Olen tässä parin päivän ajan fiilistellyt ja makustellut Niinun valmennuspilotin ensimmäistä päivää. Jos päivän odottaminen aiheutti jo moninaisia tunteita niin päivän aikana ja varsinkin päivän jälkeen on skaala ollut vieläkin laajempaa. Päälimmäisenä kuitenkin ehdottomasti tyytyväisyys ja vahva usko että tulevaisuus tuo mukanaa jotain hienoa.
Päivä itsessään meni itseltäni rutiineja opiskellen, muiden jo tietäessä miten toimia. Olen hyvin otettu siitä, että olemme Mörkön kanssa päässeet mukaan ensikertalaisina viime vuoden leirikokemuksia omaavien joukkoon. Siinä missä muut näyttivät tietävän hyvinkin miten päivän rutiinit menee, niin itsellä paloi liian paljon aikaa miettien monenlaisia kysymyksiä. Pitääkö koira autossa lepäämässä? Olisiko häkki kuitenkin parempi? Miten koiraa kannattaa verrytellä treenien välissä? Entäs jäähdyttely? Samalla kaavalla kuin yhden treenin päivänä, vai pitääkö toimia eri tavoin kun on useita treenejä päivän aikana? Onhan koira juonut tarpeeksi? Missä välissä olisi hyvä syödä? Kuinka paljon olisi hyvä syödä ettei tulisi hyytyminen? Ja aika monta muutakin kysymystä liittymättä itse treeniin... Onneksi päivän mittaan kuviot selvisi omassa päässä ja eiköhän seuraava valmennuspäivä mene nin että voi näiltä osin keskittää energiat enemmän treeneihin.
Alkuun katsastettin tämän hetken taso usealla saralla. Alkuu hyppytekniikkaa perussarjalla ja kasvavalla sarjalla. Jostain syystä Mörkö otti kovin häiriötä minusta ja varsinkin ensimmäistä hyppyä ennen oli tarpeetonta tepsutusta. Sarjaan päästyään koira meni rennosti. Kontakteilla mitättiin suoritusajat, ja pikaisesti käytiin läpi mitä seuraavaksi. Yllättäen ehkä suurimmat kiksit sain ohjaajan testauksesta ja kehohuolto jumpasta. Miten pienillä asioilla voi saadakaan kroppansa näinkin kipeäksi! Ei uskoisi että oikein tehty varvistaminen tuntuu oikeasti ympäri jalkaterää - enpä ole ilmeisesti pahemmin jalkaterää liikkumiseen käyttänytkään ;)
Päivään mahtui kaksi ratatreeniä, joista Niinun treeni meni harmillisesti itselläni puolivaloilla. Aikaisemmin ollut migreeni päätti vielä kerran näyttää voimansa, ja vaikkei ollutkaan päänsärkyä ja pahoinvointia niin oma vire oli liian matala minkä vuoksi Mörkökin oli liian matalassa vireessä. Harmitti kyllä paljon, mutta minkäs sitä aivojen signaaleille voi :(
Teemun treeneissä oli jo normaalimpi olo ja pääsinkin ottamaan niskalenkkiä kovin inhoamastani päälle juoksusta. Eihän päälle juoksussa ole mitään ihmeellistä, en vain oikein osaa käyttää sitä ja sitä myöten välttelen päälle juoksun tekemistä. Nyt tuli treenattua tätä, lisättynä vielä saksalaisella (takaa kierto + päälle juoksu + persjättö, kuten opin tämän nimen takana olevan). Tätä olen juuri kaivannutkin, että saan ohjaamista hieman epämukavuusalueelle, jotta sitten kisatilanteessa on työkalupakko aavistuksen verran suurempi.
Lopulta päivästä muistutti väsynyt ohjaaja ja vielä väsyneempi koira. Kotona taas odotti ylipirteä pentu... Yllättäen Mörkö oli jo seuraavana päivänä energinen oma itsensä, koira palautui selkeästi omsitajaansa nopeammin.
Tänään oli fyssarin vuoro, ja oli todella kiva kuulla että 2kk hoitoväli ei ollut liian pitkä eikä viikonlopun rasitukset näkynyt kropassa. Jotain pientä jumia löytyi rintarangasta sekä oikean lonkan koukistajasta, mutta ei mitään sellaista mitä ei harrastavan koiran kropasta yleensä löytyisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti