EKKn treeneissä kokeiltiin uutta, eli harkkakisoja. Itse olen jostain syystä aina hieman harkkakisavastainen, mutta nyt täytyy kyllä sanoa että olen ollut väärässä. Tai ainakin harkkakisat toimi kuten pitääkin rally-tokossa. Ehken sitten muissa lajeissa saa itseäni oikeaan kisavireeseen? Enkä olisi välttämättä saanut nytkään, jos olisin päässyt tekemään oman pääni mukaan. Mutta kun en päässyt, niin ehkä epämukavuusalueella olo oli juurikin se mitä tarvittiin jotta harkkakisat tuntuivat niin oikealta?
Käytännössä siis tutustuttiin yhdeksän kyltin rataan. Tämän jälkeen suoritettiin radat kukin vuorollaan, niin että jokainen videoi toisen osallistujan radan. Muista radoista kirjoitettiin "arvostelu". Siinä ei hirveästi kerennyt koiraa virittelemään, kun ensin arvostelin kaksi koiraa, kolmannen suorittaessa hain Mörkön autosta, viidennen suorittaessa suoritin käytösruutua, kuudennen aikana koiran palkkaus ja autoon ja loppuun kolmen koirakon arvostelu. Jos tällaista olisi aluksi ehdotettu, niin olisin todennut että haluan keskittyä enemmän koiraani. Nyt kun päätin olla ennakkoluuloton, voin todeta että kisajännistys oli taattu.
Mörkö tuli kivalla asenteella lähtöön. Tehtiin neljä ensimmäistä kylttiä ihan kivalla asenteella. Kolmannella tarpeetonta hyppimistä sivulle istumisissa ja neljännellä kyltillä hajut vei mennessä. Pujottelussa Mörkö tuntui hyytyvän, mutta ei kuitenkaan ahdistuneelta. Hyppy meni mukavasi ja maaliin oikein kivasti. Palkkasin ja sen jälkeen käytösruudussa valitsin sivulla istuen - ihan vain vahvistaakseni Mörkölle tokossa ajatusta että sivulla voi istua pidempiäkin aikoja.
Se on jännä miten AINA suoritus tuntuu niin paljon pahemmalta kuin miltä se näyttää. Asiaa ei helpottanut kun annettiin toinen toisellemme palautetta. Sanottiin turhasta hyppimisestä sivulle tulosta (minkä tiedänkin) ja vinoista perusasennoista (mikä on yllätys). Maahan menon nopeutta ihasteltiin. Ahdistumisesta tai hyytymisestä ei maininnut kukaan.
Jännä miten itseäni jännitti! Ja minkä takia? Joku kuvaa? Toiset kirjoittaa kommentteja? En minä välitä radalla ollessani muista, en nytkään. Joku kuitenkin sai jännityksen pintaan, ja oli erinomaista että näin kävi harkkakisoissa missä rata on huomattavasti lyhyempi ja palkkaamaan olisi päässyt vaikka kesken suorituksen. En kuitenkaan palkannaut kuin vasta lopussa lelulla. En ole kokenut namipalkkaamisen vähentävän ahdistusta laisinkaan, mutta josko leikkimällä saataisiin paineistuminen kuriin. Miksei sama toimisi rallyssa mikä näyttää toimivan tokossakin.
Saas nähdä päästäänkö rally-tokon SM-kisoihin EKKn toisessa joukkueessa. Toisaalta ei haittaa vaikka ei päästäisikään. Olen ilmoittanut Mörkön agility-kisoihin samalle päivää ja EKKn rally-kisat on tulossa 14.11. missä voisin kisata ja koittaa saada RTK2sen.
Lyhyesti virsi kaunis: agiradalta 0 ja hyppyradalta yliaikanolla. Tyytyväinen, vaikka jäihin tuo yliaika hieman kismittämään.
Agilityradalla tehtiin ruma puomin kontakti (mutta ei virhettä) sekä parhain etenemämme tähän saakka (3,8m/s).
Hyppyradalla tiesin kyllä että kiirettä saa pitää, mutta silti olin lievästi pettynyt kun näin että jopa 1,56s meni yliajalle (etenemä 3,66m/s). Hyvää se, että aikaa paloi sinne missä alkujaankin pelkäsin. Ensimäisellä putkella olisi vaan pitänyt juosta oikean kautta. Suunnittelin tekeväni toisen hypyn taakse valssin, mutta kun Mörkö lähti lähdöst kuin hauki rannasta niin olin armottoman myöhässä. Putkea ennen tehty takaaleikkaus melkin pysäytti Mörkön. Elämä niin ennen kuin jälkeenkin pujottelun mietitytti, ja jälkeen päin on helppo sanoa että olisi vain pitänyt luottaa Mörköön ja kokeilla miten se olisi hakenut pujottelun itse. Nyt varmistelin aivan turhia.
Erinomainen fiilis kuitenkin. Mörkö liikkui omalla "vedolla" ja teki rehellisesti töitä. Itsekin pääsin työstämään uutta jännitystä kun toiselle radalle lähdin. Mahdollisuus tuplanollaan kutkutti kyllä ajatuksissa ja sai jalat hieman hyytelöksi...
Seitsemän kerran rytmityskurssi on nyt takana. En tiedä olenko vieläkään aivan sisällä rytmityksen maailmassa, mutta ainakin olen monessa asiassa pidemmällä kuin ennen. Alkukurssista ymmärsin ettei Mörköllä ole minkäänlaista käsitystä estefokuksesta (hyppyjen siis) ja että en ollut oikeastaan koskaan tehnyt takaaleikkauksia. Löysin kropastani myös kaasun ja jarrun, kun yritin iskostaa aivoiohini että dieselikin voi kiihdyttää ja jarruttaa esteiden välissä. Oma luottamus koiraan ja koiran luottamus minuun kasvoi. Tämä näkyy niin vauhtia kuin parempana irtoamisena (joskin voisihan Mörkö paremminkin irrota mutta tämä on jo hyvä alku!)
Mietin myös agilityyn erilaista palkkausta ja löysinkin "namipallon" minkä voin heittää Mörkölle. Mörkö tykkää juosta pallon perään mutta minun on mentävä nopeasti myös pallon luokse vapauttamaan namit pallosta.
Tämä kurssi avasi niin paljon radan lukemista, radalla liikkumista ja ylipäätänsä oman tekemisen miettimistä. Monesti sain kuulla että toimin luonnastini hyvin, mikä ehkä tekee asiasta hankalaa kun en oikein osaa eritellä milloin menee hyvin ja milloin taas en. Ehkä tärkeintä on kuitenkin otta olen tuntosarvet koholla, kuulolla. Niin itseni kuin koirankin suhteen.
Alla viimeisen kerran treeni. Alla aikasta monta toistoa, joten väsy alkaa näkyä koirassa. Siitäkin huolimatta tässä on niin monta sellaista asiaa mitä en vielä muutama kuukauisi sitten olisi tehnyt. En ainakaan olisi tiennyt miten olisin ratkonut puomin alla olevan putken ongelmaa, saati saanut Mörköä irtoamaan niinkään paljoa kuin nyt. On hieno huomata myös että Mörkö todella tietää renkaan ja miten se suoritetaan.
Tänään oli hyvät lähtökohdat onnistua. Treenirata oli enemmän vauhdikas kuin tekninen, tosin kunnon kiihdytysten jälkeen piti pystyä ottamaan koiransa hallintaa eli teknisyyttä ei ollut kuitenkaan unohdetut. Parissa kohtaa hieman mietitytti koiran irtoaminen, ja oikeastaan yleisestikin mikä on Mörkön vauhti.
Mörköhän juoksi. Mörköhän suoritti. Mörköhän fokusoi. Mörkö myös irtosi! Mörkö pujotteli vaikka olin edellä! Mörkö teki erinomaisen hyvän juoksupuomin radan osana!
Hiki tuli ja iloa irtosi. Ihanaa, kun saa harrastaa lajia mikä on näin kivaa!
Viikonloppuna yksi projekti tuli hetkeksi taputeltua. Kun kolme viikkoa sitten selvisi että partisten agilityn mestaruuskisoissa on jokaisen luokan voittajalle tarjolla Salomonin Speedcrossit niin mietin ehkä viisi minuuttia ja kävin mielessänin läpi mistä saisin lainapartiksen. Onneksi ystävälläni on aikuinen partis tyttö, jonka kanssa on joskus tehty agilityä mutta kovin kesken on koulutus jäänyt ja koira on hyvin kokematon. Joten, kolme viikkoa aikaa saada opetettua pujottelu mahdollisimman itsenäiseksi, kontaktien suoritus turvalliseksi sekä ylipäätänäsä koittaa saada koiraa itsenäisemmäksi. Kovin oli kädessä tyttönen kiinni ja hymytyttönä ei tehnyt mitään pyytämättä.
Kolmen viikon aikana tytöstä alkoi kuoriutumaan vallan taitava partis. Kontakti sujui siististi, hypyt suoritti todella hyvin ja erikoisesteet ei pääsääntöisesti ollut ongelma. Tosin rengas onnistui ainoastaan oikealta ohjattuna. Pujottelun sisäänmenosta tuli todella varman, joskaan pujottelua ei keretty tekemään aivan valmiiksi joten kisoissa ohjasin tyylikkääsi kädelle vieden ja peruuttaen - hei, retro on muotia! :D
Näillä taidoilla osallistuttiin kahteen starttiin Tuusulassa. Ensimmäiseltä radalta 5, harmillisesti keinu meni lentokeinuksi. Tässä näkyi meidän yhteistyön vähyys. Toiselta radalta sitten tulikin himoittu 0! Tyttönen etenekin jo ihan kivasti (etenemä 3,13m/s) eikä pahemmin kysellyt esteiden välissä mitä seuraavaksi. Yhteistuloksilla meistä kruunattiin partismestari 2015 :)
Tuosta tytöstä saa vielä irti enemmänkin, joten tulevaisuus näyttää jatkuuko meidän yhteistyö vai siirtyykö omistaja ohjaksiin.
Samoissa kisoissa starttasin myös Mörkön kanssa. Itse olin uudessa tilanteessa, kun ensimmäistä kertaa ikinä kisasin kahdella koiralla samoissa kisoissa. En ollut koskaan aikaisemmin tehnyt kuin kahta rataa, joten hieman mietitytti miten saan oman vireen pidettyä oikeana läpi päivän. Päivän kolmas startti, eli Mörkön ensimmäinen, olikin aika tahmea. Tälle radalle Mörkö tuli melkein suoraan autosta ja tämä ei näytä olevan hyvä tapa ollenkaan. Pari kieltoa ja inasen yliaikaa, eikä niin kovin hyvä fiilis kaiken kaikkiaan.
Seuraavassa startissa oli sama rata toisin päin tehtynä. Toisaalta ihan kiva kun ei ollut puomia tälläkään radalla, toisaalta taas harmitti ettei saatu kaivattua kisakokemusta. Jälkimmäisellä radalla tuuli kaatoi oikeastaan koko radan sen jälkeen kun olin saanut lähtöluvan, joten jouduimme odottelemaan hyvä tovi ennen uutta yritystä. Alun poikkeavasta tilanteesta huolimatta pysyin itse rauhallisena ja Mörkö kykeni tekemään ihan kivasti töitä. Tuloksena 0, eli ensimmäinen SM-nolla on nyt hankittu :)
Sunnuntaina aloitettiin päivä käymällä "nolla-lenkillä", eli kahden tunnin kävelyllä Nuuksiossa. Kaikille tuli lämmin tarpoessa Nuuksion epätasaisia ja kovin liukkaita reittejä. Taitaa olla jokaisella tarvetta pienoiseen kunnon panostukseen... Nyt kun projekti-Alice on määrittelemättömän ajan tauolla pääsen taas paremmin lenkkeilemään Mörkön kanssa. Kyllä tässä kerkesi jo tullkain huono omatunto kun oma koira jäi hieman sivummalle viimeisten viikojen aikana.
Illalla oli tokossa harkka-kisat. Tehtiin Mörkön kanssa muutoin ALO-luokan liikkeet muttei kapulan pitoa ollenkaan. Mitä sitä turhaan kokeilemaan, kun ei Mörkö kerran liiketta osaa. Olin päättänyt olla palkkaamatta namilla suoritusten välillä, mutta päätin leikittää Mörköä heti jos alkaa näyttämään ahistumeelta.
Aloitettiin paikallaoloilla. Mörkö meni hyvin omalla vuorolla maahan, mutta pomppasi saman tien ylös. Pitää treenailla tuo kuntoon. Paikallamakuu hyvin, ja istumaan hyvin omaalla vuosolla.
Omalla vuorolla aloitettiin hypyllä. Hyvä suoritus.
Jatkettiin liikkeestä maahan menolla. Hyvä suoritus.
Kaukokäskyt. Aivan superhienot! Tässä välissä otettiin leikkisessio, vaikken olekaan ihan varma palkkautuuko Mörkö kuinka hyvin leikillä. Halusin kuitenkin sosiaalisella ja laumavietillä palkita Mörkön ja ainakin poistaa mahdollista ahdistusta mitä kaukokäskyt välille tekee.
Seuraaminen kohtuu hyvää. Ensimmäinen perusasento vinoon ja loppua kohden Mörkö alkoi jätättämään hieman. Tosin, huomasin itse jännittyvän seuraamisen edetessä koko ajan vain enemmän ja enemmän, ja uskon että Mörkön lievähkö hyytyminen on taas suoraan seurausta mun jännityksestä. Reipasta kiittämistä ja riehuttamista seuraamisen jälkeen.
Loppuun loistava luoksetule.
Tuomarin kirjoitella arvostelulappua leikin ensin Mörköä ja lopulta palkkasin namilla niin että namin perässäkin Mörkö sai ensin juosta hetken.
On hieman sattumaa että viime aikoina olen kokenyt piston sisimmässäni leikittämisen suhteen. Uusimmassa Koiramme-lehdessä sekä partis-lehdessä oli hyvä kirjoitus leikittämisestä. Olen jotenkin (laiskana?) ajatellut että leikkiminen tapahtuu aina lelulla, mutta nyt olen ymmärtänyt että lelulla leikkiminen on vain kapea sektori koko leikkimisen maailmasta. Hyväksyin myös sen, ettei Mörkö ole mikään raivohulluna lelussa roikkuva koira ja että vaikka Mörkö leikkiikin todella hillitysti niin se on Mörkön leikkimistä parhaimmillaan. Tämän lisäksi tajusin että namit hyppäävät kädestä suoraan koiran suuhun, vaikka namistakin voisi joutua näkemään hieman vaivaa. Ehkä tärkein oivallus oli se, että leikkiä voi myös ilmaan nameja tai leluja. Ihan vain olemalla täysillä läsnä ja toimia koiran kanssa täydellä sydämmellä. Paljon oivalluksia, ja toivottavasti myös hyviä sellaisia.
Joka tapauksessa olen otettu siitä miten laumaviettiseminaarista saatu oppi siitä että puretaan Mörkön ahdistusta leikittämällä sitä heti toimii. Mörkön tokossa tekemisessä on tapahtunut huikea harppaus eteen päin. Olenkin sanonut että teknisesti Mörkö kyllä osaa, mutta paineistumisen kanssa on ongelmaa. Toki minun pitää itse työstää itselleni rento olotila myös seuraamisessa, sekä jatkaa leikittämisellä eteen päin. Olen vakuuttunut että ollaan heti kilpailuissa kunhan keksin miten opetan kapulan pidon Mörkölle.
Agility-treeneissä aivan huipputreenit! Tehtiin 13 esteen rataa eri ohjaustekniikoilla. Ensimmäisellä kerralla pelkästään valssaus oli sallittua, toisella kerralla pelkät takaaleikkaukset ja kolmannella kerralla pelkät persjätöt. Teki varmasti ohjaajille hyvää nähdä ja ymmärtää että samassa kohtaa on enemmänkin työkaluja käytettäväksi kuin yksi ja sama ohjaus.
Mörkö meni valssikierroksen tosi kivasti. Huomasin, että turhaan saattelen siivekkäitä nuolen kun satunnaisesti voi törkätä koiran suorittamaan estettä itsenäisestä. Takaaleikkauksessa Mörkö olikin ihan liekeissä! Koira irtosi - ja pitkälle - ja meni kaasu pohjassa. Itsellä tosi hölmö fiilis kun tuntui ettei koira pysy lapasessa, tai tuntui että olen koko ajan asekeleen myöhässä, tai kun ihmettelin koiran 10m irtoamisia. Outoa, uutta mutta niin tavoiteltua. Jos kehitys irtoamisen ja estefokuksen kansas jatkuu samaan tahtiin niin veikkaan olevani vielä ongelmissa ohjausteknisesti, kun tähän mennessä se ei ole ollut "niin tarkkaa" kun joka tapauksessa olen vienyt Mörkön esteeltä toiselle.
Itsenäisesti tein alkuun estefokuksen ja hypylle irtoamista ilman apuja yhdellä esteellä. Tosi kivasti Mörkö alkoi tarjoamaan hypylle menoa useamman metrin päästäkin. Välissä tein muutaman kontaktin alastulon hyvillä osumilla. Loppuun vielä keinu pari kertaa minipöydältä, jälkimmäinen toisto huomattavasti ensimmäistä itsevarmempi. Toivottavasti näillä virittelyillä saavutetaan menestystä viikonlopun kisoissa :)
Pääsin syyskaudeksi viikottaiseen rally-tokon treeniryhmään. Hieman mietin onko tässä nyt liikaakin erilaisia aktiviteetteja menossa, mutta kun tarjoutui muutaman kuukauden mahdollisuus niin tartuttavahan siihen oli. Varsinkin jos EKKn toinen joukkue pääsee mukaan SM-kisoihin niin olisihan se ihan kiva jotain osatakin. Eikä tuo muutenkaan ole haitaksi treenata kehäänmenoja, häiriön sietoa, palkkaamista jne mitkä tukevat myös tokoa ja jollakin tavoin myös agilityäkin.
Eilen oli jumppailta, eli teemana kehonhallinta ja takapään käytön kehittäminen. Pitkälti oli meille tuttuja juttuja mutta myös uutuutena heiluva pesuvati sekä pallon kanssa taiteilu. Huomasi selkeästi eron muita koiria katsellessa että Mörkö on tehnyt jonkin verran kehonhallintaa... ja hieman myös säälitti jotkut koirista kun ei niillä ollut mitään käsitystä kropastaan. Sillä kropalla sitten pitäisi selviytyä harrastuksista. Mörkön tausta myös vaikutti siihen, että uudet tehtävät eli pesuvati ja pallo, alkoivat sujua heti nopeasti. Mörkö oli aivan intona :)
Välillä tein kehään menoja ja palkkasin sivulla olosta lelulla. Luin Koiramme-lehdestä sekä partis-lehdestä palkkaamisesta ja koin suuria omantunnontuskia, etten ole laiskututani viitsinyt nähdä leikkimisen vaivaa. Tai ymmärtänyt leikkimisen hyötyjä. Tai ylipäätänsä paneutunut asiaan enemään koska namilla on helppo palkata eikä Mörkö oli mikää super taistelija. Olen vasta nyt alkanut ymmärtämään miten paljon muutakin leikkiminen on kuin lelun repimistä. Uusi mielenkiintoinen polku siis aluillaan tutkittavaksi.
Voi pojjaat, kun olen odottanut tätä viikonloppua! Eikä hymy ainakaan hyytynyt kun selvisi minkälaisessa säässä viikonloppua päästään viettämään. Itse kaipasin irtiottoa arjesta, ja Tikrulle taas tekisi hyvää päästä liikkumaan vapaasti epätasaisessa maastossa. Aivan ihanaa, vaikkei mainostettuja revontulija nähtykään.
Lauantaina käytiin Vaajakoskella ihmettelemässä sulkua ja yllättävänkin haasteellista luontopolkua. Oikein harmitti ettei Mörköä ollut mukana, olisi ollut koirallekin hyvää pakarajumppaa. Ei kuitenkaan tehty reissua "koiran ehdoilla", joten kaikki koirat jäi mökille pitämään vahtia. Ensi kerralla sitten...
Vaajakosken sulku täytyy...
... ja tyhjenee. Ensi kerralla veneellä läpi!
Kanavuorella
Sunnuntai pyhitettiin mökillä oloon, leppoisaan touhuiuun ja koirien tekemisiä seuraten. Hienosti Tikrukin löysi kroppansa hallinnan ja sunnuntaina ei oksien yli hyppääminen enää ollut ongelma. Samoin Tikru kävi uimassa kumpanakin päivänä. Omaan silmään näytti ettei uiminen välttämättä ollut suunniteltua, mutta tapahtuma ei ainakaan hidastanut pennun vauhtia :D
Mikä se oli?
Ensin uidaan, sitten kaivetaan kuoppa
Yritin kuvata yhtä, mutta jostain toinenkin kerkesi kuvaan :)
Huh, lähes kiirettä pitää... joten pikaiset muistiinpanot.
Tiistaina Niinun vetämissä treeneissä, missä tuntui olevan vain taivas rajana. Siis onnistumisten kannalta! Toki tehtiin rataa lyhyissä pätkissä, mutta ne lyhyet pätkät tuntuivat niin hyviltä. Se fiilis, miltä agility parhaimmillaan tuntuu :) Takaa leikkauksetkin sujuivat kuin unessa. Treeni on siis ollut tehokasta.
Keskiviikkona tein ensimmäistä kertaa 3min suorituksen, eli ensin tehtiin määrätyt kymmenen estettä ja sen jälkeen piti 3min ajan suorittaa "rataa" sekalaisessa estejärjestyksessä niin että rataa suunniteltiin lennosta. Kovin oli 3min pitkä aika, mutta hyvin löytyi erilaisia ohjausvaihtoehtoja vielä viimeisillä sekunneillakin. Joidenkin kohdalla huomasi että väsyneenä jäivät tekemään vain yhtä kuviota tai käyttivät vain yhtä ohjausta, itse sain kiitosta monipuolisesta ohjausvalinnosita sekä koko tilaa hyödyntävistä linjauksista. Hieman jäi epäselväksi mikä tämän harjoituksen tarkoitus varsinaisesti oli, mutta kertaluontoisena jännä kokeilu.
Torstaina rytmityksen vuoro. Rata koostui oikeastaan vain takaa leikkauksista. Hieman oli pettynyt olo kun tuntui että Mörköä piti "työntää" jokaiselle hypylle, mutta toki tiedosta että on eri asia tehdä yksi onnistunut takaa leikkaus kuin toistaa ohjausta useita kertoja peräkkäin. Oma vireeni ei kuitenkaan ollut paras mahdollinen, olin jotenkin "uninen" ja ei ollut yllätys että niin oli Mörkökin. Mörkölle +, minulle -.
Tänään oltiin Mörkön kanssa reippaita. Ensin päivällä kahden startin verran agilitya Helsingin piirimestaruuksissa. Meidän ensimmäinen kerta.
Hyppyrata oli minulle hieman haastava, ja hyppykorkeudet (35cm) yllätti Mörkön niin että se tiputti riman ensimmäistä kertaa ikinä. Onneksi tämä ei kuitenkaan latistanut Mörkön tunnelmaa, vaan hypyt suoritettiin tämänkin jälkeen huolettomasti eikä hyppyä ennakoivaa teputusta nyt ollut havaittavissa. Kiellon otan oman ohjauksen piikkiin, joskin Mörkön tassut näyttää luistavan edelliseltä hypyltä laskeuduttaessa mikä myös vaikutti koiran linjaan. Tuloksena 16+
Agilityradalla päätin ottaa alun varmasti ja välttää edellisissä kisoissa päänvaivaa aiheuttaneen takaakierron. Puomi meni niin hienosti että meinasin itse ohjata koiran väärin puomin jälkeen. Olen tosi tyytyväinen siihen, että Mörkö tuntui olevan "veto päällä" eli aktiivisesti teki töitä etenemisen eteen eikä vain tullut perässä vedettävänä. Tätähän ollaan työstetty kuukauden ajan, ja tätä haluan ehdottomasti lisää! Tälläkin radalla valitettava kielto, menee ihan omaan kokemattomuuteeni kun en hoksannut ko kohdan haastetta. Onhan se totta että estevetoinen koira olisi hypyn varmaan lukinnut, mutta Mörkö ei ole vielä itsenäisessä hyppyhakuisuudessaan näin pitkällä. Toivottavasti tulevaisuudessa on toisin.
Pari tuntia lepoa ja toko-treeneihin. Meidän kannalta oli hyvä että tehtiin temppurataa, mukavaa vaihtelua varsinkin kisapäivän päälle.
Alkuun koira jätettiin hypyn taakse, ohjaaja meni hypyn toiselle puolelle. Koiraa pyydettiin tekemään haluttu sarja kaukoja, Mörköltä pyysin ainoastaan istumaan nousun. Oli hyvä rikkoa hieman kaavoja, sillä Mörkö ei olisi millään malttanut olla suorittamatta hyppyä omin lupinensa. Hypyn yli koira lähetettiin eteen ruutuun. Tämän jälkeen seuraamista kaikilla nopeuksilla. Mörkö teki todella kivasti töitä. Merkin kierto noin 1,5m päästä. Mörkö lähti hyvin mutta tarjosi jostain syystä pysäytystä vaikkei olla harjoiteltu tuota vuosiin. Palkkasin pallolla taakseni niin saatiin paluuseenkin kivasti vauhtia. Noudon tein vauhtinoutona ja Mörkö meni ja tuli laukalla. Mutta mitä ihmettä teen kun Mörkö ei tiputa kehusta, naksusta, lelusta tai edes namista kapuaa? Mutta sitten ei kyllä pidäkään sitä kun erikseen pyydän? Loppuun vielä suora luoksetulo.
Tikru lähti tänään reissulle. Oli aika käydä hieman haistelemassa uusia hajuja, kuuntelemassa erilaisia ääniä ja hakea kokemuksia.
Ensin matkustettiin junalla.
Asemalla hengailua...
... sekä teinien tapaan turhaa riehumista.
Oosterissa tapaksilla ja punkku-lasillisilla klo 12.10.
Takaisin tullessa kokeiltiin bussia...
... ja kun tuli väsy ja sitä seurannut kiukku jatkettiin sylikyydillä :)
Reipas Tikru! Ei hätkäyttänyt ihmisvilinä, ei kummastuttanut aseman kuulutukset. Pissit tehtiin poikamaisesti asemankäytävään, ja baarissa maltettiin pysyä sisäsiistinä. Suurimman osan ajassa poitsu paineli remmin verran edessä, ei pahemmin näkynyt epävarmuutta kaverissa.
ps. mukana reissussa myös "isoveli" Mörkö. Hyvin Mörkökin selvisi jännittävästä baarimatkasta.
Torstaina rytmityskurssilla keskityttiin rytmittämisen lisäksi Mörkön irtoamisen vahvistamiseen. Olin ostanut pallon minkä sisään saa namia, mutta... joko Mörkö ei hahmota punaista palloa vihreällä matolla tarpeeksi hyvin tai pallo itsessään ei toimi palkkana. Ihan kivoja toistoja saatiin kuitenkin tehtyä, mutta kyllä matka on pitkä hypyille irtoavan koiran löytymiselle.
Perjantaina kävin pikaisesti hallilla, Oli tarkoitus tehdä keinua mini-pöydältä palautteluna edellisestä kisata ja valmistautumisena seuraavaan... mutta ei ollut vapaita keinuja. Tein muutaman puomin alastulon (supereita) ja kaksi kokonaista puomia ei-niin-hyvillä-osumilla. Muistutus minulle, että töitä on puomin kanssa vielä tehtävä paljon. Kaksi pujottelu hienolla draivilla, niin että Mörkö nopeutti tempoaan loppua kohden. Muutama hypylle lähetys, Mörkö irtosi hienosti! Alkaa työ tuottamaan tulosta ja Mörkön itsevarmuus hyppyjen itsenäisesti suorittamiseen on parantunut. Sain jopa aikaiseksi tehtyä hyppytekniikan perussarjaa kolme kertaa. Kiva kun sain kuvaajan suoritukselle.
Olen tässä parin päivän ajan fiilistellyt ja makustellut Niinun valmennuspilotin ensimmäistä päivää. Jos päivän odottaminen aiheutti jo moninaisia tunteita niin päivän aikana ja varsinkin päivän jälkeen on skaala ollut vieläkin laajempaa. Päälimmäisenä kuitenkin ehdottomasti tyytyväisyys ja vahva usko että tulevaisuus tuo mukanaa jotain hienoa.
Päivä itsessään meni itseltäni rutiineja opiskellen, muiden jo tietäessä miten toimia. Olen hyvin otettu siitä, että olemme Mörkön kanssa päässeet mukaan ensikertalaisina viime vuoden leirikokemuksia omaavien joukkoon. Siinä missä muut näyttivät tietävän hyvinkin miten päivän rutiinit menee, niin itsellä paloi liian paljon aikaa miettien monenlaisia kysymyksiä. Pitääkö koira autossa lepäämässä? Olisiko häkki kuitenkin parempi? Miten koiraa kannattaa verrytellä treenien välissä? Entäs jäähdyttely? Samalla kaavalla kuin yhden treenin päivänä, vai pitääkö toimia eri tavoin kun on useita treenejä päivän aikana? Onhan koira juonut tarpeeksi? Missä välissä olisi hyvä syödä? Kuinka paljon olisi hyvä syödä ettei tulisi hyytyminen? Ja aika monta muutakin kysymystä liittymättä itse treeniin... Onneksi päivän mittaan kuviot selvisi omassa päässä ja eiköhän seuraava valmennuspäivä mene nin että voi näiltä osin keskittää energiat enemmän treeneihin.
Alkuun katsastettin tämän hetken taso usealla saralla. Alkuu hyppytekniikkaa perussarjalla ja kasvavalla sarjalla. Jostain syystä Mörkö otti kovin häiriötä minusta ja varsinkin ensimmäistä hyppyä ennen oli tarpeetonta tepsutusta. Sarjaan päästyään koira meni rennosti. Kontakteilla mitättiin suoritusajat, ja pikaisesti käytiin läpi mitä seuraavaksi. Yllättäen ehkä suurimmat kiksit sain ohjaajan testauksesta ja kehohuolto jumpasta. Miten pienillä asioilla voi saadakaan kroppansa näinkin kipeäksi! Ei uskoisi että oikein tehty varvistaminen tuntuu oikeasti ympäri jalkaterää - enpä ole ilmeisesti pahemmin jalkaterää liikkumiseen käyttänytkään ;)
Päivään mahtui kaksi ratatreeniä, joista Niinun treeni meni harmillisesti itselläni puolivaloilla. Aikaisemmin ollut migreeni päätti vielä kerran näyttää voimansa, ja vaikkei ollutkaan päänsärkyä ja pahoinvointia niin oma vire oli liian matala minkä vuoksi Mörkökin oli liian matalassa vireessä. Harmitti kyllä paljon, mutta minkäs sitä aivojen signaaleille voi :(
Teemun treeneissä oli jo normaalimpi olo ja pääsinkin ottamaan niskalenkkiä kovin inhoamastani päälle juoksusta. Eihän päälle juoksussa ole mitään ihmeellistä, en vain oikein osaa käyttää sitä ja sitä myöten välttelen päälle juoksun tekemistä. Nyt tuli treenattua tätä, lisättynä vielä saksalaisella (takaa kierto + päälle juoksu + persjättö, kuten opin tämän nimen takana olevan). Tätä olen juuri kaivannutkin, että saan ohjaamista hieman epämukavuusalueelle, jotta sitten kisatilanteessa on työkalupakko aavistuksen verran suurempi.
Lopulta päivästä muistutti väsynyt ohjaaja ja vielä väsyneempi koira. Kotona taas odotti ylipirteä pentu... Yllättäen Mörkö oli jo seuraavana päivänä energinen oma itsensä, koira palautui selkeästi omsitajaansa nopeammin.
Tänään oli fyssarin vuoro, ja oli todella kiva kuulla että 2kk hoitoväli ei ollut liian pitkä eikä viikonlopun rasitukset näkynyt kropassa. Jotain pientä jumia löytyi rintarangasta sekä oikean lonkan koukistajasta, mutta ei mitään sellaista mitä ei harrastavan koiran kropasta yleensä löytyisi.
