lauantai 22. helmikuuta 2014

Tokoa, tokoa (ja keinua)

Parin viikon tauon jälkeen taas piirin tokoa, jee! Alkuun paikallolot, mistä jostain syystä Mörkö nousi monesti. Joka kerta palautin takaisin, kunnes viimein saatiin jossain määrin ok muutaman sekunnin paikallaolo. Tiedä sitten aiheuttiko viikolla tehty villahousujen trimmaus sen että maa tuntui ikävältä vatsassa... vai oliko Mörkö vain niin tyystin väärässä vireessä.

Itsekseni tein seuraamista, liikkeestä maahan ja liikkeestä seiso sekä luoksetuloa. Oikein kivaa pikkunäppärää tekemistä :)

Lopussa ihmettelin tokon hyppyä. Mörkö kun pitää niin hienosti kontaktia sivulla ollessaan, ettei ollenkaan noteeraa hypyn olemassa oloa. Jos oma liikkeeni on tukena Mörkö suorittaa hypyn ongelmitta. Täytyy nyt työstää tuota hyppyä niin, että saan rakennettua vahvan merkkauksen jotta Mörkö tietää jo perusasentoon tullessaan että tässä liikkeessä olisi ihan suotavaa katsoa myös eteensä.

Jotenkin itselle päällimmäisenä fiiliksenä jäi kuitenkin tuskastunut olo. Huomasin miettiväni, että jaksanko kuitenkaan hifistellä niin paljon kuin mitä toko vaatisi. Että onko minulla kuitenkaan siihen motivaatiota? Havaitsin pariinkin kertaan haikailevani agilityn pariin... agilityn kanssa kun on hieman hiljaiseloa. En edes muista milloin olisin käynyt itsekseni hallilla treenailemassa. Se nyt kuitenkin on varmaa, ettei ole reilua viedä Mörköä Jessican mölli-tokoon. Paikallamakuu ja hyppy on täysin keskeneräiset. Noista tuo ensimmäinen on sellainen minkä pitää olla varma. Ihan jo reiluuden takia - sekä koiraa että kanssakilpailijoita kohtaan.

Keinun kanssa ollaan touhuttu muutaman kerran viikossa. Homma etenee kohtuu kivuttomasti ja tänään olisi tarkoitus nostaa keinun keskiakseli toiseksi ylimmälle tasolle (25cm). Viikko aikaa ennen kontaktikoulun alkua. Tavoilleni vastaisesti en aio ottaa tuosta stressiä, vaan viedään tuo keinu niin pitkälle kuin tuossa ajassa satunnaisesti tehtynä keretään. Jos ei saavuteta ylintä tasoa, niin eipä sillä ole väliä sillä jo nyt voin sanoa että suuria askeleita ollaan menty eteen päin. Mörkö ei välitä äänestä, oikeastaan itse hakeutuu paukuttelemaan keinua. Keinun kiikkaaminen ei ole suoranaisesti Mörkön lempparia, mutta ei kuitenkaan ahdistukaan liikkeestä. Saa nähdä mitä kontaktikoulussa tehdään kun pitäisi siirtyä oikealle keinulle. Ja mitä Mörkö siitä tykkää?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti