Vuosi 2014 paketttiin, 2015 tavoitteet

Tähän vuoteen  on mahtunut isoja iloja, suuria suruja sekä oivaltamista treenaamisesta sekä kilpailemisesta.

Tico ja minä saimme nauttia helmikuusta toukokuuhun jatkoaikaa, kun oletuksista huolimatta palasinkin koiran kanssa eläinlääkäriltä (suolistotulehdus). Tämän jälkeen pidin joka ikinen päivä huolen että kerkeän pysähtyä rapsuttelemaan Ticoa, huomioin koiran runsaasti ja käyn silloin tällöin aivan kahdestaan laatuaikalenkeillä. Tico oli erittäin hyvinvoiva ja pirteä, aina viimeiseen päivään saakka. Kyynel silmissä olen ollut useinkin, mutta pääsääntöisesti Ticon muistelu saa hymyn huulille.

Ozzylla oli tavoitteena

• pysyä terveenä ja mieli virkeänä
• virallinen startti rally-tokossa
• jokunen näyttely, ja koiran kunnon mukaan maailmaan voittajaan osallistuminen

Ozzylla alkoi alkuvuosi sitkeällä ripulilla ja hetken jo luulinkin menettäväni koiran. Loppukesästä keksin miten Ozzyn suolisto saadaan pidettyä kunnossa ja ilokseni (sekä kaikkien yllätykseksi) Ozzy sai jopa kadotetun painon (19kg -> 24kg) takaisin sekä jossain määrin lihastakin. Loppuvuodesta Ozzyn nivelrikko ranteissa on mennyt huonommaksi, joskaan onneksi tuo ei vaikuta arkeen millään muotoa. Ainakaan vielä.

Ilokseni Ozzy pystyi osallistumaan rally-tokon mestariluokkaan lajin virallistumisen jälkeen. Kaiken kaikkiaan kilpailtiin kolme kertaa, ei kuitenkaan saatu yhtään hyväksyttyä tulosta. Viimeisissä kisoissa Ozzy kertoi selkeästi ettei halua enää tätä lajia harrastaa, joten koiran tahtoa noudattaen jäi kisaaminen historiaan.

Näyttelyissä käytiin kuusi kertaa, joista Ozzy oli 2 x ROP VET, 2 x VSP VET ja sai myös 4 x SAn. Menestystä täydensi vet-BIS2 ja vet-BIS3 sekä erikoisnäyttelyn VSP VET :) Koska Ozzy on hyvässä fyysisessä kunnossa, mielenvirkeyttä riittää ja askelkin nousee ikäisekseen kepeästi kävi Ozzy myös yllätyksekseni messarissa. Vaikka luulinkin jo vuosi sitten että se oli viimeinen kerta ;)

Ozzyn tavoitteet 2015

• Nautitaan joka ikisestä päivästä :)
• JOS kuntoa ja huumoria riittää niin mahdollisesti käydään erkkarissa

Mörkön tavoitteet oli

• pysyä terveenä
• agilityssä nousta kolmosiin, parantaa puomin sekä keinun suoritusnopeutta ja saada kokemuksia eri kisapaikoista
• tokossa säännöllistä treenaamista sekä TK1
• luonnetestissä käynti
• rally-tokossa avoimeen

Mörköllä oli tapaturmavoittoinen alkuvuosi ja ei loppuvuodestakaan aivan terveinä pysyttä. Ensin pienestä naarmusta reidessä koitui iso tulehdus, melkein heti perään Mörkön etutassun kynsi halkesi ja sitä parannetiin reilu kuukausi. Syksyllä oli sitkeä anaalirauhasstulehdus, jota jouduttiin hoitamaan pitkän kaavan mukaan usealla kuurilla. Nyt on ollut riesana hypyissä ilmennyttä vaikeutta, minkä takana oli ainakin jumi lanneosassa, SI-nivelongelma sekä kipeytynyt hauis. Mikä on syy ja mikä seurausta jää arvailuksi. Hommasin Mörkölle kuitenkin sadePompan, ettei nyt selkäjumit ainakaan johdu kylmästä ja märästä. Uusi vuosi aloitetaan aloitetaan kuitenkin kunnon harrastustatuolla.

Agilityssä noustiin kolmosiin :) Tämä tapahtui aika nopeassa tahdissa sen jälkeen kun keksin että minun pitää itsekin juosta kovempaa sekä hyväksymällä sen tosiasian etten voi treenata täydellisyyttä tavoitellen vaan josasin vaiheessa kisakokemustakin pitää kartuttaa. Kakkosissa kisattiin 15 kertaa ja kolmosissa ollaan käyty nyt 6 kertaa. Kolmosissa ollaan keretty jo kokemaan ensimmäinen kontaktivirhe (ikinä) sekä viimeisessä kisoissa saatiin ensimmäin HYL (lopetin radan kesken kun Mörkö ei ollut halukas hyppäämään). Vauhti ei ihan riitä kolmosissa, mutta tätä pystyy parantamaan sekä omaa juoksukuntoa parantamalla että viemällä aloitettu juoksu-A ja juoksupuomi loppuun. Positiivista on se ettei Mörkö paineistu enää uusista kisapaikoista, eikä hämmenny vieraista kontakteista.

Tokossa treenattiin kesällä viikoittain ja loppuvuodesta joka toinen viikko. Ensimmäisestä kisasta saatiin II-tulos ja toisesta III-tulos. Vaikka osa-alueet olivatkin kunnossa en ollut treenannut tarpeeksi palkkaamattomuutta ja kokonaisuutta, joten Mörkön pehmeys näkyi suorituksissa ei-toivottuna epäluuloisuutena.

Syyskuussa käytiin luonnetestissä, joka oli hyvin Mörkön näköinen arvostelultaan. Ainoa yllätys oli että "hieman pehmeän" sijaan minulla onkin "pehmeä" koira. Monelle varmastikin aika päivänselvä juttu, mutta olin jotenkin itse ajatellut etten pystyisi olemaan pehmon kanssa. Näköjään yhteiselo sujuu kuitenkin hyvin, mutta olen oppinut ottamaan pehmeyden tuoman haasteen huomioon. Onneksi Mörkö on kanssani hyvin rohkea ja avoin, joten pehmeys ei näy arjessa.

Rally-tokossa kisattiin lajin virallistuttua ensimmäisenä päivän eli 1.5. Nopeana koirana Mörkö kerkesi tehdä muutaman ylimääräisen muuvin ja jäätiin pari pistettä tuloksesta. Enempää ei sitten kisattukaan johtuen aivan mahdottomasta tilanteesta, eli kisapaikkoja ei tahdo saada. Kaikki kisat täyttyvät minuutissa...

Mörkön tavoitteet 2015

• Ylläpitää koiralla hyvää kuntoa ja sitä myöten toivoa ehjää kautta
• Agilityssä saavuttaa ainakin yksi 0-tulos. Hieman elättelin toiveita SM-kisoihin pääsystä, mutta tavoitteena taitaa olla epärealistinen.
• Tokossa TK1, täytyy vain päättää että pyrinkö tähän vanhoilla säännöillä vai odotanko uusia sääntöjä
• Rally-tokoissa startti/startteja jos kisapaikkoja vain saa... en jaksa ottaa tästä kovinkaan suurta stressiä

... ja ne omat tavoitteet 2015...

Oman juoksukunnon parantaminen ja toivottavasti myös painon tiputtaminen samoihin lukuihin kuin vuosi sitten (eli -10kg). Toukokuussa on edessä joka vuotinen puolimaraton, joten juoksumotivaation kanssa on parempi olla olematta motivaatio-ongelmia. Toivottavasti painonhallinta onnistuu lisääntyneellä liikunnalla sekä huolellisemmalla ruokavalion seuraamisella. 

Agilityn kannalta olisi suotavaa keksiä jotain liikkuvuuden, tasapainon ja ketteryyden kehittämiseksi. En usko että Mörkö menee vielä täysiä, joten kun saan petrattua omaa juoksemista radalla niin varmasti suoritusajat paranevat. Tällä hetkellä meidän etenemä on noin 3,3m/s ja tuo pitäisi saada hilattua 3,6m/s - vähintään. Ajallisesti tarkoittaa noin kolmea sekuntia.

Pentukuumekin on iskenyt ;) Tuskailun jälkeen löytyi toivoa ja tällä hetkellä on kiva partis-narttu tiedossaa Suomessa. Ozzyn sukulainen. Uroksiakin on katseltu. Saa nähdä syntyykö pieniä partiksia tänä vuonna vaiko seuraavana.

Vuoden viimeiset kisat - ja ensimmäinen HYL!

Tänään suunnattiin Lahteen Mörkön kanssa. Moneen kertaan kyllä mietin kisareissun mielekkyyttä... eihän se tunti ole pitkä matka ajella, mutta on noita kisoja lähempänäkin. Mörkön kuntokin mietitytti, mutta kun on ollut niin selkeästi iloisempi, energisempi ja pirteämpi niin ajattelin (naivisti) että koira on kunnossa. Uusi kisapaikka ja uusi tuomarituttavuus (Allan Mattsson) kiinostivat.

Ja niinhän me sitten lähdettiin aamuyöstä Lahteen.

Molemmat Mattssonin radat olivat mukavia ja jouhevia mennä. Mörkö sai agilityradalta ylaikanollan (etenemä 3.3m/s), mutta olin todella tyytyväinen. Tämä on nyt toinen vieras kisapaikka peräkkäin eikä Mörkössä esiintynyt mitään "lahnaantumista". Olisikohan kokemuspohjaa jo niin paljon että kantaa hieman vieraanpiekin asioiden ylitse? Mörkö on kyllä niin kiltti koira! Itse ajauduin A-esteen linjalta niin että olisi ollut ihan loogista että Mörkö olisi ohittanut esteen... A-esteen jälkeen taas jostain syystä itse sähelsin putken väärässä päässä mutta niin vain Mörkö korjasi pyynnöstä linjansa. Kontakti sujuivat ihan ok, pujottelu meni hyvin ja putket suorastaan imivät Mörköä. Hyvä juttu!

Hyppyrata... niin, se sitten jäikin lyhyeen Mörkön alittaessa viidennen hypyn riman. Hyppyradalla hyppykorkeus oli 5cm korkeampi kuin agilityradalla, mutta en usko henkisen kantin pettäneen. Mörkö on niin kiltti koira, että kyllä se yli menisi jos pääsisi - ja nyt selkeästi kertoi ettei pääse. Itseäni harmittaa todella paljon. Siis se etten osannut lukea koiran olotilaa paremmin. Omatuntoa helpotti hieman tieto siitä että sain varattua ajan fyssarille jo tiistaiksi.

Ennen ja jälkeen lämmiteltiin ja verryteltiin todella hyvin. Otin Mörkön halliin häkkiin, kun ulkona oli lähemmäs -10 astetta. Sisällä Mörkö oli puettu merinoon ja pomppaan. Myös ratojen jälkeen hallista lähti iloinen Mörkö. Sen verran joulunvietto ja/tai kisat rasitti että autossa kuului syvä tuhina koko paluumatkan ja kotona otettiin koko porukka melkein 3h päiväunet - Mörkö kainalossa nukkuen.

Tuomari siis kiva tuttavuus, VAUn halli ei niinkään. Pohja oli liukkaanoloinen ja ehkä jopa hiukan kova. Kuulutukset puuroutuivat ikävästi, ja betonihallissa riittää melua muutenkin. Olenko sitten liian vaativat kilpailija kun kaipailin jonkinnäköistä reaaliaikaista tapaa näyttää radan tapahtumia? Voi tosin olla omaa sokeuttanikin, mutta en huomannut missään sähköisen ajanoton näyttöä ja kyllä se kieltämättä vei tunnelmasta heti suuren osan kun ei pystynyt yhtään katsomaan menikö koira ihanneaikaan vaiko ei. Kisakirjoja odotellessa jatkoin jouluna aloitettua villasukkaprojektia. Olisihan se kiva saada hyl-kirjat heti pois mutta syitä siihen ettei niit annettu on niin monia että itse usein toimistossa työskentelevänä en asiasta kuitenkaan marmata (tätä kommenttia enempää ;) ).

Kehonhuoltoa osteopaatilla

Kaksi viikkoa sitten fyssarilla todettiin Mörkön lanneosan olevan jumissa, ja luultavasti tästä syystä oli myös etuosa jumissa. Arjessa Mörkö on ollut paljon pirteämpi ja aktiivisempi hoitokerran jälkeen ja kisoissakin paria huonoa alastuloa lukuunottamatta koira liikkui tavanomaisesti.

Jostain syystä itselläni oli kuitenkin fiiilis että osteopaatilla olisi hyvä käydä... ... ja kun silmiini osui netin ihmeellisessä maailmassa Hanna Kivisen sivut ja kun sopivasti ennen joulua oli vapaa aika niin päätin lähteä kokeilemaan uutta tuttavuutta.

Vastaanottopaikka oli todella miellyttävä, sekä tykkäsin siitä että koko hoita aloitettiin katsomalla koiran liikkeet. Tämän jälkeen Mörkö sai tutustua paikkaan itsekseen ja eikun hommiin. Kaularanka taipui kaikkiin suuntiin hyvin, mutta melkein ensi sekunneilla osteopaatti havaitsi ettei Mörkö taivu vasemmalle. Ei joo taivu ei, hyppytekniikassakin vasemmalle taipumiset on ollut aina haastavampia... Kun tutkittiin lisää niin selvisi että SI-nivel ja ristiluu ei liiku optimaalisesti. Vielä kun mentiin pintaa syvemmälle selvisi että vastakalvot on kireät (niin kuin on ollut aikaisemminkin) ja jotain häikkää munuaisessa/munuaisen alueella. Oma tietotaito ja ymmärrys loppui tässä kohden vaikka Hanna selkeästi tilannetta selittikin. Joka tapauksessa SI-nivel ja munuaisen alue on toisiinsa jollakin tavoin kytköksissä, ja kun toinen "voi huonosti" niin toisellakin "menee huonosti". Näin omin sanoin kuvailtuna :)

Mörkö rentoutui selkeästi hoidon aikana ja nautiskeli välillä olostaan silmät kiinni. Sain kotihoito-ohjeenkin SI-nivelen mobilisoimiseksi, tykkään kovin! Etuosa oli myös hieman jumissa johtuen näistä takaosan jumeista. Joulun aika otetaan hieman rauhallisemmin ja sitten asteittain takaisin tuttuun arkeen.

Mörkö taitaa olla enemmän osteopatialla käyvä koira kun Ozzy on selkeästi fyssarilla käyvä. Onneksi on useita taitavia paikkoja käydä, jokaisella on kuitenkin se oma tapansa "nähdä sormilla".

Se ensimmäinen kontaktivirhe!

Tänään se sitten napsahti, mitä hieman pelkäsin kun aloitin kontaktien "uudelleen säätö" -projektin. Eihän tämä nyt ihan hirveä yllätys ole, varsinkin kun havaitsin viime viikolla olettaneeni Mörkön osaavan sellaista mitä ei ole opetettu. Virheestä huolimatta olen aikasta tyytyväinen, sillä nyt Mörköllä oli vauhtia :) Täytyy vain säätää kontaktit kohdilleen ennen kuin noista loikista tulee tapa.

Tänään siis Riihimäelle kisamaan. Enpä ole siellä käynytkään vuosiin, viimeksi Ozzyn kanssa ainakin viisi vuotta sitten. Tiesin hallin olevan kylmä, joten osasin varaututa tarpeellisella määrällä vaatetta. Pohjana hiekka, mikä tuntuu olevan Mörkön mieleen. Tuomari Arto Laitinen oli suunnitellut varsin mukavat radat, agilityn etenemä 3,5m/s ja hypyn etenemä 3,7m/s. Erityisesti kiittelin mielessäni 30cm hyppyjä.

Mörköhän on yleensä ollut uusissa paikoissa silmät ympyränä ensimmäisen startin, mutta eipä ollut tänään! Hyvä, ehkä viimeinkin itsetunto ja rohkeus alkaa olla halutulla tasolla. Ensimmäisen radan keinun ja A-esteen mattopinnoite oli selkeästi Mörkölle outo juttu, mutta metallipuomi menikin sitten erittäin rivakasti. Suoritusaika noin 3s, eli sitä mitä olen tavoitellutkin. Vielä kun saadaan vauhti pysymään kisasta toiseen ja kontakti kohdilleen niin se on siinä! Pujottelussa minulle tuli joku ihan käsittämätön ahdistus puolen välin kohdilla, mihin Mörkö välittömästi reagoi. Ei kuitenkaan vetänyt hernettä nenään, vaan pystyi jatkamaan rataa.

Hyppyradalle mennessä päätin tehdä pujottelun itselleni helpommalta puolelta, sillä en halunnut pujottelun kanssa mitään ylimääräistä jännitystä. Tämä aiheutti rataan tutustuessa aika paljon päänvaivaa, mutta onneksi jokin suoritettavissa oleva reitti löytyi. Tällä kertaa Mörkö meni itsevarmana pujottelua ihan kuin viestien että luota minuun. Rata meni mallikkaasti, mutta tämän hetken omalla juoksukunnolla ei vaan parempaa irtoa - eli yliaikanolla.

Mörkö oli todella kivalla fiiliksellä koko kisan. Kumpaankin lähtöön mukanani oli iloisen riehakas koira ja radan jälkeen yllätyksekseni Mörkö halusi repiä hanskaa. Taitaa olla pahimmat jumit poissa niin fyysisesti kuin henkisestikin. Mörkökin selkeästi tykkäsi :) Oli todella kiva kisata.

Kunnon päiväunien jälkeen käytiin tunnin metsälenkki Ozzyn ja Mörkön kanssa. Oli ihanaa, kun oli lunta maassa! Heti paljon valoisampaa ja koiratkin pysyivät puhtaina. Aivan parhautta. Kävi myös tuuri kun ei pahemmin tullut vastaan muita ulkoilijoita, niin koirat saivat olla vapaana tavanomaista enemmän. Tykkään, ja niin tykkäsi koiratkin.

Jäi sen verran puomin kontakti mieleen pyörimään, että päätin vielä illalla käydä pikaisesti hallilla. Mukaan lähti myös puomin boxi. Ensin maassa joitakin toistoja, jotta sain Mörkön pyrkimään huomattavasti A-esteen boksia kapeampaan boksiin. Tämän jälkeen tein joitakin toistoja niin että nostin Mörkön puomin laskevalle osalle mistä vapautin namikupille. Mörkö vain ei oikein tykkää tuollaisesta nostamisesta ja alkoi jännittämään namin syönnin jälkeen tulevaa... joten päätin kokeilla yksinkertaisesti niin että houkuttelin Mörkön ensin ylös puomille, pyysin sen kääntymään - ja vapautin namikupille. Näin sain monta hyvää onnistumista, joskin toivoisin ravin sijasta sitä laukkaa... mutta parempi näinkin kuin että koira himmailee koko puomin. Pari kokonaistakin puomia tein, todella hienoilla kontakteilla.

Uskon kyllä vahvasti että boksilla saan alleviivattua Mörkölle positiivisesti halutun suorituksen. Ei tavoitteenani olekaan puomilla ja A-esteellä että suorittaisi esteet minimilaukka-askeleilla. Kunhan nyt suorittaisi muutamassa sekunnissa (eli tavoite noin 3s) kaikki kontaktit. Ei vain ole mitään järkeä kisata kolmosissa ja odotella kun koira hiippailee puomia 7s. Jokaisella kontaktilla suunta on ollut oikea, nyt vain pitää malttaa viedä oma ajatus loppuun ja estesuoritukset valmiiksi. Tämän jälkeen kun vielä muistaa ylläpitää suorituksia, eli puomilla ja A-esteellä käyttä boksi satunnaisesti sekä tehdä keinua mini-pöydän kautta.

JOS kontakteista tulee kuitenkin ongelma, niin sitten pitää ottaa kontakteille pysähtyminen uudestaan pohdintaa. Mörkön tapauksessa uskon kuitenkin että pysäytys on helpompi saada kuin vauhti. Vaikka tiedän kyllä että suurimmaksi osaksi koiria nuo on juuri toisin päin. Ehkä luotan nyt liikaa Mörkön pehmeyteen... toisaalta juurikin sen pehmeyden takia on kontaktiesteiden suoritusvauhdissa ollutkin toivomisen varaa kun liian pieteetillä hinkkasin sille alkujaan kontaktien pysähdykset.

Keinu!

Jätettiin Mörkön kanssa suosiolla keskiviikon ryhmän epikset väliin ja keskityttiin sen sijaan kevyesti hyppytekniikkaan sekä puomiin. Painonsiirrot taakse näyttävät sujuvan huomattavasti paremmin. Puomilla opin tämän viikon ensimmäisen asian: ei voi vaatia sellaista mitä ei ole vielä opettanut. Itsestään selvää, joskin näemmä liian helppo unohtaa. Mörkö teki puomia namikipolla todella hyvällä vauhdilla, sillä seurauksella että välillä alastulon kontakti jäi suorittamatta. Estin kupille pääsyn, ja tietty seuraavalla toistolla meno oli taas hitaampaa. Kun jäin asiaa miettimään, niin tuli mieleen sellainen pikkuasia etten ole puomia edes opettanut vielä boksilla. Joten seuraavaksi boksi kehiin ja puomin työstö alkakoon!

Tänään sain Leena Inkilän kontaktikurssilta kerran, ja sinnehän mentiin - keinu mielessäin. Olenko treenannut keinua? No vähän. Olenko treenannut keinua helpotettuna? No en. Olenko treenannut keinua niin että namikippo on esteen takana? No en. Parempi kait olla kuitenkin rehellinen (itselleen) kuin kaunistella totuutta.

Ensin tehtiin puomia helpotettuna niin että lähtö minipöydän kautta. Viikon toinen oppitunti: aina voi ja pitää palata helpompiinkin harjoituksiin, vaikka vaikeampi versio jo sujuisi. Voi että kun oli vaikeaa myöntää itselleen, että on enemmän kuin ok vain nöyrästi palata välillä taakse päin. Tokossahan tämä on ihan itsestään selvää. Välillä treenataan pitkää seuraamista ja välillä palkataan askeleesta. Miten se voikaan olla niin vaikea palata agilityssä helpompaan? Noh, minulle ainakin on. 

Minipöydän kautta tehtynä Mörkön keinu oli koko ajan etenevä, ja mukavan nopeakin. Mörkö innostui jopa haukkumaan. Välillä kaksi normaalia keinua, joista ensimmäinen parempi ja toisessa näkyi pieni epävarmuus. Loppuun vielä pari toistoa minipöydän kautta.

Monella tapaa opettavainen viikko. 

Kausi pakettiin Niinun treeneissä

Päivän treenien teemana oli uudet kokemukset ja vauhti. En niinkään halunnut hyppyyttää Mörköä, joten tehtiin ihan pieni harjoitus 20cm esteillä. Edelliseltä koiralta rimat olivat sopivan matalana. Tämä lisäksi tein kaksi toistoa A-esteellä, jälkimmäinen parempi. Vauhtia putkelta. Samoin kaksi toistoa putken kautta puomille, jälkimmäinen parempi. Loppuun putken kautta hyppy - pituus - hyppy ja lopussa namikippo. Ja Mörköhän irtosi :)

Olen nyt treenannut syyskauden verran Niinun treeneissä vuoroviikoin. Voin sanoa että tähän agilitykokemukseen ehkä parasta mitä hoksasin tehdä. Olen oppinut uusia ohjauskuvioita. Olen ymmärtänyt alkaa luottamaan koiraan. En enää höpötä koiralle koko aikaa radalla, vaan käskytän oleellisen. Näiden seurauksena koin syksyllä oivalluksen että koira menee lujempaa jos itse juoksen lujempaa. Jännän juttu :)

Olen saanut Niinulta ohjeita ja kannustusta. Olen voinut jakaa ilot ja onnistumiset ja kokea miten kouluttaja on aidosti myös iltoinen. Niinä (onneksi harvoina) mustina hetkinä olen saanut toisaalta ymmärrystä. Ennen kaikkea olen uskaltanut alkaa haastaa itseäni, ja viimein olen uskonut ettei tuo koira rikki mene vaikka kaikki suoritukset eivät olisikaan onnistuneita. Tämän myötä olen uskaltanut alkaa kokeilemaan itselleni vaikeita asioita, ja onnistumisten kautta on tapahtunut eteen päin menemistä.

Jos saisin hieman myöhäisemmän treenivuoron, niin voisin treenata joka viikko. Toisaalta, joka toinen viikko pitää hyvin motivaation kohdallaan. Niin minulla kuin Mörkönkin kohdalla. Näin on hyvä jatkaa ensi vuonna koulutuksia :)

Tokotreenit

Pitkästä aikaa pääsin eilen tokotreeneihin, johan tässä erinäisistä esteistä johtuen olikin yli kuukauden tauko. Kotona ollaan muutaman kerran treenattu korokkeen ympäri pyörimistä, mikä on parantanut vasemmalle käännöksiä ja sivulletuloja selkeästi. Samoin pari kertaa olen palkkailut noutokapulan kunnolla pitämisestä. Mutta eipä näillä harjoitusmäärillä kuitenkaan voi juhlia.

Aloitettiin paikalla makuulla. Jostain syystä Mörkö vaati useamman käskyn alasmenoon. Paikalla olo itsessään oli varsin siisti reilu puoli minuuttia ja sitten Mörkö aloitti uuden tapansa - pallien nuolemisen. Jostain syystä Mörkö alkaa pesemään sukukalleuksiaan aina pidemmissä paikkamakuissa. Huomautin, ja seuraavan puoliminuuttisen Mörkö olikin ryhdikkäänä rivissä. Takaisin tullessa taisi ahdistaa lähestyvä ihmisrintama, sillä nousi ylös ennakkoon. Tämän takia tehtiin uusi jättö (maahan nopeasti), parin sekunnin odotus ja paluu. Tällä kertaa Mörkö malttoi hyvin odottaa käskyä.

Omalla ajalla treenailin ruutua ja ruudun paikkaa. Mörkö on ymmärtänyt hyvin että ruutuun pitää mennä, mutta tarjoaa paikaksi liian edessä olemista. Jäin miettimään tätä takaisin ajaessa, että onko sillä nyt oikeasti niin väliä jos koira onkin keskellä ruutua eikä ruudun takareunassa? Kyseessä kuitenkin pieni koira. Jotenkin tuntuu niin turhalta hinkuttaa paikkaa taaemmaksi, kun en selkeästikään saa aikomustani kerrottua selkeästi Mörkölle. Ja tästä seuraa turhautuminen. Tämä liike hetkeksi hyllylle, ja takaisin työstettäväksi kun itselläni on selkeä visio.

Kouluttajan kanssa halusin tehdä pitkän seuraamisen käskytettynä. Harjoiteltiin samalla kehään tulo, mikä oli hyvä. Koko seuraaminen oli aikamoista keulimista :D Perusasennot kivoja, samoin käännökset oikealle ja vasemmalle. Täyskäännökset väljiä johtuen keulimisesta. Lopputuloksena kuitenkin reilusti plussan puolella, Mörkö teki pitkän seuraamisen iloisesti ahdistumatta tai lässähtämättä. Tuli jopa olo josko alkaisi katsomaan möllikisoja? Jos sielläkin seuraamiset onnistuvat hyvin, niin sitten ehkä virallisiinkin.

Omalla ajalla muutamat asennonvaihdot erittäin läheltä. Samoin kapulan pito ja yksi nouto.

Loppuun tehtiin oman etsimistä (tunnari) pussipainojen joukosta. Mörkö on suloinen kun on selkeästi ymmärtänyt että omaa haetaan. Loppuun vielä erinomainen liikkeestä seis.

Tänään nautittiin terveydestä, valoisuudesta ja lumesta kahden tunnin verran Nuuksion metsissä. Välillä mentiin isompia polkuja, välillä ihan mustikan varpujen keskellä. Omissa jaloissa tuntuu niin pohkeissa ja reisissä, hyv teki. Molemmat koirista nukkuu vieressä kuorsaten, taisi tehdä hyvää niillekin :)

Messaria ja taukoa

Viikko mennyt nopeaan odotellessa tervettä päivää. Sopi siis enemmän kuin hyvin että Mörkölläkin oli kevennetty viikko, kun en ole pystynyt pahemmin lenkkeilemään. Alkuviikon kävin töissä, loppuviikosta taivuin ja jäin kotio sairastelemaan. Onneksi ei ole suunnitteilla kisoja tulevana viikonloppuna, jäisi kyllä juoksematta... jos sitä olisi ensi viikolla viimein kunnossa.

Viime viikonloppuna vietin molemmat päivät messarissa. Lauantaina olin ensimmäistä kertaa ilman koiraa messarissa, ja vielä niin ettei tarttenut mennä kehään ollenkaan. Tykkäsin! Myyntipisteet käytiin läpi pitkän kaavan mukaan, yllätyksekseni en tehnyt suunnittelemattomia ostoksia. Bichon urokset katsottiin yhdestä kavhilasta (siideriä unohtamatta) ja partis-urosten ajaksi siirryttiin toiseen kahvioon. Ihan superpaikat seurata kehää! Hieman ruokaa minkä jälkeen käytiin laulamassa kaverille synttärilaulu ja lopuksi katsottiin vielä ryhmäkehät. Tuon voisi ottaa vaikka tavaksi.

Sunnuntaina oli Ozzyn vuoro mennä kehään. Viime vuonna luulin osallistuvani Ozzyn kanssa viimeistä kertaa, mutta Ozzy on ollut pirteä ja hyvässä kunnossa että päätin ilmoittaa koiran yhdeksi päiväksi. Tuloksena oli VEK2 ja himoittu SA. Tuomari Sara Nordin saneli seuraavasti:

Quality qentleman, almost 13 years. Very good type and propotions. Very good head and expression. Normal angulation allaround. Good ribcage. Still moves with strength and correct profile. Good coat quality. Good temperament.

Saas nähdä että oliko Ozzyn näyttelyt tässä, vai vieläkö sitä intoutuisi jossain käymään.... Olin jo aika varma ensimmäisestä, mutta näyttelyn jälkeen Ozzy on ollut niin aktiivinen, iloinen ja energinen etten olekaan enää varma mitä näyttelyiden suhteen teen. Jos kerta toinen tykkää ja terveyttä riittää, niin miksi ei. Ei kuitenkaan mitään suunnitelmia tehty vielä.

Keskiviikkona oli Mörkön fyssari, ja kyllähän koirasta jumi löytyi. Ei ollut takaosa jumissa, eikä otuosakaan... mutta lanneosa oli. Ei siis ihme että painonsiirrot olivat hankalia hypyillä jos ei kerta pysty kaartamaan selkäänsä. Mörkö sai pitkän hoidon ja suosituksen ottaa hieman rauhallisemmin. Lannejumit on tyypillisiä pujottelusta johtuvia, ja kyllä heti tuli mieleen parikin pujottelua viime viikoilta kun Mörköltä sekosi rytmi tai lipesi tassu...

Toinen minkä havaitsin kalenteria tuijotellessa on se, että Mörköllä on toistuvasti selkäjumeja samaan aikaan kun kylmemmät säät tulee. Vaikka aivan varmasti teen lämmittelyt hyviin (sisältää kävelyä, hölkkää ja spurtteja), ja verryttelenkin vielä treenien päälle noin 20min. Omaa vuoroa odotellessa on takki päällä, mutta onhan se fakta että välillä omaa vuoroa joutuu odottamaan kyllä liian pitkään. Ja kyllähän sitä itsekin aina on kylmänarempi ilmojen kylmetessä, joten miksei koirakin. Joten päätin hommata Mörkölle sadepompan tuulisia ja/tai sateisia syys/kevätpäiviä varten. En usko että Mörköllä on niinkään kylmä, mutta aivan varmasti kylmä viime / sade tuntuu ikävälle selässä. Huomenna Mörkön kanssa shoppailemaan, toivottavasti löydetään sadepomppa lähikaupoista jotta saadaan tarvittava suoja heti käyttöön. Muussa tapauksessa pitää odotella viikko nettikaupasta tilatessa. Mielenkiinnolla odotan auttaako "kuoritakki" jumeihin vaiko ei.

Treeniä ja hyppytekniikkaa

Eilen viikkotreeneissä varsin haastava rata, missä sai kivasti kokeilla koko ohjausrepertuaaria ja vielä paria ohjausta sen lisäksi. Yleisesti meni ihan kivasti. Tein pujottelun namikupille, sillä haluan nostaa Mörkön pujottelunopeutta ja tehdä sen verran paljon nyt suuren motivaation toistoja että nopeammasta rytmistä tulisi tapa. Puomikin mentiin kahteen kertaan, kummallakin kerralla laukalla ja hienolla kontaktilla.

Okserin takarima puraisi Mörköä varpaisiin ja siitäkin Mörkö järkyttyi. Tämä on toinen rima ikinä mikä Mörköltä on tippunut. Ja tiputushan näkyi sitten saman tien itseluottamuksessa ja mielestäni myös vauhdissa. Joidenkin toistojen jälkeen Mörkö hyppäsi okseria uudestaan, mutta rento se ei mun mielestä ollut.

Niinpä olin tänään enemmän kuin tyytyväinen kun Kaukosen Ullan treeneihin vapautui paikka. Nyt on hyvä kohta katsoa missä mennään hyppytekniikan kanssa kun kisoissa Mörkö selkeästi ähkäisi loppuradan hyppyjen alastuloissa ja nyt vielä tippui okserin rima.

Aloitettiin okserilla. Alkuun kolme 15cm hyppyä neljän jalan välein ja viimeisestä hypystä kuuden jalan päähän okseri (korkeus 15cm ja 20cm). Tehtiin tätä kuusi toistoa. Alkuun Mörkö otti yhden pikkulaukka-askeleen ennen okseria, viimeiset toistot oliva ilman ylimääräistä laukka-askelta. Tätä täytyy nyt tehdä (agilitytauon jälkeen) niin kauan että suoritus on rento. Sitten okserilla etäisyyden arviointia ja kun tämäkin sujuu rennosti niin sitten okserilla vielä korkeuden arviointia. Homman nimi ei niinkään ole "okserionglema", vaan että Mörköllä on kaikilla hypyillä itseluottamus hieman hakusessa. Joten työstetään itseluottamus takaisin hyvälle tasolle.

Toisena harjoituksena tehtiin okseria, mistä neljä jalkaa hypylle. Pumpperi kolmen jalan etäisyydellä. Tässä vahvistui edellisessäkin harjoituksessa näkynyt ongelmla, eli Mörkö ei pysty siirtämään painoaan takaosalle niin kuin ennen ja sitä myöten ponnistus on huono. Kisoissa Mörkö on luultavasti ponnistanut etuosallaan, jolloin lihasten väsyessä on alastulossa alkanut kuulumaan ähkäisyä. Tätäkin treeniohjelmaan, jotta saadaan painonsiirto kohdilleen ja ponnistukseen kehitettyä voimaa.

Yhteenvetona se, että nyt on aika käydä näyttämässä koiraa fyssarilla. Jumia on joko etupäässä tai takapäässä, Ulla veikkasi jälkimmäistä. Onneksi aika on varattu jo ensi viikon keskiviikolle. Seuraavasta viikosta on muutenkin tulossa agilityvapaata, mikä sopii nyt paremmin kuin hyvin. Täytyy myös varata alkuvuoteen osteopaattiaikaa. Voihan se olla että anaalirauhasen tulehdus on saanut jumeja peppuun... ja nyt sitten ne näkyy tekemisessä.

Oli hyvä käydä hyppytekniikassa. Nyt on taas kotiläksyt selvillä ja selkeä suunnitelma loppuvuodelle. Mutta ensin hoidetaan Mörkö kuntoon!

ps. kokeilumielessä aloin keskiviikkona naksuttelemaan peruutusta. Mörkö tajusi nopeasti idean, ja nyt kolmen päivän jälkeen Mörkö tekee usean metrin poispäin peruutuksia :) Tosin nyt jäävät nämä treenit lyhyelle tauolle, jatketaan jos saadaan fyssarilta lupa. Hauska vaan huomata miten nopeasti Mörkö tempun oppi. Toki vielä liikkeelle ei ole käskyä enkä ole missään muualla kuin kotona kokeillut, mutta alkua pidemmällä ollaan jo pitkälti.

Kolmoset korkattu!

Sunnuntaina käytiin katsomassa Mörkön kanssa Lohjalla että miltä se meno kolmosissa vaikuttaa. Tuomarina oli Henri Luomala, joka yllätyksekseni piti ihan kohtuullisia etenemiä radalla. Kyllä se nopein nolla löytyi siitä huolimatta ;)

Agilityradalla olin itse jostain syystä aivan hyytelössä. Jalat tuntuivat raskaalta eikä oma eteneminen tuntunut millään muotoa kevyeltä. Liekö sitten kroppa vielä nukuksissa, vai olisiko jännistys näkynyt näin? Joka tapauksessa Mörkö teki A-esteellä hyvän kontaktin, pujotteli hyvin ja oli erittäin kiltti koira kun ei hypyllä nro 13 hypännytkään takaisin päin. Puomi oli 4s, reilu puoli sekuntia nopeampi kuin kuukausi sitten. Ei edelleenkään huippu, mutta sentään suunta on oikea. Totuus kuitenkin on, että vaikka Mörkö menisi puomin ja pujottelunkin (3,5s) nopeammin niin yliaikaa olisi silti mennyt. Eli seuraava "helppo" tapa saada nopeutta on se että itseltä painoa alas ja parempaa kuntoa tekemään!

Hyppyradalla sitten olinkin ihan eri tavoin hereillä, ja Mörkökin vaikutti tosi iloiselta. Jostain syystä jätin kuitenkin ohjaamatta muurille ja sitten sitä suorittaessa häröiltiin koko rahan edestä. Mittailin videolta että jos muurihäröilyä ei olisi ollut niin oltaisiin justiinsa päästy ihanneaikaan. Jossittelua, tiedän mutta on kiva huomata ettei ne ihanneajat ihan mahdottomia ole - vaikkakaan ei niitä kyllä helpostikaan saavuteta.

Viimeisillä neljällä hypyllä kuului Mörköltä ähkäisy joka kerta kun se laskeutui maahan :( Tiedä sitten väsyikö koira siitä että oli kaksi rataa 35cm hyppykorkeuksilla. Vai onko Mörköllä jumeja jossain? Fyssari varattu ensi viikolle joka tapauksessa. Mörkö on ollut eilen ja tänään muuten todella pirteä, joten en ihan heti usko että on kipujakaan. Josko siten olisi tottumattomuutta korkeisiin hyppyihin? Täytyy alkaa varovaisesti ja hallitusti tekemään enemmän korkeampiakin hyppyjä.

Illalla käytiin vielä pikaisesti tokoilemassa, kun ei koko marraskuusa päästy yksiinkään treeneihin. Pikatsekkaus perusasioista, eli seuraaminen hyvää ja jäävät erinomaisia (istu, seiso, maahan). Ruudun paikkaa naksuttelin muutaman toiston. Tunnarin omaa kapulaa Mörkö haki putkipainojen kätköistä, ja hetken pohdittuaan lähti suorittamaan tehtävää nenä tuhisten. Aivan huippu pieni mies, taitaa ymmärtää käskysanan merkitysen :)

Tänään käytiin tekemässä 6km lenkki. Ihanan kuiva maa ja jostain syystä ei muita ulkoilijoita niin koiratkin sai olla vapaana reilusti yli puolet lenkistä. Mörkö riehui omiaan ja Ozzy paineli menemään omaa vauhtiaan. Hyvä tasapainottava lenkki näin kisojen jälkeen.