Päätin tänään, että Mörkönkin on aika päästä käymään hallilla. Niinpä pakkasin molemmat koirat autoon. En tiedä onko se kuitenkaan ihan järkevää ottaa leijonat samaan aikaan treeneihin, vai olisiko kuitenkin parempi käydä aina yhden kanssa kerrallaan. Aikaahan se säästäisi jos on molemmat mukana, mutta en ole ihan varma onko se hyvä juttu motivaation kannalta. Nähtäväksi jää.
Tikru teki vanhoja tuttuja asioita, eli kosketusalustaa pidemmältä matkalta sekä loivista kulmista. Ajattelin kokeilla käyttää kosketusalustaa käännöskäskyn opettamiseen, joten tavoitteena on jossain vaiheessa päästä lähettämään Tikrua 90 asteen kulmassa namimaattiin verrattuna. Tämän lisäksi tehtiin suoraa putkea pitkältä lähetysmatkalta sekä 180 asteen kulmasta (eli lähetys suoran putken puolesta välistä). Hyvin Tikru hakee putkea ja on erittäin motivoitunut suoritaja.
Päätin kokeilla Mörkölle samaa lähestymistapaa putken kanssa kuin miten opetin Tikrulle asian. Mörkölle putki on opetettu perinteisin menoin kutsumalla sitä putken läpi. Riippuen tai riippumatta opetusmetodista, niin putki ei mitenkään kuulu Mörkön lempiesteisiin - ja se taas näkyy suoritusajoissa. Mörkö suorittaa putket mukisematta mutta ei irtoa niihin, joten vaatii minulta aivan turhaa saattamista kisoissa.
Joten... alkuun naksuttelin Mörköä laittamaan etutassunsa putkeen. Mörkö tarjosi kyllä kaikkea muuta mutta ei antanut katsettakaan putkelle. Lopulta tassut saatiin putkeen monta kertaa, mutta Mörkö ei alkanut katkeamattomasti tarjoamaan putken suulle menoa vaan jokaisen toiston välissä tarjottiin kaikkea muutakin. Eli lisää putken suun vahvistamista, PALJON. Tein muutaman toiston myös lähettämällä Mörkön putkeen metrin päästä ilman omaa liikkumisapuani, ja järkytyksekseni Mörköllä ei ollut mitään intoa tai oikeastaan edes käsitystä putkesta!
Treeniurakkamme alkaa siis putkitreenillä. Haluan katsoa, että paraneeko ratojen suoritusajat jos saan Mörkön innokkaammaksi putkien suorittajaksi. Uskon niin. Ennen kuin kuitenkaan ollaan tavoitteessa, niin Mörkön maailmaan pitää tehdä parikin isoa ajatusmallin muutosta. Putken itsenäinen suorittaminen vaatii estefokusta ja irtoamista, molemmat Mörkölle vaikeita asioita. Tai pikemminkin sanoisin asiotia tänään pohdittuani, että ovat asioita mitä en ole osannut Mörkölle opettaa. Luulin opettavani noita. Mörkö on namilla palkattava koira joten namikuppi on ollut usein käytössä. Koiran kannalta on kuitenkin oleellinen ero haluaako se irrota namikupille (eli käytännössä koira ei ajattele irtoamista vaan namia) vai tarjoaako se aktiivisesti irtoamista (mistä nyt sattuu saamaan palkan). Koska en näin yksinkertaista ole aikaisemmin pohtinut, niin minulla on kolmosen koira joka ei käytännössä osaa suorittaa putkea itsenäisesti.
Samalla korostui myös lelupalkkaamisen helppous. Miten paljon helpompaa onkaan palkata Tikru lelulla! Lelu on helppo heittää niin että koira näkee sen ja leikin intensiteetistä saa heti palautteen miten hyvin koira palkkautuu. Mörköllä on käytössä pallo minkä sisään saa namin, mutta ei Mörkö aina edes huomaa pallon lentämistä ja en ole aivan varma onko Mörkö oikeasti kuinka ilahtunut namipallosta. Mörkön palkkaaminen vaatii minulta huomattavasti enemmän myös vaivaa, kun pallon saatuaan minun pitää nopeasti mennä koiran ja pallon luokse jotta saan annettua pallon sisältä namin Mörkölle.
Hyödyllinen ja ajatuksia herättävä treenikerta. Vaikka ei tehtykään paljoa ja sekin vähä ihan perusjuttuja, niin tämä kerta antoi minulle todella paljon. Samalla viitoitettiin seuraavien treenien teema hyvinkin vahvasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti