Tänään viikkotreeneissä teemana takaaleikkaukset. Hiukan, tai oikeastaan aika paljonkin, mietitytti että kannattaako tehdä harjoitusta laisinkaan. Tikrulla on hyvin vähän kokemusta hyppäämisestä muutenkaan, taikka siitä että liikutaan yhdessä. Kävimme kouluttajan kanssa tilanteen nopeasti läpi omalla vuorolla ja päätin kokeilla. Onneksi.
Aloitettiin maltillisesti perusasioista, eli lähetin vinosti ensimmäisen hypyn ylitse namikipolle. Tikru oli kohtuullisen sinut vinosti suoritettavan hypyn kanssa. Ponnistuspaikan arviointi oli selkeästi vaikeaa kun Tikru ponnisti hypylle tosi kaukaa. Kun yksittäinen este sujui kouluttaja tuli pitämään Tikrusta kiinni niin että sain tarvittavan etumatkan ja toinen kouluttaja oli palkkaamassa toisen esteen takana. Yllättäen Tikru ensinnäkin irtosi toiselle hypylle mukavasti ja lähti vielä ohjaukseen mukaan kuitenkaan hämääntymättä minun liikkeestäni. Yksi onnistunut takaa leikkaus sekä vasemmalle ja oikealle ja onnellisina lähdimme jäähdyttelemään.
Tikru kerkesi tehdä omalla vuorolla myös mutkaputken muutamaan kertaan. Jouduttaan A-esteen juurelle katsoi ylös, kiipesi harjalle, kääntyi ympäri ja tuli alas. Jepjep, ei näin. Viereisellä radalla harjoitteli kiihkeä ja äänekäs bordercollie, sille piti treenin alussa käydä muutaman kerran murisemassa. Alun jälkeen Tikru ei enää välittänytkään aidan takana liikkuvasta koirasta.
Tämä päivä vahvisti sen että tekemäni perusteet putkella ja hypyllä kantavat kyllä hedelmää. En kuitenkaan aio kiirehtiä perusteiden kanssa, vaan seuraavissa omatoimitreeneissä palataan takaisin perusteisiin rakentamaan vankat pohjat tulevaisuudelle.
Aivan huippua kun on innostuneet koulutajat, jotka ovat valmiita tekemään koulutusta tarpeeksi pienissä osissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti