Irtoamistreeniä

Tänään Niinun treenissä oli Mörkölle sopivat teema, vauhtia ja irtoamista. Napanuoran pituutta kasvatettiin kumpaankin suuntaan, niin että minä pystyin ottamaan etäisyyttä ja niin että Mörkö pystyi työskentelemään kauempana.

Alku niin että hyppy, mistä suoraan putkeen mikä oli puomin nousevan osuuden ali ja siitä hypylle. Oli pakko ottaa kunnolla välimatkaa alussa, sillä joutui kutsumaan koiraa puomin takaa. Sekös olikin yllättävän vaikeaa Mörkölle. Pari kertaa lähti luvatta lähdöstä, ja sitten kun malttoi odottaa niin tuli pari kertaa hypyn ohitse. Taisi olla vellihousulla hiukan liian kiiren mamman luo, unohtui ajattelu kokonaan. Muutama yritys ja tulihan niitä onnistumisiakin.

Seuraavaksi jäätiin hinkkaamaan kohtaa, missä samaiseen suoraan putkeen piti lähettää koira (putkesta suurin osa puomin toisella puolella) ja koiran ollessa toisella puolella puomia piti koira ohjata toiseen puomin alitse menevään putkeen. Jälleen Mörkö ei turhia sivuilleen katsellut kun kaarsi putkien välistä luokseni. Joten Niinun ja namialustan avustuksella saatiin koira ensin pysymään kauempana ja lopulta hakemaan putkea. Äärimmäisen hyvää treeniä meille! Tuki itsevarmuutta, etäisyyttä sekä putkien suorittamista. Putken kun ei edelleenkään ole Mörkön suosikki.

Loppurata (8 estettä) kattoikin oikeastaan koko treenitilan ulkolaidat, joten sai todella juosta jotta kerkesi ajoissa ohjaamaan oikeille paikoille. Tämäkin hyvä osuus treenistä, kun huonokuntoinen pullukka pistää jusoten ;)

Me ollaan kolmosluokkalaisia!

Yksi välitavoite ja pitkäaikainen haave toteutui kun Mörkön kanssa pistettiin töppöstä toisen eteen SERTin arvoisesti Lohjalla. Niin mahtavaa! Asian kruunasi vielä luokkavoitto :)

Mörkö se lähti kolmosiin, tinttan tanttan tallallei :D

Oli kyllä kokonaisuudessaan sellainen kisapäivä ettei toista tällaista eteensä halua. Saavuttiin paikalle 35min ennen arvioitua rataan tutustumista. Ilmoittauduin, ja kuulin että rataan tutustuminen on jo menossa. Antoivat kyllä ruhtinaallisen pitkän rataan tutustumisen, mutta kyllähän siiinä meinasi hieman kiirettä painaa päälle kun Mörkö lähti radalle toisena. Tutustumisen jälkeen oli sellainen sekava olotila ja mietinkin että näinköhän unohdan radan ensimmäistä kertaa ikinä. Onneksi olin lämmitellyt Mörkön jo kotna kohtuullisen hyvin, joten ei muuta kuin molemmilta takit naulakkoon ja menoksi.

Rata oli mukavan haastava. Joutui enemmänkin pohtimaan että mitenkäs sitä koiraa ohjaisikaan. Positiivista oli myös se, että havaitsin vieväni Mörkön pujotteluun vasemmalta vasta kun koira oli jo pujottelussa - ilmeisesti pujottelu ei siis vie enää suurinta huomiotani :) Keinun suoritus oli oikein kiva. A-este oli kylläkin nopea - toisin kuin puomi - mutta kummassakin toivoisin Mörkön tulevan alemmas kontaktilla. Tämä siis treenilistalle kohtuu kärkeen!

Välitavoite siis saavutettu. On niin hienoa, kun ensimmäistä kertaa ikinä olen kilpaillut kouluttamallani koiralla kolmosiin. Sitä hymyn määrää, kun olen luottanut ja uskonut Mörköön myös niin vaikeina hetkinä. Mainio pieni mies tuo kyllä on, meillä ei ole yhtään hylkyä kisaurallamme! Laskin että kisoja kertyi kaiken kaikkiaan 29, joista 9 ykkösissä ja 20 kakkosissa.

Mörkö on kolmas löwchen kautta aikain joka on raivannut tiensä kolmosiin. Edellinen kisasuoritus kolmosissa on vuodelta 2008. On hienoa että jälleen yksi innokas menijä kolmosiin on syttynyt :)

Tsekkaus keinun suhteen

Sain ostettua paikan Leena Inkilän kontaktikouluun. Että on kiva päästä näyttämään missä mennään näin puolen vuoden harjoittelun jälkeen. Sinällään harjoitteluhan on viime kuukausina ollut aika minimissään... mutta halusin näyttää missä mennään ja tsekata onko mun ajatukset yhtään järkeviä.

Mörköhän meni :) Se on niin symppis kun haukkuen käskee että mennään jo. Kaiken kaikkiaan tehtiin viisi toistoa, joka kerta suoritus parani. Kerran kokeiltiin helpottaa keinua mini-pöydällä, mutta Mörköllä meni ihan pasmat ihan sekaisin. Joten ei enempää helpotettuja kokeiluja.

Kovasti oltiin samaa mieltä, ettei suorituksen kriteerinä Mörkön kohdalla ole (ehkä) järkevää pitää kontaktille pysähtymistä. Epäilen kovasti että tuo koira lentokeinua koskaan tekisi. Enkä usko sen hyppäävään kontaktin ylitsekään, kun ei ole sellaista tapaa koskaan oppinutkaan. Jos nyt vauhti kasvaisikin niin suureksi että lentokeinu olisi todennäköinen niin opetan erikseen kontaktille pysäyttämiskäskyn.

Tällä hetkellä on tärkeämpää saada Mörkölle paljon kokemuksia eri keinuista ja sitä kautta saada keinun suoritusta nykyistä nopeammaksi. Oltiin yksimielisiä siitä, että vaikka keinun suorittaminen nyt onkin jo ihan mukavalla mallilla niin kyllä siihen edelleen vauhtia voi tulla.

Olisin halunnut näyttää puomiakin, mutta aika meni niin pitkälti keinun parissa että puomi jää tulevaisuuteen. Ei haittaa, keinu kuitenkin on tällä hetkellä se ensisijainen kontakti mitä treenataan.

Kulkis, kulkis... jos vain ohjaaja olisi täysin terve

Ärsyttävää! Olen nyt kolme viikkoa ollut puolikuntoinen. Ensin yritin täysilevolla. Ei auttanut. Sitten kokeilin kevyttä liikkumista. Ei vaikutusta. Tämä viikko onkin tullut mentyä lähes normaalisti. Toivottavasti tapahtuisi muutos. Seuraavat kolme päivää otan kuitenkin rauhallisesti, sillä HALUAN olla terve sunnuntain kisoissa. Mörkö kulkisi, ohjaajan henki ei.

Joten, tänään treeneissä päätin keskittyä pituuden sijasta laadukkaisiin lyhyisiin pätkiin. Palkkasin hyvästä vauhdista. Palkkasin putkista. Tehtiin A-este muutamaan kertaan. Puomiakin kokeilin muutamaan kertaan ja palkkasin hyvästä vauhdista. Pujottelussa vaikesta kulmasta kolme lähetystä, kaksi onnistumista ja se väärin mennytkin meni ohajaajan piikkiin.

Älyttömän hyvä fiilis.

Kuukauden tokotauko takana

Vähän vahingossa tuli vietettyä kuukauden tokotauko. Muutamaan koulutukseen olin estynyt pääsemään ja muutenkaan en ole pahemmin tokoa edes kaipaillut. Pari hassua pitkää seuraamista olen lenkin varrella olevan koulun kentällä tehnyt ja Mörkö on toiminut tosi kivasti. Yhtä satunnaisesti olen jumpannut Mörkön takapään käyttöä, mutta tehnyt kuitenkin.

Tänään suunnattiin kuitenkin Riihimäellä Naurava koira -areenalle. Itse olin kiinnostunut paikasta jo senkin takia että kuukauden päästä siellä järjestetään partisten rally-tokomestikset. On mukavampaa kun tietää miltä paikka näyttää ja mitä odottaa. Oli kyllä todella kotoisa halli! Kun saadaan pari ylimääräistä pöytää vielä niin sitten oltaisiin paikan puolesta valmiita kisoihin.

Treenit aloitettiin koemaisesti, koska kerrankin päästiin hyödyntämään uutta paikkaa. Päätin palkata Mörkön nätistä kehääntulosta. Tämän jälkeen tehtiin liikkuroituna liikkeestä maahan ja luoksetulo, minkä jälkeen superpalkka. Mörkö toimi rennolla ilmeellä koko setin, eikä sitä ollenkaan häirinnyt uusi paikka tai haukkuneet koirat. Niin hienoa!

Yhdessä tehtiin häiriötreeniä, seuraamista häirittynä sekä paikallaolot. Istumisessa pysyin koko ajan näkyvillä. Maassa ollessa kävin puolisen minuuttia piilossa, mutta tulin näkyville ennen kuin liikkuri lähti pujottelemaan koirien läpi. Hyvä näin, sillä Mörkön ilme pysyi levollisena koko paikallaolon. Oikein hienoa!

Liikkuroituna tehtiin seuraamista. Muuten oikein hienoa, mutta havaitsin Mörkön ahdistuvan juoksupätkistä. Se seuraa kyllä nätisti, mutta sen ilmeeseen tulee sellainen ahdistuminen. Ehkä Mörkö on sen verran insinööri, että sen mielestä seuraaminen on kävelynopeudella tapahtuvaa ja juoksunopeudella tapahtuva on jotain muuta. Ainakin Mörkö on yleisesti todella tarkka suoritusnopeuksista, minkä takia haluankin siltä aina oikeavauhtisen suorituksen ennemmin kuin teknisesti tarkan. Sopii Mörkölle. Nyt kun tiedostan ahdistuksen, niin voin asialle tehdäkin jotain tulevaisuudessa.

Omalla ajalla tehtiin kauko istu - seiso asennonvaihtoa. Kokeilin erillaisia tapoja miten saisin Mörkön pomppaamaan seisomiseen, ja kyllähän sellainen löytyi. Nyt pitää palata takaisin alkuun ja opettaa sama liikerata ylös-käskylle. Olen vakuuttunut että tuollainen pomppauksen kautta on Mörköllekin helpompi kriteeri kuin että pidä takajalat paikallaan.

Muisteltiin myös seuraamisen käännöskisä joka suuntaan. Oikealle kääntymiset olivat selkeästi Mörkön parhainta, mutta edelleenkin tekisi mieli noista nillittää. En nillitä vaan olen tyytyväinen edistymiseen :) Pystyin ensimmäistä kertaa ikinä tekemään myös seuraamista pelinä (heitin makupalan maahan Mörkölle ja heti sen syötyään kun tarjosi seuraamista naks + nami ja uusi makupala maahan). Mörkö tuntui tykkäävän.

Noutamisen sivulletuloakin tehtiin. Epätoivo vaan meinasi iskeä, kun Mörkö pitää kapulaa niin älyttömän huonosti paikallaollessaan. Tätä pohdin illan mittaan ja kaipa se on vaan nähtävä vaivaa tämänkin liikkeen eteen. Pystyn kiskomaan Mörkön kanssa kapulalla, tällöin luonnollisesti Mörköllä hyvä ote. Itseäni on vieroksuttanut ajatus "pidä"-käskyn opettamisesta, mutta miksi ihmeessä tarvitsisi opettaakaan kun voin käyttää samaa "nouda" -käskyä kuin muutenkin noudossa. Kyseessähän on kuitenkin eniten asennekoulutuksesta ja itsevarmuuden kasvattamisesta. Niinpä jatkossa näitä vetoleikkejä ja kun hyvä ote nouda + naks + nami. Voi olla että alkuun saa vain yhden toiston / treeni, mutta eiköhän tuokin kokemuksen kasvaessa parane.

Pääpiirteittäin jäi kiva fiilis. Melkein tekisin mieli katsoa kokeitakin. Mutta ei nyt kuitenkaan vielä.

Hyvinkään kisat

Enpä ole vuosiin käynyt Hyvinkäällä kisaamassa. Osittain odotin näkeväni hallin uudestaan, että onko tila parantunut. Osittain en odottanut kisaa ollenkaan, jos mikään ei olekaan muuttunut. Alkuun Hyvinkään hallille mennessäni olikin ihan positiivinen fiilis, kunnes totesin että hometta on pakko olla edelleen ja alustana ollut tekonurmi oli inhottava omillekin jaloille. Vaimennusta vain nimeksi jos sitäkään ja pitokin vielä huonohko. Kiitos ei siis tälle paikalle jatkossa. Olkoon tämä kerta lisänä Mörkön kisapaikkakokemukseen.

Kisathan meni "ihan ok". Tuloslistan mukaan sijoitukset 1. (hyppyrata) ja 4. (agilityrata), virheetön ratasuoritus mutta kummallakin yliaikaa (+2s ja +0,47s). Paluumatkalla syitä ja seurauksia pohtiessa totesin että muuttujia on aivan liikaa, mutta kaksi ehkä on lähinnä totuutta. Ensinnäkin tänään oli ensimmäinen jossain määrin terve olo kahteen viikkoon. Varsinkin ensimmäisellä radalla oli turhauttavaa, kun tuntui ettei omat jalat vain liiku. Toisella radalla meni jo huomattavasti paremmin (joskin Mörköä jännitti keinu ja puomi). Toisena Mörkön kisapaikka kokemattomuus. Laskeskelin että tämä oli vasta viides paikka missä Mörkö on kisannut. Mörkö jotenkin "hyytyy" uusissa paikoissa, sama oli havaittavissa Kirkkonummen ekoissa kisoissa (toisissahan kaikki menikin putkeen). Toinen mokoma kisapaikkoja vielä, niin kokemusta on luultavasti jo niin paljon enemmän ettei tarvitse ihan niin paljon jännittää.

Vaikken saanutkaan Mörköön samanlaista intoa kerrytettyä omaa vuoroa odotellessamme, niin oli kiva huomata että Mörkö kuitenkin tekee hyväll asenteella hommia radalla. On ihan mahdottoman etuoikeutettu, kun on koira joka tekee niin kuin sanotaan ja huolehtii itse että rimat pysyvät paikoillaan. Pujottelun kanssa otin itse "suuren" askeleen, kun ohjasin jälkimmäisellä radalla Mörkön vasemmalta puolelta. Ei kummempaa, muuta kuin että kyllähän se minua jännitti. Keinu oli hitusen hidas, puomi huomattavan hidas. Parempia kuitenkin kuin tämän vuoden alussa, suunta on siis oikea.

Viimeinen nousunolla ei ollut siten tänään kotiin tuomisina. Katsotaan miten käy viikon päästä.

Takaakierron takaakierto

Tänään oli treeneissä rata, missä ei tainnut olla kuin pari suoraa hyppyä. Muuten pääsikin kokeilemaan takaakiertoa vaikka millä tavoin höystettynä. Hyvä niin, sillä itselleni jostain syystä päälle juoksut tuntuvat tosi vaikeilta. En kyllä noita ole pahemmin harjoitellutkaan... syytä kyllä olis.

Itsestä tuntui että Mörkö oli kovinkin hidas, mutta kouluttaja oli kovasti eri mieltä. Kehui myös miten Mörkö on teknissti taitava ja luotettava. Kieltoja tulee harvoin ja rimoja ei ole tainnut tippua koskaan. Käännöksetkin on juuri niin tiukkoja kuin ohjaan. Osaan minäkin saada Mörkön tekemään laajoja kaarteita ;)

A-esteellä oli tänään rumia loikkia. Kaikki loikat ovat lähteneet tähän mennessä kontaktilta, mutta en edes haluaisi odottaa ensimmäistä kontaktivirhettä. En myöskään tykkää että Mörkö hyppää niin korkealta. Ensinnäkin se on hidasta ja toisekseen se tärkeämpi, eli ihan turhaa rasitusta etuosalle. Joten etsin hallilla juoksukontaktitreeneihin tehdyn boksin ja kokeilin mitä tapahtuu. Targetti toiselle puolelle boksia, yhdessä lähdettiin boksille ja naksaus kun Mörkö loikkasi boksin sisään - ja saman tien ulos. Eli juurikin sitä mitä halusinkin! Kymmenkunta toistoa varioiden kummalla puolella olen ja paikkaani suhteessa koiraa (edessä, vieressä takana). Jokainen kerta Mörkö teki täydellisesti, eli laukalla sisään ja saman tien ulos niiltä jalansijoiltaan. Oli mukava huomata että Mörkö venytti sisäänmenevää laukka-askelta ja lyhensi ulostulevaa. Oletan että tämä on tahtotila A-esteelläkin. Jotta saisin viimeisen askeleen osumaan alemmas kontaktia.

Olen itsekin tuosta ihan innoissani, ja Mörköstä se vasta kivaa olikin. Onneksi tuo on niin kuuliainen otus, että kun sen kerran saa ymmärtämään mitä tahdotaan niin se pyrkiin kyllä niin tekemään. Joten nyt alkuun tietenkin useita (kymmeniä) toistoja boksia tasaisella. Ajattelin kuitenkin aika nopeasti siirtyä A-esteelle ja katsoa mitä tapahtuu. Mieleen juolahti jäähdyttelylenkillä, että jos tämä toimii A-esteellä niin miksei kannattaisi kokeilla myös puomilla... ennen kuin ryhdyn mhinkään hätiköityyn katson miten A-esteen kontaktiprojekti etenee. Samoin pitää saada itseni sinuiksi periaatteista, eli haluanko jatkossakin puomilla 2on2off-kontaktin vai "tyydynkö" juoksukontaktiin. Siinä pähkinä purtavaksi ;)

Niinun vauhtitreenit

Viikon verran olen koittanut ottaa rauhallisesti ja itseäni säästellen. Tänään päästelin treeneissä menemään senkin edestä. Jos ei kerta parane levolla niin jos vaikka tulisi kunnolla kipeäksi rasituksesta, tällainen puolitila on kaikin puolin huono. Ei tarpeeksi syytä jäädä pois töistä, muttei tarpeeksi terve että voisi puuhastella normaalisti.

Meidän teemaan sopivasti oli suunniteltu kaksi vauhdikasta rataa, omin kommervenkein tietty. Oli mahtavaa kun pääsi Mörkön kanssa menemään kovaa. Niin hienoa kun Mörkön voi jättää selän taakse suorittamaan annettua tehtävää. Myöhemmin kyllä tuli mieleen, että seuraavan koiran kanssa voipi olla vaikeaa kun nyt tällaisen tavan opettelee ;)

A-esteellä sain vahvistuken Niinulta siihen etten jatkossa vaadi Mörköä pysähtymään kontaktille. Olen tätä itsekseni aiemmin pohtinut, mutten ole uskaltanut edetä pohdinnasta käytäntöön. Keinun Mörkö suoritti superpätevästi! Kepeille oli haasteellinen keppikulma (noin 150 astetta vasemmalta), mutta onnistuihan se kun maltoin ohjata loppuun saakka sekä jaksoin odottaa ensimmäisen välin. Tänään tuli tehtyä myös pujottelun jälkeen valssi - jotain mitä en ole uskaltanut tehdä ikinä aikaisemmin. Mörkö ei häiriintynyt tästä laisinkaan, joskaan en heti ole tekemässä samaa kisoissa. Muuten treeneissä sai juosta ja nauttia vauhdin hurmasta.

Taisi ottaa Mörkökin voimille nopeatahtinen treeni. Loppuverryttelyssä Mörkö kyllä spurttaili omiaan vapaana ollessaan, mutta kotosalla on uni maitanut. Omassa takalistossa tuntuu kanssa että jotain on tullut tehtyä. Pohdinkin kotiin ajaessa, että jotain on täytynyt tapahtua oikein kun nykyään tulee treeneissä ja jokaisessa startissa hiki. Samoin tajusin että Malminkartanon jätemäkihän on aivan täydellisen matkan päässä kotoota. Sinne voi hyvin hölkätä (noin 5-6km suunta riippuen reitistä) ja jätemäellä voi joko tempasta kaikki rappuset kerralla tai tehdä useampia lyhyempiä porraspätkiä. Porrastreeniä, mäkitreeniä ja/tai spurtteja kaipaa kyllä liikkumiseni tällä hetkellä. Pääpaino saakin olla helpolla juoksemisella, mutta sietäisi muutenkin rasittaa kroppaa sykkeitä nostaen kuin vain mitä satunnaisessa seinäkiipeilyssä tapahtuu.

Eli, nyt kun Mörkön lihaskunto ja kunto alkaa olla siellä missä haluan niin voikin seuraavaksi ylläpitää se mitä on saavutettu - ja kehittää vastavuoroisesti ohjaajan kuntoa.

Estetreeniä

Jostain syystä viime kuukausina on jäänyt yksittäisten esteiden tekniikkatreenit oikeastaan kokonaan pois ohjelmasta. Taitaa olla henkistä laiskuutta ja väärää luuloa että kerran estesuorituksen opittuaan ei tarvitsisi yksittäisiä esteitä edes hinkata. Tietäähän sen jo enempää asiaa pohtimatta ettei se näin ole. Pelkällä ratatreenillä ei etene yksittäisten esteiden kanssa, tai vähintään suoritustekniikat kärsii.

Joten... tänään kun oli ylimääräistä aikaa suuntasiin hallille. Tarkoituksena treenata kontakteja. Kaupan päälle tuli treenattua vielä putkiakin. Hallilla oli valmiina suora putki + kontakti yhdistelmiä. Yllätyksekseni Mörkö ei edennyt suoraan kontaktille vaikka taatusti käskytin koiran ollessa putkessa. Alkuun sen piti kuikuilla putken jälkeen missä itse meen. Toki, eihän tällaista yksinkertaista asiaa olal ikinä harjoiteltukaan. Muutaman toiston jälkeen Mörkö eteni putkesta suoraviivaisesti kontaktille jos näin käskytin. Samalla putkien suoritusnopeudet luonnollisesti paranivat.

Ja ne kontaktit. A-esteellä nättejä suorituksia mukavan nopealla alastulolla. Viime aikoina alastulot ovat olleet huomattavan hitaat. Puomilla ensimmäinen toisto meni selkeästi jännittyneen, mutta sen jälkeen muutama puomi oikein kivasti. En oikeastaan edes tiedä laukkasiko vai ravasiko Mörkö puomia, eikä sillä oikeastaan ole väliä kun selkeästi on kuitenkin puomin suhteen itsevarmempi ja sitä myöten nopeampi. Keinulla kaksi toistoa, voisihan Mörkö hieman pidemmälle mennä mutta ripeä myös näinkin.

Yhden pujottelun otin myös vasemmalta puolelta. Tämä lähinnän itseni takia. Kun vasemmalta viennit jännittää kisoissa ja viime radoilla olenkin ollut niin onnellisessa asemassa että pujottelu on ollut loogisinta viedä oikealta. Kyllä se vielä tulee vastaan että vasemmalta puolelta pitää viedä... ja itselleni siis loin itsevarmuutta tekemällä pujottelun kerran. Mörköllähän ei ole pujottelun kanssa ongelmia ;)

Illalla hieman jumpattiin takapään käyttöä tasapainotyynyllä. Jos alkaisin pikkuhiljaa opettamaan myös oikealla seuraamista. Tai ainakin perusteita. Yksi sivulletulo kapula suussa - ja se oli niin NÄTTI! Puruote on parantunut huomattavasti kun olen alkanut taistelemään ja vetämään kapulasta. Kyllä nouto vielä valmiiksi tulee, hitaasti mutta varmsti.

Agility-treenit, pitkästä aikaan!

Agilitytreeneissä on ollut kolmen viikon tauko. Ensin lepäiltiin osteopaattikäynnin jäljiltä oman treenipäivämme ylitse ja viime viikolla talkoiltiin koko viikko. Niinpä tänään oli intoa niin ohjaajalla kuin pienellä koirallakin!

On hellyttävää miten Mörkö on niin innoissaan :) Kotoa lähdetään kiljuen, hissistä autolle Mörkö tappaa remmiä. Perille tullessa Mörkö huutaa jälleen suoraan huutoa autossa. Lämmittelyssä Mörkö roikkuu kuin ahven joko remmissä tai housun lahkeessa (mikä ei tosin ole niin toivottavaa). Mutta, kun Mörkön ottaa kentän laidalle se on täysin tyyni ja ottaa coolisti... kunnes on sen vuoro. Sitten voi jälleen kuulua muutama virkamiesmäinen "vuh".

Tänään treenien teemana takaakierrot ja niitähän riitti. Onneksi radalla oli muutama myös viime kisoissa päänvaivaa aiheuttanut kuvio. Eihän niissä mitään ongelmaa ole, täytyy vaan rohkeasti kokeilla samaa ohjausta kisoissa. Mörkö oli todella vauhdikas ja motivoitunut, pikku-ukkeli :)

Omaa vuoroa odotellessa kävin tekemässä itsekseni puomin ja keinun kahteen kertaan sekä pujottelun kertaalleen. Selkeästi kisaaminen on tuonut rutiinia ja luottamusta, sillä nyt omilla esteillä Mörkö esitti lähes täydellistä tekemistä. Puomi oli todella reipas ja keinukin erittäin siisti. Pujottelussa ei mitään sanomista, halusin ottaa välillä vain pelkkää pujotteluakin että saan palkattua pujottelusta. Viime aikoina kun on ehkäpä liian paljon ratamaista treeniä.

Pähkäilen parhaillani tulevia kisoja. Ilmoittaako kahden viikon päähän Riihimäelle vai vasta kolmen viikon päästä Lohjalle? Joka tapauksessa tulee parin viikon kisatauko. Onneksi vielä voi pari päivää pähkäillä tulevia suunnitelmia.

Onhan se jo mahdollisuutta väläytellyt, mutta tänään se osui kohdalle - LUVA!

Suuntana Kirkkonummelle kahden startin verran. Ritva Herralla oli suunnitellut ehkäpä hieman liian helpon hyppyradan ja mukavan agilityradan.

Hyppyradalla oli hypyt maksimissaan, ensimmäistä kertaa Mörköllä näin. Kiva nähdä ettei vaikuttanut suoritukseen mitenkään. Vaikka kuinka koitin etsiä radan kompastuskiviä, niin niitä ei ollut. Niinpä hyppyrata meni täysin kilpajuoksuksi. Jokainen osallistuja sai nollan mineissä! Medeissä ja maxeissa sentään oli 1-2 nollaa ja noin puolet hyllyjä. En sitten tiedä oliko rata mineille erityisen sopiva, oliko minit tasoltaan normaalia parempia vaiko vain sattumaa? Joka tapauksessa tehtiin Mörkön kanssa oma etenemäennätys kun täräytettiin etenemäksi 3.97m/s. Tähän aikaan tehty virheetön suoritus toi sijoitukseksi 6. Noh, nolla se on luvatonkin nolla :) Mörkö oli niin innoissaan, että jos olisin päästänyt alussa irti niin elukkahan olisi mennyt jo... onneksi pystyttiin tekemään lentävä lähtö.

Agilityradalla hypyt 30cm ja radalla ei keinua. Olin innoissani keinuttomuudesta, josko näin saataisiin Mörkölle luotua hyvää itseluottamusta kisaamiseen vierailla kontakteilla. Toisaalta, Mörkö tarvitsisi kokemuksia juuri erilaisista kontakteista. Tehtiin rata jälleen virheittä, etenemällä 3.49m/s mikä on myös agilityradoilla meidän parhain etenemä. Sijoituksena 2. joten LUVA!

Mörkökin on nykyään itsenäisempi kisoissa, irtoaa esteille paremmin ja on helpo luottaa kaveriin. Luotto on taas mahdollistanut sen että varmistelen vähemmän ja keskityn juoksemiseen enemmän. Joka radalle joudun tsemppaamaan itseni uudestaan etten unohdu hölkkäilemään... mutta aivan varmasti omakin varmuus paranee kun saadaan enemmän ratoja alle. Tänään on joka tapauksessa niin voittajafiilis!

Rally-treenit

Agilityn viikkotreenit oli peruttu talkoiden takia. Keksinpä sitten että rally-treeneihin voisin lähteä tuuraajaksi. Talkoovelvoite hoitui tiistaina hallin viereistä metsää siistien ja tänään illalla Mörkön ekoihin rally-treeneihin.

Ja kyl' vaan oli niin vaikeaa!

Alkuun kiinnosti matto ja hajut... piti oikein muistuttaa että töitä tehdään, ja pidin koko ajan kriteerinä hyvät seuraamisen lähdöt. Olen huomannut että Mörköllä saattaa olla pari ensimmäistä askelta väljiä, ja tätä näkyi varsinkin treeneissä kun oli paljon häiriötä (hajut, koirat, kyltit, houkutuksen häiriöt).

Samoin mietin että miten on niin vaikeaa, ennen kuin selvisi että treenirata oli AVO-rata. Ihmekkös tuo että tuntuu hankalalta, varsinkin kun joukossa oli treenamattomia asioita.

Kivat treenit ja mukavaa vaihtelua. Kyllä kuitenkin toko tuntuu mielekkäämmältä. Rallysta saa tokoon tukea, Takaosan hyvää käyttöä tulee vahvistettua rallyssa. Seuraaminen kaarevilla urilla vahvistaa seuraamista. Ylipäätänsä erilaista häiriötä. On vain älyttömän vaikea pitää omista kriteereistä kiinni. Niin helposti alkaa käyttämään ylimääräisiä käsiapuja tai suullisia apuja (sekä kehuja) kun siihen on kerran mahdollisuus.

Pysyn siis alkuperäisessä suunnitelmassa. Tokoillaan nyt tuon otuksen kanssa niin pitkälle kuin pääsee. Mielenvirkistyksenä satunnaisesti rallya. Eläkevuosina sitten painopiste enemmän rallyyn.