Eilen Niinu Linnan treenit. Ei mitkään parhaimmat lähtökohdat, kun itse kärsin lähes migreenimäisestä päänsärystä mikä johtui tällä erää lihasjännityksistä. Toivoin, että rauhallinen liikunta olisi auttaut, mutta totesin toiveeni kaikuneen kuuroille koirille Mörköä lämmitellessä. Mietin pariinkin kertaan kannattaako sillä olotilalla mennä mihinkään treeneihin... meninpä kuitenkin.
Rataan tutustuessa huomasin ettei radalla ollut valitettavasti puomia ollenkaan. Noh, ei pidä jäädä voivotteleman joten päätin ottaa huomion kohteeksi pujottelun. Radan viisi ekaa estettä Mörkö suoritti ihan älyttömällä vauhdilla. Tuollaista ei olekaan hetkeen näkynyt! Ja sitten se pujottelu. Mörkö ei edes yrittänyt mennä pujotteluun! Argh! Sen sijaan se alkoi haistelemaan maata pujottelun vierestä pujottelun suuntaisesti. Tämä kolmesti. Itse aloin jo olla hieman (siis todella!) epätoivoinen ja ehdottelin etupalkkaa, mihin Niinu totesti ettei nyt vielä anneta periksi. Neljännen kerran vein Mörkösen pujotteluun oikealta puolelta, ja sellaisesta kulmasta minkä tiesin olevan sillä helppo - onnistui! Hitaasti, mutta puhtaasti Mörkö suoritti pujottelun.
Kun suurin solmu oli saatu avattua tehtiin pujottelua pariin kertaan etupalkalla. Ja vitsit että Mörkö menikin vauhdikkaasti tehdyt toistot! Niinu sanoi sen minkä tiesinkin, että tällä erää ongelma on enemmän ohjaajassa kuin koirassa. Ja että näin on parempi, sillä ohjaajaa on helpompi korjata. Näinköhän...
Loppuaika tehtiin mahtavaa juoksupätkää, missä tuli kolme perättäistä persjättöä ja loppuun vielä pakkovalssi. Pienen hienosäädön jälkeen tuntui vauhdikkaalta tekemiseltä ja näyttikin varmasti jo ihan agilityltä. Mörkö oli ihan intona :) Viimeisimpään toistoon mennessä Mörkö bongasi pujottelun ja suoritti sen itsenäisesti, minkä perään tehtiin aiottu harjoitus. Ei se pujottelu voi olla kauheaa Mörkön mielestä. Kunhan en itse panikoisi.
Loppulämmittelyssä mietiskelin tätä mun pääni korjaamista. Mitä ihmettä tekisin? Henkistä valmennusta pyörittelin myös mielessäni, tosin tunnen ainoastaan ei-agilityä-tuntevia henkisiä valmentajia. Mutta kannattaisiko silti investoida itseensä tarvittavan rahasumman, jotta saisi pujottelun kanssa nupin kuntoon? Koska kyllähän tämä on turhauttavaa! Koira osaa, ja olisi kiva kisata. Mutta kun ei vaan pysty. Eilenkin oli pari katsojaa ja hieman heikompi olotila itsellä niin hyvä ettei kyyneleet nousseet silmiin kun paineistuin tilanteesta niin paljon. Ihmekkös tuo että herkempi koira menee tuollaisesta sitten toimintakyvyttömäksi. Mikä taas aiheuttaa seuraavalla kerralla taas lisää paineistumista itselleni... ja, ja, ja... Niin, eihän tämä ainakaan näin paremmaksi muutu.
Aloitin tänään pään korjaamisen käymällä työterveyslääkärillä. Kiva koktaili särkylääkkeitä takataskuun, josko huomenna taas olisi työkykyinen. Seuraavaksi pitääkin miettiä henkistä kanttia ja mitä sille tekisi.
Keinuprojekti: etenee! Tänään nostin keskiakselia taas yhdellä pykälällä, korkeutena on tällä hetkellä noin 20cm. Tämän päivän toistot tehtiin jälleen noin 5cm paksulle pyyhekasalle (ääntä ja liikerataa pienentämässä). Mennään kyllä ihan Mörkön osaamisen äärirajoilla. Aluksi Mörkö tarjosi erilaisia loikkia, mutta kun saatiin ensimmäinen onnistunut suoritus niin sitten niitä tulikin kymmenen peräkkäin. Maltilla siis eteen päin. Ei hetkeen harjoituksen vaikeuttamista, jotta Mörkö saa itsevarmuuden jälleen kohdilleen.
Havaitsin myös että Mörkö tarvitsee minun liikkeen tuekseen, pelkästä käskystä ei lähde yksin suorittamana keinua. Noh... itsenäinen suorittaminen olisi kiva, mutta väliäkös sillä jos Mörkö tarvitsee mun liikkeen tuekseen. Pääsääntöisesti agilityssä kuitenkin mennään radalla suurin piirtein samaan suuntaan :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti