VOI(voi) rallytreenit

Mörkön ja vauvan kanssa suunnattiin tänään monen kuukauden jälkeen rally-tokotreeneihin. On asia mielessä ollut jo useamman viikon, mutta tänään tajusin että on viimeinen mahdollisuus treeneihin ennen lauantain kisoja. Oman jännitysmomenttinsa toi se, ettei vauva nukahtanutkaan treenien ajaksi... jos ikinä on ollut keskittymisongelmia tai kärsit jännittämisestä niin hommaa vauva - tulee treenattua ko asioita! (vauva antoi treenata nätisti)

Olin suunnitellut tekeväni perusasennossa kontaktin pitoa, sekä viime aikoina treenattuja asioita eli sivulletulot molemmin puolin, eteen istuminen ja takaakierrot kumpaankin suuntaan. Toteutus piti sisällään ensimmäisen - Mörkö piti hurjasta häiriöstä huolimatta yli 2min kontaktia herkeämättä. Toki tuona aikana palkkailin kontaktista muutaman kerran mutta en useasti.

Sitten suunnitelma unohtui ja kehittelin ihan muuta. Ei näin. Onneksi tällä kertaa pystyin lennosta muuttamaan suunnitelmaa ilman että ajoin Mörköä ahdistuksen partaalle. Itse asisassa Mörkö teki vasemmalla puolella todella kivalla asenteella hommia. Toivottavasti sama kantaa kisoissa. Jäin työstämään oikealla olemista pidemmäksi aikaa, kun Mörkö heti oikealle jouduttuaan muuttuu onnettoman näköiseksi ja sillä on jotenkin pakkomielle kiertää kyltit väärältä puolelta. Tätä on aikaisemmin tapahtunut kisoissa mutta ei treeneissä, joskin on syytä muistaa etten treeneissä ole yleisestikään pahemmin aikaa ratatreeneissä kuluttanut. Joten naksuttelin alkuun ihan vain oikealla puolella olemisesta ja kun Mörkön ilme alkoi näyttämään paremmalta niin lähdin kävelemään kylttien joukkoon.

Se voivoi-osuus... ei meillä ole realistisesti minkäänmoisia tulostavoitteita. Ei pitäisi olla yllätys kun ei kerran VOI-luokan taitoja osata. Oikein hyvä reality check itselleni tänään. Kisatavoitteksi siis hyvän mielen suoritus :)

Kotona ja hallilla

Tänään hoksasin että koska parkkipaikka ei ole liukas niin voin tehdä kosketusalustatreeniä Tikrun kanssa ihan kotona. Ja siitäkös Tikru riemastui. Etäisyys kosketusalustaan oli kuutisen metriä ja palkkasin namimaatilla ja satunnaisesti lelulla. Toistot meni tosi kivasti.

Tasapuolisuuden nimissä sisällä treenasin Mörkön kanssa kapulan pitoa. Ensimmäisellä kerralla koputtelin ja vedin kapulasta, Mörkö tiukensi otettaan kivasti. Toisella kerralla palkkasin tiukasta otteesta. Mörkön ilme on alkanut näyttämään tosi kivalta pidon aikana.

Illalla vielä keksi lähteä hallille. Hallilla valitettavasti juoksuhajut vei Tikrun huomon niin että hypyn tarjoaminen ei onnistunut laisinkaan. Koiran vaihto, ja Mörkö hommiin. Mörkön kanssa tehtiin neljä toistoa putken tarjoamista. Onneksi mukana oli ihan pro apupalkkaaja, niin palkat lensi niin että Mörkö hoksasi ne tosi hyvin. Jokainen toisto oli edellistä parempi, ja viimeisellä kerralla Mörkön olemus oli rento. Vauhti ei vielä päätä huimaa, mutta Mörkö suorittaa kuitenkin irtoamisen ja putken laukalla. Triljoonasti vielä toistoa, mutta on ilo huomata miten irtoaminen ja tarjoaminen ovat edistyneet viikossa. Tikru teki myös neljä loivasti kääntyvää putkea niin että lopulta etäisyyttä oli 7m ja koira joutui tekemään 180 asteen käännöksen jotta pääsi putkeen. Tämän Tikru osaa!

Tällä viikolla on ollut hurjasti treeniä. Näkyy valitettavasti lenkkien määrässä. Viikkoon on mahtunut kaksi pitkää lenkkiä ja joka päivä 1-2 reilu puolen tunnin lenkkiä. Onhan nämä tyhjää parempia, mutta varsinkin Tikrussa näkyy ettei ole päässyt purkamaan stressiä ravilla. Joten tulevaisuudessa otetaan treenien määrien suhteen maltillisemmin.

Naksuttelun haasteita + Tikrun juoksari osa3

Tänään innostuin kaivamaan pitkästä aikaa kenkälaatikon esille ja tarkastaa mitä Tikru muistaa asiasta. Tarkoituksena saada kaikki neljä jalkaa laatikkoon. Päätin myös mielenkiinnosta kokeilla samaa Mörkölle, joka ei ole koskaan tämän tyyppistä harjoitusta tehnyt. Ehkä laatikkoleikki auttaa kehonhallintaan ja koordinaatioon, ja jos ei autakaan niin onpahan koirille vähintään aivojumppaa.

Mutta, mutta... Tikru meni koko ajan laatikkoa edes takaisin, pari askelta eteen ja pari askelta taakse. Olinpas opettanut hienon käytöksen. Naksuttelin Mörköllekin, vain huomatakseni että kohta Mörkö teki samaa. Opettelevaksi tahoksi muodostuinkin minä itse! Alkoi suorastaan ottaa päähän koko homma, joten useamman tunnin tauko koko aiheesta auttoi ja aloin miettimään mikä mahdollisesti on ongelmana. Tajusin että ainakin kun koira tekee jonkin halutun niin naks ja nami. Tämä vielä ok, mutta saman tien nostan vaatimustasoa. Eli kun koira seisoo yksi jalka laatikossa oletan että heti alkaisi tarjoamaan kaksi jalkaa laatikkoon jne.

Illalla uusi sessio, niin että nami + naks ja tämän jälkeen heitin namin kauemmaksi laatikosta, jotta koira pystyi tarjoamaan käytöstä uudestaan. En tiedä onko tämäkään oikea tapa toimia, mutta ainakin varsinkin Tikrulla ollut tosi vahva (ja ärsyttäv!) steppaaminen loppui kuin seinään. Tikrun kanssa päästin siihen että se seisoi etujalat laatikossa, rauahassa paikoillaan. Mörköllä ei ole niin vahvaa "väärää" käyttäytymismallia, niin Mörkön kanssa saatiin kaikki jalat laatikkoon kertaalleen.

Mörkön kanssa tein myös sivu, liki, eteen, gogo ja rundi sekoituksen, että kaikkia käskyjä randomisti. Jälleen löytyi suunta mistä sivu ei löytynytkään ja nyt huomaa että eteen tulemista ei olla treenattu aikoihin. Olin iloisesti yllättynyt, kun kuitenkin nämä viisi eri käskyä toimivat hyvin niin pelkällä käsimerkillä tai suullisella käskyllä tai molemmilla. Paitsi eteen tulo, mikä vaatii vielä käsiavun. Todella mielenkiintoista nähdä miten maaliskuun kisat menevät. Ei niinkään tulosmielessä vaan miltä meidän tekeminen tuntuu nyt kun "ydinliikkeet" on oikeasti treenattu vahvoiksi. Kantaako radalla toistuvat vahvat liikkeet vähemmänt treenattujen ylitse niin ettei epävarmuus voita kuplassa tekemistä? Juurikin näiden vähemmän treenattujen asioiden takia meillä ei ole tulostavoitteita, se ei olisi mitenkään reilua koiralle. Osan tehtävistä aion jättää surutta tekemättä jos niitä radalla on. Kun ei kerran osata niin mitä sitä pientä koiraa ahdistamaan.

Tikru kävi myös juoksarikoulussa (osa3). Kivasti tarjoaa kosketusalustella osumia, paitsi kun kierrokset nousee. Tosin en ole yllättynyt, kun viime viikosta ollaan vain kasvatettu matkaa ja ylipäätänsä koitettu pitää osumatiheys suurena. Tänään palkkasin viimeisen toiston lelulla, täytyy kokeilla josko lelua voisi käyttää jatkossa enemmän. Kotiläksyksi saatiin nykyisen osaamistason vahvistamista ja mahdollisesti vireystason nostamista. Ensi viikolla siirrytään tasaiselta puomille, jännää :)

Mörkön kanssa paluu viikkotreeneihin

Ai että Mörkön kanssa oli mukava palata takaisin viikkotreeneihin, vaikkei putkea kummempaa tehtykään. Meillä alkaa olla jo niin paljon yhteisiä kilometrejä alla, että treenaamiselle ja oman vuoron odottamiselle on muodostuneet omat rutiinit. Näin ymmärrämme Mörkön kanssa toisiamme puolesta sanasta ja kehon eleestä. Rentouttavaa ja mukavaa yhdessä oloa :)

Koska halusin aloittaa liiankin varovaisesti ja koska eilen selvisi ettei Mörkö _oikeasti_ osaakaan putkea niin tehtiin samaa kuin eilen. Tänään kun naksuttelin putken suulle menemisestä niin Mörkö tarjosi koko ajan toivottua toimintaa, kertaakaan ei tarjonnut muuta. Tehtiin myös kolme toistoa suoralla putkella, apupalkkaaja heitti pallon putken päässä. Etäisyyttä pari metriä ja viimeisesä toistossa hieman kulmaa. Mörkö lähti hyvin, joskin saa lähteä vielä määrätietoisemmin ja vauhdikkaammin.

Pieni tauko ja kävin naksuttelemassa uuden setin, tällä kertaa Mörkö oli koko ajan putkessa.  Ajatus oli siis mennyt perille. Koska en voi oikein juosta ja ei ollut apupalkkaajaa käytettävissä, kokeilin lähettää Mörkön suoran putken puolivälistä ja heitin itse pallon. Näitä toistoja kaksi, hyvin Mörkö haki umpikulmasta putken suun. Kuitenkin jatkossa vähemmän näitä "hankalia" vaan nyt keskitytään vauhdin, itsevarmuuden, irtoamisen, estefokuksen, etenemisen ja ennen kaikkea napanuoran pituuden kasvattamiseen.

Ensi viikolla voisi tehdäkin suoraa putkea hypyn kautta. Toivottavsti tähän on mahdollisuus muiden ryhmäläisten treenatessa huomattavasti haastavampia asioita.

Voihan putkijärkytys

Päätin tänään, että Mörkönkin on aika päästä käymään hallilla. Niinpä pakkasin molemmat koirat autoon. En tiedä onko se kuitenkaan ihan järkevää ottaa leijonat samaan aikaan treeneihin, vai olisiko kuitenkin parempi käydä aina yhden kanssa kerrallaan. Aikaahan se säästäisi jos on molemmat mukana, mutta en ole ihan varma onko se hyvä juttu motivaation kannalta. Nähtäväksi jää.

Tikru teki vanhoja tuttuja asioita, eli kosketusalustaa pidemmältä matkalta sekä loivista kulmista. Ajattelin kokeilla käyttää kosketusalustaa käännöskäskyn opettamiseen, joten tavoitteena on jossain vaiheessa päästä lähettämään Tikrua 90 asteen kulmassa namimaattiin verrattuna. Tämän lisäksi tehtiin suoraa putkea pitkältä lähetysmatkalta sekä 180 asteen kulmasta (eli lähetys suoran putken puolesta välistä). Hyvin Tikru hakee putkea ja on erittäin motivoitunut suoritaja.

Päätin kokeilla Mörkölle samaa lähestymistapaa putken kanssa kuin miten opetin Tikrulle asian. Mörkölle putki on opetettu perinteisin menoin kutsumalla sitä putken läpi. Riippuen tai riippumatta opetusmetodista, niin putki ei mitenkään kuulu Mörkön lempiesteisiin - ja se taas näkyy suoritusajoissa. Mörkö suorittaa putket mukisematta mutta ei irtoa niihin, joten vaatii minulta aivan turhaa saattamista kisoissa.

Joten... alkuun naksuttelin Mörköä laittamaan etutassunsa putkeen. Mörkö tarjosi kyllä kaikkea muuta mutta ei antanut katsettakaan putkelle. Lopulta tassut saatiin putkeen monta kertaa, mutta Mörkö ei alkanut katkeamattomasti tarjoamaan putken suulle menoa vaan jokaisen toiston välissä tarjottiin kaikkea muutakin. Eli lisää putken suun vahvistamista, PALJON. Tein muutaman toiston myös lähettämällä Mörkön putkeen metrin päästä ilman omaa liikkumisapuani, ja järkytyksekseni Mörköllä ei ollut mitään intoa tai oikeastaan edes käsitystä putkesta!

Treeniurakkamme alkaa siis putkitreenillä. Haluan katsoa, että paraneeko ratojen suoritusajat jos saan Mörkön innokkaammaksi putkien suorittajaksi. Uskon niin. Ennen kuin kuitenkaan ollaan tavoitteessa, niin Mörkön maailmaan pitää tehdä parikin isoa ajatusmallin muutosta. Putken itsenäinen suorittaminen vaatii estefokusta ja irtoamista, molemmat Mörkölle vaikeita asioita. Tai pikemminkin sanoisin asiotia tänään pohdittuani, että ovat asioita mitä en ole osannut Mörkölle opettaa. Luulin opettavani noita. Mörkö on namilla palkattava koira joten namikuppi on ollut usein käytössä. Koiran kannalta on kuitenkin oleellinen ero haluaako se irrota namikupille (eli käytännössä koira ei ajattele irtoamista vaan namia) vai tarjoaako se aktiivisesti irtoamista (mistä nyt sattuu saamaan palkan). Koska en näin yksinkertaista ole aikaisemmin pohtinut, niin minulla on kolmosen koira joka ei käytännössä osaa suorittaa putkea itsenäisesti.

Samalla korostui myös lelupalkkaamisen helppous. Miten paljon helpompaa onkaan palkata Tikru lelulla! Lelu on helppo heittää niin että koira näkee sen ja leikin intensiteetistä saa heti palautteen miten hyvin koira palkkautuu. Mörköllä on käytössä pallo minkä sisään saa namin, mutta ei Mörkö aina edes huomaa pallon lentämistä ja en ole aivan varma onko Mörkö oikeasti kuinka ilahtunut namipallosta. Mörkön palkkaaminen vaatii minulta huomattavasti enemmän myös vaivaa, kun pallon saatuaan minun pitää nopeasti mennä koiran ja pallon luokse jotta saan annettua pallon sisältä namin Mörkölle.

Hyödyllinen ja ajatuksia herättävä treenikerta. Vaikka ei tehtykään paljoa ja sekin vähä ihan perusjuttuja, niin tämä kerta antoi minulle todella paljon. Samalla viitoitettiin seuraavien treenien teema hyvinkin vahvasti.

Tikru tutustuu takaaleikkauksiin

Tänään viikkotreeneissä teemana takaaleikkaukset. Hiukan, tai oikeastaan aika paljonkin, mietitytti että kannattaako tehdä harjoitusta laisinkaan. Tikrulla on hyvin vähän kokemusta hyppäämisestä muutenkaan, taikka siitä että liikutaan yhdessä. Kävimme kouluttajan kanssa tilanteen nopeasti läpi omalla vuorolla ja päätin kokeilla. Onneksi.

Aloitettiin maltillisesti perusasioista, eli lähetin vinosti ensimmäisen hypyn ylitse namikipolle. Tikru oli kohtuullisen sinut vinosti suoritettavan hypyn kanssa. Ponnistuspaikan arviointi oli selkeästi vaikeaa kun Tikru ponnisti hypylle tosi kaukaa. Kun yksittäinen este sujui kouluttaja tuli pitämään Tikrusta kiinni niin että sain tarvittavan etumatkan ja toinen kouluttaja oli palkkaamassa toisen esteen takana. Yllättäen Tikru ensinnäkin irtosi toiselle hypylle mukavasti ja lähti vielä ohjaukseen mukaan kuitenkaan hämääntymättä minun liikkeestäni. Yksi onnistunut takaa leikkaus sekä vasemmalle ja oikealle ja onnellisina lähdimme jäähdyttelemään.

Tikru kerkesi tehdä omalla vuorolla myös mutkaputken muutamaan kertaan. Jouduttaan A-esteen juurelle katsoi ylös, kiipesi harjalle, kääntyi ympäri ja tuli alas. Jepjep, ei näin. Viereisellä radalla harjoitteli kiihkeä ja äänekäs bordercollie, sille piti treenin alussa käydä muutaman kerran murisemassa. Alun jälkeen Tikru ei enää välittänytkään aidan takana liikkuvasta koirasta.

Tämä päivä vahvisti sen että tekemäni perusteet putkella ja hypyllä kantavat kyllä hedelmää. En kuitenkaan aio kiirehtiä perusteiden kanssa, vaan seuraavissa omatoimitreeneissä palataan takaisin perusteisiin rakentamaan vankat pohjat tulevaisuudelle.

Aivan huippua kun on innostuneet koulutajat, jotka ovat valmiita tekemään koulutusta tarpeeksi pienissä osissa.

Treenaamisen palkitsevaisuus!

Voi että kun treenaaminen on mukavaa! Pitkästä aikaa! Ei kotitreenit mitenkään voita hallilla tehtyjä "kunnon" treenejä, vaikka mitenkä suunnittelisi kotitreenit huolella. Kotona on hyvä ja kohtuullisen helppo treenata tekniikkaa, mutta kaikki missä tarvitaan vauhtia ja tilaa on ollut nyt monta kuukautta jäähyllä. Todella mahtavaa kun itsellä on vihdoin motivoitunut, innostunut, odottava ja ennen kaikkea suunnitelmillinen mieli :)

Varsinkin Tikrun kanssa treenaaminen ja tavoitteellisuus on ollut hankalaa. Alkuun odotin ensimmäisen vuoden että koira saa kasvaa etten vahingossakaan ylikuormita kroppaa innostuksissani. Aika pian vuoden täytettyään Tikru loukkasi itsensä, ja vaivaa on kuntoutettu melkein puoli vuotta. Vaikka olenkin tehnyt kaikenlaista pientä (mm kropan hallintatreenejä) niin missään tekemisessä ei oikein ole ollut tavoitteellisuutta. Enemmänkin ollut puuhastelua, koska hyvän koiran omistajan kuuluu aktivoida koiraansa.

Tänään siis hallilla. Tehtiin suoraa putkea niin että etäisyyttä kasvatettiin noin 10 metriin ja otettiin kulmista lähetykset mukaan. Niin vain koira haki putken 90 asteen kulmastakin, apupalkkaaja heitti lelun putken päässä. Olen todella tyytyväinen että alta 20 toiston on saatu eteen päin fokusoitunut, irtoava ja itsestään suorittava koira rakenneltua. Toki alussa vielä ollaan jo ko ominaisuuksia tulee vahvistaa vielä paljon. Pyrkimyksenä on rakentaa putkesta palkka-este, mitä voi sitten hyödyntää muiden esteiden treenaamisessa. Ja kisaradoilla. Mielenkiintoista nähdä saanko koulutettua putken niin vahvaan ärsykekontrolliin ettei Tikru käyttäydy kuin "putkihullu".

Tehtiin myös hypyn tarjoamista. Tikru sai ajatuksesta heti kiinni ja pystyin kasvattamaan etäisyyttä jo noin kolmeen metriin ja satunnasesti otein ohjauskuvioitakin mukaan.

Loppuun kokeilin namimaattia ja kosketusalustaa. Namimaatti oli pienoinen pettymys tullessaan, koska molemmat koirat aristelivat sitä. Muutama kotitreeni namimaatilla, ja tänään hallilla laite ei jännittänyt laisinkaan. Muutaman toiston jälkeen Tikrulla syttyi selkeästi lamppu tehtävästä ja pystyin tekemään kosketusalustalle lähetyksiä lievistä kulmistakin. Huh, vihdoinkin. Tämä oli Tikrulle jos ei nyt vaikea niin hitaasti aukeava tehtävä. Josko nyt päästäisiin etenemäänkin. Jää nähtäväksi seuraavaan treeniin.

Kotona oli innokas Mörkö. Mörkö pääsi tänään eroon tötteröstä minkä sai päähänsä koirien nahisteltua jostain, minkä seurauksena Mörköllä aukesi silmäkulma. En kuitenkaan aio vielä muutamaan päivään ottaa Mörköä hallille. Muutenkin pitää vähän miettiä miten kahden koiran kanssa toimin. Treenaanko aina yksi koira kerrallaan vai otanko molemmat mukaan?

"Lohtutreeninä" pientä tekniikkatreeniä Mörkön kanssa. Nyt kun olen ilmoittanut Mörkön maaliskuun rally-tokokisoihin niin pitää tehdä sen minkä pystyy. Tavoitteenani on että sivulle tulo molemmin puolin, eteen tulo ja takaa kierrot molempiin suuntiin olisivat niin vahvoja taitoja että ne toimisivat rally-tokossa jos ei nyt palkkatemppuna niin ainakin turvasatamana. Olisivat sellaisia tehtäviä missä Mörkö pystyy laskemaan painettaan. Kuten esimerkiksi käsikosketus on. Sivulle ja eteen tulot ovatkin jo ihan hyvällä mallilla, joten nyt takaakiertojen kimppuun. Oikealta vasemmalle (gogo) onkin Mörkölle ennestään tuttu, mutta vasemmalta oikealle (rundi) ei niinkään. Tehtiin siten molempia suuntia vuorollaan.

Tikrun juoksarit, osa2

Olen hämmentynyt. Halusin mennä juoksarikurssille kahdesta eri syystä. Ensinnäkin tulisi treenattua säännöllisesti, edes kerran viikossa. Toisekseen haluan olla avoin uusille ajatuksille, tekniikoille ja tavoille. Tämä jälkimminen tuottaa vaikeuksia, sillä vaikka kuinka haluaisin olla avoin niin hommassa tökkii se etten näe tekemisessä järkeä. En ole pystynyt selittämään itselleni miksi tulee harjotiella niitä taitoja kuin mitä nyt harjoitellaan. Pitää kirjoittaa kurssin vetäjälle sähköpostia, toivottavasti hän pystyy hyvällä ajalla selventämään ajatuksiaan.

Lyhyesti tavoitteena on saada koira juoksemaan "ikiliikkujana" kahden namikipon väliä niin välissä on target mihin pitää joka kerta osua. Ensimmäiseksi tässä mietityttää että mihin tavoitellaan tällä asetelmalla. Mitä niin hyvää saavutetaan tällä taidolla/tavalla mitä ei saataisi että koiraa juoksutettaisiin aina yhteen suuntaan targetin kautta kupille ja toiseen suuntaan kutsutaan takaisin? On tuossa varmasti jokin ajatus takana, en vain ole keksinyt että mikä. Toinen ongelma tässä on palkkaaminen. Minulla on harvoin apukäsiä saatavilla enkä ole kokeillut vielä namimaatin kanssa että mitenkä homma toimii. Toistaiseksi olen siis päästänyt Tikrun namikupille missä on nami valmiina - ja luottanut siihen että Tikru juoksee targetin kautta. On ainakin tähän mennessä juossut.

Tänään siis tehtiin tätä namikuppien välissä juoksuttamista ja kasvatettiin matka noin kuudesta metristä noin kahdeksaan metriin. Tavoite olisi kasvattaa matka aina 20 metriin saakka... vaikuttaa toivottoman hitaalta, ja ehkä jopa turhalta? Jotta oma motiaatio tekemiseen säilyisi niin tarvitsen paremman ymmärryksen että miksi näin tehdään. Varsinaisesti homma ei ns etene. Totta kai perusteet ovat hitaita ja hieman tylsiäkin opettaa, mutta jos tietää mitä perustaidoilla tavoitellaan niin niitä on miellyttävämpi hinkata. Nyt on lähinnä sellainen olo, että tehdään perusteita vielä keväälläkin jos edistyminen on tätä luokkaa. Eikä siinä mitään vaikka tehtäisiinkin. Mielessä kummittelee kuitenkin kysymys onko tämä "turha vaihe"?

Oman vuoron jälkeen tehtiin hieman Trkmanin tavalla seuraamisen opettamista. Tein kolme mukavasti mennyt toistoa joissa Tikru tarjosi ensin pyörimistä, sitten astuin pyörimisen esteeksi ja otin 3-5 sivuaskelta. Tosi kivasti Tikru korjaa aktiivisesti omaa paikkaansa vasempaan jalkaani kiinni.

Aivan loppuun otettiin vielä kunnon leikit. Havaitsin pitkän tauon jälkeen leikkimisen intensiteetiin laskeneen aika paljon, mutta nyt kun olen joka kerta muualla kuin kotona treenatessa pelkästään leikkinyt hetken alkaa leikkiminen olemaan taas sen näköistä mitä se olikin. Tehtiin sekä lelun vaihtoa ja muutaman kerran vahvistin "jätä" ja "okei" -käskyjä.

Tikru myös viikkotreeneissä

Yhtä juhlaa! Jälleen treenaamaan :) En olekaan käynyt ohjatuissa treeneissä viiteen kuukauteen, joten tätä on kyllä odotettu. Hurjasti on alkeista aloittanut ryhmä tänä aikana kehittynyt ja kyllä pisti hiljaiseksi kun katsoin heidän mainiota menoa ratatreenissä. Itse en edes kuvitellut treenavani rataa, joten back to basics ja varovaisesti aloitellen.

Omalla ajalla muistuttelin kohteelle menoa juoksareita ajatellen, istumista, odottamist ja luvalla lähtemistä.

Ohjatusti tehtiin esteelle irtoamista, eli perinteistä "eteen" harjoitusta. Itse en välitä opettaa eteen-käskyä, tai jos opetankin niin vasta kun monta muuta tärkeämpää asiaa on opetettu. Tuolla harjoituksella oli kuitenkin nyt hyvä aika koska ensinnäkin Tikru eteni suoraan, kroppaan ei siten tullut liian voimakkaita voimia. Suoralla melkein maahan kaivetut rimat on helpompi suorittaa teknisesti. Tikrulla on niin vähän hyppykokemusta ettei mitään järkeä tehdä vielä vaikempaa. Ohjaajasta pois päin irtoaminen on aina hyvä juttu agilityssä ja oli mukava huomata ettei Tikrua häirinnyt ollenkaan kun jäin paikoilleni lähetyspaikkaan.

Toki tässä on vielä pitkä matka oikeasti itsenäiseen suoritukseen, mutta nyt sain juuri sen tason harjoituksen kuin kaipasinkin. Ensin yhden esteen takaa, sitten kahden ja lopulta kolmen. Viimeisen hypyn takana oli apuohjaaja lelun kanssa hoitamassa palkkauksen. Kaikkinensa viisi toistoa (1-1-2-2-3) ja hyvillä mielin leikkien pois.

ps. mukana myös muksu. Oli ilo huomata että tyyppi nukkui treenien ajan ja oman vuoroni ajan keskittymään täysillä koiraan.

Tikru & poika & minä treenailee

Tänään otin rohkean askeleen kohti normaalia arkea ja päätin lähteä kolmistaan treenaamaan. Tikru treenasi putkea ja kontaktia, poika treenasi treenaamista ja minä treenasin ajoitusta. Kaksi ensimmäistä pääsivät tavoitteeseen, minä en. Tavoitteeni siitä että muksu nukahtaisi autossa ja siten saisin treenirauhan ei onnistunut. Onneksi Tikru tekee vielä niin perusteita, että pystyin niitä tekemään yhdellä kädelläkin. Tulipahan ainakin häiriötä muksun ollessa kannossa toisessa kädessä.

Putkea ollaan treenattu nyt tarjoamisen kautta. Pari viikkoa sitten naksuttelin putkeen menoa ja tehtiin muutama suora putki lelupalkalle. Tänään suoraan putkea lelupalkalle, ja Tikruhan lähtikin tosi hyvin hommiin! Jopa niin hyvin että ensimmäiseen toistoon tuli 90 asteen mutka, toinen oli suora lähetys ja kolmas noin 45 asteen kulmasta. Kaikki noin viiden metrin etäisyydeltä. Siis mahtavaa! Toistoja ehkä kaikkinensa kymmenkunta ja koiralle näin hyvä käsitys mitä siltä halutaan. Jatkossa siis matkan kasvatusta ja vaikeampia kulmia mukaan.

Tahdon ehdottomasti naksuteilla Mörköllekin putkea, jos siitä saisi edes aavistuksen vetävämmän niin kisoissa olisi usein hieman helpompaa kun ei tarvitsisi niin paljoa saatella.

Kontaktien kanssa oli tarkoitus vahvistaa matolle osumista juoksuttaen kahden kupin välillä, mutta tämä ei mennyt ihan niin putkeen kuin olisin halunnut. Ensinnäkin varaamani matto oli liian pieni, pitää ostaa uusi. Tikru joko ohitti maton parilla sentillä sivusta tai loikkasi iloisesti ylitse. Tuntui olevan hankalaa vaikka naksuttelin lopulta ihan vain matolle menoa. Teki mieli luovuttaa ja vaihtaa suoraan kontaktille nakustteluun, mutta maltan nyt vielä mieleni. Tykkään ajatuksesta että ensin opetetaan kontaktikäyttäytyminen jo senkin takia etten joka kerta tarvitse olla puomia kun treenaa. Alussa ei tarvitse puomia laisinkaan. Pitäisi helpottaa treenaamista, vaikka tuo käsityö aika pitkälti vapaa-aikani viekin :)

Tikrulla on kyllä kiva asenne tekemiseen. Palkkautuu sekä lelulla että namilla. Ei välitä muista koirista. Jaksaa ihan mukavasti toistoja. Nyt vaan minun pitää vaalia kaikkea näitä hyviä asioita suunnittelmalla treenit hyvin.

Tikru juoksareiden pariin

Otin härkä sarvista ja uskaltauduin ilmoittautumaan Tikrun kanssa juoksareiden ja varsinkin juoksupuomi-kurssille. Itselläni on kohtuu hyvä kuva miten haluan yrittä edetä Tikrun kanssa, muta tiedän etten saa ryhtiä tekemiseeni ilman säännöllistä tuntia... Niinpä tänään jännittyneenä jätin pojan isänsä hoitoon ja lähdettiin Tikrun kanssa opin tielle.

Olin ajatellut alunperin opettaa kontaktin sheippaamalla, mutta myönnän että epäilin tätä hieman jo alkuunsa. Niinpä kurssilla ehdotettu etenemistapa kontaktin kokoisella matolla + maton alla olevalla elektronisella kosketusalustalla oli ihan mieluinen vaihtoehto. Elektroniikka vie virhenaksujen tai myöhässä naksauttamisen ongelman pois, joskin tuo tullessaan vaikeuden treenata ilman elektroniikkaa. Toisaalta tykästyin ajatukseen kontaktikäytöksen kouluttamiseen puomista irrallisena harjoituksena, näin saadaan säästettyä koiraa todella paljon. Eli käytännössä tässä yhdistyy boksin ja sheippaamisen parhaat puolet: target on koiralle (oletettavasti?) koko ajan selkeä, perustyöt voidaan tehdä tasaisella ja osumasta tuleva ääni on elektroniikan takia aina oikeast toiminnosta tuleva.

Eli alkuun juoksutettiin pelkän maton ylitse kahden namikupin väliä. Tämä kun sujui niin treenattiin ääni+nami assosiaatio kuntoon. Sitten yhdistettiin nämä ja juoksutettiin maton yli edes takaisin Tikrun saadess palautteen elektronisella äänellä. On muuten aika helppoa kun omissa käsissä ei ole naksutinta :) Ja varmasti tulee olemaan vielä helpompaa kun kovassa vauhdissa ei tarvitse katsoa omaa juoksulinjaa, osuiko koira kontaktille, naksautaa ja vielä palkitakin.

Seuraavaksi mietityttää omatoimitreenaaminen. Varsinkin pohjatöiden tekemisen uskon osaavani itsekin, joten ei ole mitään järkeä maksaa niiden tekemisestä kurssilla. Varsinkin kun suurimmat ongelmat tulevat luultavasti varsinaisella esteellä. Ainakin boksin perusopetus sujui mallikkaasti, joten melkein samoilla ajatuksilla maton kanssa edetään. Alku menee varmaan opetellessa miten saan mahdutettua 2-3 omatoimitreeniä torstain treenien lisäksi.