Treenit, joita ei koskaan olisi pitänyt olla

Eilen oli viikkotreenit ja treenien aiheena oli sisäiset TiistaiCup kisamme. Päivän aikana töissä oli päätä hieman kolotellut, mutta koska vaikutti olevan lihaisperäistä kipua niin hetken lepuuttamisen jälkeen päätin kuitenkin lähteä treeneihin. VIRHE, vaikka tässä vaiheessa olinkin itse hyvällä mielellä ja kaikki vaikutti olevan hyvin.

Kisarata rakennettiin ja Mörkön kanssa aloitettiin suorituksemme ajallamme. Hyppy, putki, hyppy, puomi sujuivat Mörkömäisen varmaan tyyliin ja puomilta lähetys pujotteluun tavanomaisesti. Silmänräpäys, ja Mörkö ei edes yrittänyt pujotella. Käytännössä aivan sama tilanne kuin syyskauden ensimmäisissä treeneissä syyskuussa. Otin pariin kertaan uudestaan pujotteluun lähetyksen, Mörkö meni kyllä sisään oikein mutta jätti homman siihen. Kouluttajan pyynnöstä kokeilin vielä pujottelua toisesta suunnasta, toiseksi viimeiseen väliin saakka ok mutta sitten Mörkö jätti vanhan mallin mukaisesti pujottelun kesken. Voi turhauman turhaumaa! Koita nyt tehdä "jotain kivaa" koiran kanssa loppuun kun harmistus lähes lamautti toiminnot.

Tässä kohtaa olisi pitänyt osata lähteä kotiin. Tässä vaiheessa olisi pitänyt pysähtyä miettimään tekemisiä. Tässä vaiheessa olisi pitänyt osata kuunnella omaa oloa. Tässä vaiheessa en kuitenkaan osannut tehdä mitään näistä, vaan jatkoin treeniä vuorollani. Otin aluksi kaksi pujottelua kaikilla verkoilla, sujui hyvin. Tämän jälkeen aloitettiin samaa rataa uudestaan, pujottelussa verkot ja pujottelun lopussa namikippo. Kaikki vielä hyvin. Tämän jälkeen jatkoin rataa ja koko maailma romahti. Mörkö yritti parhaansa, minäkin yritin mutta ihan muutamassa sekunnissa koko homma oli palasina. Mörkö katseli minua keskellä kenttää häntä jalkojen välissä, silmissä loisti epäluottamus. Mörkö ei suostunut tulemaan kutsusta luokse, eikä tekemään enää minun kanssa yhteisyötä (ei suostunut tekemään edes lempiestettään Ata). Istuin vain kentällä itkua pidätellen, katsoin koiraan ja kysyin kouluttajalta mitä teen ja miten näin pääsi käymään.

Kouluttaja sanoihin on nyt uskomista. Hän sanoi että tätä treeniä ei pitäisi alkaa liikaa analysoimaan, tämä oli nyt "vain" tällainen kerta ja reippaan mielin tulevaisuuteen. Harmittaa aivan älyttömästi Mörkön puolesta, pikkuinen kaveri kuitenkin on aina yrittänyt täysillä ja nyt itse sain aikaiseksi tilanteen missä suurimpana tunteena oli epäluottamus. Mörkön katse... tuollaista en halua ikinä koskaan nähdä uudestaan.

Eilinen oli kamalin päivä agilityn saralla. Eilisen treenien jälkeen pohdin ihan vakavissaan onko tässä harrastuksessa sittenkään järkeä. Eilisen jälkeen myös ymmärrän, että itselleni oli tulossa oikein klassinen migreeni, aikaisemmat migreenini ovat olleet aivan eri tyyppisiä. En tule koskaan treenaamaan koirien kanssa jos itselläni on vastaanvanlainen olotila.

Miten tästä eteen päin? Aivan ensimmäiseksi kummitädin loistavan ajatuksen mukaisesti lähden tänään Mörkön kanssa kahdestaan lenkille, vietetään laatuaikaa kahdestaan. Kun oma olo migreenin jäljiltä on tasoittunut (edelleenkään en ole oma itseni) niin menen luultavasti hallille. En kuitenkaan vielä tiedä mitä tuolloin teen ja milloinka tämä tapahtuu. Itsenäisyyspäivän agility-kisat jäävät luonnollisesti pois suunniltemista, tosin samana päivänä pidetään epäviralliset kisat mihin ajattelin meneväni. Jos seuraava treenikerta menee muuten ok, eli Mörkö on innostunut tekemään kanssani töitä ja että luottamuson olemassa. Epävirallisissa kisoissa saisi erinomaisesti treenattua kuitenkin kisatunnelmaa ja vieraassa paikassa tekemistä.

Koiraharrastaminen on hurjaa. Iloja, onnistumisia, treenejä, välillä turhautumia. Totaallisia epäonnistumisia. Sekavia ajatuksia ja tunteita. Nyt, tällä hetkellä en pysty sanomaan miten tästä eteen päin, mutta eteen päin on pakko mennä.

Lähes pelkkää pujottelua

Tänään taas lähes kahdeksi viikoksi venyneen tauon jälkeen pikaisesti hallille. Suunnitelmien mukaan tarkoituksena treenata pujottelua, serpentiiniä ja välistävetoa.

Ensin pujottelun kimppuun. Hetken mietin josko laittaisin ohjurin toiseksi viimeiseen keppiin, mutta päätin kuitenkin kokeilla kerran miten homma sujuu. Ja sujuihan se :) Kolme toistoa, kolme onnistumista. Tällä hetkellä pujottelulaskuri kertoo 10/10, eli kaikki onnistuneita suorituksia. Yhden pujottelun jätin laskuista pois (yksi uudelleen otto siis), koska Mörkö pujotteli kyllä loppuun saakka innokkaasti mutta meni valitettavasti väärästä välistä sisään. Selvisi etten ole harjoitellut tarpeeksi 90asteen vasemmalta lähetystä, mutten tuosta ota nyt stressiä kun pujottelut sujuu muuten vauhdikkasti loppuun saakka.

Seuraavaksi täytyy alkaa ottamaan pujottelua radalla, kuten myös tehdä pujottelua ilman että namikippo on pujottelun päässä. Ensimmäinen ratatreeni saadaan jo huomenna, kun treeneissä on jälleen TiistaiCupin osakilpailu. Täytyy myöntää, hiukan jännittää :)

Serpeentiiniä ja välistävetoa treenasin laittamalla neljä hyppy rinnatusten ja toiseen päähän mutkaputki. Ensin serpenttiiniä hyppyjen toiseen päähän, putkeen, ja sieltä välistä vetäen takaisin. Pari kertaa rallatteltiin näin, hyvin sujui.

Pari kertaa puomi, kerran keinu ja sitten pois. Treeniaikaa käytettiin kaikenkaikkiaan 9min.

Pujottelua 100%sti

Kun vauhtiin päästiin, niin antaa mennä vaan :) Eli tänäänkin pikapikaa hallille. Jottei ihan uraannuttaisi ja kylästyttäisi niin tänään pujottelun lisäksi mielessä oli välistäveto ja serpentiin. Näitä jälkimmäisiä harjoiteltiin kolmella esteellä jokusen toiston verran, mutta kun tuntui sujuvan jouhevasti niin piti äkkiä päästä sen mielenkiintoisemman pariin - eli pujottelemaan.

Ensimmäin pujottelu tehtiin tänään mutkaputkesta, ilman ongelmia. Toiseen pujotteluun mentiin puomin kautta. Erittäin vauhdikkaan puomin jälkeen onnistunut pujottelu. Kolmannella kerralla pujoteltiinkin vastakkaiseen suuntaan, jälleen haettiin vauhtia suorasta putkesta.. Tämäkin sujui rallatellen ja iloisesti häntää heiluttaen. Tällä hetkellä ollaan tehty 7/7 pujottelua onnistuneesti (ilman mitään apuja), joten onnistumisprosentti huitelee maksimissa :)

Lopuksi yksi äärimäisen hyvä keinu. Mörkö laukkasi aivan keinun päähän saakka, oikein alkoi hirvittämään että aikooko se jarruttaa olleenkaan. Jarruttihan Mörköläinen, optimipaikassa ja sai palkaksi syödä ihan kokonaisen nakin.

Nyt kun on tehty taas monta päivää onnistuneita pikatreenejä niin nyt onkin hyvä aika pitää hetki taukoa.

Pujottelu toimii, vihdoinkin!

Nyt kun on hyvä draivi päällä niin ei malta pitää taukoa ollenkaan. Niinpä tänäänkin hallin ohi ajaessa pysähdyin ottamaan pujottelun kolmeen kertaan. Hetken mietin haenko ohjurin... mutta sitten totesin että minunkin on aika uskaltaa luottaa koiraan. Namikuppi siis pujottelun päähän ja eikun hommiin.

Ensimmäinen pujottelu hypyltä suora lähestyminen, ja onnistunut, reipas pujottelu.

Toiseen pujotteluun mentiin pituuden kautta, noin 60asteen avokulmasta. Siisti sisäänmeno ja reipas pujottelu.

Kolmannen kerran ensimmäisen toisto niin että itse olin toisella puolella. Onnistuminen siinäkin.

Tänään, niin kuin eilenkin, käytin naksua eri kohdassa kuin aikaisemmin. Aiemmin olen naksauttanut onnistuneesta sisäänmenosta. Eilen jäin pohtimaan tätä ja totesin että on aika rikkoa myös oman toiminnan kaavoja. Päätin alkaa naksauttamaan toiseksi viimeisessä välissä, eli ongelmavälin onnistuneesta selvittämisestä. Aivan loogistahan tämä on, palkitaan vaikean kohdan selvittämisestä. Itse vain olin valitettavasti jäänyt tapojeni orjaksi, enkä ollut huomannut ajatella tätä asiaa toisesta näkökulmasta. En osaa sanoa johtuuko asenteen pareneminen pujottelun lopussa naksun ajoituksen muutoksesta, vai onko onnistuneet toistot itsessään kasvattaneet itsetuntoa. Samapa tuo, kun pujottelu onnistuu ja suoritus on nopeudeltaan miellyttävä :)

Jokohan tässä uskaltaisi alkaa katselemaan tulevia kisoja sillä silmällä?

Pujottelu, oh jeah!

Muutama minuutti ylimääräistä aikaa, joten koira kantoon ja menoksi. Yllätyksekseni hallilla olikin molemmat kentät käytössä, mutta joustavien kanssatreenien luvalla sain pujottelun hetkeksi käyttööni. Ja vain sitä hetkeähän tarvitsin. Joten toiseksi viimeiseen keppiin ohjuri ja palkasi herrrrkullista kanaa minkä kävimme Mörkön kanssa yhdessä viemässä pujottelun loppuun. Palkka oli niin herkullista, että ensimmäinen satsi meni Mörköläisen suuhun ennen kuin kerkesin edes reakoida :)

Ensimmäinen pujottelu: Otin pujottelun vasemmalta puolelta, Mörkö pujotteluun ja Mörköläinenhän pisti pujotellen loppuuns saakka. Ja mikä parasta, ilman himmailuja.

Toinen pujottelu: Olin itse oikealla puolella, Mörkö pujotteluun putkesta. Jälleen oikein nättiä ja rytmiästä pujottelua.

Kolmas pujottelu: Kävin ottamassa ohjurin pois ja lähetin Mörkön pujotteluun. Itse jäin vasemmalle puolelle. Mörkö meni oikein itsevarman oloisesti.

Olen niin tyytyväinen, pieneen Mörköläiseen :)

ps. Ozzyn kanssa ollaan iltaisin otettu jumppaan mukaan oikealla seuraamisen. Toistaiseksi on mennyt oikein hyvin, oikeastaan turhankin hyvin. Tänään printtasin rally-tokon kyltit, jotta voin helpommin seurata mitä vielä tulee opetella. Yllätyksekseni haastavinta ei ehkä olekaan seuraamisen puolenvaihdot edessä taikka takana, vaan luultavasti jalkojen välistä puolenvaihtoa saadaan treenata paljonkin. Toisaalta, tuohan onkin Ozzylle aivan uusi temppu. Eikä missään nimessä helpoin (minulle) kun kyseessä on kuitenkin ihan mukavan kokoinen koira.

Viikkotreeneissä radanomainen harjoitus

Tänään taas treenelöimään, toiveena päästä tekemään pujottelua. Tämän kertaisen treenin tarkoituksena oli harjoitella valsseja radanomaisessa harjoitteessa (20 estettä). Itse valssit saivat minulta nyt toissijaisen huomion (sujuivat hyvin) kun piti miettiä edes jossain määrin järkevää lähestymiskulmaa pujotteluun. En käyttänyt verkkoja pujottelussa, toiseksi viimeisessä kepissä oli jälleen läpinäkyvä ohjuri. Ensimmäisellä kerralla Mörkö pujotteli muuten hyvin, mutta empi viimeisessä välissä kepin väärälle puolelle. Pikainen rapsuttelu ja uusinta, tällä kertaa Mörkö pujotteli oikein joskin viimeiset välit  t o d e l l a hitaasti. Väliin loppurata ja lopuksi vielä kerran pujottelu, mikä oli suorituksena toisinto edellisestä kerrasta.

Mörkö siis pujotteli :) Ilman verkkoja, ohjuri ainoana apuna. Seuraavalla kerralla taidan uskaltaa kokeilla ilman ohjuria, sillä en usko sen edes vaikuttavan Mörkön suoritukseen mitenkään. Lähinnä auttaa mua olemaan rennompi pujottelun aikana. Hidashan pujottelu on vielä viimeisissä väleissä, selkeästi Mörköläistä vaivaa epävarmuus. Tuo taas varmasti häviää toistojen kautta. Sisäänmeno on kuitenkin tosi hyvä ja pujottelun vauhtikin on alkuunsa nopea, joten eiköhän ne pari viimeistäkin väliä nopeudu aikaa myöten.

Loppuun pientä hyppy + putki + muuri rallausta. Alkaa putketkin onnistua mukavasti vaikka tekisinkin takaaleikkauksen. Käännöset olivat tänään tosi tiukkoja, vaikka intoa oli alkuunsa taas enemmän kuin järkeä :) Loppuun rentouttava puolen tunnin loppuverryttely. Kaiken kaikkiaan mukava fiilis.

Pujottelun pariin uusin suunnitelmin

Tällä viikolla on treenaamiset jäänyt vähemmälle, kun on pitänyt hyödyntää kuivia ulkoilusäitä. Useampana päivänä olen tehnyt kunnon pitkät lenkit - ja enemmänkin voisi näemmä tehdä sillä yllätyin koirien huonohkoa kuntoa. Eikä se lenkittäjällekään tekisi pahaa liikkua enemmän ;)

Tänään tein heti aamusta lenkin, ja kun löytyi luppoaikaa ja hallikin oli vapaana niin päätin lähteä työstämään pujottelua uusin suunnitelmin. Niinun yksärillä selvisi että Mörkö tarvitsee van yhden verkon (vasemman puolen viimeinen), joten tänään päätin kokeilla niin että lisään toisenkin verkon vasemmalle loppuun. Suunnitelmissa oli, että jos tämä menee ok niin sitten alan siirtämään viimeistä verkkoa kauemmaksi pujottelusta kunnes se on kokonaan pois. Ajattelin täämän auttavan Mörkön väärään mielikuvaan, että 10 keppiä pujotellaan ja sitten tehdään lukkojarrutus. Hallille ajellessa tuli vielä mieleen, että hallilla on pari rikkinäistä ohjuria (saa vain toisesta pääsätä pujotteluun kiinni) mutta ajattelin hyödyntää myös näitä.

Hallilla saavuttuani totesin tuurin olevani puolellani, sillä hiekkaan oli lisätty vihertäää kuitua ja koko kenttä oli kuin sulkasadon jäljiltä. Tämähän oli kerrassaan mainio juttu, sillä verkot hukkuivat muutenkin mosaiikkimaiseen pohjaan täysin. Hyvillä odotuksilla laitoin kaksi verkko vasemman puolen viimeisiin välein ja lähetin Mörkön pujotteluun. Mörkö totesi ettei mitään ongelmaa ja pujotteli loppuun saakka. Tämän jälkeen siirsin viimeistä verkko näin 30cm kauemmaksi pujottelusta. Mörkö pujotteluun ja tääs homma hoitui oikein. Seuraavaksi otin viimeisen verkon kokonaan pois ja lisäsin sen paikalle ohjurin. Ja Mörköhän pujotteli! Lopulta otiin verkot kokonaan pois ja tehtiin pujottelu vielä molemmin puolin niin että toiseksi viimeisestä kepistä lähti ohjuri (läpinäkyvä). Mörkö sanoi että osaan homman, ja paineli pujottelun vauhdikkasti loppuun saakka molemmilla kerroilla :)

Suunnitelma toteutui paremmin kuin hyvin! Seuraavalla kerralla ajattelin aloittaa suoraan pelkällä ohjurilla, ja jos onnistuu hyvin niin sitten pitääkin hetken miettiä mitä teen ohjurin kanssa. Tuon voi häivyttää nostamalla ylöspäin, tai ottamalla kokonaan pois. Tämän päivän pujottelut olivat oikein nopeaita ja itsevarmoja, joten sen puolesta voisi kokeilla vaikka ilmankin ohjuria. Ihanaa, kun homma taas näyttää etenevän!

Lopuksi otettiin keinu neljä kertaa. Joka kerralla Mörkö juoksi kontaktille saakka ennen kuin alkoi hidastelemaan, ja muutenkin keinun suoritukset olivat mukavan vauhdikkaita.

Nyt on sen veraan hyvä fiilis, että pitää äkkiä purkaa energia Ticon pesuun ja trimmaamiseen :)

Onnistuneita saksalaisia ja voihan itku pujottelua

Tänään Mörkön kanssa viikkotreeneissä päästiin treenailemaan saksalaisia käännöksiä. Aikasta haastavaa ainakin ohjaajalle, onneksi entinen luistelija pakkosyötti koreografian luihin ja ytimiin (ilman koiraa). Kuivaharjoittelu kannatti, sillä saksalaiset koiran kanssa onnistuivatkin sitten sujuvasti!

Treenailin samalla myös keinua. Kolme toistoa, joka kerta Mörkön vauhti parani ja Mörkö tuli pidemmälle kontaktille. Enempää en viitsinyt tehdä, kun into tuntui olevan huipussaan.

Koska treeneissä ei ollut kuin neljä koiraa, oli vaarana treenata turhankin intensiivisesti. Taukojumppana tein Mörkön kanssa sivulle tulemista ja meidän ensimmäisiä seuraamispätkiä. Hieman Mörkö tuppasi liikkumaan vinossa, mutta tämäkin korjaantui itsestään alun keulimisen jälkeen. Muutama istu-seiso-istu kauko otettiin myös, kriteerinä takajalkojen paikalla pysyminen.

Sitten se mun oman päänsisäinen kauhistus, pujottelu :/ Itsevarmana menin kepeille, ja treenikaveri oli lupautunut pitämään remmiä. Mutta kun ei se vaan ole niin helppoa, remmin kanssa pelaaminen siis. Kaksi kertaa yritettiin, mutta molemmilla kerroilla remmi takertui pujotteluun. Pari kertaa yritin sitten ilman mitään, mutta kun ohjatenkaan ei tuo ongelmainen tokavika väli onnistunut niin meinasi ihan alkaa itkettää. Aivan loppuun kerran pujottelu yhdellä kaarella (viimeinen vasemmalla), jotta edes Mörkön motivaatio pujotteluun pysyisi jonkinlaisena. Viikonloppuna pitää käydä pujottelemassa vielä yhdellä kaarella nopeasti, että saan vahvistettua oikeata vauhtia tämän päivän sekoilujen jälkeen. Miten siitä sitten eteen päin, en tiedä vielä.

Hyppytekniikkaa ja pujotteluun apuja yksäriltä

Mörköllä on pitänyt kiirettä kun eilen oli hyppytekniikkatreenit ja tänään käytiin Niinu Linnalle näyttämässä nykyistä pujottelua (edelleen lopussa ne kaksi kaarta) ja hakemassa ajatuksia pujottelun työstämiseen.

Mörköllä on ollut lähes parin kuukauden tauko hyppytekniikasta, mutta hyvin otus muisti miten treeneissä toimitaan. Ensin tehtiin etäisyyden arviointiharjoitus niin että kolme hyppyä oli neljän jalan välein ja sitten kuuden jalan päässä oli rengas. Ensimmäisellä kerralla Mörkön ilme oli suhteellisen hämmästynyt renkaalle tullessaan, aivan oikeaoppisesti Mörkö ongelman kuitenkin suoritti. Seuraavilla kerroilla ei rengaskaan enää hämännyt ja saatiin kasvatettua etäisyys aina yhdeksään jalkaan ennen kuin Mörkö otti väliin yhden laukka-askeleen. Toisena harjoituksena otettiin ihan perusokseria. Tässä korkeus nostettiin 30cmiin ennen kuin alettiin taas laskemaan korkeutta. Kuulemma voin tehdä tätä harjoitusta itsekseni huoletta, sillä Mörköllä on niin hyvä teknikka etten voi sitä rikkoa. Kolmantena harjoituksena oli varsin näppärä harjoitus, missä kahdeksan hyppyä laitettiin ympyrään (ikään kuin stop-merkki). Tässä pystyy oivasti harjotitelemaan välistä vetoa, takaa kiertoa, valsseja... Me keskityttiin tekemään välistävetoja, sillä ei olla ikinä tuota harjoiteltu. Hyvin meni.

Tänään oli vuorossa kauan odotettu Niina-Liina Linnan yksityistunti, mistä toivoin apuja pujottelu-ongelmaan. Ollaan edelleen Mörkön kanssa siinä tilanteessa, että pujottelu onnistuu hyvin jos lopussa on kaksi kaarta, ja kaaret voivat olla aika kaukanakin pujottelusta. Heti jos kaaret ottaa pois, niin Mörkö lopettaa pujottelun kymmenenteen väliin. Eli siis tässä ongelma ja eikun työstämään sitä!

Ensin Niinu pyysi että vien Mörkön pujotteluun kuten yleensäkin, lopussa kaaret. Ensimmäisellä kerralla Mörkö oli hieman ujon oloinen, mutta jo toisella kerralla Mörkö näytti hyvinkin itsevarmalta. Kolmannella kerralla tehtiin pujottelu niin että viimeinen kaari on pois, ei mitään ongelmaa. Neljännellä kerralla Niinu poisti jäljellä olevan kaaren (toiseksi viimeisessä välissä) - ja ongelma tuli heti esiin. Oikeastaan olin helpottunut, että ongelma toistui myös Niinun silmien alla aivan kuten yksikseni hallilla pujottelua harjoitellessani.

Ongelman korjatakseen Niinu ehdotti että viedään Mörkö remmissä pujotteluun (ilman kaaria). Remmi on muuten löysällä, mutta tarvittaessa sillä ohjataan oikeaan suoritukseen. Eikun pujottelemaan, ja kun Mörkö löi liinat kiinni tavanomaisessa paikassa Niinu yksinkertaisesti pakotti remmillä ohjaamalla Mörkön pujottelun loppuun missä odotti palkka. Seuraavalla kerralla uudestaan remmissä pujottelemaan, tällä kertaa Mörkö meni alusta loppuun ilman apuja/pakotetta. Kuten kolmannellakin kerralla :) Neljäs kerta tehtiin niin, että Mörköä huijattiin siten että se luuli olevansa remmissä - mutta pujottelikin kepit ihan normaalisti. Ja Mörköhän pujotteli! Viidennellä toistolla muuten sama, mutta lähdettiin hypyn takaa. Eli Niinu huijasi Mörkön luulemaan että se on remmissä, ja niin mentiin hypyn kautta pujotteluun. Onnistuneesti!!!!

Vähänkö olen tyytyväinen! Kauan umpikujassa oltuani näyttäisi ettei ongelma olekaan loppujen lopuksi niin suuri. Sain ohjeeksi, että seuraavalla kerralla pitää aloittaa taas niin että Mörkö on remmissä. Ihan vain varmuuden vuoksi. Kuten myös sen takia etttä nyt tehtiin toistot vain mun ollessa ainoastaan oikealla puolella, täytyy työstää vielä vasenkin puoli kuntoon. Pikkasen hirvittää nyt kenelle uskallan antaaa Mörkön remmin, sillä on äärimmäisen tärkeä ettei Mörkö saa osakseen nykimisiä tai muita ikävyyksiä ja että tarvittaessa remmin pitäjällä on kuitenkin tarpeeksi pokkaa ohjata remmillä.... Nyt en halua mokata, kun ollaan niin lähellä täydellistä suoritusta!