Koska huomiselle tulikin yllättäen koko päivän ohjelmaa, niin tänään töiden jälkeen menin hirmuisella kiireellä käymään hallilla. Aiheena puomi, keinu ja pujottelu. Kaksi ensimmäistä meni niin ja näin, pujottelu molemmin puolin superista. Puomin tasaisella osuudella Mörkö vaihtaa raville ja keinun Mörkö menee tosi hitaasti ja vielä hyppää kontaktin ylitse. Lupaa hienoa sunnuntain kisoihin... ja lisää entisestään jännistystä.
Puomia ja keinua on nyt pakko alkaa ottamaan taas kuuriluontoisesti tehotreeninä. Nuo on vain saatava menemään satasella. Kesän jälkeen Mörkön puomi olikin jo tosi hyvällä mallilla, ja keinukin parani koko ajan siinä sivussa. Syksyllä oli pitkä sairasloma ja sen jälkeen en kauhean montaa toistoa tehnyt kumpaakaan. Ihmekkös tuo että näkyy suorituksessa.
Tämähän se on koko koiraharrastuksen sokeri ja suola. Keskity johonkin, niin saat sitä mihin keskityt. Samalla menetät toisaalta. Tasapainon hakemista. Kekseliäisyyttä. Treeneistä täysillä nauttimista.
Meninpä ilmoittautumaan Fjällrävenin järjestämään Polar kisaan, missä mennään 300km huskyillä Norjassa taivasalla nukkuen. Kuullostaa järjettömältä, ja ehkä siitä syystä asiasta kiinnostuinkin. Käythän äänestämässä: http://www.fjallravenpolar.com/polar-2014/show-all-contributions/?uid=182778 (vaatii facebook- tai twitter-tunnukset).
perjantai 29. marraskuuta 2013
keskiviikko 27. marraskuuta 2013
Kiirettä koirarintamalla
Huh, mikä viikko ollut takana. Minulla. Lyhykäisyydessään: lauantaina olin mukana järjestämässä partisten rally-tokomestaruuskisoja ja sunnuntaina keräsin talkoopisteitä seuran agility-kisoissa. Lauantaina jaksoin vielä käydä koirien kanssa pitkällä lenkillä, sunnuntaina jätin ratsastuksen sekä koirien lenkin väliin ja kaaduin sänkyyn. Maanantaina ainoa tavoite oli viedä koirat kunnon lenkille, ja taas unta palloon. Nyt alkaa oma olo olla taas normalisoitunut.
Ozzyn suoritus rally-tokossa ei ollut missään nimessä Ozzyn ja minun parasta. Varmasti omassa vireessäkin näkyi päivän pituus (mestari-luokka viimeisenä), mutta ei Ozzykaan ihan huippusuoritukseen kyennyt. Liian monta meille hankalaa kylttiä peräkkäin aiheutti sen että Ozzy paineistui ja lopussa tuli -10 suorituksia monta. Sinänsä hullua, että tällä monta kertaa huonommalla suorituksella saatiin tasan saman verran pisteitä (55/100) kuin pari viikko aikaisemmin erinomaisella suorituksella SM-kisoissa. Arvokisat ovat arvokisat. Ozzyn kisat taitavat olla rally-tokon osalla tältä vuodelta kisattu, joten RTK4 ja ylipäätänsä ensimmäinen tulos mestari-luokasta jää ensi vuodelle.
Sunnuntain kisoissa viimeinen rata oli hauskan oloinen, joten toivottiin että tehtäisiin sitä hieman sovellettuna omissa treeneissämme. Ja pyyntömme kuultiin :) Mukava luukutusrata, missä sai mennä niin lujaa kuin jaloista lähti ja minä pääsin harjoittelemaan persjättöjä oikein urakalla. Kyllä se vaan tuntuu niin kauhealta jättää koira selän taakse... mutta niin vain oikea-aikaisesti suoritetu persjätöt ovat oikein toimivia. Toivottavasti sunnuntain kisoissa olisi edes yksi paikka missä voisi kokeilla persjättöä kisatilanteessa...
Radalla tehtiin myös kaksi kertaa pujottelua, ensimmäinen pujottelu sujui kummallakin kerralla erinomaisesti ja toisen kanssa oli ongelmia sitten enemmänkin. Ensimmäiseen pujotteluun oli avokulma, minne kävin törkkäämässä Mörkön. Siitäkin huolimatta että menin Mörkön "iholle" pujotteluunviennissä niin Mörkö pujotteli niin kuin pitääkin :) Takaisin päin tullessa oli rengas + pujottelu -yhdistelmä missä piti vielä tehdä takaaleikkaus pujottelulle. Rengasta jännittäessäni ajauduin koko ajan aivan liian lähelle pujottelua mistä syystä tein joka kerta liian suuren kääntävän ohjauksen ja pujotteluahan ei sitten löytynyt. Tuskastuin itseeni, mistä taas Mörkö paineistui. Muutaman kokeilun jälkeen päätin laittaa namikupin pujottelun perään ja helpotetulla lähestymiselle tuli onnistumisia. Hassu Mörkö, hakiessani kuppia radan jälkeen pujottelun päästä Mörkö lähti itsekseen pujottelemaan. Siitäkin huolimatta että oli koko pujottelun ajan Mörkön edessä, minkä se on aikemmin kokenut painostavana!
Mun pitää vielä työstää omaa asennettani pujottelun suhteen. On vain hyväksyttävä että epäonnistumisia tulee silloin tällöin eikä koira tästä rikki mene. Treenatessa vaikeampia asioita myös epäonnistumisia tulee. Tämä on vain hyväksyttävä ja pidettävä huoli että niitä onnistumisia tulee suhteessa kuitenkin 80% enemmän kuin epäonnistumisia.
Otin kerran puomin, mutta tämä meni hiippailuksi. Täytyy käydä kertaalleen vielä hallilla ennen kisoja vahvistamassa sekä puomia että keinua. Stressaan jo valmiiksi keinua, kun tiedän Ojangossa olevan alumiinikeinu...
Ozzyn suoritus rally-tokossa ei ollut missään nimessä Ozzyn ja minun parasta. Varmasti omassa vireessäkin näkyi päivän pituus (mestari-luokka viimeisenä), mutta ei Ozzykaan ihan huippusuoritukseen kyennyt. Liian monta meille hankalaa kylttiä peräkkäin aiheutti sen että Ozzy paineistui ja lopussa tuli -10 suorituksia monta. Sinänsä hullua, että tällä monta kertaa huonommalla suorituksella saatiin tasan saman verran pisteitä (55/100) kuin pari viikko aikaisemmin erinomaisella suorituksella SM-kisoissa. Arvokisat ovat arvokisat. Ozzyn kisat taitavat olla rally-tokon osalla tältä vuodelta kisattu, joten RTK4 ja ylipäätänsä ensimmäinen tulos mestari-luokasta jää ensi vuodelle.
Sunnuntain kisoissa viimeinen rata oli hauskan oloinen, joten toivottiin että tehtäisiin sitä hieman sovellettuna omissa treeneissämme. Ja pyyntömme kuultiin :) Mukava luukutusrata, missä sai mennä niin lujaa kuin jaloista lähti ja minä pääsin harjoittelemaan persjättöjä oikein urakalla. Kyllä se vaan tuntuu niin kauhealta jättää koira selän taakse... mutta niin vain oikea-aikaisesti suoritetu persjätöt ovat oikein toimivia. Toivottavasti sunnuntain kisoissa olisi edes yksi paikka missä voisi kokeilla persjättöä kisatilanteessa...
Radalla tehtiin myös kaksi kertaa pujottelua, ensimmäinen pujottelu sujui kummallakin kerralla erinomaisesti ja toisen kanssa oli ongelmia sitten enemmänkin. Ensimmäiseen pujotteluun oli avokulma, minne kävin törkkäämässä Mörkön. Siitäkin huolimatta että menin Mörkön "iholle" pujotteluunviennissä niin Mörkö pujotteli niin kuin pitääkin :) Takaisin päin tullessa oli rengas + pujottelu -yhdistelmä missä piti vielä tehdä takaaleikkaus pujottelulle. Rengasta jännittäessäni ajauduin koko ajan aivan liian lähelle pujottelua mistä syystä tein joka kerta liian suuren kääntävän ohjauksen ja pujotteluahan ei sitten löytynyt. Tuskastuin itseeni, mistä taas Mörkö paineistui. Muutaman kokeilun jälkeen päätin laittaa namikupin pujottelun perään ja helpotetulla lähestymiselle tuli onnistumisia. Hassu Mörkö, hakiessani kuppia radan jälkeen pujottelun päästä Mörkö lähti itsekseen pujottelemaan. Siitäkin huolimatta että oli koko pujottelun ajan Mörkön edessä, minkä se on aikemmin kokenut painostavana!
Mun pitää vielä työstää omaa asennettani pujottelun suhteen. On vain hyväksyttävä että epäonnistumisia tulee silloin tällöin eikä koira tästä rikki mene. Treenatessa vaikeampia asioita myös epäonnistumisia tulee. Tämä on vain hyväksyttävä ja pidettävä huoli että niitä onnistumisia tulee suhteessa kuitenkin 80% enemmän kuin epäonnistumisia.
Otin kerran puomin, mutta tämä meni hiippailuksi. Täytyy käydä kertaalleen vielä hallilla ennen kisoja vahvistamassa sekä puomia että keinua. Stressaan jo valmiiksi keinua, kun tiedän Ojangossa olevan alumiinikeinu...
torstai 21. marraskuuta 2013
Selkäkivun syytä selvittämässä
Vaikka Mörkö onkin ollut selkeästi parempi useamman viikon, niin silti mieltä on kalvannut mikä alunperin aiheutti niin pahan jumin Mörkölle. Ensinnäkin jo sen takia, etten halua tuollaisia (pakko)taukoja koiralle ja toisekseen sen takia että tiedän miten tilannetta välttää. Nythän olen lähinnä mennyt vain parhaimmalla arvauksella, eli koiralle tarpeeksi lämmintä päälle treeneihin ja kunnon alku- ja loppuverryttelyt.
Koska pari muutakin ovat halukkaita käyttämään koiriaan Maaria Kaiperlalla osteopaattisessa käsittelyssä jouduimme odottamaan kuutisen viikkoa omaa aikaamme. Ehdottomasti halusin kuitenkin jäädä odottamaan, sillä tarvitsen mielipiteen toisesta kuin fysioterapeutin näkökulmasta. Itsekin olen kokenut hyödyksi yhdistää sekä fyssaria että osteopatiaa, niin miksei se koirallain toimisi.
Niinpä tänään ajeltiin reilu tunti suuntaansa pimeässä ja sateessa. Kaiken huipuksi toinen ajovaloista vielä otti ja kärähti matkalla. Pyyhkijän sulatkin sietäisi vaihtaa. Kaiken puolin siis epämukavaa ja raskasta, mutta kannatti vaiva ehdottomasti nähdä!
Mörköllä selvisi tutkimuksissa, että se on lantiosta varsin "tyhjä" ja yleisestikin syviä lihaksia saisi olla enemmän. Ristiluun ympäristössä oli jumia, lantio väänsi oikealle. Tämä taas on aiheuttanut ylikuormitusta vasempaan polveen, mikä ei tosin oireile mutta tiedänpähän pitää asia mielessä. Lantio jumi näkyy tietysti tehottomana etenemisenä ja huonoina käännösinä vasemmalle agilityssä. Eilen viimeksi mietin että pujotteleeko Mörkö tavanomaista hitaammin, ja luultavasti tekikin niin juurikin lantiosta johtuvista syistä. Enemmän kuin mahdollista, että Mörkön selkäkivut johtuivat lantion virheasennosta. Mistä virheasento taas johtui niin se jäänee mysteeriksi. Asia on kuulemma kohtuullisen tyypillinen agility-koirille. Liukastuminen, liian rajut riehumiset yms ovat myös mahdollisia syitä.
Hoidon aikana tapahtui jo jopa minun huomaamaa liikeratojen paranemista. Hoidon jälkeen ero on ollut varsin selvä Mörkön ollessa todella vallaton ja leikkisä silmät ilosta loistaen. Vauhdikkaalla nuorella miehellä on nyt tiedossa muutaman päivän tauko agilitystä, lenkkeillä onneksi saamme normaalisti.
Koska pari muutakin ovat halukkaita käyttämään koiriaan Maaria Kaiperlalla osteopaattisessa käsittelyssä jouduimme odottamaan kuutisen viikkoa omaa aikaamme. Ehdottomasti halusin kuitenkin jäädä odottamaan, sillä tarvitsen mielipiteen toisesta kuin fysioterapeutin näkökulmasta. Itsekin olen kokenut hyödyksi yhdistää sekä fyssaria että osteopatiaa, niin miksei se koirallain toimisi.
Niinpä tänään ajeltiin reilu tunti suuntaansa pimeässä ja sateessa. Kaiken huipuksi toinen ajovaloista vielä otti ja kärähti matkalla. Pyyhkijän sulatkin sietäisi vaihtaa. Kaiken puolin siis epämukavaa ja raskasta, mutta kannatti vaiva ehdottomasti nähdä!
Mörköllä selvisi tutkimuksissa, että se on lantiosta varsin "tyhjä" ja yleisestikin syviä lihaksia saisi olla enemmän. Ristiluun ympäristössä oli jumia, lantio väänsi oikealle. Tämä taas on aiheuttanut ylikuormitusta vasempaan polveen, mikä ei tosin oireile mutta tiedänpähän pitää asia mielessä. Lantio jumi näkyy tietysti tehottomana etenemisenä ja huonoina käännösinä vasemmalle agilityssä. Eilen viimeksi mietin että pujotteleeko Mörkö tavanomaista hitaammin, ja luultavasti tekikin niin juurikin lantiosta johtuvista syistä. Enemmän kuin mahdollista, että Mörkön selkäkivut johtuivat lantion virheasennosta. Mistä virheasento taas johtui niin se jäänee mysteeriksi. Asia on kuulemma kohtuullisen tyypillinen agility-koirille. Liukastuminen, liian rajut riehumiset yms ovat myös mahdollisia syitä.
Hoidon aikana tapahtui jo jopa minun huomaamaa liikeratojen paranemista. Hoidon jälkeen ero on ollut varsin selvä Mörkön ollessa todella vallaton ja leikkisä silmät ilosta loistaen. Vauhdikkaalla nuorella miehellä on nyt tiedossa muutaman päivän tauko agilitystä, lenkkeillä onneksi saamme normaalisti.
keskiviikko 20. marraskuuta 2013
Mietittäväksi: rytmitys
Rytmityksestä olen ihan pari hassua kertaa kuullut. Mutta ei minulla oikeasti ole ymmärrystä mitä se käytännössä tarkoittaa. Joo, periaatteen kyllä tiedän, mutta miten harjoitella rytmitystä? Miten oppia lukemaan rataa niin että osaisi rytmittää oikein ja sitä myöten auttaa koiraa parempiin tuloksiin?
Tässä tämän viikon agility-treeni lyhykäisyydessään. Ensimmäisellä radalla oli paljon takaakiertoja, niistoja, valssi ja persjättökin. Näiden ohjauskuvioiden lisäksi koko idean juju oli rytmityksessä. Jos et rytmittänyt, koiran meno oli todella liisterimäistä ja ohjaajan kanssa koko ajan hieman epäsynkassa menemistä. Kun taas rytmitti oikein meno näytti todella helpolta.
Kyllähän rytmitys lopulta onnistui, mutta tähän tarvittiin ohjaaja kertomaan mitä tehdä. Omat hoksottimet eivät olisi tuohon taipunut tällä osaamisella. Samoin ohjaajan opissa taisin viimeinkin hiffata minulle vaikean persjätön. Ainakin saatiin useita onnistuneita toistoja :) Samoin käytiin keskustelua mini- ja maxi-koiran ohjaamisen eroista. Kuulemma ohjaan Mörköä kuin makskoiraa. Lähetän kaukaa esteille (Mörkön on ollut pakko oppia irtoamaan), annan liikaakin tilaa laskeutumiseen (jolloin Mörkö voi ajautua väärällä puolelle) tai sitten rytmitän päin honkia (milloin Mörkö hämmentyy ja hidastaa). Kun maltan mennä esteelle saakka, en jätä Mörköä yksin ja en mene liian pitkälle odottelemaan homma luonnistuu paljon paremmin - yhdessä. "Hauska" yksityiskohta on tapani valssata. Ihan kiva joo maxille, mutta Mörkön jätän pahasti tuuliajolle. Onneksi on kiltti koira, joka pääsääntöisesti korjaa mun virheitä. Toisaalta, jos osaisin olla loogisempi Mörkö voisi keskittyä vain omaan suoritukseen mikä luultavasti näkyisi vauhdissa.
Toisena ratana oli tosi kiva "luukutusrata". Näitäkin tarvitaan, että pelkäksi nysväämiseksi mene. Mörkö meni lujaa ja irtosi tosi kivasti :)
Pujottelulaskuri naksahti näissä treeneissä täydet 200 toistoa. Lopullinen tulos on 168/200, eli 84%. Päätin jo alkuvuodesta että tämän pidemmälle en pidä kirjaa jokaisesta toistosta. Onnistumisprosentti on asettunut kivasti 80% paremmalle puolelle. Enköhän ole oppinut vuoden aikana kerääntyneen statistiikan valossa läksyni toistoista ja nimenomaan miellekkäistä toistoista ja pysty jatkossa olla ajamatta pahimipiin karikkoihin. Jos pujottelun kanssa kuitenkin ongelmaa jatkossa tulee, niin pitää siinä tapauksessa miettiä kirjanpitoa uudestaan. Joka tapauksessa voin sanoa että Mörkö osaa pujotella :) Tänään treeneissä huomattiin että pahimmat kulmat on harjoittelematta, mutta tämän tiesinkin ja näitä pitää alkaa varovaisesti harjoittelemaan parempaan kuntoon.
Päivällä kävin tekemässä pikaisesti Mörkön kanssa puomia ja keinua. Molemmat ihan ok, mutta ei täysillä. Lisää siis yksittäisten esteiden tekemistä. Samoin Ozzy pääsi mukaan treenaamaan kylttien (ja esteiden) joukkoon merkkiä. Sujui yllättävänkin hyvin. Ainoastaan kerran Ozzy eksyi tarjoamaan kylttiä, ja sieltäkin lähti merkille toisella lähetyksellä. Väliin otettiin putkea, ai että Ozzy tykkäs :)
Tässä tämän viikon agility-treeni lyhykäisyydessään. Ensimmäisellä radalla oli paljon takaakiertoja, niistoja, valssi ja persjättökin. Näiden ohjauskuvioiden lisäksi koko idean juju oli rytmityksessä. Jos et rytmittänyt, koiran meno oli todella liisterimäistä ja ohjaajan kanssa koko ajan hieman epäsynkassa menemistä. Kun taas rytmitti oikein meno näytti todella helpolta.
Kyllähän rytmitys lopulta onnistui, mutta tähän tarvittiin ohjaaja kertomaan mitä tehdä. Omat hoksottimet eivät olisi tuohon taipunut tällä osaamisella. Samoin ohjaajan opissa taisin viimeinkin hiffata minulle vaikean persjätön. Ainakin saatiin useita onnistuneita toistoja :) Samoin käytiin keskustelua mini- ja maxi-koiran ohjaamisen eroista. Kuulemma ohjaan Mörköä kuin makskoiraa. Lähetän kaukaa esteille (Mörkön on ollut pakko oppia irtoamaan), annan liikaakin tilaa laskeutumiseen (jolloin Mörkö voi ajautua väärällä puolelle) tai sitten rytmitän päin honkia (milloin Mörkö hämmentyy ja hidastaa). Kun maltan mennä esteelle saakka, en jätä Mörköä yksin ja en mene liian pitkälle odottelemaan homma luonnistuu paljon paremmin - yhdessä. "Hauska" yksityiskohta on tapani valssata. Ihan kiva joo maxille, mutta Mörkön jätän pahasti tuuliajolle. Onneksi on kiltti koira, joka pääsääntöisesti korjaa mun virheitä. Toisaalta, jos osaisin olla loogisempi Mörkö voisi keskittyä vain omaan suoritukseen mikä luultavasti näkyisi vauhdissa.
Toisena ratana oli tosi kiva "luukutusrata". Näitäkin tarvitaan, että pelkäksi nysväämiseksi mene. Mörkö meni lujaa ja irtosi tosi kivasti :)
Pujottelulaskuri naksahti näissä treeneissä täydet 200 toistoa. Lopullinen tulos on 168/200, eli 84%. Päätin jo alkuvuodesta että tämän pidemmälle en pidä kirjaa jokaisesta toistosta. Onnistumisprosentti on asettunut kivasti 80% paremmalle puolelle. Enköhän ole oppinut vuoden aikana kerääntyneen statistiikan valossa läksyni toistoista ja nimenomaan miellekkäistä toistoista ja pysty jatkossa olla ajamatta pahimipiin karikkoihin. Jos pujottelun kanssa kuitenkin ongelmaa jatkossa tulee, niin pitää siinä tapauksessa miettiä kirjanpitoa uudestaan. Joka tapauksessa voin sanoa että Mörkö osaa pujotella :) Tänään treeneissä huomattiin että pahimmat kulmat on harjoittelematta, mutta tämän tiesinkin ja näitä pitää alkaa varovaisesti harjoittelemaan parempaan kuntoon.
Päivällä kävin tekemässä pikaisesti Mörkön kanssa puomia ja keinua. Molemmat ihan ok, mutta ei täysillä. Lisää siis yksittäisten esteiden tekemistä. Samoin Ozzy pääsi mukaan treenaamaan kylttien (ja esteiden) joukkoon merkkiä. Sujui yllättävänkin hyvin. Ainoastaan kerran Ozzy eksyi tarjoamaan kylttiä, ja sieltäkin lähti merkille toisella lähetyksellä. Väliin otettiin putkea, ai että Ozzy tykkäs :)
keskiviikko 13. marraskuuta 2013
Onneksi en ilmoittanut Mörköä kisoihin...
... sillä tänään treeneissä kävi se mitä juuri pelkäsin. Meillä oli (jälleen) ratamaiset treenit missä oli kaikki kontaktit radalla. Mörköhän ei ole keinua nähnyt kolmeen kuukauteen ja muitakin kontakteja on tehnyt vain pari kertaa. Mukana myös pujottelu. Tämä yhtälö aiheutti hieman päänvaivaa, sillä en voi mitenkään palkata Mörköä kolmeen eri paikkaa alustalle jos ylimääräisiä käsipareja on kaksi. Joten päätin ottaa riskin ja treenata omaa päätäni. Niinpä palkat puomin alastulosta ja keinusta, pujottelun päätin koittaa selvittää ilman "henkistä namikuppia".
Rata meni hyvin. Toisen esteen jaakotus onnistui hyvin, ja Mörkö suorastaan syöksyi putkeen mistä A:lle tein persjätön - ja tästä meille uudesta kuviosta huolimatta Mörkö teki täydellisen kontaktin. Matka jatkui ja jälleen haastoin itseäni tehden persjätön, onnistui :) Mulle on 90-luvulle toitotettu liian hyvin että koiraa ei saa koskaan jättää selän taakse. Niinpä persjättö tuntuu inhottavalta, mutta olen päättänyt totuttaa itseni tähän ohjauskuvioon. Pujottelu meni hienosti, samoin puomi mistä Mörkölle palkka. Tämän jälkeen loppusuora ja aivan täydellinen keinu. Jätettiin oman treenivuoron ensimmäinen kierros tähän, onnistumiseen on hyvä lopettaa.
Toinen kierros tehtiin kilpailunomaisesti. Jos teki virheen, niin heti ulos radalta. Mörkön kanssa meni kaikki oikeastaan vieläkin paremmin kuin ekalla kerralla, paitsi että itse olin hetken hukassa persjätön kanssa ja Mörkö teki puomin hieman hitaammin. Meidän matka päättyi toiseksi viimeiselle esteelle, Mörkön kieltäessä keinulta. Tätä olin vähän osannut odottaakin. Vaikka ensimmäisen kierroksen keinu oli aivan super, niin aavistin sen olevan enemmänkin vahinko kuin suunnitelmallisuuden tulos.
Jätin kolmannen kierroksen kokonaan väliin (rata tehtiin toisin päin), sillä halusin päästä tekemään puomin, keinun ja pujottelun yksittäisinä esteinä. Aloitettiin keinulla. Mörkö tiesi että lopussa odottaa palkka ja hetsasin Mörköä ennen keinulle lähettämistä. Menihän Mörkö keinulle, semi ok suoritus. Laukalla puoleen väliin ja himmailen loppuun. Pujottelu meni rutiinilla ja puomikin ihan ok. Mörkö laukkasi nousevan osuuden ja suoritti loppupuomin todella nopealla ravilla. Käyhän tuokin oikeastaan, samapa tuo laukkaako vaiko ravaako kunhan etenee ripeästi.
Alkuun, väliin ja loppuun kunnon lämmittelyt ja verryttelyt treenikamujen kanssa :)
Seuraavaksi pitää ottaa keinu teho-treeniin, jotta suoritukset olisivat huomattavasti itsevarmempia kuin nyt. Onneksi tässä on pari viikkoa aikaa ennen seuraavia suunniteltuja kisoja. Muutoin kaikki vaikuttaa olevan ok. Mörkö on ollut terveenä, vauhti on tullut takaisin ja teknisesti muut esteet ovat oikeastaan todella hyvällä mallilla. Paitsi siis tuo keinu.
Pujottelulaskuri tikittää hurjaa vauhtia kohti seuraavaa täyttä sataa. Nyt on 165/195 (=84,6%).
Rata meni hyvin. Toisen esteen jaakotus onnistui hyvin, ja Mörkö suorastaan syöksyi putkeen mistä A:lle tein persjätön - ja tästä meille uudesta kuviosta huolimatta Mörkö teki täydellisen kontaktin. Matka jatkui ja jälleen haastoin itseäni tehden persjätön, onnistui :) Mulle on 90-luvulle toitotettu liian hyvin että koiraa ei saa koskaan jättää selän taakse. Niinpä persjättö tuntuu inhottavalta, mutta olen päättänyt totuttaa itseni tähän ohjauskuvioon. Pujottelu meni hienosti, samoin puomi mistä Mörkölle palkka. Tämän jälkeen loppusuora ja aivan täydellinen keinu. Jätettiin oman treenivuoron ensimmäinen kierros tähän, onnistumiseen on hyvä lopettaa.
Toinen kierros tehtiin kilpailunomaisesti. Jos teki virheen, niin heti ulos radalta. Mörkön kanssa meni kaikki oikeastaan vieläkin paremmin kuin ekalla kerralla, paitsi että itse olin hetken hukassa persjätön kanssa ja Mörkö teki puomin hieman hitaammin. Meidän matka päättyi toiseksi viimeiselle esteelle, Mörkön kieltäessä keinulta. Tätä olin vähän osannut odottaakin. Vaikka ensimmäisen kierroksen keinu oli aivan super, niin aavistin sen olevan enemmänkin vahinko kuin suunnitelmallisuuden tulos.
Jätin kolmannen kierroksen kokonaan väliin (rata tehtiin toisin päin), sillä halusin päästä tekemään puomin, keinun ja pujottelun yksittäisinä esteinä. Aloitettiin keinulla. Mörkö tiesi että lopussa odottaa palkka ja hetsasin Mörköä ennen keinulle lähettämistä. Menihän Mörkö keinulle, semi ok suoritus. Laukalla puoleen väliin ja himmailen loppuun. Pujottelu meni rutiinilla ja puomikin ihan ok. Mörkö laukkasi nousevan osuuden ja suoritti loppupuomin todella nopealla ravilla. Käyhän tuokin oikeastaan, samapa tuo laukkaako vaiko ravaako kunhan etenee ripeästi.
Alkuun, väliin ja loppuun kunnon lämmittelyt ja verryttelyt treenikamujen kanssa :)
Seuraavaksi pitää ottaa keinu teho-treeniin, jotta suoritukset olisivat huomattavasti itsevarmempia kuin nyt. Onneksi tässä on pari viikkoa aikaa ennen seuraavia suunniteltuja kisoja. Muutoin kaikki vaikuttaa olevan ok. Mörkö on ollut terveenä, vauhti on tullut takaisin ja teknisesti muut esteet ovat oikeastaan todella hyvällä mallilla. Paitsi siis tuo keinu.
Pujottelulaskuri tikittää hurjaa vauhtia kohti seuraavaa täyttä sataa. Nyt on 165/195 (=84,6%).
sunnuntai 10. marraskuuta 2013
rally-tokon SM-kisat Lempäälässä
Ozzyn ensimmäiset ja luultavasti viimeiset SM-kista takana :) Tuloksilla ei juhlittu, mutta suorituksena yksi Ozzyn parhaimmista. Olen niin tyytyväinen tuohon otukseen!
Partacollie-yhdistystä edusti PartaKoneet-joukkue, mikä ei tänä vuona juhlinut tuloksilla mutta sitäkin iloisemmilla suorituksilla kyllä. Päivä alkoi jo ennen kuutta, kun kaverin kyydillä lähdettiin Lempäälän suuntaan. Yksi joukkuelaisista oli saanut kunnian olla koko kisan ensimmäinen ja toinenkin starttasi heti kärkijoukoista. Tietty molemmat vielä ensikertalaisia, joten jännitettävää riitti niin katsojilla kuin suorittajillakin. Koska lähtö oli niin aikaisin ja päivä oli tulossa pitkä, niin en halunnut ottaa Ozzya heti mukaani turhaan itseään väsyttämään. Onni on kultaiset ihmiset, sillä sain järjestettyä Ozzylle kyydiin iltapäivälle. Näin Ozzyn ei tarvinnut olla kisapaikalla kuin tunnin verran ennen omaa vuoroaan, mikä on juurikin passeli aika.
Mestari-luokan rata oli vaikea. Siinä oli paljon oikealla seuraamista ja oikealla seuratessa käännöksiä. Ozzyhan ei oikein hanskaa takapäätään oikealla seuratessa, joten tuomarin varoittelujen jälkeen aavistin -10 pisteen tehtävävirheitä tulevan. Samoin radalla oli koira eteen ja kolmen mitan peruutus. Olin toisaalta tyytyväinen että päästäisiin ensimmäistä kertaa Ozzyn kanssa kokeilemaan liikettä koe-tilanteessa, toisaalta taas jännitin miten vaikeasta liikkeestä suoriutuisimme. Lopussa oli vielä oikealla seuraten ja juosten pujottelu edes takaisin... aivan kun jo pelkästään oikealla seuraten pujottelu ei olisi tarpeeksi vaikeaa.
Kun selvisi ettei ensimmäisestä rataantutustumisryhmästä tullut kuin kuusi tulosta, niin päätin että Ozzyn ja minun ensisijainen tavoite on rento suoritus, tarkoittaen myös sitä että Ozzy on jo lähdössä rento ja yhteistyöhaluinen. Tämä kun on edellisissä kisoissa meille hieman ongelmallista. Omaa vuoroa odotellessa Ozzy tarjosi jo paljon eri liikkeitä ja lähtölupa odotellessa Ozzy oli aivan huippu oma itsensä - odotti kontaktissa perusasennossa käskyä. Ihanaa :)
Siispä radalle. Lähtö onnistui siis erinomaisesti, oikealla asenteella. Liikkeestä maahan ja koiran ympäri ei pitänytkään olla ongelma. Jalkojen välistä puolenvaihto ja sitä seurannut 270 vasempaan sujui myös näppärästi. Hyppyä hieman jännitin, mutta hyvin meni. Seuraavan kytlin (oikealla istu, eteen ja vasemmalta oikealle istu) sählättiin oikein urakalla. Samoin houkutuksessa ollut lihapullapussi oli yllättäen todella mielenkiintoinen Ozzyn meilestä, selvittiin kuitenkin (edelleen oikealla seuraten). Houkutuksen jälkeinen istu, paikallaan käännös oikeaan ja istu tiesin ongelmalliseksi, sillä en ole edes opettanut Ozzylle "sivulle tuloa" oikealla. Liikkeestä seiso, 2 x "oikealla saksalainen" ja molemmat käännös oikealle meni taas putkeen. Samoin sitä seurannut istu, käännös oikeaan askeleen päähän ja istu. Spiraalissa oikealle ei ongelmia, mitä nyt itse taisin oikeasti suorituspaikan ohi. Liikkeestä istu ja jätä koira uusittiin kertaalleen, mutta ryssittiin kuitenkin uusinnassakin. En tiedä miksi aloin varmistelemaan käsimerkeillä, kun Ozzy olisi istunut pelkällä suullisella käskylläkin. Nyt ei siis istunut. Valkovuokkossa poikkeuksellisesti hässäkkää, eikä saatu tehtyä saman aikaista käännöstä. Tämän jälkeinen 270 oikeaan väljä, samaisesta syystä kuin aiemminkin eli Ozzy ei osaa käyttää takapäätään tähän suuntaan (tai sitä ei siis ole sille edes opetettu). Meidän radan kohokohta edessä peruttaminen oli ihan 10+ suoritus! Sain otettua Ozzyn suoraan eteeni, ja Ozzy alkoi peruuttaamaan rennon näköisenä. Olin hieman jännittänyt että jos Ozzy ei tunne oloaan rennoksi niin se istuu peruutuksen keskellä jolloin liikkeestä tietty -10. Mutta Ozzy hoiti homman kotiin juuri niin hyvin kuin osataan, peruutti koko matkan yhdellä kertaa ilman turhia välipysäytyksiä. Mun rakas <3 Tämän jälkeen vielä (huono) käännös oikeaan, juoksuun ja pujottelu edestaisin. Juoksuun lähdössä Ozzy lähti keulimaan, mikä aiheutti hieman hässäkkää pujottelun sisään menoon, mutta muutoin pujottelu suoritettiin paremmin kuin uskalsin toivoa.
Iloisina suorituksesta siirryttiin vielä käytösruutiin, missä asentona seisten vasemmalla puolella 3min. Parempi seisominenkin on kuin istuminen, mutta silti jännitin miten Ozzy jaksaa seistä tuon ajan. Hyvin jaksoi, ei tainnut edes painoa siirtää jalalta toiselle :)
Olin suorituksen jälkeen toiveikas että meillä saattaisi olla pienet mahdollisuudet tulokseen. SM-rata vaikutti meinaan todella kivalle (ja helpommalle kuin karsintarata), olisi ollut kiva päästä kokeilemaan putkea kisoissa. Mutta ei, pisteet eivät riittäneet hyvästä yrityksestä huolimatta. Toisesta rataan tutustumisryhmästä ei tullut kuin kaksi (!) tulosta. Tulostasollisesti oltiin 55 pisteellä vielä puolen välin paremmalla puolella, joten tiukkaa oli arvostelu ja missään nimessä ei tarvinnut hävetä Ozzyn kanssa pisteitämme (alimmat saadut pisteet olivat ~20 pistettä...).
Pitkän päivän jälkeen tyytyväisenä kotia kohti ja kotona suoraan nukkumaan.
On mulla vain hieno partis! Vielä lähes 12-vuotiaana koira on innokas työskentelijä ja kroppa on siinä kunnossa että pystyy liikkumaan kivuttomasti. Mieleltään Ozzy on iloinen, eloisa ja leikkisäkin.
Partacollie-yhdistystä edusti PartaKoneet-joukkue, mikä ei tänä vuona juhlinut tuloksilla mutta sitäkin iloisemmilla suorituksilla kyllä. Päivä alkoi jo ennen kuutta, kun kaverin kyydillä lähdettiin Lempäälän suuntaan. Yksi joukkuelaisista oli saanut kunnian olla koko kisan ensimmäinen ja toinenkin starttasi heti kärkijoukoista. Tietty molemmat vielä ensikertalaisia, joten jännitettävää riitti niin katsojilla kuin suorittajillakin. Koska lähtö oli niin aikaisin ja päivä oli tulossa pitkä, niin en halunnut ottaa Ozzya heti mukaani turhaan itseään väsyttämään. Onni on kultaiset ihmiset, sillä sain järjestettyä Ozzylle kyydiin iltapäivälle. Näin Ozzyn ei tarvinnut olla kisapaikalla kuin tunnin verran ennen omaa vuoroaan, mikä on juurikin passeli aika.
Mestari-luokan rata oli vaikea. Siinä oli paljon oikealla seuraamista ja oikealla seuratessa käännöksiä. Ozzyhan ei oikein hanskaa takapäätään oikealla seuratessa, joten tuomarin varoittelujen jälkeen aavistin -10 pisteen tehtävävirheitä tulevan. Samoin radalla oli koira eteen ja kolmen mitan peruutus. Olin toisaalta tyytyväinen että päästäisiin ensimmäistä kertaa Ozzyn kanssa kokeilemaan liikettä koe-tilanteessa, toisaalta taas jännitin miten vaikeasta liikkeestä suoriutuisimme. Lopussa oli vielä oikealla seuraten ja juosten pujottelu edes takaisin... aivan kun jo pelkästään oikealla seuraten pujottelu ei olisi tarpeeksi vaikeaa.
Kun selvisi ettei ensimmäisestä rataantutustumisryhmästä tullut kuin kuusi tulosta, niin päätin että Ozzyn ja minun ensisijainen tavoite on rento suoritus, tarkoittaen myös sitä että Ozzy on jo lähdössä rento ja yhteistyöhaluinen. Tämä kun on edellisissä kisoissa meille hieman ongelmallista. Omaa vuoroa odotellessa Ozzy tarjosi jo paljon eri liikkeitä ja lähtölupa odotellessa Ozzy oli aivan huippu oma itsensä - odotti kontaktissa perusasennossa käskyä. Ihanaa :)
Siispä radalle. Lähtö onnistui siis erinomaisesti, oikealla asenteella. Liikkeestä maahan ja koiran ympäri ei pitänytkään olla ongelma. Jalkojen välistä puolenvaihto ja sitä seurannut 270 vasempaan sujui myös näppärästi. Hyppyä hieman jännitin, mutta hyvin meni. Seuraavan kytlin (oikealla istu, eteen ja vasemmalta oikealle istu) sählättiin oikein urakalla. Samoin houkutuksessa ollut lihapullapussi oli yllättäen todella mielenkiintoinen Ozzyn meilestä, selvittiin kuitenkin (edelleen oikealla seuraten). Houkutuksen jälkeinen istu, paikallaan käännös oikeaan ja istu tiesin ongelmalliseksi, sillä en ole edes opettanut Ozzylle "sivulle tuloa" oikealla. Liikkeestä seiso, 2 x "oikealla saksalainen" ja molemmat käännös oikealle meni taas putkeen. Samoin sitä seurannut istu, käännös oikeaan askeleen päähän ja istu. Spiraalissa oikealle ei ongelmia, mitä nyt itse taisin oikeasti suorituspaikan ohi. Liikkeestä istu ja jätä koira uusittiin kertaalleen, mutta ryssittiin kuitenkin uusinnassakin. En tiedä miksi aloin varmistelemaan käsimerkeillä, kun Ozzy olisi istunut pelkällä suullisella käskylläkin. Nyt ei siis istunut. Valkovuokkossa poikkeuksellisesti hässäkkää, eikä saatu tehtyä saman aikaista käännöstä. Tämän jälkeinen 270 oikeaan väljä, samaisesta syystä kuin aiemminkin eli Ozzy ei osaa käyttää takapäätään tähän suuntaan (tai sitä ei siis ole sille edes opetettu). Meidän radan kohokohta edessä peruttaminen oli ihan 10+ suoritus! Sain otettua Ozzyn suoraan eteeni, ja Ozzy alkoi peruuttaamaan rennon näköisenä. Olin hieman jännittänyt että jos Ozzy ei tunne oloaan rennoksi niin se istuu peruutuksen keskellä jolloin liikkeestä tietty -10. Mutta Ozzy hoiti homman kotiin juuri niin hyvin kuin osataan, peruutti koko matkan yhdellä kertaa ilman turhia välipysäytyksiä. Mun rakas <3 Tämän jälkeen vielä (huono) käännös oikeaan, juoksuun ja pujottelu edestaisin. Juoksuun lähdössä Ozzy lähti keulimaan, mikä aiheutti hieman hässäkkää pujottelun sisään menoon, mutta muutoin pujottelu suoritettiin paremmin kuin uskalsin toivoa.
Iloisina suorituksesta siirryttiin vielä käytösruutiin, missä asentona seisten vasemmalla puolella 3min. Parempi seisominenkin on kuin istuminen, mutta silti jännitin miten Ozzy jaksaa seistä tuon ajan. Hyvin jaksoi, ei tainnut edes painoa siirtää jalalta toiselle :)
Olin suorituksen jälkeen toiveikas että meillä saattaisi olla pienet mahdollisuudet tulokseen. SM-rata vaikutti meinaan todella kivalle (ja helpommalle kuin karsintarata), olisi ollut kiva päästä kokeilemaan putkea kisoissa. Mutta ei, pisteet eivät riittäneet hyvästä yrityksestä huolimatta. Toisesta rataan tutustumisryhmästä ei tullut kuin kaksi (!) tulosta. Tulostasollisesti oltiin 55 pisteellä vielä puolen välin paremmalla puolella, joten tiukkaa oli arvostelu ja missään nimessä ei tarvinnut hävetä Ozzyn kanssa pisteitämme (alimmat saadut pisteet olivat ~20 pistettä...).
Pitkän päivän jälkeen tyytyväisenä kotia kohti ja kotona suoraan nukkumaan.
On mulla vain hieno partis! Vielä lähes 12-vuotiaana koira on innokas työskentelijä ja kroppa on siinä kunnossa että pystyy liikkumaan kivuttomasti. Mieleltään Ozzy on iloinen, eloisa ja leikkisäkin.
perjantai 8. marraskuuta 2013
Kennelpiirin toko2-kurssi suoritettu
Mörkön viimeinen rutistus toko2-kurssilla on ohitse. Tämän jälkeen voidaan hakea viikottaiseen "toko lupaukset" -ryhmään :)
Viimeisellä kerralla aloitettiin paikalla oloista. Asetuttiin rinkiin koirien nenät keskelle päin. Liikkuri kävi jokaisen koiran kohdalla käskyttämässä, milloin joko käskettiin koira maahan tai istumaan. Toisella kierroksella tehtiin sama homma, mutta pienemmässä ympyrässä jolloin koirat olivat lähempänä toisiaan. Nämä meidän aloittelijat ovat niin herttaisen kokemattomia, etteivät ne kertaakaan menneet ansaan ja vaihtaneet osentoa toisen vuorolla :)
Tämän jälkeen paikalla olo samoilla paikoilla, ohjaajat menivät ympyrän kesekelle. Kun tämä sujui hyvin niin vaihdettiin toisin päin, eli koirat ympyrän keskelle ja ohjaajat ulkopuolelle. Kouluttaja käveli muutamaan kertaan vielä koirien takaakin ja siltikin Mörköläinen keskittyi hyvin tehtäväänsä ja pysyi paikallaan. Oikein pätevää toimintaa.
Tämän jälkeen oli useita treenipisteitä, missä kierrettiin. Ekalla pisteellä tehtiin Mörkön kanssa liikkeestä maahan menoa, sekä peruuttaen että vieressä kulkien. Jottei mennyt liian puuduttavaksi niin tein hieman myös luoksetuloa. Toisella rastilla liikkeestä seisomista, ja extrana kapulan pitoa sivulla istuen. Kolmannella rastilla tehtiin kolme kertaa hyppy, ensimmäistä kertaa 30cm korkeudella. Samoin ensimmäistä kertaa myös stoppasin Mörkön namialustelle - ja sehän seisoi kuin patsas! Neljännessä rastissa mietittiin kouluttajan kanssa vaihtoehtoja alkaa (vihdoinkin!) työstämään sivulle tulon turhaa hyppyä pois. Viimeisellä rastilla oli merkkien pujottelua seuratessa. Harjoittelin myös liikkeelle lähtöjä sekä seuraamisesta pysähtymisiä. Ihan loppuun tehtiin vielä kaukokäsky-jumppaa, jos oikein havaitsin niin Mörkö nousee seisomaan käskystä ilman käsiapuja mikä olisi kyllä todella erinomaista sillä uskoisin sen ymmärtäneen silloin mitä siltä odotan.
Kiva kurssi ja mukava kouluttaja :) Täytyy nyt pohtia mitä seuraavaksi keksin. Todennäköisesti pitää jotain kurssia etsiä, kun tuppaa tuo mun itsenäinen treenaaminen olemaan hieman mitä on... Olisi kuitenkin kiva päästä kisaamaan ensi vuoden alkupuoliskolla.
Viimeisellä kerralla aloitettiin paikalla oloista. Asetuttiin rinkiin koirien nenät keskelle päin. Liikkuri kävi jokaisen koiran kohdalla käskyttämässä, milloin joko käskettiin koira maahan tai istumaan. Toisella kierroksella tehtiin sama homma, mutta pienemmässä ympyrässä jolloin koirat olivat lähempänä toisiaan. Nämä meidän aloittelijat ovat niin herttaisen kokemattomia, etteivät ne kertaakaan menneet ansaan ja vaihtaneet osentoa toisen vuorolla :)
Tämän jälkeen paikalla olo samoilla paikoilla, ohjaajat menivät ympyrän kesekelle. Kun tämä sujui hyvin niin vaihdettiin toisin päin, eli koirat ympyrän keskelle ja ohjaajat ulkopuolelle. Kouluttaja käveli muutamaan kertaan vielä koirien takaakin ja siltikin Mörköläinen keskittyi hyvin tehtäväänsä ja pysyi paikallaan. Oikein pätevää toimintaa.
Tämän jälkeen oli useita treenipisteitä, missä kierrettiin. Ekalla pisteellä tehtiin Mörkön kanssa liikkeestä maahan menoa, sekä peruuttaen että vieressä kulkien. Jottei mennyt liian puuduttavaksi niin tein hieman myös luoksetuloa. Toisella rastilla liikkeestä seisomista, ja extrana kapulan pitoa sivulla istuen. Kolmannella rastilla tehtiin kolme kertaa hyppy, ensimmäistä kertaa 30cm korkeudella. Samoin ensimmäistä kertaa myös stoppasin Mörkön namialustelle - ja sehän seisoi kuin patsas! Neljännessä rastissa mietittiin kouluttajan kanssa vaihtoehtoja alkaa (vihdoinkin!) työstämään sivulle tulon turhaa hyppyä pois. Viimeisellä rastilla oli merkkien pujottelua seuratessa. Harjoittelin myös liikkeelle lähtöjä sekä seuraamisesta pysähtymisiä. Ihan loppuun tehtiin vielä kaukokäsky-jumppaa, jos oikein havaitsin niin Mörkö nousee seisomaan käskystä ilman käsiapuja mikä olisi kyllä todella erinomaista sillä uskoisin sen ymmärtäneen silloin mitä siltä odotan.
Kiva kurssi ja mukava kouluttaja :) Täytyy nyt pohtia mitä seuraavaksi keksin. Todennäköisesti pitää jotain kurssia etsiä, kun tuppaa tuo mun itsenäinen treenaaminen olemaan hieman mitä on... Olisi kuitenkin kiva päästä kisaamaan ensi vuoden alkupuoliskolla.
torstai 7. marraskuuta 2013
Rallyn viimeistelyt ja hyppytekniikkaa
Ozzyn kanssa oli tänään rally-tokokurssin viimeinen kerta mikä toimi samalla meidän kenraaliharjoituksena SM-kisoihin. Ozzy oli liikuttavan innostunut tajutessaan sen pääsevän treeneihin, hassu :)
Treenit olivat kasattu mukavasti pisteistä, eli kahdeksan pistettä joissa jokaisessa oli aikaa tehdä 2min tehtävää. Mukana oli niin seuraamisessa peruuttaminen kuin edessä peruuttaminen ja muita mestari-luokan kylttejä. Aivan täydellistä meille! Tosin en tehnyt tunnollisesti kaikkia pisteitä, sillä välillä tein merkille lähetystä. Tuokin alkaa sujumaan hyvin, vihdoin ja viimein. Tuskin vielä kisoissa onnistuu, mutta Ozzylla alkaa olla kuitenkin ajatus liikkeestä. Hyvillä mielin siis kisoihin lauantaina (minne on muuten ilmoitettu 25 MES-luokkalaista, eli käytännössä on erittäin hyvät mahdollisuudet päästä finaaliin jos vain saa ekalta radalta tuloksen). En suostu jännittämään (vielä), tehdään se mitä pappa-koiran kanssa osataan.
Ozzyn treenien jälkeen kävelin pikaisesti kotiin ja kävin vaihtamassa koiran, jotta pääsin suhaamaan pikaisesti Mörkön hyppytekniikkatreeneihin. Kouluttaja tiesi minun tulevan myöhässä ja onnistuin aikatauluttamaan itseni niin hyvin, että päästiin suoraan tekemään Mörkön kanssa ensimmäistä harjoitusta.
Aloitettiin taipumisella, viidellä hypyllä. Muistelin oikealle taipumisen olevan vaikeampaa, joten aloitettiin vasemmalle. Vasemmalle Mörkö suorittaa harjoituksen laukalla, oikealle vaihdettaessa tiputti raville. Tämä pitää muistaa mainita osteopaatille.
Toisena harjoituksena tehtiin toiveestani "peppu-treeniä", eli reisilihasjumppaa. Hyppy - okseri (neljän jalan välillä) pumpin takaa lähetettynä. Ensiin aloitettiin rakentamaan okserin leveyttä, rimat olivat 15cm. Kun leveys oli parilla toistolla saavutettu, niin alettiin nostamaan takarimaa. Tehtiin toistoja aina 20-35cm korkeuksiin saakka, minkä jälkeen vielä yksi toisto matalalla. Koulutajalla ei ollut mainittavaa hyppyteknisistä asioista. Hyvä näin.
Keskusteltiin mun teoriasta Mörkön selkäkivun takana, eli yhtäkkinen hyppyjen korotus kisoissa. Jos siellä olisi tapahtunut revähdys, tai jos vain korkeat hypyt olivat henkisesti liian vaikeita. Mahdollisia skenaarioita, joskaan varmuuta syystä ei tiedetä. Kouluttaja oli kuitenkin sitä mieltä, ettei tee pahaa totuttaa Mörköä hyppäämään korkeampiakin hyppyjä.
Viimeisenä treeninä tehtiin kahdeksan esteen rataa, missä oli kivoja vahtisuoria ja pääsi tekemään pakkovalssin ja jaakotuksen. Ohjausteknisesti meni hyvin, ja Mörköllä oli tosi hyvä vauhti päällä! Viimeisenä esteenä pujottelu, mikä sujui hyvin. Pujottelulaskuri nyt 164/194 (=84,5).
Treenit olivat kasattu mukavasti pisteistä, eli kahdeksan pistettä joissa jokaisessa oli aikaa tehdä 2min tehtävää. Mukana oli niin seuraamisessa peruuttaminen kuin edessä peruuttaminen ja muita mestari-luokan kylttejä. Aivan täydellistä meille! Tosin en tehnyt tunnollisesti kaikkia pisteitä, sillä välillä tein merkille lähetystä. Tuokin alkaa sujumaan hyvin, vihdoin ja viimein. Tuskin vielä kisoissa onnistuu, mutta Ozzylla alkaa olla kuitenkin ajatus liikkeestä. Hyvillä mielin siis kisoihin lauantaina (minne on muuten ilmoitettu 25 MES-luokkalaista, eli käytännössä on erittäin hyvät mahdollisuudet päästä finaaliin jos vain saa ekalta radalta tuloksen). En suostu jännittämään (vielä), tehdään se mitä pappa-koiran kanssa osataan.
Ozzyn treenien jälkeen kävelin pikaisesti kotiin ja kävin vaihtamassa koiran, jotta pääsin suhaamaan pikaisesti Mörkön hyppytekniikkatreeneihin. Kouluttaja tiesi minun tulevan myöhässä ja onnistuin aikatauluttamaan itseni niin hyvin, että päästiin suoraan tekemään Mörkön kanssa ensimmäistä harjoitusta.
Aloitettiin taipumisella, viidellä hypyllä. Muistelin oikealle taipumisen olevan vaikeampaa, joten aloitettiin vasemmalle. Vasemmalle Mörkö suorittaa harjoituksen laukalla, oikealle vaihdettaessa tiputti raville. Tämä pitää muistaa mainita osteopaatille.
Toisena harjoituksena tehtiin toiveestani "peppu-treeniä", eli reisilihasjumppaa. Hyppy - okseri (neljän jalan välillä) pumpin takaa lähetettynä. Ensiin aloitettiin rakentamaan okserin leveyttä, rimat olivat 15cm. Kun leveys oli parilla toistolla saavutettu, niin alettiin nostamaan takarimaa. Tehtiin toistoja aina 20-35cm korkeuksiin saakka, minkä jälkeen vielä yksi toisto matalalla. Koulutajalla ei ollut mainittavaa hyppyteknisistä asioista. Hyvä näin.
Keskusteltiin mun teoriasta Mörkön selkäkivun takana, eli yhtäkkinen hyppyjen korotus kisoissa. Jos siellä olisi tapahtunut revähdys, tai jos vain korkeat hypyt olivat henkisesti liian vaikeita. Mahdollisia skenaarioita, joskaan varmuuta syystä ei tiedetä. Kouluttaja oli kuitenkin sitä mieltä, ettei tee pahaa totuttaa Mörköä hyppäämään korkeampiakin hyppyjä.
Viimeisenä treeninä tehtiin kahdeksan esteen rataa, missä oli kivoja vahtisuoria ja pääsi tekemään pakkovalssin ja jaakotuksen. Ohjausteknisesti meni hyvin, ja Mörköllä oli tosi hyvä vauhti päällä! Viimeisenä esteenä pujottelu, mikä sujui hyvin. Pujottelulaskuri nyt 164/194 (=84,5).
keskiviikko 6. marraskuuta 2013
Treeneissä ohjauskikkailuja
Viikkotreeneihin oli suunniteltu mukava rata, missä oli kivasti piiloteltu jippoja. Oli putken pimeää kulmaa, haasteellinen pujotteluun meno, pääsin treenaamaan persjättöä ja tekemään valssi-valssia. Huonolla omalla tunnolla tosin treeneihin, kun olisin toivonut kerkeäväni tekemään hieman paremmat lämmittelyt. Ensimmäisen pätkän jälkeen kävin tekemässä kunnon lämpän ja loppuun tein perustavanlaatuisen loppverryttelyn.
Pujottelulaskuri tikittää 162/192 (=84,4%).
Puolen yön aikaan vietin käyden taistelua itseni kanssa. Olisin niin kovasti halunnut ilmoittaa Mörkön 17.11. oleviin kisoihin. Jätin kuitenkin ilmoittamatta. Ensinnäkin siitä syystä, etten ole kerennyt Mörkön kanssa treenaamaan sairasloman jälkeen muuta kuin kaksi viikkoa ja nekin normaalia kevyemmin. Toiseksi sen takia, etten ole kerennyt treenaamaan keinua yksittäisenä esteenä tauon jälkeen enkä halua mennä tekemään heti keinua kisoihin. Tämähän kyllä olisi kerennyt ennen kisoja tehdä... mutta kolmas syy teki päätöksestä helpon. Jos olisin ilmoittanut Mörkön kisoihin niin minulla olisi ollut seitsemän perättäistä viikonloppua kiinni koiratouhuissa. Koira-aktiivi olen, mutta kyllä minäkin saan nauttia vapaista viikonlopuista. Joten seuraavana tavoitteena 1.12. kisat :)
Pujottelulaskuri tikittää 162/192 (=84,4%).
Puolen yön aikaan vietin käyden taistelua itseni kanssa. Olisin niin kovasti halunnut ilmoittaa Mörkön 17.11. oleviin kisoihin. Jätin kuitenkin ilmoittamatta. Ensinnäkin siitä syystä, etten ole kerennyt Mörkön kanssa treenaamaan sairasloman jälkeen muuta kuin kaksi viikkoa ja nekin normaalia kevyemmin. Toiseksi sen takia, etten ole kerennyt treenaamaan keinua yksittäisenä esteenä tauon jälkeen enkä halua mennä tekemään heti keinua kisoihin. Tämähän kyllä olisi kerennyt ennen kisoja tehdä... mutta kolmas syy teki päätöksestä helpon. Jos olisin ilmoittanut Mörkön kisoihin niin minulla olisi ollut seitsemän perättäistä viikonloppua kiinni koiratouhuissa. Koira-aktiivi olen, mutta kyllä minäkin saan nauttia vapaista viikonlopuista. Joten seuraavana tavoitteena 1.12. kisat :)
sunnuntai 3. marraskuuta 2013
Merkkiä ja hyppytekniikkaa
On ollut kyllä niin hieno viikonloppu itsellä, että näitä saisi olla kyllä enemmänkin. Eilinen aloitettiin tekemällä koirien kanssa reilun tunnin mittainen metsälenkki auringosta (!) nauttien. Tämän jälkeen kävin ratsastamassa, minkä jälkeen kauan odottamani sauna. Illalla vielä yksille kaverien kanssa.
Tänään nukuin pitkään... jopa niin pitkään että herättyäni olin kerrankin oikeasti pirteä. Niinpä ensin koirien kanssa "aamu"lenkille, minkä jälkeen Ozzy ja Mörkön kanssa hallille.
Ozzyn kanssa olin suunnittellut treenaavani merkkiä. Faktaahan se jo on, ettei Ozzy tuota liikettä vielä kisatilanteessa osaa, mutta mitä enemmän saan laadukkaita toistoja alle sen paremmat mahdollisuudet meillä on. Vaikka toki toivoinkin ettei merkkiä ole rally-tokon SM-kisoissa... Niinpä rakensin Ozzylle kylteistä neliön, minkä keskelle vain merkin. Lähettelin Ozzya eri neliön sivuilta merkille. Toistoja kaiken kaikkiaan 12 ja varsinkin kolme viimeisintä olivat tosi mallikkaita! Viimeisen toiston tein niin, että siirsinkin merkin neliön kulmaan - ja niin vain Ozzy löysi merkin (vaikka ensin tottumuksesta kävikin ruudun keskellä).
Mietiskelin, että jos kerran tai kaksi kerkeäisi vielä treenaamaan merkkiä ennen lauantaita. Stressiä en aio liikkeestä kuitenkaan ottaa, sillä sitten menee yhdessä tekemisen hauskuus samalla kaikesta muustakin.
Mörkön kanssa päätin tehdä hyppytekniikkaa. Aamulenkillä sain nimittäin ajatuksen, että josko Mörkön selän kipeytyminen juontaisi juurensa viimeiseen agility-starttiin, missä estekorkeus oli 35cm. Mörkön kanssa on kyllä treeneissä tehty kaikkia korkeuksia, mutta prosentuaalisesti ollaan ehdottomasti keskitytty matalempiin korkeuksiin. Tuli mieleen, että josko korkeammat hypyt olisivat kuitenkin olleet "liian vaikeita" Mörkölle ja sitä kautta olisi hyppytekniikka "mennyt rikki"? Tiedä häntä, mutta ei se ainakaan pahaksi ole jos hyppytekniikkaa säännöllisesti treenaisin. Niinpä vietin aamupäivän siivoten kämppääni ja etsien hyppytekniikkaseminaarissa tekemäni muistiinpanot, jotta tietäisin mistä alotitaisin.
Aloitettiin set point - harjoituksella. Aloituskorkeutena oli 20cm ja nostin riman korkeutta viiden sentin välein aina 35cmiin saakka. Tämän jälkeen takaisin aloituskorkeuteen viiden sentin välein. Koska en näe koiran suoritusta sivusta, enkä muutenkaan ole mikään hyppytekniikan ekspertti niin vaikea sanoa miten hyvin Mörkö hyppäsi teknisesti. Takaa päin katsottuna huomasin Mörkön kasaavan itseään ja tsemppaavan paljon enemmän korkeimmissa korkeuksissa, kun matalammissa korkeuksisa suoritus oli kaiken kaikkiaan rennomman oloinen. Näitä harjoituksia siis lisää.
Loppuun tehtiin hyppy - putki suoraa neljän toiston verran. Mörkö suoritti sarjan vauhdilla, innokkaast ja itsevarmasti.
Loppuverryttelynä kävellen 45min hallilta kotiin.
Tämän jälkeen oma viikonloppu jatkui vielä formuloiden katsomisella, muutamalla tunnilla seinäkiipeilyä ja maittavalla ravintola-illallisella. Rentouttavaa kaiken kaikkiaan!
Tänään nukuin pitkään... jopa niin pitkään että herättyäni olin kerrankin oikeasti pirteä. Niinpä ensin koirien kanssa "aamu"lenkille, minkä jälkeen Ozzy ja Mörkön kanssa hallille.
Ozzyn kanssa olin suunnittellut treenaavani merkkiä. Faktaahan se jo on, ettei Ozzy tuota liikettä vielä kisatilanteessa osaa, mutta mitä enemmän saan laadukkaita toistoja alle sen paremmat mahdollisuudet meillä on. Vaikka toki toivoinkin ettei merkkiä ole rally-tokon SM-kisoissa... Niinpä rakensin Ozzylle kylteistä neliön, minkä keskelle vain merkin. Lähettelin Ozzya eri neliön sivuilta merkille. Toistoja kaiken kaikkiaan 12 ja varsinkin kolme viimeisintä olivat tosi mallikkaita! Viimeisen toiston tein niin, että siirsinkin merkin neliön kulmaan - ja niin vain Ozzy löysi merkin (vaikka ensin tottumuksesta kävikin ruudun keskellä).
Mietiskelin, että jos kerran tai kaksi kerkeäisi vielä treenaamaan merkkiä ennen lauantaita. Stressiä en aio liikkeestä kuitenkaan ottaa, sillä sitten menee yhdessä tekemisen hauskuus samalla kaikesta muustakin.
Mörkön kanssa päätin tehdä hyppytekniikkaa. Aamulenkillä sain nimittäin ajatuksen, että josko Mörkön selän kipeytyminen juontaisi juurensa viimeiseen agility-starttiin, missä estekorkeus oli 35cm. Mörkön kanssa on kyllä treeneissä tehty kaikkia korkeuksia, mutta prosentuaalisesti ollaan ehdottomasti keskitytty matalempiin korkeuksiin. Tuli mieleen, että josko korkeammat hypyt olisivat kuitenkin olleet "liian vaikeita" Mörkölle ja sitä kautta olisi hyppytekniikka "mennyt rikki"? Tiedä häntä, mutta ei se ainakaan pahaksi ole jos hyppytekniikkaa säännöllisesti treenaisin. Niinpä vietin aamupäivän siivoten kämppääni ja etsien hyppytekniikkaseminaarissa tekemäni muistiinpanot, jotta tietäisin mistä alotitaisin.
Aloitettiin set point - harjoituksella. Aloituskorkeutena oli 20cm ja nostin riman korkeutta viiden sentin välein aina 35cmiin saakka. Tämän jälkeen takaisin aloituskorkeuteen viiden sentin välein. Koska en näe koiran suoritusta sivusta, enkä muutenkaan ole mikään hyppytekniikan ekspertti niin vaikea sanoa miten hyvin Mörkö hyppäsi teknisesti. Takaa päin katsottuna huomasin Mörkön kasaavan itseään ja tsemppaavan paljon enemmän korkeimmissa korkeuksissa, kun matalammissa korkeuksisa suoritus oli kaiken kaikkiaan rennomman oloinen. Näitä harjoituksia siis lisää.
Loppuun tehtiin hyppy - putki suoraa neljän toiston verran. Mörkö suoritti sarjan vauhdilla, innokkaast ja itsevarmasti.
Loppuverryttelynä kävellen 45min hallilta kotiin.
Tämän jälkeen oma viikonloppu jatkui vielä formuloiden katsomisella, muutamalla tunnilla seinäkiipeilyä ja maittavalla ravintola-illallisella. Rentouttavaa kaiken kaikkiaan!
perjantai 1. marraskuuta 2013
Tokossa edistymistä
Piirin toko2-kurssin toiseksi viimeinen kerta. Aloitettiin ensin paikalla oloilla, ohjaaja toimi itse häiriönä mennen kyykkyyn, kiertäen koiraa ja tehden mitä mieleen tulee. Ensin maaten, Mörkö oli oikein varma suorittaja. Paljon palkkaa ja suuria häiriöitä. Lopussa pystyin kiertämään koiran ilman ongelmia. Vapautus ja sama homma istuen. Tämäkin meni hyvin, eikä Mörkö siirrellyt etutassujaan. Loppuun vielä seisoen, minkä kanssa pitikin helpottaa tehtävää todella paljon. Tosin tämä ei olllut yllätys kun en ole paikalla seisomista edes aiemmin harjoitellut.
Tämän jälkeen katsottiin noutoa. Tein ekan kerran Mörkölle kahdella kapulalla noutoa. Hieman Mörkö oli kysymysmerkkinä, mutta pari ihan kivaa laukalla palautusta saatiin aikaiseksi. Kerran perus vauhtinouto, minkä jälkeen tuli käskynä opetella loppuasento sillä vaikuttaa ettei Mörkö oikein ymmärrä tehtävää ja sitä myöten palautusvauhti on hitaampi. Jäimme itseksemme harjoittelemaan perusasennossa kapulan pitämistä muiden käydessä omia noutojaan läpi. Hyvin Mörkö ottaa kapulan ja pitääkin joitakin sekuntteja. Lisää vain keston treenaamista ja palautuspaikan vahvistamista, niin sitten näkee miten palautuksen selkyys vaikuttaa palautusvauhtiin.
Omalla ajalla tein seuraamista sekä perusasennossa askelsiirtymiä. Mörkö tarjoaa välillä todella nättiä seuraamista, ja tein muutaman hieman pidemmänkin pätkän. Samoin oikealla kääntymiset ovat parantuneet huimasti. Liikkeestä seis (perusasento) on myös paljon parempi, Mörkö ei ota enää niin paljon etäisyyttä pysähdyksessä kuin aikaisemmin. Oikeastaan tämä tuntui jo ihan oikealta seuraamiselta :) Tuli mieleen, että josko ihan oikeasti pääsisi joku päivä kilpailemaankin tokossa.
Omaa hypppyvuoroa odotellessa tehtiin kaikenlaista jumppaa. Ensin treenailtiin takapään käyttöä, sitten tehtiin asennonvaihtoja istu-maahan-istu ja maahan-seiso-maahan. Tämän jälkeen yksi kaukokäskyjen aloitus ja istumaan nousu noin metrin päästä. Hyvin sujui. Muutama liikkeestä seis kerettiin myös tekemään, Mörkö teki oikein napakoita pysähtymisiä.
Hypyssä tein kaksi toistoa, lähetin molemmilla kerroilla namialustalle. Ensimmäisessä hypyssä Mörköllä oli ajatus niin targetissa, että tuli pieni estekosketus. Toisella kertaa tämäkin korjaantui. Mörkö malttoi hyvin odottaa käskyä ja käskyn saatuaan lähti joutuisasti hypylle.
Kotiin ajellessa mietin, että pitää alkaa pohtimaan kokeenomaisia treenejä. Ei nyt ehkä vielä kuitenkaan (mölli)kisoja, mutta jotain sellaista treeniä missä tulisi tehtyä kokeenomaisesti osan liikkeistä. Että saisi pikkuhiljaa liikerutiinia ja suorituksista suurempia kokonaisuuksia. Pitääkin pitää silmät auki jos tulisi vastaan jotain mielekästä.
Tämän jälkeen katsottiin noutoa. Tein ekan kerran Mörkölle kahdella kapulalla noutoa. Hieman Mörkö oli kysymysmerkkinä, mutta pari ihan kivaa laukalla palautusta saatiin aikaiseksi. Kerran perus vauhtinouto, minkä jälkeen tuli käskynä opetella loppuasento sillä vaikuttaa ettei Mörkö oikein ymmärrä tehtävää ja sitä myöten palautusvauhti on hitaampi. Jäimme itseksemme harjoittelemaan perusasennossa kapulan pitämistä muiden käydessä omia noutojaan läpi. Hyvin Mörkö ottaa kapulan ja pitääkin joitakin sekuntteja. Lisää vain keston treenaamista ja palautuspaikan vahvistamista, niin sitten näkee miten palautuksen selkyys vaikuttaa palautusvauhtiin.
Omalla ajalla tein seuraamista sekä perusasennossa askelsiirtymiä. Mörkö tarjoaa välillä todella nättiä seuraamista, ja tein muutaman hieman pidemmänkin pätkän. Samoin oikealla kääntymiset ovat parantuneet huimasti. Liikkeestä seis (perusasento) on myös paljon parempi, Mörkö ei ota enää niin paljon etäisyyttä pysähdyksessä kuin aikaisemmin. Oikeastaan tämä tuntui jo ihan oikealta seuraamiselta :) Tuli mieleen, että josko ihan oikeasti pääsisi joku päivä kilpailemaankin tokossa.
Omaa hypppyvuoroa odotellessa tehtiin kaikenlaista jumppaa. Ensin treenailtiin takapään käyttöä, sitten tehtiin asennonvaihtoja istu-maahan-istu ja maahan-seiso-maahan. Tämän jälkeen yksi kaukokäskyjen aloitus ja istumaan nousu noin metrin päästä. Hyvin sujui. Muutama liikkeestä seis kerettiin myös tekemään, Mörkö teki oikein napakoita pysähtymisiä.
Hypyssä tein kaksi toistoa, lähetin molemmilla kerroilla namialustalle. Ensimmäisessä hypyssä Mörköllä oli ajatus niin targetissa, että tuli pieni estekosketus. Toisella kertaa tämäkin korjaantui. Mörkö malttoi hyvin odottaa käskyä ja käskyn saatuaan lähti joutuisasti hypylle.
Kotiin ajellessa mietin, että pitää alkaa pohtimaan kokeenomaisia treenejä. Ei nyt ehkä vielä kuitenkaan (mölli)kisoja, mutta jotain sellaista treeniä missä tulisi tehtyä kokeenomaisesti osan liikkeistä. Että saisi pikkuhiljaa liikerutiinia ja suorituksista suurempia kokonaisuuksia. Pitääkin pitää silmät auki jos tulisi vastaan jotain mielekästä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)