Ulkona liukasti, hallissa pitoa - ja kontaktimietintöjä

Koska eilinen osoitti että pää kestää kevyttä treenaamista ja koska ulkona on kunnon pääkallokeli, päätin pakata Ozzyn ja Mörkön autoon ja käydä treenailemassa hallilla pikkasen. Voi että Ozzy oli onnessaan kun pääsi mukaan töihin, edellisestä kerrasta onkin jo kuukausia kun ollaan puuhailtu jossain muualla kuin olohuoneessa.

Ozzy kanssa aluksi pikkaisen putkea ja 10cm hyppyjä kun joku ystävällinen oli hyppysarjan rakentanut. Virhe! Ozzy kuumeni tästä niin paljon että oman pääni lisäksi nyt on sormet kipeänä... mutta väliäkös tuolla kun pappa-koiralla on kivaa :) Tämän jälkeen treenailtiin oikealla puolella seuraamista rally-tokon voittaja-luokkaa silmällä pitäen. Yllättävän hyvin sujui, joskin käännökset oikealle on teknisesti kauheita (takapään käyttö olematonta) ja turhan vauhdikkaita. Aivan lopuksi testasin käskyjen oikeaa osaamistasoa sekoittamalla seuraavia käskyjä keskenään: sivu (sivlla vasemmalla), liki (sivulla oikealla), seuraa (vasemmalla), vieressä (seuraaminen oikealla), kierrä (kiertää oikealta vasemmalle) ja takaa (kiertää vasemmalta oikealle). Kun käskyjä tulee sillisalaattina, niin oikeat toiminnotkin ovat vielä hieman hakusessa. Onkos tuo nyt ihmekkään, kun ensimmäistä kertaa vasta treenailtiin näitä muuallakin kuin olohuoneessa. Jatkon suunnitelmana on jatkaa olohuonotreenailuja yksittäisiä asioita vahvistaen ja kokeillaan miten käskyt sujuu sekoituksena kun on seuraavan kerran halli-treenimahdollisuus. Meillä oli valtavan mukavaa :)

Mörkö odotteli vuoroon hallin reunalla kun touhusin Ozzyn kanssa ja voi pienen koiran iloa kun Mörkön vuoro tuli! Aivan alkuun otin pariin kertaa hyppysarjan tosi matalilla esteillä ennen kuin siirryttiin pujottelun pariin. Esteet olivat samoissa asemissa jäljiltäni, joten päästiin heti hommiin:

• Ensimmäinen toisto: Laitoin Mörkön useamman hypyn, putken, renkaan ja hypyn kautta pujotteluun. Sisäänmeno meni väärin, muuten nättiä pujottelua. Annoin Mörkön mennä palkalle kun kuitenkin yritti loppuun saakka. Mörkö oli hieman hämillään että saako ottaa palkan vaiko ei.
• Toinen toisto: ensimmäinen yritys uusittuna, tällä kertaa sisäänmeno onnistui ja sitä myöten koko pujottelu meni nappiin. Bileet ja suuret extra-herkut palkaksi.
• Kolmas toisto: nälkä kasvaa syödessä... Koska kaaret olivat noin puolen metrin päässä pujottelusta (eli niistä ei oikeasti ole apua) niin päätinkin siirtää viimeistä kaarta yhden väliin alkuun päin. Hypyn kautta pujotteluun - ja Mörkö jätti toiseksi viimeisessä välissä homman kesken.
• Neljäs toisto: vasemmalla puolella kaksi viimeistä kaarta, viimeisin kaari on kauempana pujottelusta niin ettei se näy pujottelussa etenevälle koiralle. Ei mitään ongelmia, nappisuoritus!
• Ehkä viides toisto: en ole aivan varma teinkö vielä toiseen kertaan neljännen toiston. Jos tein niin samanlainen suoritus.

Nyt pitäisi ymmärtää mitä itse teen toisin, kun kaari ei olekaan "oikeassa paikassa". En jaksa uskoa, että nuo kaaret puolen metrin päästä oikeasti merkkaavat Mörkölle enää mitään. Mitä ihmettä itse sitten sössin pujotellessa?

Loppuun vielä pari keinua kun Mörkö halusi keinun suorittaa. Oikein nätti ja hyvän vauhtinen keinu, juoksukontaktilla. Tästä alkoi samalla myös kontaktipohdinta. Keinulla on itsestään selkvää, että haluan Mörkön pois heti kun keinu on maassa. Alla Mörkö tarjoaa niin tolkuttoman kauniita kontakteja etten ihan heti viitsi mennä tuota muuttamaan. Olisi kiva saada videoita Mörkön An suorituksesta, jotta voisi tarkastella lähemmin miten Mörkön tassut Alla osuu. Tämä lähinnä sen takia, että voisiko suoritusta nopeuttaa vaikka laukka-askelten määrää vähentämällä. Jos näin on, niin siinä tapauksessa olen valmis miettimään An kontaktin suorittamistakin uudestaan. Puomi taas... no sehän on ollut jo pidempään tiedossa, että jos Mörkö ottaa 2on2off-kontaktin niin puomin suoritusnopeus laskee. Jos taas panostan suoritusnopeuteen niin sitten kontakteistakin tulee läpijuostut. Läpijuostu on siis ok, ainakaan tähän mennessä Mörkö ei ole loikkinut kontaktin ylitse. Haluaisin vain keksiä tavan varmistaa ettei loikkimista alakaan. Tänään törmäsin surffailessa oikein mielenkiintoisen kuuloiseen gridbox-menetelmään, mitä voisinkin kokeilla Mörkön kanssa ensin puomilla - ja ehkä jopa Allakin. 

Kaksi itseensä tyytyväistä karvanaamaa tuhisee tyytyväisen oloisina jaloissani :)

Mörkön 3v synttärisutinat

Mörköläisestä on tullut aikuinen, iso, mies. Vuosien myötä leikkisyys ei ole onneksi kadonnut minnekään, ja nyt alan pikkuhiljaa uskoa ettei se mihinkään katoa :) Parasta Mörköä <3

Mies eikä poika enää.

Vaikka itsellä maailma pyörii kovin hitaasti viikon takaisen hevosen selästä tippumisen ja pään kopsauttamisen myötä koin olevani tänään sen verran hyvässä kunnossa että suunnattiin pikaisesti hallille. Hallilla teemana, yllätys yllätys, pujottelu. Jälleen oli edelliseltä treenaajalta jääneet esteen oikein hyvin ja pystyin ottamaan pujottelua monista eri kulmista ja käyttämään hyppyä, rengasta ja putkea ennen ja jälkeen pujottelun jouhevasti. Taas "varmuuden vuoksi turvakaaret" ~40cm päähän pujottelusta. Namialusta vietiin joka kerta yhdessä esteen taakse odottamaan. Neljä toistoa, molemmin puolin ja kummastakin suunnasta. Hyvin meni ja Mörkökin vaikutti itsevarmalta. Jopa niin innostuneeltakin, että viimeisellä kerralla meinasi namilautanen unohtua kokonaan. Itse huomaan jälleen höpöttäväni Mörkölle pujottelun aikana (tyyliin: kepit, hyvä! *hieman taukoa* menemenemene), onkohan tuo nyt hyvä vai huono juttu? Sen kanssa pitää olla ainakin tarkkana etten ala vahingossakaan rytmittämään Mörkön pujottelua. Ei kait sillä mun huutelulla muuten väliä ole, lähinnä kehun ja kannustan.

Hallilta ajoin suoraan Ojankoon missä oli tänään treenikaveri Plus kilpailemassa. Halusin päästä Mörkön kanssa totuttautumaan kisanomaiseen tunnelmaan ja saatiin samalla nopeasti temppuiltua kolmella hypyllä. Mörkö oli oikein innoissaan. Plus teki hienon nollan ja aloittaa ensi vuonna kisaamisen kakkosissa :)

Eilen kokeilin oikein kevyesti kotosalla, että kestääkö pää yhtään kumartelua. Kyllä se sen verran keksi että Ozzyn kanssa muisteltiin seuraamisen peruuttamista ja Mörkön kanssa tehtiin sivulle tulemisia. Sivulle tulemisissa on hyvä perusta olemassa, mutta vaatii kyllä vielä toistoa jotta oikeasti osaisi.

Mörkön joululahja - pikatreenit!

Tänään heräsin yövuoron jälkeen monta tuntia aikaisemmin kuin olin suunnitellut, kuitenkin oli energinen ja iloinen olo. Tämähän piti tietty hyödyntää, vielä kun mittarista näytti ainoastaan -5 astetta. Joten Mörkö ja herkut mukaan ja menoksi. Suunnitelmana työstää pujottelua lisää.

Hallilla oli esteet jäänyt edellisen treenajan jäljiltä tolkuttoman hyville paikoille, joten sain helposti tehtyä eri yhdistelmiä pujotttelun kanssa. Pujotteluun viritin kaaret jälleen kummastakin suunnasta lähestyen vasemmalle viimeiseen väliin. Kaarien ja keppien väliin jäi ~30cm. Namikippo ja palkkaus aina pujottelun jälkeen yhden esteen takaa, naksautus kuitenkin pujottelun viimeisen välin kohdalla. Joltain oli jäänyt treenilelu (jalkapallon kokoinen ja näköinen pallo, mikä oli kuitenkin täysin pehmeä) ja sekös Mörköä kiinnosti. Joten lämmittelyksi tein hypylle ja putkelle lähetyksiä ja palkkasin pallolla. Kolme kertaa tehtiin näin ja joka kerta Mörkö tappoi suurella antaumuksella palloa. Pitää siis laittaa itsellekin harkintaan miten lelua voisi hyödyntää jatkossa enemmän, varsinkin nyt kun hallin pohja ei ole suolassa säilötty.

Ensimmäinen toisto: rengas, putki, pujottelu (oikealta) ja hypyn takana palkka - super!
Toinen toisto: rengas, pujottelu (vasemmalta) ja hypyn takana palkka - super!
Kolmas toisto: hyppy, hyppy, hyppy, pujottelu (oikealta) ja putken jälkeen palkka - super! Vaikka palkka oli tässä vaiheessa Mörköltä jo unohtunut eikä oikein meinannut löytyä.
Kolmas toisto: hyppy, hyppy, hyppy (hieman eri kuviolla), pujottelu (vasen) ja putken jälkeen palkka - super!

Näitä kaiketi nyt vain lisää. Niin että kummallekin palautuu luottamus normaalille tasolle. Niin että vauhtia tulee vielä entisestäänkin lisää. Niin että itsenäisyys ja suoritusvarmuus paranee entisestäänkin. Nyt en aio kiirehtiä kaarien poisoton kanssa, vaan ajattelin edelleen hilata niitä kauemmaksi... vaikka ei noista kaarista ole tälläkään hetkellä muuta kuin henkistä apua, fyysisestihän Mörkö pääsisi pujottelemaan väärin niin halutessaan.

Lopuksi vielä kaksi putki + puomi toistoa, joissa tavoittelin vauhdikasta suoritusta. Ei nyt ihan maksimia irronnut, mutta laukalla suoritettu puomi kuitenkin.

Hyvä mieli, meillä kummallakin :)

Paljon hyvää 2012 aikana ja tavoitteet 2013

Ulkona paukkuu pakkanen ja kiirettä pitää, siinä määrin että viimeistään ajanpuute on estänyt treenailut tyystin. Toivottavasti joulun jälkeen kerkeää edes hieman treenailemaan, vaikkei ulkoilupainotteisessa elämässäkään mitään pahaa ole :)

Mitä tapahtui 2012?

Tämän vuoden aikana on tapahtunut kaikenlaista. Ozzylla meni alkuvuosi parannellessa ja loppuvuosi piti kiirettä tokoillen, rally-tokoillen ja näyttelyissä käyden. Alkuvuodesta Ozzylla oli selittämättömiä kipukohtauksia, luulinkin tuolloin että se on koiran menoa nyt kun kukaan ei osannut sanoa mistä kiikasti. Sen sijaan että olisin suostunut syöttämään kipulääkettä Ozzylle loppuelämän  käytiin ahkerasti hierottavana ja fyssarilla - sillä seurauksella että Ozzylle on jopa tullut lisää lihaksia ja kivut ovat mennyttä elämää. Lihaksista olen tyytyväinen ja hieman yllättynytkin kun ei lihasmassaa kovin helpolla vanhukselle tule. Mutten valita :)

Tokossa osallistuttiin ainoastaan yhteen - ja Ozzyn viimeiseen - tokoon partis-mestaruuskisoissa. Teknisesti Ozzy teki hyvän tuloksen mikä oikeutti AVO3seen. Alkuvuoden lepäily näkyi lihaskunnossa, ja Ozzylla ei riittänyt takapään lihaksisto viemään koko suoritusta paketissa läpi. Se ei kuitenkaan latistanut tunnelmaa, vaan hyvillä mielin teimme suorituksemme loppuun ja aloimme katsella jotain vaihtoehtoista jumppaa. Rally-toko oli hyvä vastine tokolle, kropan käyttöä mutta paljon kevyempää kuin tokoilu. Kolme starttia rallyssa tänä vuonna ja tuleva vuosi aloitetaan avoimessa luokassa.

Näyttelyissä kävin mielestäni kovin maltillisesti, mutta hämmästykseni oli suuri kun koiranetistä laskeskelin että tämä vuosi oli ollut meille kaikista kiireisin. 16 näyttelyä joista lähes kaikissa tuli SA. Ryhmänäyttelyn BIS1 & BIS-vet1, kaikkien rotujen näyttelyissä BIS-vet4, BIS-vet2 ja RYP2 "ylimääräisinä" saavutuksina. Näillä tuloksilla saimme kutsun Veteran of Veterans-gaalaan :) Lisäksi Ozzy sai myös VV-12 tittelin.

Mörköllä piti puolestaan kiirettä agilityssä ja käytiin myös ihmettelemässä MH-luonnekuvausta. Agilityssä koko vuoden teemaksi muodostui pujottelu - ensin opeteltiin este yksittäin ja seuraavaksi yleistettiin estettä radalla. Jälkimmäinen jatkuu edelleen. Kaksi virallista starttia tuli tehtyä, kummallakin kerralla Mörkönen sijoittui kolmanneksi. Pujottelun lisäksi vuoteen mahtui paljon hyppytekniikkatreeniä.

MH-luonnekuvauksessa todettiin että Mörkö on hieman pullossa kasvanut mamman poika. Johtui varmasti nuoresta iästä, ettei paljon puolustamishalua näkynyt. Nyt näkyy välillä reippaastikin. Mörkö on ollut monessa mukana ja joko tämä tai ikä on tehnyt tehtävänsä ja nykyään Mörkö on paljon itsevarmempi ja itsenäisempi.

Tavoitteet 2013

Ozzyn kanssa jatketaan rally-tokoilemista niin kauan kuin terveyttä ja intoa riittää. Tällä hetkellä harjoittelun alla on voittaja-luokan liikkeet. Kilpailutavoitteena on saada RTK2 tehtyä alkuvuodesta, kisataan enemmänkin jos vaikuttaa että Ozzy tykkää ja liikkeet on hallussa. Näyttelyissä koitan käydä ~10 näyttelyä, koittaen pitää kuitenkin kesän kuumimmat kuukaudet lomaa kuten tänäkin vuonna.

Mörkö jatkaa agilityn treenaamista ja tavoitteena on kilpailutason saavuttaminen ja sitä myötä kilpailuihin pääseminen. Varovaisesti voisin asettaa toiveeksi vähintään yhden 0-tuloksen tekemisen. Muun agilitytreenailun tukena Mörkö jatkanee hyppytekniikan säännöllistä treenaamista. Tokoa tulee myös enemmän kuvioon. Tällä hetkellä Mörkö osaa tasan istua käskystä, ensi vuodelle tavoitteena rutiininomainen sivulletulo, seuraaminen ja maahan + seiso käskyjen hallitseminen. Kilpailutavoitteita ei tokoon tehdä, ainakaan vielä.

Tavoitteena myös lenkkeillä paljon, nauttia yhteisestä ajasta ja pitää huolta koirien fyysisestä ja henkisestä kunnosta niin hyvin kuin mahdollista.

Rennosti treenaten

On pitänyt sekä työ- että siviilielämässä niin kiirettä, etten ole edes kerennyt miettimään treenaamista. Sen sijaan ollaan nautittu lumesta ja pakkasesta pitkien lenkkien muodossa. Oikeastaan oikein mukava "loma" :) Tänään kuitenkin hallille tämän vuoden viimeisiin ohjattuihin treeneihin.

Ihan aluksi pujottelun viritys ja hommiin. Laitoin pujotteluun kaksi kaarta, niin että kummasta suunnasta tahansa tultuna vasemmalla puolella on kaari viimeisenä. Tämän jälkeen hyppy kumpaankin päähän pujottelua. Namikippo vietiin Mörkön kanssa yhdessä hypyn taakse... ja ei kun tosi hommiin. Kaksi toistoa niin että palkkasin kädestä pujottelun jälkeen ja vapautin hypyn taakse kupille. Seuraavat kaksi toistoa niin että palkka suoraan kupista. Hyvin meni ja Mörkö oli pitkästä aikaan rennon ja itsevarman oloinen pujottelija. En edelleenkään osaa sanoa viekö tämä tapa yhtään lähemmäksi tavoitetta, mutta ainakin Mörkö on suorittanut pujottelua hyvillä mielin.

Treenien teemana oli muuten takaaleikkaus. 12 esteen radalla oli kolme takaaleikkauskohtaa, jotka yllätyksekseni onnistui kummallakin yrittämällä oikein hyvin. Yllätyksekseni sen takia että olen tehnyt Mörkön kanssa luvattoman vähän takaaleikkauksia. Tämän kertaisessa harjoituksessa Mörkö irtosi kuitenkin hyvin, joten en viitsinyt tahkoa samaa pätkää kahta kertaa enempää.

Radalla oli viimeisinä esteinä pussi + pituus, ja pussilta tuli kielto ensimmäisellä kerralla. Pussia treenasin kuutisen kertaa viemällä palkan joko heti pussin jälkeen tai pituuden taakse. Lopulta saatiin aikaiseksi suoritus ilman turkin ravistelua pussista tulon jälkeen. Hassu koira, tukka pitää ravistaa järjestykseen :)

Yleisesti sain kommentiksi kouluttajalta, että Mörkö oli tänään huomattavasti rennomman oloinen kuin viime aikoina. Pitää laittaa omaan pohdintaan mistä ero voisi johtua. Täytyy kyllä sanoa että Mörkö on kotonakin enemmän iloinen ja kaikesta innoissaan verrattuna muutamaan viime viikkoon. Toivottavasti keksin mahdollisia syitä tähän muutokseen niin osaisin jatkossa välttää "pakkopullana" tekemistä.

Kevääksi päästään treenailemaan jälleen hyppytekniikkaa säännöllisesti. Mukavaa, kun ei hyppytekniikkaa näemmä tule itsekseen treenattua ja hyppytekniikka tekee tosi hyvää Mörkön itsetunnolle. Innolla odotetaan helmikuuta.

Viikkotreenit - ja pujottelun kimppuun uusin asein

Viikkotreeneissä kahden viikon tauon jälkeen. Vuorossa oli radan omainen treeni, missä pystyi hyvin treenailemaan irtoamista (putkeen, hypyille ja Alle) sekä takaa leikkauksia. Yleisesti ottaen treenit meni näiltä osin hyvin ja Mörköllä oli hyvä tekemisen fiilis.

Oman vuoron väleissä otin pujottelua. Ensin pelkkää pujottelua niin että keppien päässä oli namikippo. Kolme toistoa ja kaikki onnistui. Väliin tauko ja seuraavaksi hypyltä pujotteluun, edelleen homma hoitui hyvin. Jälleen väliin muuta ja kolmannen kerran niin että namikippo onkin hypyn takana (eli hyppy + pujottelu + hyppy) ja homma alkoi taas hajoilla käsiin.

Tähän kohtaan sitten tuumaustauko. Mikä siinä on, että Mörkö on niin riippuvainen namikupista/alustasta? Sillä ei oikeastaan ole edes väliä onko kupissa namia vai ei, tuleeko palkka multa kädestä vai ei. Joka tapauksessa pujottelun kanssa on tullut nyt "sekoiltua" sen verran paljon että se alka näkymään Mörkön vauhdissa, itsevarmuudessa ja tekemisen meiningissä. Kun en mitään muuta keksinyt niin laitoin kaksi kaarta (surullisen kuuluisi toiseksi viimeinen väli ja aivan randomilla toinen kaari paikoilleen) ja namikipon hypyn taakse ja tehtiin pari kertaa pujottelu + hyppy. Hyvin meni.

Kun en ole parempaakaan keksinyt, niin kait nyt vain pitää tehdä niin että palkkaan esteen/esteiden jälkeen. Niin että Mörkölle saisi rakennettua mielikuvan että pujottelu kannattaa vaikkei namikuppi olekaan välittömästi näkyvissä. Tuntuu vain hiukan hölmölle palkata vasta esteen jälkeen, kun pujotteluahan tässä pitäisi motivoida. Onneksi on naksu! Voi edes sillä merkata oikeata suoritusta.

On tämä niin haastavaa.

Keväälle saatiin hyppytekniikkatreenit joka toiselle viikolle. Nyt vain toivon että ryhmässä olisi myös enemmän edenneitä koiria, jotta pääsisi tekemään myös haastavampia kuvioita.

Vuosi pakettiin Messarissa

Ozzylla piri kiirettä viikonloppuna kun piti edustaa sekä lauantaina että sunnuntaina messarissa.

Lauantai

Lauantain alkuperäinen tuomari Leneuf Christian (Ranska) oli valitettavasti vaihtunut junnu-urosten ja veteraanien kohdalla Joakim Ohlssoniksi (Ruotsi). Valitettavasti sen takia kun itselläni oli hyvä fiilis alkuperäisestä tuomarista ja kohtuu hyvä arvaus ettei uusi tuomari ollut ehkä se meille edullisin valinta. Tuloksiahan ei voi tietää kuin kisaamalla, joten mentiin Ozzyn kanssa reippaina kehään ja hoidettiin osuutemme mallikkaasti. Olin oikein tyytyväinen iloiseen ja energiseen veteraaniin. Ohlssonilta arvioksi VET ERI2 SA.

Näillä eväillä jäätiin odottamaan että rotu etenee alkuperäisellä tuomarilla PU-kisaan. Takaisin estradille ja tsekkaamaan miten jätkän käy PU-luokassa. Christian arvosti taasen Ozzyn paremmaksi sijoittaen Ozzyn PU4ksi ja jätti uuni tuoreen ROP-VETin kokonaan sijoittamatta. Hitusen laittoi kyllä hymyilyttämään vaikkei titteliä tullutkaan.

Lauantaina kävin myös itselleni uuden rodun kanssa kehässä. Rotuna oli volpino italiano ja koirana junnu-tyttönen. Neidillä oli vauhti päällä eikä seisomisesta ja liikkumisesta meinannut aluksi tulla oikein mitään. Vähän treenailtuamme löytyi kuitenkin oikea sävel - ja sillä sävelellä vetelimme aina ryhmäkehään saakka! Vitsinä heitin kehään mennessä että esitän vain rotunsa parhaita, ja olimme kyllä kaikki aivan yllättyneitä kun loppujen lopuksi tultiin ROPina ulos kehästä. Kiva tyttönen tämä Ninni.

Sunnuntai

Sunnuntaina reippain ja levännein mielin takaisin messariin. Eiliseltä oppineena osasin varoa kilpailijan kikkailua ja pidin huolen ettei parissa viime näyttelyssä tapahtunutta kikkailua päässyt tapahtumaan. Oma tarkkaavaisuutena takasi Ozzylle suoritusrauhan mikä taas näkyy levollisina liikkeinä. Ozzy innostui välillä jopa pomppimaan kun oli niin kivaa :) Mark Wibier (Saksa) arvosteli Ozzyn VSP-VETiksi, joten nyt Ozzylla voidaan käyttää myös titteliä VV-12!

Olen ihan tyytyväinen että oltiin VSP-VET, pystyi rauhassa keskittymään tuttujen tapaamiseen, shoppailuun ja pystyi rauhassa nauttimaan siiderinkin. Samaten oli vapaus lähteä kotiin sitten kuin siltä tuntui. Joten kokonaisuutena tämän päivän tulos sopi mulle paremmin kuin hyvin.

Ostoksilla yllätin itseni olemalla hyvin maltillinen. Mukaan ei tarttunut oikeastaan kuin uusi peti koirille ja Ozzylle uusi ruokakuppi. Molemmat ollut ostoslistalla jo kauan, joten hyvä kun nyt viimein löytyi mitä olen etsinytkin.


Koiravuosi-12 on osaltani nyt paketissa. Tälle vuodelle ei ole enää näyttelyitä, agilityä- tahi rally-toko kisojakaan. Treenit jatkuvat toki tutulla kaavalla, mutta treenien ohella aiotaan nauttia talvitauon aikana pitkistä lenkeistä ja hauskoista hetkistä enemmän kuin treenailun iloista.

Itsenäisyyspäivän epikset Ojangossa

Kuluneella viikolla oli niin kylmä, että viikkotreenit jätettiin koko treeniporukalla väliin. Kylmyys tuntui jotenkin normaaliakin pahemmalle, kun sää viileni niin äkkiseltään. Vanhukset lenkkeili takit päällä, siitäkin huolimatta Ticoa paleli. Onneksi en kerennyt trimmamaan Mörkön pehvaa, nyt on kunnon villat suojaamassa otusta.

Sen sijaan kävin eilen Ojangossa epävirallisissa kisoissa (mölli), kun kerta sellaiset järjestettiin. Tähän oli monta syytä

• Ojangon halliiin tutustuminen. On mukavampi ilmoittaa Mörkö virallisiin kisoihin Ojankoon kun paikka on jo tuttu.
• Mörkö on edelleen hieman ujo uusissa paikoissa, pitää koittaa hyödyntää kaikki mahdollisuudet päästä vieraalla kentällä treenaamaan.
• Elättelin toivetta että hallissa saattaisi olla mahdollisuus päästä treenaamaan pujottelua.

Ja mahdollisuus kun oli, niin tietty sitä käytettiin! Ennen omaa starttia otin muutaman kerran pujottelun. Varsinkin ollessani vasemmalla puolella Mörkö oikoi namikupille, joten jätin lopulta kupin tyhjänä pujottelun päähän ja palkkasinkin kädestä / heittelin namit kuppiin. Muutaman yrityksen jälkeen alkoi pujottelukin sujumaan niin kuin se oikealla agility-koiralla sujuu. Olin itseeni erityisen tyytyväinen, vaikka alussa pujottelussa ilmeni vanhoja ongelmia niin sain pidettyä itseni iloisena ja tyytyväisen oloisena ja sitä myöten mahdollistin uusien toistojen tekemisen.

Radalla Mörkö meni ihan ok. Hieman hitaanlainen koira oli alkumetreillä, loppua kohden vauhtikin parani totutuksi. Ohjauskivot oli oikein onnistuneita ja Mörkö irtosi tosi kivasti A:lle. Ensimmäien putki meni tosi hitaasti, olin jo varma että Mörkö kääntyy takaisin, mutta suoritti kuin suorittikin putken lopulta oikein. Seuraavat kaksi putkea menivätkin jo totutulla tavalla. Pussilta tuli kielto, toisella yrittämällä pussikin suoritettiin oikeaoppisesti. Kaikesta tekemisestä huokui kokemattomuus ja epävarmuuttakin, joten Mörkön kanssa on näemmä ehdottoman tärkeätä kiertää mahdollisimman monia paikkoja läpi.

Oman suorituksen jälkeen otin vielä pujottelun pariin otteeseen, ja kaikki toistot sujuivat oikein hyvin :) Jotenkin tuntuu että nyt olisi jokin lukko avautunut ja pujottelun suorittaminen olisi yleistynyt Mörkön mielessä. Voi olla että tipun vielä korkealta, mutta ainakin nyt aion nauttia tästä luottamuksen tunteesta.

Ozzylle RTK1!

Tänään käytiin Karjaalla Ozzyn kanssa starttaamassa kolmannen kerran rally-tokossa alokas-luokassa, toiveena ja tavoitteena tietenkin saada kolmas tulos ja kilpailuoikeus avoimeen luokkaan. Pienenä lisähaasteena tämän päivän suoritukseen oli se, että olin yön töissä joten unet jäivät tosi vähäiseksi. Väsymys itsessään ei ollut ongelma, vaan liian kireäksi aikataulutettu aamu (kun halusin nukkua mahdollisimman paljon).

Kisapaikalla olin 9.44, eli ihan reilusti ennen kuin piti ilmoittautua (eli viimeistään 15min ennen luokan alkua) ;) Ilmoittautumisen jälkeen Ozzyn kanssa pikaisesti ulos, takaisin radan varteen notkumaan 9.58. 10.00 alkoi rataan tutustuminen, olisinkohan kymmenisen minuuttia jaksanut radalla notkua. Tämän jälkeen Ozzyn haku autosta halliin, päällimmäist toppavaatteet itseltä pois päältä ja Ozzyn lämmittelyä. Kolmantena oli jo meidän suoritusvuoro.

Olisi ehkä voinut varata vaikka vartin enemmän hengailuaikaa ennen omaa starttia... Ozzy kävi aivan älyttömillä kierroksilla ja pursusi innokkuutta. Lähdössä en meinannut millään saada Ozzya rauhoittumaan, vaan koira touhotti menemään törkeän korkeilla kierroksilla. Suorituksessa yliviritteisyys näkyi seuraamisen loikkimisina ja pomppimisena, onneksi Ozzy ei kuitenkaan loiki minua päin. Keulimisen takia varsinkin vasemmalle kääntymiset olivat hieman hankalia (pistemenetys oikeitetusti), sekä innokkuuden takia Ozzy tuppasi tarjoamaan itselleen tutuimpia vaihtoehtoja (esimerkiksi suoraan sivulle tuloa takaa kiertämisen sijaan, tästäkin oikeutetusti pistemenetys). Tuntui kuin olisi ohjannut ferraria pelkällä käsijarrulla :) Vaikkei suoritus ollut mitenkään kaunis, niin olin varma että pisteitä kertyi tarpeeksi tulokseen.

Loppujen lopuksi saatiin yllätyksekseni 98/100 pistettä ja sijoituttiin kolmanneksi (14 osallistujaa). Koska tämä oli kolmas tulos, niin saatiin samalla myös RTK1 ja oikeus kilpailla avoimessa luokassa. Ensi vuoden suunnitelmat alkavat olla selvät :)

Karjaan rata:

1. 360 vasempaan
2. spiraali vasemmalle
3. liikkeistä seis (istumaan)
4. täyskäännös vasempaan
5. käännös vasempaan (-1p)
6. liikkeestä maahan
7. eteen, ja oikealta vasemmalle (-1p)
8. 270 vasempaan
9. käännös oikeaan
10. pujottelu edestakaisin
11. askel oikealle

Kylmyydestä johtuen oli mahdollisimman vähän pysäyttäviä kylttejä. Tosin vaikka ulkona paukkuikin pakkanen (lähes -10 astetta) niin hallissa oli about +5 lämmintä. Hyvä tuolla oli touhuta :)

"nollatreenit"

Tiistain viikkotreenien jälkeen ollaan keskitytty Mörkön kanssa lähinnä lenkkeilyyn. Itsekin olen pitänyt hieman funtsimistaukoa, toki pientiä ideaa on ollut ilmassa ja tätä ideaa lähdin tänään hallille työstämään.

Koko hallilla olon teemana oli hauskuus ja vauhti. Paljon palkkaa, lyhyttä pätkää ja muutenkin iloa ja riemua. Putkella ja parilla hypyllä saa yllättävänkin paljon variaatiota, palkka putken päästä lopuksi. Mörkö oli innokas tekijä (helpotus!), joskaan ei puhkunut intoa. Tähän taas saattaa olla syynä se, että molemmat oltiin viime yönä "töissä"joten yöunet jäi hieman vähäisiksi - ainakin minulla.

Koska kaikki meni hyvin, lähetin Mörkön vielä puolihuolimattomasti pujotteluun - ja Mörköhän pujotteli! Miten helpottunut olenkaan! Otin pujottelun molemmilta puolilta kerran, palkka pujottelun jälkeen alustalta. Tämän jälkeen kokeilin kolmannen kerran niin, että palkka tuleekin vasta hypyn jälkeen (eli pujottelu + hyppy), mutta niinpä vaan vanhat ongelmat nousi esiin.

Tällä treenikerralla selkisi kaksi äärimmäisen tärkeää asiaa:

• Viikkotreenit eivät loppujen lopuksi aiheuttaneet hallaa, muuta kuin korkeintaan sellaista mitä voi työstää (vauhti jne).
• Pujottelun palkkausta täytyy viedä pidemmälle. Ensimmäiseksi ajattelin ottaa tuplapalkkauksen käyttöön, täytyy kokeilla heti käytännössä seuraavissa viikkotreeneissä. Pujottelun jälkeen tulee B-palkka (vähemmän hyvä) ja vasta toisen esteen jälkeen A-palkka (superhyvä). Tällä tavoin koitan siirtää Mörkön fokusta pujottelun jälkeiseen elämään, että sitäkin on. Tavoitteena päästä siihen tilaan, että Mörkö pujottelee vaikkei palkka olekaan välittömästi näkökentässä. Jos tuplapalkkaus ei tuota toivottua tulosta, saatan kokeilla tyhjän kupin jättämistä pujottelun jälkeen (eli B-palkka pois), mutta koska tämä ei ideana kuullosta itsellenikään mitenkään huippuhyvältä niin jätän tämän (huonohkoksi) varasuunnitelmaksi. Joka tapauksessa pujottelussa pitää saada välitön palkka (namikippo) pois, ja korvattua se uskomuksella että palkka tulee myöhemmin tai että palkka voi tulla jopa ohjaajalta. Vaikka harvoin palkkaankaan suoraan kädestä.

Lopuksi käytiin Plus-kaverin kanssa 40min lenkki, välillä umpihangessa tarpoen (20cm) ja loput lähes auratuilla teillä vapaana rallatellen.