Nyt kun on hyvä draivi päällä niin ei malta pitää taukoa ollenkaan. Niinpä tänäänkin hallin ohi ajaessa pysähdyin ottamaan pujottelun kolmeen kertaan. Hetken mietin haenko ohjurin... mutta sitten totesin että minunkin on aika uskaltaa luottaa koiraan. Namikuppi siis pujottelun päähän ja eikun hommiin.
Ensimmäinen pujottelu hypyltä suora lähestyminen, ja onnistunut, reipas pujottelu.
Toiseen pujotteluun mentiin pituuden kautta, noin 60asteen avokulmasta. Siisti sisäänmeno ja reipas pujottelu.
Kolmannen kerran ensimmäisen toisto niin että itse olin toisella puolella. Onnistuminen siinäkin.
Tänään, niin kuin eilenkin, käytin naksua eri kohdassa kuin aikaisemmin. Aiemmin olen naksauttanut onnistuneesta sisäänmenosta. Eilen jäin pohtimaan tätä ja totesin että on aika rikkoa myös oman toiminnan kaavoja. Päätin alkaa naksauttamaan toiseksi viimeisessä välissä, eli ongelmavälin onnistuneesta selvittämisestä. Aivan loogistahan tämä on, palkitaan vaikean kohdan selvittämisestä. Itse vain olin valitettavasti jäänyt tapojeni orjaksi, enkä ollut huomannut ajatella tätä asiaa toisesta näkökulmasta. En osaa sanoa johtuuko asenteen pareneminen pujottelun lopussa naksun ajoituksen muutoksesta, vai onko onnistuneet toistot itsessään kasvattaneet itsetuntoa. Samapa tuo, kun pujottelu onnistuu ja suoritus on nopeudeltaan miellyttävä :)
Jokohan tässä uskaltaisi alkaa katselemaan tulevia kisoja sillä silmällä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti