Pujotteluhaaste olikin putkihaaste

Tänään tehtiin Mörkön viikkotreenin vuorolla tämän vuoden EO-rataa hieman muokattuna, piti jättää loppu pois jotta mahtui kentälle.

Mörkön kanssa keskityttiin 10-13 väliin. Alkuun kuvittelin että haasteena on pujottelu, mutta todellinen haaste olikin putkien välissä koska oli pakko ottaa sivuuttaisetäisyyttä reilusti jotta kerkesi omalla liikkeellä ohjaamaan kepeille. Kaikki ryhmän koirat kääntyivät ohjaajaan päin ensimmäisen putkeen jälkeen aluksi ja putkien välinen matka oli koomista kiemurtelua. Kun putkesta putkeen saatiin vahvistettua suoraksi, nopeaksi ja ennen kaikkea itsenäiseksi niin pujottelu ei loppujen lopuksi ollut laisinkaan haastava.

Kerran keinu ja muutaman kerran puomi. Putki puomin alla aiheutti ilmavan loikan ensimmäisellä kerralla, tämän jälkeen kuitenkin kolme siistiä osumaa kontaktille. Pitäisi muistaa treenata haastavampiakin puomeja, eikä aina pysyä mukavuusalueella. On vain niin paljon helpompaa tehdä onnistumisia, kuin koittaa rakentavasti haastaa itseä ja koiraa. Tähän siis enemmän ajatusta jatkossa.

Tänään oli ihana sää, aurinko paistoi ja pikkupakkanen. Maassa oleva muutaman sentin lumikerros kruunasi kaiken. Pitkästä aikaa tein koirien kanssa reilun tunnin lenkin metsässä. Olen tehnyt aivan liian paljon remmilenkkejä vieläpä tasaisella, joten mukavan mäkinen maasto sai kivasti lämmön nousemaan ja taisi varsinkin Tikrulla tuntua kropassa kun nukkuin monen tunnin unet päälle.

Paljolti onnistumisia

Tikrun viikkotreeneissä oli - yllätys, yllätys - pujottelu toisena esteenä. Tämä aiheutti tiukan pohdinnan että teenkö hyppy-pujottelun vai skippaanko suoraan kolmannelle esteelle. Teki mieli yrittää, mutta toisaalta hirvitti hallin häiriö. Ollaan yleensä saatu treenata ihan itseksemme. Toisaalta taas houkutti kokeilemaan että onnistuisiko pujottelu... ihan helposta kulmasta ja etupalkalla. Varmaan vartin kävin taistelua itseni kanssa ja lopulta päätin yrittää. Kävin kyselemässä muilta treenaajilta superpalkkaa ja löytyikin lopulta Tikrulle mieluinen karkki. Joten ihan alkuun hyppy-pujottelu. Onnistuneesti! Superpalkan paikka ja enempää ei sitten pujottelua tehtykään.

Treeneissä onnistui myös persjätöt, takaakierrot ja valssitkin alkavat löytämään oikean ajoituksen. Tikrun kanssa pitää olla aikaisemmin liikkeellä valssin kanssa kuin Mörkön kanssa, ja tämäkös on minulle vaikeaa. Muutenkin saattelen Tikrua aivan liikaa, kun sitä voisi surutta lähettää (Mörköä enemmän) suorittamaan hyppyjä itsenäisesti. Rytmitykset toimivat kivasti ja Tikru lukee nykyään tunnollisesti minun ohjausta.

Putki ei ole nyt muutamaan viikkon aiheuttanut päänvaivaa. Välillä Tikru jopa tarjaoaa putkea itsekin. Putken kanssa pitää kuitenkin muistaa palkata usein ja pitää tuntosarvet koholla ettei motivaatio putkiin yhtään vähene. Kivasti Tikru kuitenkin ampuu putkeen tällä hetkellä.

Koitin pitää pätkät lyhyinä, noin 3-4 esteen mittaisina. Kyllä joukkoon mahtui parikin 5-6 esteen sarjaa, mutta pääsääntöisesti kuitenkin palkkaa paljon lyhyemmistä pätkistä. Tikru palkkautuu erinomaisesti lelulla, ja jaksaakin nykyään treenata ja palkkaantua tehokkaasti usesamman minuutin ajan. Tämän päivän treeniaika 8min alkaa olla aivan ylärajoilla, parempi olisi ollut tehdä minuutti tai parikin vähemmän. Se treenaamisen vaikeus, että miten malttaa tehdä tarpeeksi vähän kun tekeminen on niin kivaa.

Johan yllätti - ensimmäinen hyppySERT

Eilen oltiin Mörkön kanssa kisaamassa kahden startin verran. Mieluista oli se, että ensin oli hyppyrata ja sitten agilityrata. On virkistävää kun radat ovat välillä näinkin päin.

Käytiin tekemässä Mörkön kanssa tavanomainen lämmittely, koira autoon, rataan tutustuminen, koira autosta ja viime hetken kisarutiinit. Ennen lähtöä itseäni jostain syystä jännitti, ja huomasin että Mörkökin on tavanomaista lataantuneempi. Rata vaati tarkkuutta, mutta ei ollut mitenkään mahdoton. Kovavauhtinen lähestyminenpujotteluun aiheutti Mörkölle hieman päänvaivaa, mutta hyvin koira kuitenkin hoiti hommansa pujottelussa vaikka rytmi rikkoontuikin pahasti pujottelun alussa. Maaliin tullessa olin onnellinen siitä, miten jouhevaa menoa meillä oli ja ennen kaikkea miten hauskaa agility Mörkön kanssa on! Olin siis todella yllättynyt kun minua tultiin onnittelemaan voitosta ja sertistä :) Tehtiin meidän etenemäennätys 4,25m/s.

Voitto kotiin!

Team Taitavat

Agilityradalla sai olla tarkkana ettei harhaesteet vie. Mörkön kanssa tehtiin hyvää rataa, kunnes jostain syystä esteellä 8 Mörkö lukittui aivan väärään esteeseen. Mikä lie ohjausvirhe minulta. Sain kuitenkin huudettua Mörkön takaisin ja päätin vetää loppuradan niin täysiä kuin lähtee jotta saan edes hieman menetettyä aikaa kurottua takaisin. Maalissa nollalla, vieläpä reilulla kahden sekunnin ihanneajan alituksella! Parin sekunnin ajanhaaskuusta huolimatta etenemä oli 3,82m/s. Aikamoista. Tuplanolla ja vielä sijoituksena 3.

Tikru renkaalla

Tänään se sitten tapahtui! Kun renkaan pystyi suorittamaan radan osana. Eikä se lopulta vaatinut kuin kolmen viikon ajan kahdet treenit viikossa. Toki kesällä olin jonkin verran naksutellut rengasta Tikrulle, mutta tämän kanssa onnistuin aiheuttamaan Tikrulle päänsärkyä ja masennusta. Lopulta homma lähti sujumaan lelupalkalla. Alkuun apupalkkaajan kanssa, ja lopulta minun palkitsemana lelua heittämällä.

Tie ei ollut kuitenkaan kovinkaan suora, sillä alkuun Tikru ei kestänyt yhtään minun liikehäiriöitä. Eikä oikeastaan minkäänlaista kierrosten kohoamista. Nämä pääsivät vähän yllättämään, sillä muiden esteiden kohdalla ei ole ollut liikehäiriöllä tai kierroksilla merkitystä. Jostain syystä rengas oli erityisen vaikea tehtävä, tai olin onnistunut naksuttelulla tekemään oletettua paljon huonommat pohjat. Vielä viime viikolla takuttiin hyppy-rengas yhdistelmästä minun ollessa paikallani. Onneksi en missään vaiheessa sortunut auttamiseen tai tukkinut renkaan sivuja siivekkeillä (kuten minulle ehdotettiin). Lopulta tänään kun Tikru hoksasi tehtävän nimen niin ei haitannut minun liike, eikä aiheuttanut päänvaivaa korkeammat kierroksetkaan.

Mörkö vietti lepopäivää eilisen fysasrin jälijiltä. Mörkö liukastui ilkeän näköisesti, ja olihan kroppa ottanut osumaa. Mörkö vastasi kuitenkin kivasti hoitoon ja aukesi hyvin. Onneksi viikonloppuna tuli käytyä treenaamassa, niin ei tämän päivän treenien väliin jääminen harmita niin paljon.

Tehokkaat omatoimitreenit

Jälleen kerran olin kummankin koiran kanssa liikkeellä. Harvinaista, mutta voisi tapahtua vieläkin harvemmin. Tänään kuitenkin oli oikein slowSunday, eli treenit ilman minkäänmoista kiirettä.

Aluksi Tikrun kanssa kokonaista pujottelua. Ensimmäisellä toistolla Tikru yritti oikoa lopussa, mutta seuraavat menivätkin hyvin ja ennen kaikkea tahdikkaasti loppuun saakka. Välissä pari hyppytekniikkaharjoitetta, ja sitten taas kaksi kertaa kokonainen pujottelu molemmin puolin. Tällä kertaa lähetin pienistä kulmista, kun aikaisemmin olen laittanut suoralta linjalta.

Mörkö aloitti myös pujottelulla, tiukalla avokulmalla. Sain aivan toisinnon kisoissa tapahtuneesta: ensimmäisellä kiertää ekan kepin, toisella menee toisesta välistä ja kolmannella menee kyllä oikein sisään mutta skippaa ekan välin. Olikin haastavaa! Joten erinomainen treeniaihe myös tulevaisuudessa pidettäväksi treenilistalla. Lopulta kuitenkin pari onnistumista, kaikilla hallin kolmella pujottelulla.

Myös Mörkö teki pari toistoa hyppytekniikaa, ajatuksena lähinnä kasvattaa ponnistusvoimaa setpoit-harjoitteella. Tämän jälkeen puomi, missä tulikin yhtäkkiä niiaus ylös nousulla. Tätä ei olekaan näkynyt hetkeen, luulin jo ongelman poistuneen. Hyvä että tuli nyt kuitenkin esiin, eikä kisoissa. Toisella toistolla erinomainen puomi jopa epätavallisen hyvällä osumalla. Itse treenasin pari toistoa takaakierto-persjättöä - nämä alkavat tuntumaan jo sujuvilta! Pitäisiköhän kokeilla taas kisoissa.....? Loppuun vielä keinu kertaalleen, kun en olekaan tehnyt "korjaussarjaa" viimeisten kisojen jälkeen.

Varsinainen tilkkutäkki Mörkön kanssa, mutta ei tuohonkaan mennyt kuin 9min kun hyvin suunnitteli. Mörkö oli aivan intona ja haukkui vieressä vaatien  toimintaa siirtymissä. On se vaan hauskta agilityeläin, ja koko ajan hauskemmaksi muuttuu :) Ei Tikrunkaan motivaatiossa mitään vikaa ole, se ei vaan turhia hauku tai rieku mutta tehdessä tekee sitten täysiä.

Ihana luminen sää ja valoisaa aikaakin on tullut jo tunti lisää! Nyt äkkiä koirien kanssa pitkälle lenkille nauttimaan talven tarjamasta :)

Tikrun parempi fysiikka

Viimeinkin sain aikaiseksi kasata Tikrulle hyvän ja tasapainoisen treeniohjelman. Asiahan on ollut kauan mielessä, mutta kesti luokattoman kauan löytää oikeat ihmiset tukemaan tavoitettani. Tikru on käynyt muutamallakin fyssarilla, ja aina on palautteeksi tullut tasapainoinen ja hyvässä kunnossa oleva koira. Silti minua epäilytti, että onko kaikki hyvin. Varsinkin kun omaan silmään Tikrun hypyt näyttivät joskus kamalilta, ja Vappu Alatalon alkeiskurssilla sain vahvistuksen asialle. Tikru kyllä yrittää tehdä painonsiirtoa, yrittää käyttää selkäänsä ja yrittää laskeutua niin kuin koiran kuuluukin. Mutta lähes poikkeuksetta jokin kohta hypyssä falskasi ponnistusvoiman aiheuttaen kamalan näköisiä hyppyjä.

Niinpä sain jälleen yhden fyssarisuosituksen lisää, ja tiemme vei Boströmin Annalle. Jälleen sama tarina, koirassa ei jumia ja kohtuullisen tasapainoinen - tavalliseen arkeen. Agilityn kannalta lihaksia puuttui niin pakaroista kuin takareisistä, lanneselän hallinta oli olematonta ja etuosan lihaksistoa ei ollut. Touche! Olin siis oikeassa ettei kaikki ole kunnossa. Itseäni kiitän siitä, etten missään vaiheessa ole nostanut rimoja 10cm korkeammalle, ja pujottelutreeneissä on kaikkinensa tullut vain noin 250 toistoa. Kuormitus oikeastaan niin maltillista kuin nyt agilityssä voikaan olla.

Kuusi viikkoa jumppia ja alkeiskurssi hyppytekniikkaa myöhemmin tilanne oli muuttunut myönteiseen suuntaan. Jumppia vaikeutettiin reilusti, ja hyppytekniikan jatkokurssilla Tikru väläytteli nättejä, hallittuja hyppyjä. Sen verran on myös selvinnyt ettei Tikrulla ole vaikeuksia hahmottaa etäisyyksiä tai korkeuksia. Nyt myös ponnistuksessa voima siirtyi takajaloista hallitusti selkään kuten pitikin. Alastulot olivat hiljaisempia. Pakarat kuten myös takareisi näkyvät koiran seistessä, lanneosaan on tullut leveyttä ja vahvuutta. Itse en etuosassa tunne eroa, mutta esimerkiksi messukeskuksen näyttelyissä tuomarit ensimmäistä kertaa kehuivat etuosaa kun aiemmin ovat todenneet puutteelliseksi. Tämähän ei tosin vielä paljoa kerro ;) joten tuomareiden tekemä arvio ei saa kovinkaan suurta painoarvoa. Jumpat tosin sujuvat koko ajan paremmin, joten on etuosaan pakosti jotain hallintaa ja lihasta tullut. Myös sivuliikkeet ovat parantuneet, joskin vasen takajalka voisi mennä vieläkin laajempaa liikerataa. Lumien tulon myötä olen iloikseni nähnyt jäljistä, että välillä Tikru menee vasenta laukkaa vaikka suurimman osan ajasta suosiikin oikeaa laukkaa.

Seuraava kontrolli jumppien suhteen maaliskuun alussa. Hyppytekniikkaa ohjatusti on koko kevään. Näiden aktiviteettien lisäksi pidetään peruskunnosta huolta normaalein lenkein ja treenataan samaan tapaan agilitytaitoja kuin tähänkin saakka. Mukaan pitää mahduttaa vielä toisen fyssarin tekemät hoidot, ainakin pariin kertaan.

Tikru pujottelee!

Yksi syksyn projekteista ja tavoitteista on hyvällä mallilla. Tikru pujotteli tänään ensimmäisen kerran kokonaisen pujottelun. Olisi varmasti pujotellut jo aikaisemminkin, mutta en halunnut turhaan vaikeuttaa tekemistä tarpeettoman paljon joten edettiin kokonaiseen pujotteluun maltilla.

Videolle päätynyt pätkä oli neljäs toisto, mikä näkyy vauhdissa. Se yksi toisto liian paljon... järkevä olisi jättänyt tekemättä. Aikaisemmat toistot Tikru toki laukalla, tämä meni ravilla. En kuitenkaan ole huolissani, hitaimmillaankin Tikru tekee pujottelun viidessä sekunnissa (mikä on toki liikaa), mutta kun itsevarmuus ja kokemus kasvavat niin varmasti päästään nopeampiin pujotteluihin. Sisäänmenot toimivat hyvin, toki niitä pitää vielä treenata ja yleistää paljon. Puolikasta pujottelua on tehty niin hypyltä kuin putkelta, muuten radan osana pujottelua ei olla tehty. Eikä vielä hetkeen tehdäkään. Palkkaus pitää muuttaa takaisin namista leluun. Katsoin parhaimmaksi vaihtaa lelun namiin pari kuukautta sitten kun en saanut Tikrun fokusta pysymään eteen päin. Kuikuili pujottelun lomassa leluaan ja sitä myöten palkkaustiheys tippui kun onnistumisia ei tullut tarpeeksi kun koira ei malttanut keskittyä tehtävään. Etäisyyttä pujotteluun pitää kasvattaa edelleen nykyisestä parista metristä. Ohjauskuviot pujottelua ennen ovat hyvin haskassa, mutta pujottelun jälkeiset ohjauskuviot vaativat vielä paljon vahvistamista. Treenattavaa siis riittää, mutta onhan tämä huikea saavutus. Ainakin meille :)

Opetin pujottelun Tikrulle 2x2-menetelmän muunnelmalla (lisätietoja). Tykkään menetelmästä, koska siinä ei ole mitään häivytettävää kuten kaaria ja muutenkin menetelmä on hyvin mustavalkoinen. Portteja ei availla ja suljeta, vaan ne ovat alun jälkeen kiinni. Hieman jouduin soveltamaan alussa, kun siirryin kahteen porttiin aikaisemmin kuin mitä ohjeessa oli jotta sain treenattua sisäänmenokulmat myös oikealta puolelta. Tämä siitä syystä ettei Tikru koskaan hahmottanut palkkaussuuntaa, vaan yhdellä portilla tarjosi aina vasemmalle sisäänmenoja.

Treenit aloitettiin elokuussa ja välissä on ollut kolme kertaa kahden viikon taukoja. Välillä olen käynyt vain kerran viikossa treenaamassa, joinakin viikkoina kolme kertaa. Elokuussa 5, syyskuussa 9, lokakuussa 9, marraskuussa 10, joulukuussa 6 ja tammikuussa 4 treenikertaa. Yhteensä 43 kertaa. Lopulta aika vähän, vaikka alkuun tuntui ettei homma etene laisinkaan. Eikä kyllä edennytkään! Elo-lokakuun aikana takkusin yhden portin kanssa (ja työstin elokuussa ykkösprioriteetilla juoksupuomia). Vaikka silloin tuntui että "turhaan", niin nyt tiedän että hyvät pohjat mahdollisti loppuvuodesta nopean edistymisen. Marraskuun alussa suoritus ok kehdalla portilla, ja loppukuusta meni kolmella portilla. Joulukuussa siirrytiin oikean pujottelun puolikkaalle ja tammikuun alussa meni kokonainen pujottelu.

Lähtisinkö opettamaan seuraavaa koiraa tällä menetelmällä? Ehdottomasti!

Samaisella treenikerralla kokeilin myös maanantain treeniä uudestaan renkaalla. Maanantaina Tikrun kierrokset eivät kestäneet kuin pelkän renkaan tekemistä, mutta tänään onnistui renkaan suoritus radan osanakin. Ei rengassuoritusta voi kuitenkaan valmiiksi sanoa, mutta vahvalla pohjalla ollaan kuitenkin.

Aivan uskomatonta - SERT-A!

Tänään tapahtui sellaista, mistä en ole oikein uskaltanut edes unelmoidakaan. Mörkö sai ensimmäisen SERTin agilityssä :D Fiilis on lähinnä hyper, ei voi oikein uskoa todeksi. Että minun Mörkö voittaa kolmosissa luokan. Että Mörkö voi saada sertin. Minun ensimmäinen, Mörkön ensimmäinen - meidän ensimmäinen!

Eipä olisi uskonut, että meillä oli vielä pari vuotta sitten vaikeuksia päästä ihanneaikoihin kakkosissa. Pitkä matka on tultu, ja lukemattomia tunteja tehty kotiläksyjä. Suurimpana asiana Mörkön kontaktien uudelleen opettaminen juoksukontakteiksi, mutta heti toisena tulee oman liikumisen ja ohjaamisen kehittäminen.

Fiilis. Se on se ydin. Lähdin kisoihin jälleen fiilistelemään. Takana oli yö kun lapsi herätti tunnin välein. Väsymys tuntui vievän muistin, ja mietinkin onko mitään järkeä lähteä kisoihin. Päätin lähteä fiilistelemään, nauttimaan, iloitsemaan. Rataan tutustuessa huomasin miettiväni takaakierto-persjättöä yhteen kohtaan, mutta päätin kuitenkin jättää tekemättä. Agilityrata meni sujuvasti, tosin kolmessa kohtaa olisi voinut ohjata vieläkin tehokkaammin. Etenemä kuitenkin meidän ennätys 3,92m/s. Hyppyradalla Mörkö paineli vieläkin vauhdikkaammin, mutta itse sössin koko homman pujotteluun. Maaliin tulimme kuitenkin täysillä, nauttien.

Hieman hassusti kuvattu video serti-radasta. Hieman hankalahan tuota on katsoa, mutta tällaisen videon ystävällinen kanssakilpailija kuvasi meille muistoksi.

Miten 2017 meni ja näkymät vuodelle 2018

Paljon on tapahtunut tämän vuoden aikana, joten on hyvä hetki kaivaa vuosi sitten asetetut tavoitteet ja tehdä katsaus miten vuosi näitä vasten menikään. Yleisesti vauvavuosi on tuonut hurjan muutoksen päivittäiseen elämiseen ja kuitenkin elämä on samanaikaisesti pysynyt melkein samanlaisena. Miehen kanssa yhteiset juoksulenkit ovat jääneet pois kuvioista, tosin en olisi voinut muutenkaan kuvitella juoksevani vasta kuin syksyn jälkeen. Koirien pitkien lenkkien aikatauluttaminen on ollut ehkä yksittäinen suuri haaste, mutta tästäkin on vaihtelevalla menestyksellä selvitty. Vauva on kulkenut vuoden aikana mukana niin treeneissä kuin näyttelyissäkin ja koirien kanssa lenkeillä repussa matkustaen (koska rattaiden kanssa lenkkeily on kaikkea muuta kuin rentouttavaa). Itse olen viihtynyt paremmin kuin hyvin kotona, ja ihmetellen olenkin miettinyt miten tähän enää mahtuu työt tulevaisuudessa… onneksi kotona olemisen ihanuutta on vielä luvassa kuukausia.

Ozzy saavutti melkein 15 vuoden iän, viettäen 12,5 vuotta kanssani. Vaikka Ozzy luokseni tullessaan oli hyvin arka ja erittäin laiha niin parin vuoden yhteiselon jälkeen koirasta kuoriutui mitä kultaisin kaveri ja fyysisesti pystyvä eläin. Sinällään sääli että Ozzyn elämästä noin neljä vuotta meni ”ohitse” sillä koiran kanssa olisi pystynyt saavuttamaan niin paljon enemmän. Jos aloittaa harrastamisen vasta neljän vanhan koiran kanssa ei niitä aktiivivuosia kovin montaa jää – varsinkaan agilityssä. Onneksi Ozzy vietti iloista elämää loppuun saakka ja lähti saappaat jalassa. Täysin yllättäen, eräänä iltana iltalenkin ja ruoan jälkeen.

Maanalaisen kansan jäseneksi

Mörkön vuoden ajatuksena oli

• Terveyttä ja hyväkuntoisuutta!
• Agilityn SM-kisat kesäkuussa. Tulostavoitteena finaaliin pääsy.
• Agilityssä se tarkoittaa juoksupuomin ja keinun vahvistamista, sekä ohjausteknisesti minun pitää opetela takakiertojen jälkeinen elämä (esimerkiksi takaakierto + persjättö). 
• Iänikuinen TK1... edleen :D
• Rally-tokossa RTK3

Ilokseni olen huomannut, että tänä vuonna Mörkö on tarvinnut huomattavan vähän fyssaria tai osteopaattia. Toki koiraa on hoidatettu säännöllisesti, mutta mitään isoja jumeja ei ole ollut. Alkuvuodesta Mörköä vaivannut stresi pieneni (tai poistui), syy tähän on edelleen epäselvä. Sairastiko Ozzy jotain minkä Mörkö vaistosi, vaivasiko minun raskaushormonit, aikuistuiko Tikru vai jokin ihan muu tai kaikki yhdessä? Joka tapauksessa Mörkö on voinut silmin nähden hyvin, on ollut rento ja kroppa on pysynyt hyvänä. Siitäkin huolimatta että maalis-kesäkuussa Mörköllä oli huomattavan suuri kuormitus kun keräsimme puuttuvia SM-nollia.

Agilityn SM-kisoissa käytiin ja harmillisesti juuri kisojen alla oma selkäni kipeytyi pahasti. Starttiviivalle kuitenkin menin ja selkäjäykkänä tehtiin yliaikanolla. Jos altaisiin päästy 0,14s nopeammin olisimme olleet finaalissa, nyt jäätiin parin koirakon verran ulkopuolelle. Mörkö on yleiesti treenannut tavanomaista vähemmän, kaikkeen ei vain aika riitä. Jos pääsen hallille treenaamaan 2-3 viikossa yhteensä niin näistä 1-2 kertaa menee Tikrun kanssa. Pääsääntöisesti Mörkö on käynyt kanssani kerran viikkoon ohjatuissa treeneissä. Esteteknisesti Mörkö toimii hyvin, joskin puomi, keinu ja pujottelu vaativat jatkuvaa kevyttä ylläpitoa. Rohkeus on lisääntynyt ja näkyy parempina eteneminä. Yleisesti ottaen kisaaminen Mörkön kanssa on helppoa, nautittavaa ja kivaa J

Kesällä repäisin ja ilmoitin Mörkön toko-kisoihin, missä käytiin tekemässä iloinen ja rento 163pistettä ja ykköstulos. Ykkönen tuli siitäkin huolimatta ettei koira tai minä ollut nähnyt avointa hyppyä ja tästä nolla. Hieman mietiskelin tokossa kisaamista uudestaankin loppuvuotena, lähinnä koska tokoa voi treenata kivasti kotosallakin. Koska Mörköllä on todennäköisesti vuosi aktiivista agilityuraa jäljellä, tai ihan maksimissaan kaksi, niin päätin kuitenkin priorisoida kaiken ajan agilityyn. Tokon aika lienee tulevaisuudessa.

Rally-tokossa kilpailtiin myös yllättäen useamman startin verran. Kaikkinensa käytiin neljä kisaa, joisat yhdestäkään ei kuitenkaan tullut tulosta. Mörkön suorituksen oli kerta toisensa jälkeen rennompia, sekä teknisesti Mörkön kanssa treenattiin osaamistasoa paremmaksi. Rally-tokoa ei vaan voi treenata pelkästään keittiössä, vaan lajina vaatii myös ratatreeniä ja ainakin kohdallani myös kisarutiineja. Tässä kohtaa agility meni jälleen rally-tokon edelle, enkä käynyt kertaakaan rally-tokotreeneissä vuoden aikana.

Mörkön vuoden 2018 tavoitteet:

·        pysyä edelleen terveenä!

·        Agilityn SM-kisat, se himoittu finaalipaikka edelleen mielessä

·        Toko ja rally-toko ovat tauolla. Osittain jo sen takia etten periaatteesta halua ostaa SPKLn vaatimaa lisenssiä. Pitäköön tunkkinsa kun ei kerta kelpaa satunnaisen kilpailijan häntärahat ;)

·        nauttia pitkistä lenkeistä, sylissä rapsutteluja sekä vieressä nukkumista

Leijona aidolla seepran taljalla.

Repoveden riippusilta ylitettynä!

Tikrulla vuoden ajatuksena oli

• Terveyttä, terveyttä!
• agilityn perustaitojen opettelu, sekä juoksupuomin treenaamisen aloitus
• toko/rally-toko -taidoissa seuraaminen ja perusaseto molemmin puolin

Tikrun peruskuntoa alettiin rakentamaan hitaasti kuormitusta nostaen vuoden alustaniin että huhtikuussa Tikru kävi tekemässä ensimmäiset kevyet agilitytreenit. Tällä hetkellä Tikru lenkkeilee ja treenaa normaalisti, minun pitäessäni käsiä ristissä että koira oikeasti kestää rasituksen. Liian varovaistakaan elämää ei ole hyvä elää, joten järki päässä edetään. Tikrulla todettiin vuoden aikan yliliikkuvat nivelet, mikä tarkoittaa sitä että koiralla pitää olla extrahyvä lihastuki. Yliliikkuvuus tarkoittaa yleensä myös jumiherkkää kroppaa, mutta tähän mennessä Tikrulla on ollut joka kerta fyssarilla käydessä jumiton kroppa. Pidetään tästä kiinni jatkossakin.

Agilityssä aloitin oikeastaan elokuussa suunnitelmallisen treenaamisen. Elokuussa opeteltiin tarjoamisen kautta putkea sekä hyppyä. Elo-syyskuussa tehtiin myös paljon juoksupuomin perusharjoituksia niin että syyskuun lopussa päästiin suorittamaan ensimmäistä kertaa täyskorkea puomi. Tämän jälkeen puomia ollaan vain satunnaisesti muistuteltu, joten juoksupuomin viimeistely ja radalle ottaminen ovat vielä odottamassa vuoroaan. Syyskuusta aloitettiin pujottelutreenit, ja nyt Tikru pujoittelee sujvuasti puolikkaan pujottelun hypyltä tai putkelta lähetettynä. Vauhdin rakentaminen ja irtoaminen ovat hyvällä pohjalla ja ohjausteknisistä kuvioista valssi ja takaakierrot ovat oikeastaan ainoat mitkä oikeasti osataan.

Toko/rally-tokon alueella ei ole tapahtunut mitään. En ole jaksanut ollenkaan työstää seuraamista, vaikka sen saisikin aika pienellä vaivalla hyväksi. Opittu taito tuskin katoaa, katsotaan josko joskus näitäkin lajeja treenaillaan.

Tikru kävi myös näyttäytymässä MH_luonnekuvauksessa ja pitkälti sellainen kuvaus tuli kuin olin ajatellutkin. Rohkea koira, jolla kuitenkin sen verran paljon pehmeyttä että pitää olla herkillä asian suhteen. Aaveet oli itselleni kysymysmerkki, samoin ampuminen. AaveillaTikru oli tosissaan sitä mieltä ettei lähelleä tarvitse tulla, mutta piti aaveita myös niin epäilyttävinä ettei lähelle mennyt. Ampumisessa reagoi paukkuihin kuvauksen jälkeen (ei alussa), nähtäväksi jää onko paukkuarka vai -kokematon. 

Bonuksena Tikru valioitui syksyllä sekä Suomeen että Ruotsiin. Tanskassakin käytiin päiväreissulla yrittämässä, mutta serti ei tarttunut matkaan. Yhtä vailla siis edelleen pohjoismaiseen valionarvoon.

Tikrun vuoden 2018 tavoitteet:

• Terveys ensin! Lenkkeilyä, kehonhuoltoa sekä pikkujumppaa
• Agilityssä kisaamisen aloittaminen. Käytännössä tarkoittaa paljon työtä. Puomi, pujottelu ja rengas pitää opettaa valmiiksi. A-este, keinu ja pussi on kokonaan aloittamatta. Kevät voi tulla liian nopeasti, mutta jos vaikka syksyllä?
• Pari ulkomaan näyttelyä, cacib-kello tikittämään
• Luonnetesti

Tikrun niin rakas pastilli-ankka

Fi ja Se MVA

Pohjanmaan aaikeilla kruisailua

Oma vuoteni on ollut siis tasapainoilua harrastamisen ja perhe-elämän välillä. Ihana ja ymmärtäväinen mies on mahdollistanut harrastamisen sekä kilpailemisen. Enimmäkseen olemme käyneet perheenä kisareissut, mutta joitakin kertoja olen ollut myös itsekseni liikkeellä. Näyttelyt olemme kiertäneet pojan kanssa pääsääntöisesti keskenämme. Hieman epäilen että omatoimitreenit jäävät pojan kasvaessa pois, joten täytyy koittaa löytää sopiva rytmi tarvittavalle treenaamiselle ilman että lenkkeilystä joutuu liikaa karsimaan.

Sektiosta parantuminen vei kuukausien ajan ja yllätyksekseni vasta joulukuussa kisatessa tuntui siltä että kroppa toimi niin kuin oletin. Paino on tippunut kivasti raskautta edeltävästä ajasta 5kg ja luulen että lihastakin alkaa olla totuttuun tapaan. Koitin syksyllä tehdä säännöllisemmin lihaskuntotreeniä, mutta selkä eikä polvet tästä tykänneet. Olisi ihana päästä taas juoksemaan tai seinäkiipeilemään!

Omat vuoden 2018 tavoitteet:

• painoa vielä hieman pois
• ketteryyden ja elastisuuden ylläpito tai parannus
• tasapaino harrastamisen ja muun tekemisen kesken, perhe-elämästä nauttiminen rakkaimman pojan kanssa!

Kesämies keinumassa

Me