sunnuntai 20. toukokuuta 2012

Mörkösen pujottelukoulu: osa 23

Tänään käytiin hallilla ja sain kovan muistutuksen siitä miten tärkeää on oma fiilis - jos on huonolla tuulella tai muuten apeana ei pitäisi treenata. Piste. Näin en kuitenkaan valitettavasti tänään osannut toimia ja nyt on ollut vaikeuksia iloita niistä asioista mistä olisi pitänyt iloita superisti.

Eli siis pujottelu. Tein aikaisemman suunnitelman mukaan pujottelua kolmella kaarella niin että viimeinen kaari oli aluksi noin 15cm päässä pujottelusta. Seuraavien toistojen aikana siirsin kaarta kaiken kaikkiaan noin 30cm päähän pujottelusta, eli käytännössä kaari oli jo niin kaukana että uskon Mörkön suoriutuvan pujottelusta ilmankin viimeistä kaarta. Onneksi oli suunnitelma valmiina torstailta enkä ruvennut säätämään, eli en lähtenyt kokeilemaan onnistuuko pujottelu vai eikö onnistu ilman kolmatta kaarta. Toivottavasti Mörkö kuitenkin tietää jo sen verran hyvin mistä pujottelussa on kyse, jottei yksi vähemmän innokas kerta pysty pilaamaan tähän mennessä tehtyä työtä. Ensi kerralla pakkaan itselleni säkillisen iloa ja innostumista mukaan ja juhlitaan Mörkön kanssa onnistumista - kolmannen kaaren kanssa taikka ilman!

Kunpa olisinkin jättänyt treenaamisen tähän. Mutta ei, tyhmä, tyhmä, TYHMÄ kun olen. Jäin sitten veivaamaan keinun kanssa. Mörköä kiinnosti koko ajan homma vähemmän ja se paineistu toisto toistolta enemmän. Kunnes tajusin lopettaa ja lähteä pois. Tapahtuiko poislähtö tarpeeksi ajoissa vai tuleeko tästä seurauksena Mörkön itseluottamuksen parantamista jääpi nähtäväksi seuraavaan kertaan kun keinua työstän. Itse olen hiukan hukassa keinun kanssa muutenkin: käytännössä Mörkö ei pelkää tai jännitä kolahdusta muttei myöskään hakeudu keinulle innokkaasti. Pala palalta opettaessa tuntuu että Mörkö tulee vain epävarmemmaksi vaikka tavoite on toki tyystin toinen. Tiedä sitten uskaltaisinko vaan kokeilla kokonaista keinua joku kerta ja palkita sitten superisti onnistuneen suorituksen jälkeen?

Tämän jälkeen Mörkö ja Möttönen pääsivät nauttimaan Torpanrannan terassin antimista kun itse pohdin syntyjä syviä salaatin ääressä. Tuloksena palaneet kasvot ja kaula, ja hieman parempi mieli.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti