perjantai 17. helmikuuta 2017

Tikrun juoksarit, osa2

Olen hämmentynyt. Halusin mennä juoksarikurssille kahdesta eri syystä. Ensinnäkin tulisi treenattua säännöllisesti, edes kerran viikossa. Toisekseen haluan olla avoin uusille ajatuksille, tekniikoille ja tavoille. Tämä jälkimminen tuottaa vaikeuksia, sillä vaikka kuinka haluaisin olla avoin niin hommassa tökkii se etten näe tekemisessä järkeä. En ole pystynyt selittämään itselleni miksi tulee harjotiella niitä taitoja kuin mitä nyt harjoitellaan. Pitää kirjoittaa kurssin vetäjälle sähköpostia, toivottavasti hän pystyy hyvällä ajalla selventämään ajatuksiaan.

Lyhyesti tavoitteena on saada koira juoksemaan "ikiliikkujana" kahden namikipon väliä niin välissä on target mihin pitää joka kerta osua. Ensimmäiseksi tässä mietityttää että mihin tavoitellaan tällä asetelmalla. Mitä niin hyvää saavutetaan tällä taidolla/tavalla mitä ei saataisi että koiraa juoksutettaisiin aina yhteen suuntaan targetin kautta kupille ja toiseen suuntaan kutsutaan takaisin? On tuossa varmasti jokin ajatus takana, en vain ole keksinyt että mikä. Toinen ongelma tässä on palkkaaminen. Minulla on harvoin apukäsiä saatavilla enkä ole kokeillut vielä namimaatin kanssa että mitenkä homma toimii. Toistaiseksi olen siis päästänyt Tikrun namikupille missä on nami valmiina - ja luottanut siihen että Tikru juoksee targetin kautta. On ainakin tähän mennessä juossut.

Tänään siis tehtiin tätä namikuppien välissä juoksuttamista ja kasvatettiin matka noin kuudesta metristä noin kahdeksaan metriin. Tavoite olisi kasvattaa matka aina 20 metriin saakka... vaikuttaa toivottoman hitaalta, ja ehkä jopa turhalta? Jotta oma motiaatio tekemiseen säilyisi niin tarvitsen paremman ymmärryksen että miksi näin tehdään. Varsinaisesti homma ei ns etene. Totta kai perusteet ovat hitaita ja hieman tylsiäkin opettaa, mutta jos tietää mitä perustaidoilla tavoitellaan niin niitä on miellyttävämpi hinkata. Nyt on lähinnä sellainen olo, että tehdään perusteita vielä keväälläkin jos edistyminen on tätä luokkaa. Eikä siinä mitään vaikka tehtäisiinkin. Mielessä kummittelee kuitenkin kysymys onko tämä "turha vaihe"?

Oman vuoron jälkeen tehtiin hieman Trkmanin tavalla seuraamisen opettamista. Tein kolme mukavasti mennyt toistoa joissa Tikru tarjosi ensin pyörimistä, sitten astuin pyörimisen esteeksi ja otin 3-5 sivuaskelta. Tosi kivasti Tikru korjaa aktiivisesti omaa paikkaansa vasempaan jalkaani kiinni.

Aivan loppuun otettiin vielä kunnon leikit. Havaitsin pitkän tauon jälkeen leikkimisen intensiteetiin laskeneen aika paljon, mutta nyt kun olen joka kerta muualla kuin kotona treenatessa pelkästään leikkinyt hetken alkaa leikkiminen olemaan taas sen näköistä mitä se olikin. Tehtiin sekä lelun vaihtoa ja muutaman kerran vahvistin "jätä" ja "okei" -käskyjä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti