Eipä olisi uskonut, että meillä oli vielä pari vuotta sitten vaikeuksia päästä ihanneaikoihin kakkosissa. Pitkä matka on tultu, ja lukemattomia tunteja tehty kotiläksyjä. Suurimpana asiana Mörkön kontaktien uudelleen opettaminen juoksukontakteiksi, mutta heti toisena tulee oman liikumisen ja ohjaamisen kehittäminen.
Fiilis. Se on se ydin. Lähdin kisoihin jälleen fiilistelemään. Takana oli yö kun lapsi herätti tunnin välein. Väsymys tuntui vievän muistin, ja mietinkin onko mitään järkeä lähteä kisoihin. Päätin lähteä fiilistelemään, nauttimaan, iloitsemaan. Rataan tutustuessa huomasin miettiväni takaakierto-persjättöä yhteen kohtaan, mutta päätin kuitenkin jättää tekemättä. Agilityrata meni sujuvasti, tosin kolmessa kohtaa olisi voinut ohjata vieläkin tehokkaammin. Etenemä kuitenkin meidän ennätys 3,92m/s. Hyppyradalla Mörkö paineli vieläkin vauhdikkaammin, mutta itse sössin koko homman pujotteluun. Maaliin tulimme kuitenkin täysillä, nauttien.
Hieman hassusti kuvattu video serti-radasta. Hieman hankalahan tuota on katsoa, mutta tällaisen videon ystävällinen kanssakilpailija kuvasi meille muistoksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti