pitäisi katsoa miten alkaa takaosan syvät lihakset kehittyä.

Tänään ja huomenna Ozzylla ja Mörköllä rauhalliset lepopäivät. Tämä sopii hyvin myös itselleni. Pahin tauti on selätettynä, nyt vaan pitää malttaa ottaa rauhallisesti vielä joitakin päiviä.

Turhia temppuja

Olen pidemmän aikaa pohtinut namikäden problematiikkaa, kun Mörkö on aivan liian kiinni kädessä. Agilityssä tämä on helppo välttää palkkaamalla alustalle, ja näin on pääsääntäisesti tehtykin koko ajan (ja osittain olen olettanutkin että tämä olisi jo itsessään auttanut ongelmaan). Siitä huolimatta Mörkö on tosi kiinni kädessä, lähes hysteerisestikin jopa. Tokossa tämä tuottaa turhaa päänvaivaa pomppimisena ja malttamattomuutena. Monessa asiassa voi tokossakin palkata alustalle, mutta aivan kaikessa se ei ole kaikkein kätevin tapa.

Niinpä käytin hyödyksi useat kuumepäiväni mitkä vietin kotosalla ja mietin mitä asialle tehdä. En tiedä olenko oikealla jäljellä seuraavan kanssa, mutta kivaa meillä ainakin on :) Päätin alkaa opettamaan Mörkölle turhia temppuja. Ensinnäkin jotta saan motivoitua koiraa minun sairastellessa. Toiseksi jotta saan kerrottua Mörkölle ettei namikädessä tarvitse olla koko ajan kiinni. Jossain määrin taisin jopa onnistua, tulevaisuus näyttää onko näin.

Opetin Mörkölle ensimmäisenä "läpsyn" eli ylävitosen. Itselläni oli namit ja naksu vasemmassa kädessä ja koiran piti siitä huolimatta A) malttaa istua edessäni paikoillaan ja B) keskittyä koskettamaan vasemmalla tassullaan mun oikeaan käteen. Tällä tavoin toivon että Mörkö hoksaisi että saavuttaa palkinnon tekemällä pyydetyn toiminnon. Tällä hetkellä jos Mörkö tietää että mulla on namia kädessä niin Mörkön ajatus on tasan nami-nami-nami-nami-nyt-nyt-NYT!!!

Yllätyin hurjasti, että Mörköllä kesti noin 15 minuuttia tempun oppimiseen (ja namikädestä luopumiseen). Oletin että Mörkön hoksottimilla olisi kestänyt huomattavasti kauemmin tempun opettaminen :) Videolla taidonnäyte harjoituksesta. Hyvin Mörkö malttaa olla välittämättä vasemmasta kädestä (jostain syystä videolla palkkaan oikealla kädellä kun muuten palkkaan vasemmalla?).

Täytyy pohtia seuraavia helppoja temppuja mitä otetaan työstettäväksi.

Ozzyn kanssa tein kolme peruutusta. Kaikki 3-4 koiran omaa mittaa. Vauhtikin oli tänään jo parempi, kokemus siis auttaa tässä niin kuin eilen arvelinkin. Nyt Ozzy on peruutellut käytävällä, täytyy vielä siirtää sama peruutus kentälle missä ei ole seinät auttamassa suoraan peruuttamista. 

Se peruuttaa kolme omaa mittaansa!

Nyt kun oma sairastelu on laittanut kaiken tekemisen minimiin onkin koirilla ollut rankkaa, nimittäin miten saada kaikki energia pysymään sisällään keksimättä koiruuksia. Ozzy osaa ottaa kohtuu lunkisti, mitä nyt satunnaisesti kiipeää sohvalle tai sänkyyn mitä ei normaalisti tee. Mörkö huokailee kovaäänisesti ja koittaa leikittää itseään itse palloa viskoen. Suurin hupi näyttää olevan seuraava: pallon kanssa sänkyyn, nenällä tökitään pallo reunalta alas ja sitten hyökätään lattialle pallon perään. Tätä koira jaksaa toistaa uskomattoman pitkiä aikoja.

Tico voi jo paljon paremmin ja on nauttinut siitä että me toipilaat ollaan pötkötelty kylki kyljessä jo useita päiviä. Eilen Tico pääsi yhteislenkille (15min) ensimmäistä kertaa mukaan ja ihan hyvin pysyi vauhdissa mukana. Otus ei ole oksennellut, mutta uloste on edelleen löysähköä. Ticon mielestä ruokaa tulee aivan liian vähän, itse taas on suurennellut annoksia todella varoen. Kunhan nyt antibiootit loppuu niin sitten nähdään oikea totuus. Toistaiseksi vaikuttaa hyvältä.

Oma olo alkaa tänään olemaan virkeämpi. En ole missään nimessä terve, mutta sen verran virkeämpi että hieman jaksoin touhuilla koirien kanssa:

Mörkön kanssa tein sivulle tuloa naksutellen niin että oikeasta paikasta saa namin ja sitten heitän namin edessä olevaan kuppiin niin että Mörkö voi uudelleen tulla sivulle. Vasten hyppimistä tapahtuu edelleen ja jostain syystä Mörkö on alkanut tarjoamaan myös vinoa perusasentoa (etuosa ulospäin). Jossain vaiheessa olen palkannut selkeästi väärästä toiminnosta. Itseäni alkaa hieman inhottamaan sivulle tulon hinkkaus, mutta pakko tuo on vain saada kuntoon. On kuitenkin niin perustavanlaatuinen liike tokossa.

Ozzy vuorostaan treenaili peruuttamista. Olen saanut nyt niin monta onnistunutta (=peruuttaa vähintään kolme omaa mittaansa) onnistumista että uskallan julistaa että Ozzy osaa liikkeen. Ozzy peruuttaa 1,5-2 mittaansa yhtäjaksoisesti ja loput askel kerrallaan. Ei täydellisin suoritus, mutta hyvä näinkin. Ehkä varmuuden myötä tulee myös yhtäjaksoinen peruuttaminen. Toki liikettä pitää vielä yleistää ja tehdä lukemattomia toistoja ennen kuin se on kisavalmis, mutta olen tyytyväinen tähänkin edistykseen :) Äsken viimeiselle toistolla Ozzy oikein alleviivasi että "osaan", kun peruutteli 3,5 omaa mittaansa. Täytyy kasvattaa matka vielä neljään omaan mittaansa, niin sen jälkeen pitäisi varmasti onnistua kisoissa tuo kolme oman mittaansa peruuttaminen.

Ozzy on selkeästi jumissa, tämä selittänee viime viikonlopun rally-kisojen istumisten hankaluudet. Lähinpäivinä siis tiedossa fyssarikäynti Ozzylle ja tarkistuskäynti Mörkölle. Mörkön edellisestä kerrasta onkin lähes puoli vuotta ja haluan ehdottomasti tarkastuttaa koiran kunnon ennen virallisia agility-kisoja jotka ovat suunnitelmissa lähi viikkoina (toivottavasti). Kunhan nyt vain itse parantuisin...

Hetken tie on kevyt kulkea...

Maanantaina elämän realiteetit iskivät ja suunnitelmat menivät Ticon osalta uusiksi. Tico oli jo parin päivän ajan piipittänyt paljon, ja perjantaina kokeilinkin vähenisikö piippaus särkylääkkeellä. Ei vähentynyt, joten en uskonut kipua piippaavaan. Sunnuntaina Ticon vatsa oli aavistuksen löysällä, mutta ajattelin tämän johtuvan naapurin nartun parhaimmista päivistä (joista sunnuntaina kuulin). Kaikki on siis hyvin. Niinhän luulin...

Sunnuntaina menin aikaisin nukkumaan, vaan hypätäkseni sängystä parin tunnin ajan milloin siivoamaan Ticon oksennusta ja milloin taas ripulia. Noin tunnin tauko ja yhdestä kolmeen sama rumpa jatkui. Kuuden pintaan heräsin siihen että Tico oksensi omaan punkkaansa ja havaitsin että koiran peräpää on pesun tarpeessa. Kahdeksalta lähdin töihin kaverin jäädessä vahtimaan koiraa. Klinikan avauduttua varasin ensimmäisen vapaan ajan minkä sain neljäksi. Ilmoitin tiedon vahdille ja käskin hänen soittamaan heti jos Ticon tila menee huonommaksi. Ei mennyt, tai niinhän me luultiin. Koirahan nukkui rauhallisena ja vaihtoi välillä paikkaansa. 

Koiraa kotoa hakiessa olin pyytänyt kaverin tuomaan Ticon valmiiksi ulos, jotta pääsen suoraan eläinlääkärille. Itku pääsi kun katsoin nuutunutta koiraa, joka oli käytännössä tiedoton. Oli muuttunut tiedottomaksi varttia aikaisemmin. Lekurissa koira pöydälle ja tippaa suoneen. Suonea ei meiinannut millään löytyä, eikä vertakaan meinattu saada tarpeeksi näytettä varten. Koirasta ei löytynyt sykettä ja verenpaineet olivat käytännössä olemattomat. Tuin koiraa pysymään pystyssä, jotta tippa saatiin tippumaan. Samalla koira oksensi varoittamatta pöydälle, hetken perään ripuloi. Lohduton tulos ettei tulehdusarvot olleet koholla. Mitä ihmettä tämä on?

Tunnin nesteytyksen ja muun hoidon jälkeen Tico alkoi hieman virkoamaan. Edelleenkin käveli huojuvin askelin, mutta käveli ja otti hieman kontaktia. Ensiavun jälkeen päästiin kotiin ohjeina että jos kerrankin oksentaa niin sitten eläinsairaalan päivystykseen. Samaten jos ripuli jatkuu kaksi päivää pitempään. Huoli papasta oli kova, kun illalla rinta rinnan käytiin nukkumaan.

Tänään on Tico käynyt pikapissoilla ulkona, kakkaa ei suolessa ole. Ei ole ihmekään kun ei olla nestettä kummempaa oikein annettu. Puolilta päivin Tico meni itse oma-aloitteisesti juomaan - mikä helpotus! Pienin tervehtymisaskelin eteen päin. Illalla Tico oli jo innokas lähtemään lenkille, virkistymisen merkki tämäkin. Muuten askel on vielä kvoin huojuva ja koira on selkeästi väsähtänyt. 

Hetken... hetken jo luulin menettäväni Ticon. Hetken, olin valmis sanomaan viimeiset sanat Ticolle. Hetken, joka itkisen hetken minkä tuo koira elää olen onnellinen jatkoajasta. Ja peloissani. Toistuuko tuo? Mitä tapahtuu kun antibiootit loppuvat viikon päästä? Siihen saakka nautitaan pienistä iloista ja pieniestä edistysaskeleista. Eiliseen loppui suunnitelmat bichon frise erikoisnäyttelystä. Kivahan sinne olisi ollut mennä lähes kymmenen vuoden tauon jälkeen, mutta en missään nimessä stressaa vanhusta tuollaisilla mitättömyyksillä. Elä pitkään Tico!

Koska muut koirat ovat oireettomia ja koska lääkäri antoi luvan, niin menin Mörkön kanssa tänään treeneihin. Itsellä olo oli kovin kurja, kurkku oli jo valmiiksi kipeä ja paleli. Kuumetta ei kuitenkaan ollut. Siitäkin huolimatta halusin mennä näyttämään Mörkön kesäkauden kouluttajille. Tehtiin oikein mukava rata kahteen kertaan. Ensimmäisellä kierroksella Mörkö palkattiin kupilla keppien jälkeen ja toisella kierroksella kuppi oli odottamassa pujottelun jälkeisen hypyn takana. Ensimmäinen pujotteluyritys päätyi väärään sisäänmenoon. Tällaista ei ole aikaisemmin tapahtunut, mutta enpä olekaan ihan suoraa linjaa aikaisemmin ottanut. Toisella toistolla Mörkö meni putkesta tarjoamaan puomia. Kolmannella kerralla onnistunut pujottelu, kun itse maltoin rauhoittua ensin. Toisella kierroksella pujottelu meni kerrasta oikein. 

Pujottelulaskuri on siis 37/46. Huomaan tekeväni hieman vaikeampia kuvioita koko ajan pujottelun kanssa. Ehkä se ei olekaan maailmaloppu vaikka tuleekin satunnaisesti epäonnistumisia harjoitusten vaikeutuessa. Varsinkin kun motivaatio ja vauhti on pysynyt hyvänä. Ei se peruspujottelunkaan hinkkaaminen kuitenkaan minnekään vie.  

Ozzylle RTK2!

Tänään oli Janakkalassa rally-tokokisat, mitkä jostain syystä jännittivät minua tosi paljon. Varmasti jännistykseen vaikutti tietoisuus siitä, että meillä oli mahdollisuus saavuttaa RTK2-koulutustunnus tänään. Olin kuitenkin yllättynyt jännittämiseni määrästä, sillä en yleensä näin paljoa jännitä tällaisia tilanteita.

Rata vaikutti mukavalta, ainoastaan pujottelu edes-takaisin juosten hieman mietitytti... Lämmittelyssä kaikki vaikutti hyvältä ja lähdin luottavaisin mielin tekemään omaa suoritustani. Jostain syystä suoritus oli alussa tosi tahmea, Ozzy jätätti ja oikeastaan läpi radan istumiset olivat hitaita. Ainoastaan viimen kyltin ensimmäinen istuminen oli ok. Oliko lämmittely liian rankka, vai onko koira jostain jumissa? Olenko palkannut treeneissä oikeasta asiasta? En tiedä, mutta jumeihin ja palkkaamiseen voin ja tulenkin vaikuttamaan.

Rata koostui seuraavista kylteistä:

1. istu 1-2-3 askelta (-10 TVÄ, olin ottanut askeleen sivulle. Tästä en ollut itse ollenkaan tietoinen joten olin hieman tästä virheestä yllättynyt)
2. istu, maahan, koiran ympäri
3. istu, täyskäännös oikealle
4. spiraali vasemmalle
5. käännös oikealle
6. kierähdys
7. istu
8. istu, täyskäännös vasempaan, istu (-1 KONTRL, -1 OV)
9. istu, käännös vasempaan, istu
10. juosten
11. pujottelu edes-takas
12. normaali vauhti
13. täyskäännös vasempaan
14. istu, askel oikealle, istu

Lopputuloksena vähennyksiä -12 pistettä + kokonoisvaikutuksesta -4 (hitaat istumiset), eli 84 pistettä. Tällä suorituksella saatiin RTK2, minimi kisoilla :) Tuomari kommentoi että oltiin ainoa pari joka oikeasti teki suoritusta juosten muiden töpötellessä eteen päin.

Video ratasuorituksesta http://www.youtube.com/watch?v=bSSZ0wDBeiY

Seuraavaksi sitten voittajaan :)

ps. kotona tein Mörkön kanssa sivulle tuloa. Homma näyttää etenevän, välillä Mörkö peruuttaa tosi nätisti oikealle paikalle. Oikeilla raiteilla ollaan, nyt vaan jatketaan samalla kaavalla jotta saadaan jossain vaiheessa ymmärrys käskystäkin.

Säätämistä...

Eilen päätin jättää suosiolla Ozzyn rally-treenit väliin kun viikon työkuviot tuntuivat kuivattan omat aivoni tyystin. Sen sijaan ajattelin että pitkä lenkki tekisi hyvää minulle ja koirille - joten lenkille mars! Käveltiin koirien kanssa viisi varttia, joista osa mentiin metsässä missä koirat pääsivät kruisailemaan vapaana. Kyllähän pojat nauttivatkin :) Mukava oli huomata myös että valoisaa on vielä kuuden jälkeenkin, täytyy nyt ottaa kaikki ilo irti parhaimmasta talven ajasta.

Tänään oli Mörkön hyppytreenit, joista tulikin tynkätreenit. Ensin jäin lukkojen taaksa ja avainta odotellessa avaimen tuoja jäi vielä tietukon taakse. Hetken mietin josko jättäisin treenit kokonaan väliin mutta päätin kuitenkin mennä treeneihin koska halusin tehdä Mörkön kanssa pujottelua. Sekä halusin treenata omaa päätä että vaikka potuttikin oikeastaan kaikki niin siitäkin huolimatta pystytään tekemään Mörkön kanssa mukavalla fiiliksellä töitä.

Omaa vuoroa odotellessa treenailin sivulle tuloa ja seuraamista hallin nurkassa. Mörkö on selkeästi hoksannut hieman lisää mikä sivulle tulossa on tarkoitus. En usko että sivu-käsky on edelleenkään Mörköle selkeä, mutta ainakin Mörkö hakeutuu sivulle istumaan riippumatta siitä missä vasen käteni on. Aikaisemminhan havaitsin että Mörkö jää istumaan vasemman käden kohdalle, eli Mörkö kohdisti käteen aika vierelleni. Olen nyt treenaillut niin että vasen käsi on selkäni takana - ja vihdoinkin Mörkö alkoi tarjoamaan sivulle tuloa oikeaan paikkaan. Seuraamista tein ainoastaan suorilla imuttamalla. Pari kertaa kokeilin askeleen verran seuraamista niin että itse   seisoin suorana, kivasti Mörkö piti paikkansa eikä alkanut hyppimään.

Omalla vuorolla kerettiin ottaa hyppytekniikkana taipumista, viisi hyppyä puoliympyrässä. Kolme hyppyä Mörkö menee laukalla ja sitten tiputtaa raville. Vaikka edelleen Mörkö on hieman huolestuneen oloinen, on suoritus kuitenkin jo paljon itsevarmempi kuin viimeksi taipumista tehdessämme.

Aivain loppuun otin pujottelua. Tarkoituksenani oli ottaa kolme putki + pujottelua, mutta jouduin ottamaan neljä toistoa kun kolmannella toistolla Mörkölle tapahtui jonkin näköinen työtapaturma ja sekosi askelissaan niin että pujotteluvirhe tapahtui aivan pujottelun ensimmäisissä väleissä. Tästäkin huolimatta Mörkö teki reippaasti viimeisen ja onnistuneen toiston. Hyvää on siis se, ettei Mörkö ota itseensä jos ei saakaan palkkaa vaan tekee uudella innolla seuraavan toiston.

Pujottelulaskuri on nyt 35/43, näistä 4 pujottelua on tehty kovalla alustalla vieraalla esteellä.

Pujottelun haastavuus

Tänään taas Mörkön agilityn viikkotreenit. Omatoimitreeninä oli ihan kiva rata missä pääsi hyvin kokeilemaan useita eri ohjausvaihtoehtoa. Tämä osuus treeneistä sujuikin ihan hyvin. Keinu meni joutuisasti, samoin pussi. Puomi meni edelleen osittain ravaten, joten vauhtipuomeja täytyy vain tehdä lisää.

Ohjattuna treeninä oli 18 esteen pyöritys, missä tehtiin pujottelu neljään kertaan. Luimistelin jo harjoitukseen tutustuessani, että on liian vaikea treeni Mörkölle. Oman vuoron tultua pyysin apuohjaajaa avuksi juoksuttamaan namikippoa paikoilleen ja vahtimaan ettei Mörkö palkkaa itseään vääristä suorituksista. En siis edes pyrkinyt tiukkoihin käännöksiin pujottelun lopussa, vaan päätin keskittyä hyviin suorituksiin joista palkka.

Mutta kuikas kävikään? Ensimmäiset kolme toistoa meni metsään Mörkön oikaistessa viimeisen kepin ja vielä kaikeksi kerkesi popsimaan palkankin suihinsa. Joten kolmesta väärästä toimintamallista palkkaus, great. Seuraavaksii tehtiin apuohjaajan asemoinnissa korjaavia toimenpiteitä ja saatiin kaksi onnistunutta pujottelua alle. Tähän väliin tauko, ennen kuin toinen yritys perään. Tällä kertaa kiikutin namikipon parin hypyn taakse ja jälleen Mörkö oikein viimeisen kepin. Vasta kun toin kipon pujottelun jälkeen Mörkö suoritti  pujottelun oikein.

Pujottelulaskuri koki siis "rökäletappion". 32/39, prosenteissa 82%. Nyt on pakko saada reilusti onnistumisia, mieluiten parikymmentä. Samaan aikaan kun pitää saada onnistumisia tulisi vielä saada palkkausta siirrettyä pujottelun jälkeen jonkun seuraavan esteen taakse, tai jopa niin että voin palkata itse. Haastava tilanne. Miten saada onnistumisa niin että harjoitustilannetta itsessään vaikeuttaa?

Ohjaajalle, eli minulle, tämän päiväisestä pyyhkeitä ennen kaikkea. Pitää vain pystyä katsomaan kaikki yksityiskohdat niin ettei epäonnistumisia tule. Jotain hyvää on sentään se, että omasta harmistuksesta huolimatta sain pidettyä pääni kassassa ja saatiin tehtyä onnistuneitakin suorituksia :) Vaikka pujottelu onkin mennyt paljon eteen päin niin harmittavan herkkä este tuo silti meille on.

Markus Kuuselan tottelevaisuusseminaarissa

Tänään oli pitkä päivä erilaisten koirakoiden erilaisten tottelevaisuusongelmien ja -asioiden ratkaisemisten seuraamisessa. Päivän mittaan useat koirakot pääsivät estraadile noin 20 minuutiksi - Mörkö muiden mukana. Olin etukäteen kertonut että kaipaisin kommentteja seuraamisen ja noudon rakentamisessa. Varsinaisia ongelmia en koe tällä hetkellä olevan (vielä...), mutta seuraamisessa ja noudossa kaipasin uusia ajatuksia ja vanhojen ajatusten vahvistamista.

"Kouutus ei ole mitään muuta kuin oikea aikaista palkkaamista (ja kieltämistä)."

Itse pidin kovasti Markuksen koirakädestä ja koulutusajatuksista. Vaikka hän onkin paveluskoirapuolelta hän vannoi positiivisen vahvistamisen nimeen hyvinkin paljon. Koiran kouluttamisessa pitää olla fiilistä ja sitä myöten hauskaa kummalakin.

"Jos koira tarjoaa sijaistoimintaa (haistelee maata, on kiinnostunut yleisöstä...) niin ohjaajan täytyy olla superaktiivinen."

Suurimmalla osalla oli omalla "ongelmalistallaan" seuraaminen ja nouto. Ajatukset seuraamisesta, jotka itse koin mielekkääksi

• palkkakäsi kiinni kropassa! Jos käsi on kauempana sivu- tai etusuunnassa saadaan opetettua koiralle väljä seuraaminen tai väärä seuraamispaikka.
• seuraaminen aloitetaan imuttamalla, koiran kuono nyrkissä. Kun tämä sujuu aletaan kättä nostamaan ja onnistumisista käsi/palkka lasketaan koiran kuonon eteen. Seuraamistaidon kasvaessa imuttamisen määrä vähenee samassa suhteessa. 

Mörkön kanssa omalla vuorollani sain itse selkäjumppaa kulkiessa kohtuu syvässä kumarassa, jotta Mörkö sai kuononsa nyrkkiin. Oman käden paikkaa jouduin useamman kerran harjoittelemaan, aluksi pidin kättä aivan liian edessä ja miten vaikeaa onkaan pitää käsi reidessä kiinni! Sain myös palautetta että minun pitää kiinnittää huomiota omaan liikkumiseeni että jaksan edetä tarpeeksi maltillisella vauhdilla eteen päin. Kun kävelyvauhti ja käden paikka saatiin kuntoon Mörkö teki oikein mukavia seuraamispätkiä vasempaan kääntymisellä ja liikkeestä pysähtymiset olivat mallikkaita. Palkkausväliä pystyin kasvattamaan jonkin verran, eli pystyin nostamaan kättä hieman ettei Mörkön nenä ollut koko ajan nyrkissä. Nyt pitää itse malttaa työstää seuraaminen kunnolla, se kun on kuitenkin tärkeä liike. Vaikka itseä kutkuttaakin kovasti tehdä jo kunnon seuraamisia (joita Mörkö ei siis osaa ja joita en siitä syystä voi vielä tehdä).

Noudot Markus rakentaa sopivalla kompolla vauhtinoutoa, pitoharjoituksia ja iskunoutoja. Millä aloitetaan ja mitä painotetaan on koirakohtaista. Mörkön kohdala tehtiin vauhtinoutoja samaan kaavaan kuin olen itse tehnyt kahdella aikaisemmalla kerralla. Eli koira pidetään pannasta kiinni pitämällä paikoillaan ja heitetään kapula. Koira käskytetään noutoon ja kun koiran on ottanut kapulan suuhun ja kääntynyt ohjaajaan päin ohjaaja heittää lelun / palkkaa namilla. Kapula voi tippua kunhan koira tulee täysillä. Mörkö meni kapulalle laukalla, otti kapulan varovaisesti suuhun (laipasta) ja toi kapulan reippaalla ravilla luokseni. Kokeilin palkata myös lelulla, mutta nakki oli Mörköstä parempi palkka. Kuulemma paluuvauhtikin tullee muuttumaan laukaksi kunhan Mörkö saa enemmän toistoja alle ja sitä kautta varmuutta tekemiseen.

Mörkö oli oikein reipas oppilas, jota ei yleisä haitannut. Aivan aluksi Mörkö leikki hyvin lelullakin repimistä. Tekemiseen Mörkö keskittyi täysillä ja uusi paikkakaan ei jännittänyt yhtään. Opettavainen vaikkakin pitkähkö päivä.

Kotiin tultuamme piti tehdä vielä sivulle tuloa, sillä nyt päätin että tuo on liike mikä on seuraavaksi saatava kuntoon. Tavalla tai toisella. Ozzyn kanssa jatkoin siihen mihin aamulla jäin, eli peruuteltiin muutamaan kertaan. Tällä kertaa, aivan kuten aamullakin, Ozzy peruutteli kolme omaa mittaansa taakse päin. Ei yhtäjaksoisesti mutta parilla käskyllä. Nyt vain tuon liikkeen vahvistamista niin jälleen on yksi mestariluokan rally-liike hallinnassa.