Tänään vuorossa Mörköllä kaksi starttia. Ny kun on ollut parikin kisaa niin että on ollut pari starttia päivässä niin olen huomannut että ensimmäinen startti on aina vaisumpi kuin toinen. Tosin, en tiedä onko radan luonteella merkitystä, sillä agilityrata on aina ollut ensimmäinen ja hyppyrata toisena.
Ensimmäinen rata (Heidi Viitaniemi) oli kiva alusta kun pystyi tekemään lentävän lähdön. Keinu oli superhidas (5s), jälkeen päin jäin pohtimaan että johtuisiko siitä etten eilisen kisan jälkeen käynyt tekemässä ja palkkaamassa pelkkää keinua. Eilen kuitenkin keinu meni huomattavasti paremmin, 3s. Samoin puomi oli hieman virkamiesmäinen vaikkakin laukalla suoritettu. Suoritusaikaa tässäkin 5s. Muuten olin tyytyväinen rataan. Tällä suorituksella kuitenkin reilu 2s yliaikaa.
Toinen rata oli Anne Savioan suunnittelema ja tiesin että lujaa pitää mennä jos ihanneaikaan tahtoo (laskettu 3.6m/s etenemällä). Ainoa vaan ettei radalla ollut kuin pari lyhyttä suoraa ja en ole paras liikkuja mutkaisilla pätkillä. Tietääpähän mihin pitää paneutua omaa liikkumista ja nopeutta parantaessa ;) Päätin kuitenkin yrittää parhaani ja virheettä selvittiinkin radasta. Olin kuitenkin varma että yliaikaa tuli 2-3s, ja olinko ihan pikkasen yllättynyt että yliaikaa oli vaivaiset 0,31s! Tosin, en tiedä mistä tuon olisi vielä puristanut pois, joten treenit jatkukoon.
Tämä oli nyt kolma läheltäpitinolla. Kirkkonummella 0,62s, Kivikossa 0,5s ja tänään 0,31s. Suunta on sentään oikea :)
Illan tokotreenit jätettiin väliin kun ilmeisesti onnistuin saamaan yliannostuksen aurinkoa viikonlopun aikana. Joten pimeyden tultua suuntasin treenien sijaan 7km hihnalenkille. Pimeää odotin siitä syystä kun ei ollut kirkkautta aiheuttamassa päänsärkyä. Ozzy tykkäsi todella paljon lenkistä, Mörköllekin teki varmasti hyvää tehdä kunnon palauttava rauhallinen lenkki.
Alun perin minun piti osallistua Mörkön kanssa piirimestaruusjoukkueseen. Viikon aikana tämä täydentyi vielä yksilökisalla Plussan kartturin satuttaessa itsensä. Ja kyllä, kyllä olen niin yllytyshullu että yhden kerran treeneillä lupauduin lähteä kisaamaan elämäni ensimmäisen kerran kolmosiin, vieraalla koiralla ja vielä piirimestaruuskisoihin. Kiitos Marja tästä upeasta ja kasvattavasta kokemuksesta ja kiitos että luotit aarteesi ohjattavakseni! :)
Päivä alkoi agilityradalla, mitä alkuunsa tuijottelin maksien kisatessa puolisen tuntia epäuskoisesti - eihän noista kiemuroista voi selvitä järkevästi. Mutta niin vaan ohjauskuviot löysivät paikkansa ja Plussan kanssa saatiin kiva nollarata 3.5s yliajalla. Muutamass kohdassa huomasin varmistelevani liikaakin, mutta kun ei vielä tunneta toisiamme niin hyvin niin en uskaltanut kaikissa käännöksissä antaa mennä vaan. Helppohan se on hyvin koulutetun koiran kanssa mennä!
Välissä kävin hakemassa Mörkön kotoota ja aloin valmistautumaan piirimestaruusjoukkukisaan. Jostain syystä olin saanut neljännen osuuden, ja valitettavasti alla oli yksi HYL joten tuloksen paikka. En tiedä miksi takaakierrot + päällejuoksut on niin vaikeita minusta, niinpä tämänkin radan toinen este tuotti eniten päänvaivaa. Valitettavasti pujotteluun menossa tapahtui jotain (omaan silmääni näytti radalla että Mörkö olisi liukastunut), joten pujottelusta vitonen ja uusinnasta sen verran aikaa että yliajalle meni.
Iltapäivästä vielä Plussan kanssa toinen startti. Valitettavasti tässä kohtaa alkoi näkymään koiran väsy, vieras ohjaaja ja vielä kesken radan näneen kantautunut oman perheen haju. Tuloksena oli 10 + yliaikaa 6s. Yhteistuloksena kuitenkin 15/47, mihin olen vallan tyytyväinen näillä lähtökohdilla :)
Vitsit että että oli kivaa :) Jos saisin saman mahdollisuuden, niin kyllä - tarttuisin haasteeseen uudetaan!
Kisojen suurin anti oli se, että havaitsin ettei kolmosten radat mahdottomia ole. Ja ettei kolmosissa ole vain nopeita ja huippuja :) Samoin olen joutunut pohtimaan omaan liikkumistani radoilla eri kantilta, sillä ainoa millä voin vaikuttaa suoritusaikaan on oma mahdollisimman sulava liikkuminen.
Kun eilen oli erittäin onnistuneet viimeistelytreenit, niin tänään keskityttiin kehon huoltoon.
Käytiin osteopaatti Kaiperlalla näyttämässä koiraa ja varsin mukavassa tilassa Mörkö on kaiken kaikkiaan. Kaiperla sanoi moneen kertaan, miten ikä ja liikunta on tehnyt tehtävänsä ja Mörköstä on tullut varsinainen atleetti. Syvät lihakset saivat kehuja, takapään ponnuvoimaa voisi vielä parantaa. Yleisesti koira ei ole "kipukoira", mutta kyllähän Mörköstäkin hoidettavaa löytyi. Oikea puoli oli hyvässä kuosissa, vasemmassa oli jumeja sekä etuosassa että takaosassa. Ei kuitenkaan mitään hälyttävää.
En varsinaisesti epäillytkään että Mörköllä olisi pahemmin "vikaa", mutta halusin tehdä tsekkausen kesän jälkeen. Silkkiterrieri Ipa kun on juoksuttanut Mörköä tehokkaasti mökillä, eikä poikien paini aina pysynyt kaikkein rauhallisempana... joten hyvinkin on mahdollista, että kesän riehumisten myötä on tullut kolhu jos toinenkin.
Huomenna vielä mennään kevyesti, torstaina ja perjantaina normaalia lenkkeilyä.
Muutaman viikon tauon jälkeen Niinun treenit. Hieman mietitytti että onkohan tässä nyt liian monta päivää aktiviteettia Mörköllä, mutta jo lämmitellessä huomasin että virtaa riittää.
Treenien teemaksi muovautui kohdallani pujottelu. Ensimmäisessä treenissä pujotteluun lähestyminen noin 100 asteen kulmasta vasemmalta puolelta. Tein pienen lenkin pujottelua helpottaakseni - ja palautteeksi sain että aivan turhaan. Niinpä uusi lähestyminen ensimmäistä väliä kohti, mutta käännyin pujottelun suuntaan liian nopeasti. Uusinnassa Mörkö haukkui ja riehui, mitä se ei tee ikinä! Niinpä innokkaan kaverin kanssa toinen yritys ensimmäistä keppiä kohden, hieman odotusta ja pujottelun suuntaan. Mörkö meni pujottelun oikein ja yllätyin vielä että kesti sen että juoksin koko pujottelun hieman Mörkön edellä. Aiemmin Mörkö koki tämän liian painostavaksi. Joten itseluottamus on parantunut.
Toisen harjoituksen pariin, missä mietitytti erityisesti pujottelun hankala sisäänmeno. Hetken pohdittuani, sekä Niinun kannustuksesta, päätin kuitenkin kokeilla. Noin 120 asteen kulmasta lähestyminen oikealta niin että otin nenästä kiinni ekassa välistä ja päästin menemään tokasta välistä itsenäisesti. Hyvin meni :) Seuraavaksi sama homma, mutta niin että itse vaihdan puolta vasemmalle. Ensimmäisellä kerralla en malttanut odottaa että Mörkö on saanut rytmistä kunnolla kiinni, mutta toisella kertaa meni täydellisesti. Loppuun vielä parin yrityksen kautta onnistunut "sylikäännös" pujottelulle - Mörkö tuntui oikein nauttivan kun sai itsenäisesti hoitaa homman osaamallaan tavalla.
Todella mukava huomata, että Mörkö kestää nykyään useampia toistoja pujottelussa. Vielä mukavampi huomata ettei kumpikaan meistä ahdistu vaikka tulisikin virheitä. Kaikkein mukavinta se että uskalsin haastaa itseäni selkeästi totuttua vaikeampiin harjoituksiin.
Mörkö oli niin iloinen ja energinen :) Yleisenä kommenttina saatiin että Mörkö on nykyään rennompi ja sitä myöten paljon vauhdikkaampi.
Tässä oli meidän viimeinen treeni ennen piirimestaruusjoukkue-kisaa. Saas nähdä kuin pienen kakkosluokkalaisen käy kolmosluokkalaisten joukossa!
Onpahan ollut poikkeuksellisen tapahtumarikas viikonloppu takana! Harvoin on näin paljon ohjelmaa, ja vielä harvemmin aikataulut edes osuvat näin sopivasti yksiin.
Perjantaina oli mukava sää, ja koska olin päässyt töistä ajoissa kotiin niin jäin miettimään mihinkäs sitä lähtisi lenkille. Koirat autoon ja Nuuksioon! Tehtiin melkein kahden tunnin lenkki ja tallustettiin noin 7,5km. On se vaan rankkaa, kun on ylämäkeä ja alamäkeä ja jalkoja pitää nostella puiden juurten ylitse. Korpit naureskelivat meille ja me naureskeltiin niille. Autolle päästiin sopivasti juuri hämärän laskeutuessa, Kotimatkalla autossa nukkui rauhallinen pari ja kotosalla kaikki oli peittojen alla jo ennen kymmentä. Happimyrkytys :)
Lauantaina edellistäkin päivää kauniimpi sää. Puhuin äidin mukaani sienimetsään, Mörkö pääsi myös mukaan. Ozzy ei tällä kertaa mukaan päässyt, kun perjantain lenkin rasitus näkyi edelleen ukossa. Sienimetsällä viihdyttiin 2,5h ja mukaan tarttui monta koria sieniä sekä liian monta päästä löytynyttä hirvikärpästä. Maasto oli lähinnä sammaleista havumetsää satunnaisia sekametsäkoukkauksia lukuunottamatta. Helppokulkuista siis. Mutta niin vain jaloissa tuntui kun kotiin päästiin. Niin omissa kun Mörkönkin kintuissa. Iltapuhtaina pesin vielä Mörkön ja Ozzyn. Harvinaisuus mitä ei usein tapahdu.
Tänään sitten vasta koira-aktiivinen päivä olikin!
Aloitettiin aamulla suuntamalla Ojankoon rally-tokon epävirallisiin kisoiohin. Rata oli oikein kiva ja monipuolinen. Koska radalla sai palkata, niin päätin palkata eteen istumisista ja takaa kiertämisistä kun nämä ovat Mörkölle kohtuullisen uusia juttuja. Lähtölupaa odotellessa annoin Mörkön tutkia kunnolla lähtö-kyltin. Kannatti, sillä radalla Mörkö ei mennyt ihmettelemään yhtään kylttiä. Tulokseksi tuli 87p. Olin tyytyväinen siitä että oma näkemys koiran osaamisesta oli sama kuin tuomarilla. Saatiin -10 270 vasemmalle kääntymisessä kun Mörkö kerkesi kerran istua. Sama tapahtui 360 vasempaan, mutta tämän uusin. Kun uusinnassa tein käännöksen laajemmin niin meni istumatta. Hyvä näin, tuollainen suoritus kelpaa varmasti kisoissa, mutta haluan työstää vasemmalle kääntymisen hyväksi. Eli työlistalle.
Kotiin ajellessa kävin ilmoittamassa koirat Show Haun match showhun (!). Todella harvinaista. Kumpikaan koirista ei ole ollut ikinä match showssa. Tänne päätin mennä monestakin syystä. Ensinnäkin koirat on juuri pesty. Toisekseen Ozzylla kun ei ole nyt muita menoja niin saa jotain arjesta poikkeavaa Ozzykin ja jotain missä tehdään yhdessä kivaa. Ja kyllä Ozzylla kivaa olikin :) Lopputuloksena veteraanien punaisten 3. Mörkö taas sai käydä kehässä, koska koiraa on pyydetty junior handleriin. En ole halunnut antaa Mörköä tuollaiseen tietämättä osaako otus edes kulkea näyttelyhihnassa. Yllätyksekseni Mörkö oli kuin kokenut näyttelykoira, niin liikkuessaan, seistessään ja pöydällä. Saatiin punainen ja kiitos kotiin.
(Tässä vaiheessa koirat jäivät nukkumaan kotiin ja itse siirryiin pizzan kanssa kaverille katsomaan formulaa.)
Formulan kyttäämisen jälkeen pikainen varusteiden vaihto ja Mörkön kanssa vielä illan tokoon Riihimäelle. Hiukka mietin matkalla että onkohan tässä liikaa Mörkölle. Mutta niin vain henkinen kantti riittää, totesi Mörkö kun meillä oli yhdet parhaimmista treeneistä aikoihin! Aloitin tekemällä ensimmäistä kertaa ikinä luoksetulossa pysäytyksen. Mörkö oli todella kiinnostunut mukana olevasta pallosta ja pitihän tämä hyödyntää. Mörkö odottamaan, kutsuin luokse, käsky ja pallo taakse. Mörkö oli kyllä hyvin yllättynyt, mutta vaikutti innostuneelta. Jatkoin omatoimisesti treenaamalla ruudun paikkaa. Tein kaksi toistoa niin että kävin hiukan tömistelemässä toivottua paikkaa ja lähetin Mörkön noin 5m päästä itse ollen ruudun sivussa noin puolessa välissä koiraa ja ruudun takarajaa. Tosin nättejä paikkoja.
Ohjatusti halusin tehdä seuraamista. Myönnän, hiukan haaveilen että päästäisiin vielä tämän vuoden puolella kisaamaan. Tehtiin noin alokaluokan pituinen seuraaminen käskytettynä ja kun kaikki meni hyvin niin liikkeestä palkkaus. Väliin vauhtinouto, jotta saatiin vire pysymään korkealla. Noudossa paluuvauhti on nykyään pääsääntöisesti laukka. Perään pitkä suora seuraaminen, missä jäävän kohdalla Mörkö hyytyi. Koira mukaan, täyskäännös ja pitkä suora takaisin onnistuneesti ilman jumeja. Kunnon palkkaus hyvästä suorituksesta.
Paikallaoloissa tehtiin lyhyt istuminen sekä pidempi makuu. Istuminen oli erittäin nätti. Paikallamakuussa olin hetken piilossa ennen kuin tulin kehän laidalle ohjaajan pujotellessa rivissä olevia koiria. Takaisin tullessa Mörkö nousi istumaan, laitoin takaisin maahan ja tein uuden lähestymisen koiran sivulle. Nyt Mörkö pysyi hyvin maassa.
Omalla ajalla tein kaukokäskyjä. Istumaan nousu ja maahanmeno yksittäisinä vaihtoina seitsemän askeleen päässä. Hyvin nousi. Tämä liike alkaa olla kisavalmis. Puolen metrin matkalta myös seisomista, ei voi vaikeuttaa enempää.
Rally-tokon teemassa kokeilin muutakin tapaa saada Mörkö pyörimään istumatta vasempaan käännöksissä. Muutaman kokeilun jälkeen löytyi toimivalta vaikuttava tapa. En hinkannut enempää.
Loppuun vielä häiriötreeniä. Mörkö niin tykkää näistä, tsemppaa tosi hyvin ja on ilmiselvästi innoissaan kun on niin pätevä. Loppuun vielä ruutu pitkältä matkalta.
Oma fiilis oli keskiviikon agilityssä jostain syystä apeana. Tiedä sitten rassasivatko työkuviot vapaallakin. Samoin Mörkö ei ollut oma itsensä. Heti kun hermostoa kuormitti jollakin vauhdikkaalla niin Mörköllä jäi levy pahasti päälle ja jäi ylikierroksille (kaiketi luonnetestin kuormitusta vielä taustalla). Siispä tehtiin vauhdikasta pätkää ja lopetettiin treenit lyhyeen ja lähdettiin tekemään kunnon loppujäähdyttelylenkkiä.
Treenien teemana pyynnöstäni takaa + päällejuoksu. Tajusin treeneissä että tämän peilikuvakuvio on pakkovalssi. Opin myös koirastani uutena sen että tuo takaa + päällejuoksu on ajalliseseti nopeampi kuin että tekisin "painostavan" pakkovalssin. Osaapahan taas katsella kisaratoja uusi kuvio mielessäni.
Viime viikko siis lähinnä lomailtiin treeneistä ja tehtiin pitkiä lenkkejä. Koko viikko huipentui luonntetestiin, tosin Mörkön mielestä se oli ihan tyhmä juttu. Alkuun Mörkö oli ihan selkeästi menossa treeneihin, piti hyvin kontaktin häiriössäkin. Tästä syystä tuomarit olivat alkuun epäilleet että onko Mörkö kuitenkaan luoksepäästävä, hyväntahtoinen ja avoin mutta testin edetessä vakuuttuivat että on se.
Kyllähän Mörkö paineistui pitkin testiä. Alussa se ravisteli muutaman kerran, mikä on Mörkön tapa nollata. Jos olin itse mukana niin Mörkö toimi ihan kivasti. Kelkalla tuli heti katsomaan mikä se on, haalarille tuli kutsusta ja tynnyrikään ei ollut mikään juttu kun istuin tynnyrille.
Puolustushalua ei Mörköstä löydy, mutta en olettanutkaan löytyvän. Testin aikan ei kuulunut yhden yhtään haukahdusta, mutta ei Mörkö siviilissäkään "räpätä".
Pimeässä huoneessa Mörkö liikkui ja tutki aluetta niiltä osin kuin näin. Hiukka jäi harmittamaan etten saanut kysyttyä tuomareilta mitä huoneessa tapahtui ja mitä koirasta pystyi analysoimaan kun eivät suullisessa palautteessa asiasta maininneet.
Paukkuihin Mörkö reagoi mutta useamman ampumisen jälkeen ei enää.
Ylipäätänsä kiva nähdä että Mörkö on "ihan ok" jos touhutaan yhdessä vaikka oikeasti asia pelottaisikin. Tekee arjesta paljon helpompaa. Toisaalta yllätti testissä esiintullut pehmeys, en ole koskaan kuvitellut olevani hyvä pehmeän koiran ohjaaja. Mutta niin vain sitä on tällainen tempperamenttisempikin oppinut ;) Mörköä ei tarvitse koskaan kovistella tai komentaa, mutta nythän tuli selitys sillekin että miksi Mörkölle pitää kaikki vähänkään jännitävät asiat palastella pieniin osiin ja edetä koko ajan niin ettei itsetunto vahingossa kolhiinnu.
Alku pimeään huoneeseen asti...
... pimeän huoneen jälkeen loppuun.
Tuomarin kommentit sanelusta kirjoitettuna, videolta kuuluu todella epäselvästi:
Nythän koira käänsi protestina
selkänsä minulle kun tulitte ”ton kanssa mähän en ainakaan
puhu”. Kuitenkin antaa käsitellä. Meinasin juuri ottaa hihnan
sulta ja lähteä vähän kävelylle tästä. Kunnes vihdoinkin
suuressa arvossaan suvaitsi tulla rapsuteltavaksi.
Luoksepäästäväisyydessä. Se ei
välttämättä ole kaikkein avoin, sen katseessa on vähän
sellaista.
Toimentakykyä, se on rohkeutta miten
se ottaa kokemuksen vastaan. Se ei välttämättä ole aina ihan
kartalla, mutta toisaalta esimerkiksi kelkka ei jännitä ihan
hirveästi. Oikeastaan sinä olet se toimintakyky, sinä olet se
rohkeus. Kun sinä olet siinä kyllä se uskaltaa melkein mitä vaan.
Mutta kun sä et ole pakailla niin sitten hirvittää. Eli se on
pikkaisen miinuksella, eli se tarkoittaa että sillä on
toimintakykyä ja se pärjää sillä. Juoksee varmasti agilityssa
kun sen ei tarvitse tehdä itsenäisesti mutta se ei varmaan karkaa
käsistä.
Terävyys. Tuossa seinässä sillä ei
riitä eväät uhkaan. Se henkisesti sulkee silmänsä ja uskoo ettei
kukaan tee mitään pahaa. Se vaan on siinä. Mutta siinäkin on
tärkeintä ettei sille jää mitään hampaankoloon. Hyökkäyksen
jälkeen ollaan taas kavereita.
Puolustushalu: pieni koira, mutta sillä
oli kuitenkin pikkaisen halukkuutta vaikka kykyhän sillä puuttui
kokonaan. Se jopa yritti sun edessä kattoo että mikä tuo joka
hyökkää, nuolen vaikka naaman jos en muuta pysty. Toisen tuomarin
kommenttina: se oli se syy miksi käytiin keskustelua miksi koira on
luoksepäästävä, hyväntahtoinen, avoin. Selkeästi kuitenkin
halusi tulla sun väliin. Mutta älä nyt sentään lähde sen kanssa
nakkikioskille riitaa haastamaan, siinä voi käydä hullusti ellei
hyökkääjä sitten komapstu siihen.
Taisteluhalu: leikki oli ihan kivaa,
siinäkin näkyi hieman pidättäväisyyttä. Mun kanssa se leikki
hieman huonosti, mutta sitten kun sinä aloitit se leikki munkin
kanssa paljon paremmin. Sillä oli paljon tukevampi ote kapulasta.
Siitäkin huolimatta leikki ei ole kauaskantoista, se väsyy siihen.
Jos liike hidastuu tai muuta. Sama nähtiin kelkalla että uhkaa
vastaan sillä ei ole taisteluhalua yhtään. Mutta kuitenkin sitä
on -1, pieni mutta niin on pieni koirakin.
Hermot: painetta tulee. Se on sen tapa
että se sulkee silmänsä kun oikein hirveästi hirvittää. Se
palautuu ihan kohtuullisesti.
Temperamentti & pehmeys:
agilitykoiralle ehkä kaivataan hieman tappajamaista asennetta, mutta
tällä on sellainen hämäläinen asenne että hitaammallakin
kerkeää. Huomiokyky olisi voinut olla suurempikin, nyt se jäi
vähän omaa putkeensa. Asenne koko touhuun ja tämä temperantti
aiheuttaa sen ettei se hirveästi näytä sitä todellista pehmeyttä.
Sitä pehmeyttä on siinä enemmän kuin suoraan näkee. Se näkyy
sieltä väleistä vain. Se on kaksipiippuinen asia, toisaalta siitä
on hyötyä että muistaa hyvät asiat mutta negatiivisissa asioissa
se on huono. Mutta kunnon mies ei voi sitä myöntää.
Laukaisupelottomuus: siinä paine
hiukan näkyy ja siinä hypättiin vähän. Kuitenkin se parani siitä
kun ammuttiin kolmas laukaus. Siinä vaiheessa se ei ollut oikein
yhtään mitään.
Ilta nukuttiin ja palauduttiin. Maanataina nauratti kun Mörkö oli kasvanut yhdessä yössä henkisesti 3cm joka suuntaansa. Naapurin kolisteluihin se sanoin jopa "murr" ja ulkona on niin häntä tötteröllä ja itseään täynnä. Ehkä nyt kun Mörkön maailmankuva laajeni myös painestaviin asioihin, ja kun se selvisi niistä niin sen itsetunto kasvoi seuraavalle asteelle. Niin tai näin, hauska koira tuo on :)
Mitä Mörköstä sitten sanottiin?
Toimintakyky -1 Pieni
Terävyys +1 Pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Päätin jo ennen treenikauden alkua kokeilla uutta tapaa toimia. Käytännössä ottaa hieman mallia urheilijoilta, ja jaksottaa myös Mörkön treenaamista. Koska mitään käytännön kokemusta ei ole, niin alustavasti suunnittelin pitäväni joka 6. viikko treenittömän viikon. Taukoviikko ei tosin tarkoita lusmuilua, vaan tuona viikkona voidaan lenkkeillä normaalia enemmän (vapaapäivät muistaen!), käydä uimassa tai tehdä jotain muuta erilaista. Mutta aivoja ei tarvitse koulutusmielessä käyttää.
Viisi viikkoa meni normaalia suuremmalla intensiteetillä. Kisojakin oli paljon enemmän ja useana peräkkäisenä viikonloppuna. Nyt on kuudes viikko - ja ai että on tehnyt vaikeaa pysyä omassa suunnitelmassaan! Maanantaina ei ollut suunnitellusti Niinun treenejä ja tänään ilmoitin poissaolosta omista treeneistä. Melkein onnistuen :D
Koska koirat piti kuitenkin lenkittää sovin treffit treenikaverin kanssa. Saatiin näppärästi kumpainenkin ulkoilutettua omat koiramme. Ai että oli kiva nähdä ajan kanssa pitkästä aikaa! Lenkin jälkeen hallille palattuamme oma ryhmäni treenasi edelleen rataa ja kaverillakin alkoi omat treeninsä. Olin ottanut kotoa mukaan yhden (!) makupalan... ja päätin käyttään sen puomiin. Ainoa vapaa puomi oli ulkona oleva metallipuomi. Älytön hetsaus, koiran lähetys puomille ja vai juma mikä suoritus! Mörkö oli kahdella laukka-askeleella tasaisella osalla ja suoritti kait koko puomin laukalla. Kait sen takia kun en kerennyt perään juosta kunnolla kun piti alkaa keskittymään palkan heittoon. Hienon 2on2off-kontaktin Mörkö teki, vaikka vauhtia olikin ihan älyttömän paljon. Tässä kohtaa oli pakko puolittaa iso herkku ;) Toinen toisto meni vieläkin upeammin!
Jos tällaisia suorituksia on mahdollista saada yksittäin, niin pakkohan ne on saada radallekin. Kun nyt on harjoiteltu pienestä ensin vain puomin loppua ja nyt koko puomia niin nyt taitaa olla aika alkaa harjoittelemaan suuremmin. Eli palkkausta vasta puomin + yhden esteen jälkeen, ainakin välistä. Eikä ainoastaan puomilta palkkaa. Saa nähdä päteekö tällainen logiikka koiran kanssa...
Vitsit että olen tyytyväinen että maltoin tehdä ainoastaan kaksi toistoa. Koira oli hyvin lämmitelty ja nosti omia kierroksiaan kun näki muiden treenaavan. Kaksi hyvä toistoa, joiden jälkeen lähettiin kotiin. Kun vähmmän on enemmän.
Sunnuntaina testissä kaksi starttia meille uudella kentällä. Työviikko alkoi muovaantua loppua kohden aikasta rasittavaksi ja viikonloppu meni itsellä aika matalalentoa. Senpä takia mietin muutamaankin kertaan onko edes hyvä lähteä kisaamaan. Kisamaan kuitenkin menin, tällä kertaa ei valitettavasti videoita. Pitäisi kyllä saada aina video kun niistä on jälkikäteen helppo ymmärtää mihin aikaa paloi, menikö käännökset pitkiksi ja oliko oma rintamasuunta alkujaankaan oikea.
Agilityrata oli mukavan oloinen. Pujottelu hieman huolestutti kun oli suoraan aurinkoa kohden, mutta Mörkö hoiti homman kotiin varmuudella. Putket oli tämän radan juttu :) Monia putkia muttei yksikään U-mutkana, Mörkö sai kivoja kokemuksia putkista kisaradalla. Sen mielestä putket kun ei ole se maailman paras juttu. Hassu koira. Keinu ei täydellinen mutta ihan ok. Samoin puomi oli mielestäni vähintäänkin samaa tasoa kuin edellisessä kisassa jollei nopeampikin. Jonnekin sitä aikaa kuitenkin kului... radan ihanneaika oli laskettu 3.4m/s etenemän mukaan ja meillä oli 2.92m/s. Yhden kiellonkin Mörkö otti tapojensa vastaisesti. Tälläkin suorituksella oltiin neljänsiä. Radan jälkeen harrastin jälleen itsetutkiskelua, että onko tässä mitään mieltä kun vauhti ei riitä...
... ja seuraavan startin lähestyessä Mörköön alkoi tulla normaalia eloa. Ehkä Mörkö vain hyytelöityi uudesta paikasta, niin kuin sillä kävi Kirkkonummellakin. Toiselle radalle meinaan lähti aivan erilailla virittynyt koira. Hyppyrata oli jälleen putkiystävällinen ja tiesin että lujaa pitää mennä. Pujottelun jälkeen olisin halunnut tehdä takaa-päällejuoksu yhdistelmän mutta ei vaan pakko riittänyt. Annoin Mörkön pujotella rauhassa loppuunsaakka ennen kuin aloin kääntämään pakkovalssi-valssilla hypylle. Koin rataan tutustuessa myös oivalluksen ettei mun todellakaan tarvitse ottaa Mörköä valissista vastaan (esim. pussista) rintamasuunta koiraan kohden vaan voin vääntää rankaani jo oikeaan suuntaan. Hölmöä, että tässä vaiheessa agilityvuosia saa tällaisen ahaa-elämuksen. Hyvä että kuitenkin "jo" nyt :) Yhden päällejuoksun päätin tehdä ihan siitä syystä että jos olisin tehnyt jotain muuta niin taas aikaa olisi palanut. Lopputuloksena puhdas rata, älyttömän hyvä fiilis - ja 0,5s yliaikaa! Voi rähmä, kyllä mulle olisi nolla kelvannut. Innolla odotan tuloksia koska en muista radan etenemää... veikkaisin kuitenkin että Mörkön nopein etenemä tuli tuolta radalta.
Illalla vielä treenikisat tokossa. Hiukka mietin mitenkä tämmöinen "puudeli" jaksaa kahden startin jälkeen tehdä hommia, mutta matkalla nukuttu tunti pisti Mörköön puhtia sen verran ettei koirasta nähnyt ollenkaan päivän startteja.
Paikallamakuu tehtiin alo-avo koirakoiden kanssa, itse pysyin koko ajan näkyvillä. Paikallaoloaika 3min. Ensimmäisestä maahan-käskystä Mörkö pomppasi heti ylös. Pysyi maassa noin kaksi minuuttia ennen kuin nousi istumaan. Kävin laittamassa uudestaan maahan ja jatkettiin. Istumaan nousi luvatta. Eipä paikallaoloa ole kokonaisuutena treenattukaan aikoihin...
Seuraaminen hihnassa alkoi kivasti mutta väljästi. Välillä edistäen. Reilu puolet kaaviosta meni ok, juoksuosuuskin ok. Sitten taas Mörkö vaan löi liinat kiinni. Lisäkäskyillä mukaan. VOI ARGGH! Kiva kontakti ja asenne muutoin.
Liikkeestä maahan täyden kympin liike :)
Hyppy muuten hieno, mutta kun palasin sivulle Mörkö istui. Enpä ole myöskään aikoihin mennyt sivulle seisomaan, joten tätä pitää vahvistaa.
Seuraaminen vapaana parempi ja huomattavasti tiiviimpi.Paikka eli hiukan. Myös tässä yhtäkkinen seisahtuminen mistä liikkeelle useilla lisäkäskyillä. VOI ARGGGH uudestaan! Edelleen siis epävarmuutta jostain syystä koirassa, mutta edistystä sen suhteen ettei paine siirtynyt seuraaviin liikkeisiin.
Vauhtinouto vauhdikkaasti. Lähti hyvin, nosti hyvin ja palautti laukalla.
Liikkeestä seiso muuten erinomainen, paitsi että jälleen istui kun palasin sivulle.
Luoksetulo täyden kympin liike. Pienen hetken Mörkö mietti käskyn jälkeen mitä tekee (niin kuin viime kisoissakin) ennen kuin lähti miljoonaa sivulle.
Kokonaisuutena oikein hyvä. Seuraamista pitää työstää edelleen, niin paikkaa kuin seuraamisen pituuttakin. Ei tarvitse edelleenkään hetkeen suunnitella kisoja. Tyytyväinen olen kuitenkin että Mörkö jaksoi hienosti pitkän päivän.
En ehkä toimi suomalaisen perinteen mukaan kun sanon julkisesti että hitsit kun tuntuu hyvältä kun edelleen kaikki kulkee ja onnistuu. Aivan sama pitääkö joku minua tämän sanomisen jälkeen itsekkäänä tahi todellisuuden unohtaneelta - juuri nyt, tällä hetkellä, asiat sujuu ja hymyilyttää. Pitää nauttia nyt tästä, kun kyllä niitä alamäkiäkin aivan taatusti tulee.
Treeneissä oli 28 esteen rata. Pujottelu mentiin kolmeen kertaan, kontakteista keinu ja puomi oli radalla. Paljon vauhdikkaita useamman esteen pätkiä. Päätin palkata toisen pujottelun jälkeen. Samoin päätin kokeilla miten keinu ja puomi onnistuu ilman etupalkkaa, tosin palkkasin heti näiden esteiden jälkeen. Kolmannelta pujottelulta oli kaksi estettä maaliin, joten palkka maalissa.
Mörkö oli hassu vuoroaan odotellessa, se jopa haukkui! Ei tuo koira hauku :) Intoa puhkuen vauhtistartti, onnistuneet pujottelut ja palkkaus. Hyppy, päälle juoksu, putkesta takaakiertoon ja muutaman esteen kautta keinulle. Keinu ei parhain suoritus, mutta ihan ok ripeästi kuitenkin. Tästä puomille, tämäkään ei niin vauhdikas mutta palkkaamisen arvoinen kuitenkin. Vauhtisuora täysiä luukuttaen aina maaliin saakka. Yllätyksekseni Mörkö irtosi (!) putkiin tosi hyvin ja suoritti putket Mörköksi ripeästi.
Pieni tauko ja ulkona vielä kaksi kertaa metallikeinua ja kolme kertaa puupuomi. Mörkö meni ensimmäiselle keinulle niin lujaa että luulin sen tekevän lentokeinun. Ei tehnyt ja koitin palkata koiran reippaasti vaikka itse hieman säikähdinkin. Heti perään toinen toisto, tämä rauhallisempi kuin ensimmäinen mutta edelleen ripeä. Puomille ensimmäinen nousu hidas, taisi varmistaa ettei ole keinu. Tällaista Mörkö ei ole aikaisemmin tehnytkään. Seuraavat kaksi toistoa todella hyviä laukalla suoritettuja.
Lopuksi tehtiin reilu puolen tunnin kävely. Pimenevä, mutta lämmin ilta. Teki oikein mielellään loppuverryttelyt :)
Eilen treeneissä päätin tehdä mukavaa ja kivaa kun olin itse aikasta väsynyt tehtyäni työpäivän verran talkootunteja agilitykisoissa. Loppujen lopuksi kerettiin tehdä aikasta paljon
paikalla istuminen - Mörkö meinasi alkaa putsaamaan sukukalleusiaan mutta jätti asian kesken kun huomautin aikeesta.
paikalla makaajien häiriöksi treenailin jääviä liikkeitä. Liikkeestä istu pitää muistaa pitää mukana kuvioissa. Muuten jäävät oikein kivat.
paikalla makuussa vastaavasti muut toimivat häiriönä, alkuun piilossa ja loppuaika näkösällä. Oikein hyvä.
pari vauhtinoutoa sekä erilaisia pitoharjoituksia (vetoleikkiä kapulalla, vieressä kävelyä - istumista - kävelyä). Yksi todella nätti sivulletulo. Kapulasta ote on jo paljon parempi = tiukempi, mutta pidon kestoa pitää edelleen treenata paljon.
hyppyä. Palkat suorast hypystä, alon seisomisesta ja hyppynouto.
kaukokäskyt, kaikkia asennon vaihtoja voin tehdä noin puolen metrin päästä
loppuun koemaisuutta kahdella vapaa valintaisella liikkeellä. Valitsin simppelin seuraamisen ja luoksetulon. Seuraaminen oli ihan kivaa, joskin kerran kontakti hävisi. Sosiaalinen palkkaus ja koiran jättö odottamaan. Mörköstä näkyi häivähdys epävarmuutta, mitä kokeissakin on ollut mutta siitäkin huolimatta tuli luokse erittäin hyvin. Tällaisia pitää treenata lisää!
Eilen olin aikeissa tarjota Mörkön tämän päivän Niinun treeniä kaverille. Oma olo oli nuutunut ja mietin että Mörkölläkin on ollut aktiivinen viikonloppu takana. Onneksi näin tämän viikon treenin (valsseja ja persjättöjä) ja jätin treenit myymättä.
Valssit sujui ihan hyvin, mutta persjättöjen kansa olin armotta myöhässä. Hauska huomata että Mörkö valui useammankin kerran mutkaputkeen. Sinänsä valumisissa ja itsenäisessä toiminnassa ei ole mitään kivaa, mutta jos Mörkö karkaa omehtoisesti (inhoamaansa) putkeen niin pitää vain olla tyytyväinen itseluottamuksen kasvamisesta. Pujottelukin onnistui vasemmalta puolelta kahdesti.
Mitä jäi tästä kerrasta päälimääiseksi mieleen:
höpötä vähemmän koiralle, ei "turhia" kehuja hyppyjen välillä. Paineistaa vain Mörköä turhaan. Kun olin hiljaa niin Mörkön suoritus rentoutui ja (yllättäen ;) oma suoritusvauhti parani kun oli happea käytettäväksi enemmä liikkumiseen.
luota koiraan ja suorita itsevarmuudella. Mörkö osaa ja on pätevä, turhaan mä sitä "kannan" eteen päin. Jos tapahtuukin "virheitä" niin ne menee pääsääntöisesti oman vaillinaisen ohjauksen piikkiin. Kun tulee epäonnistumisia niin saan itsekin palautetta oman ohjauksen epäonnistumisesta ja pystyn sitä kautta kehittämään ohjausta parempaan suuntaan.
Jäi kyllä todella hyvä mieli treeneistä. Mörkökin meni jäähdyttelylenkin remmi tiukalla niiin itseään täynnä. Teki siis hyvää Mörkön itsetunnolle. Pari tuntia treenistä havaitsin että mun pohkeet on jumissa - siis agilitystä! Niinpä tehtiin illalla vielä toinen palauttava puolen tunnin lenkki, että saadaan omat ja koiran jalat varmasti puhtaaksi maitohaposta.
