Alun takaakierrot menivät Mörkön kanssa aivan nappiin, mistä oikein vauhdikas (metalli)puomi. Jee! Puomilta takkuileva pujottelu, taisi vasta neljännellä toistolla onnistua (ohjaus vasemmalta). Loput radasta oikein näppärää kruisailua ja tiukkoja käännöksiä, ei ongelmia.
Toisella kierroksella jätin suosiolla radan väliin. Sen sijaan päätin tehdä kolme toistoa puomi + pujottelua, niin että treenikaveri palkkaa tai on palkkaamatta pujottelun. Toteutin siis Niinun vinkkiä. Jokainen kerta puomi oikein hyvä, mutta ei kuitenkaan super. Ensimmäisellä kerralla pujotteluun jouduin lähettämään kaksi kertaa, mutta seuraavat toistot menivätkin heti ensimmäisellä yrittämällä oikein. Itselläni oli oikein rento olo.
Eilen kerroin isälleni tästä oman pään ongelmsta. Pari tuntia myöhemmin löysin itseni noin puolen tunnin NLP-sessiosta. Tiedä sitten oliko apua, vai kuvittelinko että oli apua, mutta joka tapauksessa tänään en kertaakaan ahdistunut epäonnistumisista. Pystyin ohittamaan ne asenteella "näitä sattuu". Itsellä oli paljon rennompi ja luottavaisempi olo kuin mitä on ollut aikoihin. Ehkä tässä on saatu nyt muutamat lukot avattua. Ainakin toivon niin. Isäni valoi vielä uskoa sanomalla, etteivät kikat tähän loppuneet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti