Sunnuntaina oli vuorossa jälleen tokoa. Olin päättänyt treenata normaalilla intensiteetillä, kun koira ei kerran ollut oireillut edellisviikon kevennetyn treenin jälkeen.
Aloitettiin ruudulla, mitä alettiin työstämään uudella tavalla. Mörköllä on aluksi käytetty namikippoa ruudussa. Kyllähän Mörkö kupille juoksee, muttei kyllä ajattele tekemisiään yhtään. Sitten tehtiin näyttöruutua, niin että apuohjaaja heitteli koiralle nameja ruutuun koira ollessa oikeassa paikassa. Mörkö meni hyvin ruutuun, mutta sitten katosi fokus nameja etsiessä. Lopputuloksena koira joka kulkee ruudussa nenä maassa. Hieman koitin naksutella ruutua, mutta namien kanssa sama ongelma. Niinpä jätin ruudun pitkäksi aikaan pois treenilistalta ja koitin miettiä muuta... Tällä kertaa kokeiltiin (kosketus)alustaa. Alusta ruutuun, Mörkön lähetys ruutuun ja apuohjaaja vie makupalat alustelle. Pikaisesti vaikutti siltä että tämä voisi toimiakin. Mörköllä ei iole tarvetta etsiä nameja kun niitä ei ruudussa ole ja ilmestyvät suoraan Mörkön eteen alustalle. En aio kuitenkaan opettaa Mörkölle varsinaisesti kosketusalustaa, siinä on vaarana että Mörkö suorittaisi vain kosketustehtävää sen enempää huomioimatta ruutua. Saas nähdä miten tällainen tapa toimii.
Itsekseni tein hieman tolpankiertoa. Tässä suurin ongelma se, että mun mielestä tuo on todella tylsää. Eniten pitää työstää siis omaa ajatusmaailmaa, ja miettiä miten tuon voisi opettaa koiralle niin että se olisi koirasta kivaa.
Hieman jumppamaisesti kaukojen asennonvaihtoja.
Muutaman kerran jäävät läpi niin että peruutin. Täytyy tästä jatkaa seuraavalla kerralla niin että kuljen itse sivuttain, sillä nyt Mörkön mielestä sivulla seuratessa ei vaan vai tehdä istumista jäävänä. Hienoja maahanmenoja ja stoppeja kyllä tarjosi.
Yhdessä paikalla istuminen niin että kävin pikaisesti piilossa. Tämän jälkeen pidempi paikallamakuu, piilossa sekin. Mörkö näytti rennolta ja itsevarmalta palatessani, vaikka piilossa ollessani jäinkin pohtimaan että kasvatin vaikeusastetta kerralla ehkä turhankin paljon. Ensin kerralla sitten helpompi paikallaolo.
Loppuun tunnari niin että oma vietiin lelupalikoiden joukkoon. Mörkö haisteli tapansa mukaan huolellisesti ja oman löydettyään lähti tuomaan kapulaa minulle. Itse maltoin odottaa kriittiset pari sekuntia niin etten palkannut Mörköä oman kapulan nostosta vaan ennemminkin oman kapulan palautuksesta. Tunnari itsessään on todella hidas, kielii siis epävarmuudesta. Joten tämän liikkeen kanssa paljon perusharjoituksia edelleen.
Kesän treenit mietittyttää. En ole aivan varma onko nykyinen treenimalli Mörkölle ja minulle paras tällä hetkellä. Enkä ole mitenkään varma olenko halukas ajelemaan keäsisin viikottain Riihimäelle. Viikonloppuisin tuo vielä menettelee, mutta arki-iltaisin on aikasta aikaa vievää touhua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti