Toko on kivaa :)

Lauantain tokoahdistus on unholassa ja tämän päivän treenien jälkeen toko maistuu jälleen :) Suunnitelmallinen kouluttaja, mukava koulutustila ja erinomaisen taitava ryhmä takaa aika vahvat onnistumisen mahdollisuudet.

Aloitettiin seuraamisen käännöksillä lämmittelynä. Tämän jälkeen suurennettiin käännnöksiä, eli alettiin tekemään täyskäännöksiä. Aikaisemmin olen tehnyt käännökset aina oikeaan, nyt sain päähäni kokeilla myös käännöstä vasempaan kun Mörkön takaosan käyttö on käännöksissä suhteellisen hyvä. Kivasti meni molempiin suuntiin. Täytyy pyytää ulkopuolista konsultointiapua kertomaan oman mielipiteensä kun näistä käännöksistä on oikeastaan parempi.

Tämän jälkeen tehtiin liikkeestä maahan. Koira vieressä ja kaikilla mahdollisilla avuilla autettiin koira maahan (mentiin itse kyykkyyn + namikäsi). Tein myös näin vaikka Mörkö käytännössä liikkeen osaakin, sillä halusin vahvistaa oikeaa paikkaa. Mörköllä on ollut tapana ottaa sivusuunnassa etäisyyttä käskyn saatuan, tätä ei tänään tapahtunut kertaakaan. Samaa asiaa myös niin että itse perutetaan ja koira maahan. Myös hieman keston ja etäisyyden kanssa. Koiran ympärikin pystyin kiertämään.

Seuraavana omaan tahtiin paikallaolot. Ensin vain siitä palkkausta että Mörkö pysyi maassa vaikka seisoinkin sivullani. Tämän jälkeen muutama metri kerrallaan etäisyyden kasvattamista aina kisamatkaan saakka, keston ollessa muuten minimissä. Palkkaukset välissä. Muutama toisto niin että jäinkin seisomaan noin 2m päähän koirasta selkä koiraan päin ehkä 10s - onneksi on peili niin pystyi hyvin kurkkimaan mitä Mörkö teki. Hyvinhän epeli pötkötti paikoillaan. Välissä palkkaus ja sama homma niin että menin lyhyen matkan päässä kyykkyyn. Oikein etevää paikalla oloa tällä kertaa!

Loppuun hieman kaukojen istu - seiso jumppaa. Jälleen pystyi kivasti hyödytämään peiliä, ja näki varmasti että Mörkö ei liikuttanut takajalkoja. Etäisyyttä noin puolimetriä koiraan. Hitaasti matka kasvaa, kuin huomaamatta. Vastahan olin ihan koiran nenässä kiinni :)

Oli kyllä sellaiset hyvän mielen treenit!

Tokoa, tokoa (ja keinua)

Parin viikon tauon jälkeen taas piirin tokoa, jee! Alkuun paikallolot, mistä jostain syystä Mörkö nousi monesti. Joka kerta palautin takaisin, kunnes viimein saatiin jossain määrin ok muutaman sekunnin paikallaolo. Tiedä sitten aiheuttiko viikolla tehty villahousujen trimmaus sen että maa tuntui ikävältä vatsassa... vai oliko Mörkö vain niin tyystin väärässä vireessä.

Itsekseni tein seuraamista, liikkeestä maahan ja liikkeestä seiso sekä luoksetuloa. Oikein kivaa pikkunäppärää tekemistä :)

Lopussa ihmettelin tokon hyppyä. Mörkö kun pitää niin hienosti kontaktia sivulla ollessaan, ettei ollenkaan noteeraa hypyn olemassa oloa. Jos oma liikkeeni on tukena Mörkö suorittaa hypyn ongelmitta. Täytyy nyt työstää tuota hyppyä niin, että saan rakennettua vahvan merkkauksen jotta Mörkö tietää jo perusasentoon tullessaan että tässä liikkeessä olisi ihan suotavaa katsoa myös eteensä.

Jotenkin itselle päällimmäisenä fiiliksenä jäi kuitenkin tuskastunut olo. Huomasin miettiväni, että jaksanko kuitenkaan hifistellä niin paljon kuin mitä toko vaatisi. Että onko minulla kuitenkaan siihen motivaatiota? Havaitsin pariinkin kertaan haikailevani agilityn pariin... agilityn kanssa kun on hieman hiljaiseloa. En edes muista milloin olisin käynyt itsekseni hallilla treenailemassa. Se nyt kuitenkin on varmaa, ettei ole reilua viedä Mörköä Jessican mölli-tokoon. Paikallamakuu ja hyppy on täysin keskeneräiset. Noista tuo ensimmäinen on sellainen minkä pitää olla varma. Ihan jo reiluuden takia - sekä koiraa että kanssakilpailijoita kohtaan.

Keinun kanssa ollaan touhuttu muutaman kerran viikossa. Homma etenee kohtuu kivuttomasti ja tänään olisi tarkoitus nostaa keinun keskiakseli toiseksi ylimmälle tasolle (25cm). Viikko aikaa ennen kontaktikoulun alkua. Tavoilleni vastaisesti en aio ottaa tuosta stressiä, vaan viedään tuo keinu niin pitkälle kuin tuossa ajassa satunnaisesti tehtynä keretään. Jos ei saavuteta ylintä tasoa, niin eipä sillä ole väliä sillä jo nyt voin sanoa että suuria askeleita ollaan menty eteen päin. Mörkö ei välitä äänestä, oikeastaan itse hakeutuu paukuttelemaan keinua. Keinun kiikkaaminen ei ole suoranaisesti Mörkön lempparia, mutta ei kuitenkaan ahdistukaan liikkeestä. Saa nähdä mitä kontaktikoulussa tehdään kun pitäisi siirtyä oikealle keinulle. Ja mitä Mörkö siitä tykkää?

Pujottelu ei aiheuta ahdistusta

Tänään viikkotreenit, missä oli oikein mukava pyöritys viidellä hypyllä ja kahdella putkella. Matkalle mahtui niin serpentiiniä, saksalaista, persjättöä ja jaakotuksia. Saksalainen ei tunnu itselleni luontevalta, joten aika nopeaan ohjaus vaihtuikin persjättöön kun Mörkö lukee ohjausta muutenkin niin hyvin.

Omalla ajalla tein puomia kolme toistoa. Joka toisto Mörkön vauhti oli parempi, ja Mörkö laukkasi jokaisella kerralla pidemmälle. Viimeisellä toistolla sain itsekin juosta ihan kunnolla ja siltikin Mörkö kerkesi puomin päähän ennen minua. Oikein hienoa!

Pujottelun kanssa tein kolme toistoa. Pujottelu oli todella pienessä sumpussa monen muun esteen ollessa tosi lähellä. En sitten tiedä johtuiko Mörkön hahmottamisongelmat tästä, vai oliko se sijaistoimintaa. Kaksi ensimmäistä yritystä meni kuitenkin haahuiluksi (Mörkö bongasi mm renkaan) mutta sitten kun lähes törkkäsin Mörkön pujotteluun niin pujottelu sujui hyvin. Siitäkin huolimatta että pujottelun kanssa oli pientä säätöä, niin en missään vaiheessa ahdistunut. Toinenkin toisto meni oikein rennosti. Välissä kävin tekemässä ratatreenin ja loppuun vielä kolmas toisto - sekin rennosti rallatellen ja tekemisestä nauttien.

Olisiko henkinen valmennus kerrasta jo auttanut? En tiedä, mutta ainakin itselläni on niin paljon rauhallisempi, rennompi ja itsevarmempi olo. Onnistumiset tietenkin ruokkivat itseluottamusta. En vielä uskalla hehkuttaa että oma pää on korjattu, mutta ainakin suunta on oikea :)

Suruja & iloja

Viikonlopun suunnitelmat menivät lauantaina täysin uusiksi, ja samaisesta syystä myös Mörkön kennelpiirin toko-treenit jäivät väliin. Tico aloitti yöllä oksentelun ja kun pappa jätti aamuruoan väliin aloin oikeasti huolestua. Kahden aikaan iltapäivällä totesin että vanhus alkaa kuivumaan käsiin, joten pakko sitä oli lähteä päivystyksessä käymään.

Tico tutkittiin, otettiin röngteniä, katsottiin ultralla ja mitään ihmeempää ei löytynyt. Verenkuvassa selkeä tulehdus kuitenkin. Vaikka jossain vaiheessa iltaa olinkin varma etten koiraa enää kotio saa, niin onneksi Ticon tarinaa ei olla vielä lopullisesti kerrottu. Nyt parin päivän antibioottikuurin jälkeen papan askel alkaa olemaan jälleen tutun pirteä. Antibioottia napsitaan nyt kolme viikkoa, sitten jännitetään toisuuko sama vai menikö tällä erää ohitse.

Harmitti vietävästi Mörkön väliin jääneet treennit, mutta minkäs teet. Onneksi hieman helpotusta harmitukseen toi tänään alkanut toko B -kurssi koirakoulu Kompassissa. Tehtiin ihan perusharjoituksia, mutta niitä halusinkin tehdä. Sivulle tuloa, kontaktin pitoa. Sivulta maahan menoa ja takaisin sivulle istumaan nousua. Kääntymisiä oikeaan ja vasempaan seuratessa. Mörkölle ja minulle oikein oivaa treeniä, perusasioita kun ei voi harjotiella liikaa. Harjoitustilassa olevat peilit ovat todella mahtava juttu, näkeepä kurkkimatta miltä koira/koirakko näyttää!

Aivan loppuun tein kaukot, istu - maahan - istu kun Mörkö sattui istumaan noin metrin päässä. Mörkö meni hyvin maahan, ja nousikin vielä ekalla käskyllä. Pätevän koiran palkkasin ensin namilla taakse ja tämän jälkeen kunnon leikkisessiolla.

Agilityä treenimässä

Viikkotreeneissä ratatreenit, plääh. Ymmärrän kyllä että rataakin pitää välillä treenata, mutta jotenkin tuntuu että on tullut enemmän ratatreeni viime aikoina kuin ohjaustekniikka / estetekniikkatreeniä. Toisaalta, estetreeniä voisin tehdä itsekseni jos vain saisin käytyä hallilla. En tiedä miksi en ole omalla ajalla käynyt treenaamassa ollenkaan pariin viime kuukauteen. Varmasti kaksi saman aikaista työtä, sekä lähes päivittäiset keinutreenit kotosalla veroittavat aikaa ja intoa käydä vielä hallillakin. 

Alun takaakierrot menivät Mörkön kanssa aivan nappiin, mistä oikein vauhdikas (metalli)puomi. Jee! Puomilta takkuileva pujottelu, taisi vasta neljännellä toistolla onnistua (ohjaus vasemmalta). Loput radasta oikein näppärää kruisailua ja tiukkoja käännöksiä, ei ongelmia.

Toisella kierroksella jätin suosiolla radan väliin. Sen sijaan päätin tehdä kolme toistoa puomi + pujottelua, niin että treenikaveri palkkaa tai on palkkaamatta pujottelun. Toteutin siis Niinun vinkkiä. Jokainen kerta puomi oikein hyvä, mutta ei kuitenkaan super. Ensimmäisellä kerralla pujotteluun jouduin lähettämään kaksi kertaa, mutta seuraavat toistot menivätkin heti ensimmäisellä yrittämällä oikein. Itselläni oli oikein rento olo.

Eilen kerroin isälleni tästä oman pään ongelmsta. Pari tuntia myöhemmin löysin itseni noin puolen tunnin NLP-sessiosta. Tiedä sitten oliko apua, vai kuvittelinko että oli apua, mutta joka tapauksessa tänään en kertaakaan ahdistunut epäonnistumisista. Pystyin ohittamaan ne asenteella "näitä sattuu". Itsellä oli paljon rennompi ja luottavaisempi olo kuin mitä on ollut aikoihin. Ehkä tässä on saatu nyt muutamat lukot avattua. Ainakin toivon niin. Isäni valoi vielä uskoa sanomalla, etteivät kikat tähän loppuneet. 

Kuinka korjata mun pää?

Eilen Niinu Linnan treenit. Ei mitkään parhaimmat lähtökohdat, kun itse kärsin lähes migreenimäisestä päänsärystä mikä johtui tällä erää lihasjännityksistä. Toivoin, että rauhallinen liikunta olisi auttaut, mutta totesin toiveeni kaikuneen kuuroille koirille Mörköä lämmitellessä. Mietin pariinkin kertaan kannattaako sillä olotilalla mennä mihinkään treeneihin... meninpä kuitenkin.

Rataan tutustuessa huomasin ettei radalla ollut valitettavasti puomia ollenkaan. Noh, ei pidä jäädä voivotteleman joten päätin ottaa huomion kohteeksi pujottelun. Radan viisi ekaa estettä Mörkö suoritti ihan älyttömällä vauhdilla. Tuollaista ei olekaan hetkeen näkynyt! Ja sitten se pujottelu. Mörkö ei edes yrittänyt mennä pujotteluun! Argh! Sen sijaan se alkoi haistelemaan maata pujottelun vierestä pujottelun suuntaisesti. Tämä kolmesti. Itse aloin jo olla hieman (siis todella!) epätoivoinen ja ehdottelin etupalkkaa, mihin Niinu totesti ettei nyt vielä anneta periksi. Neljännen kerran vein Mörkösen pujotteluun oikealta puolelta, ja sellaisesta kulmasta minkä tiesin olevan sillä helppo - onnistui! Hitaasti, mutta puhtaasti Mörkö suoritti pujottelun.

Kun suurin solmu oli saatu avattua tehtiin pujottelua pariin kertaan etupalkalla. Ja vitsit että Mörkö menikin vauhdikkaasti tehdyt toistot! Niinu sanoi sen minkä tiesinkin, että tällä erää ongelma on enemmän ohjaajassa kuin koirassa. Ja että näin on parempi, sillä ohjaajaa on helpompi korjata. Näinköhän...

Loppuaika tehtiin mahtavaa juoksupätkää, missä tuli kolme perättäistä persjättöä ja loppuun vielä pakkovalssi. Pienen hienosäädön jälkeen tuntui vauhdikkaalta tekemiseltä ja näyttikin varmasti jo ihan agilityltä. Mörkö oli ihan intona :) Viimeisimpään toistoon mennessä Mörkö bongasi pujottelun ja suoritti sen itsenäisesti, minkä perään tehtiin aiottu harjoitus. Ei se pujottelu voi olla kauheaa Mörkön mielestä. Kunhan en itse panikoisi.

Loppulämmittelyssä mietiskelin tätä mun pääni korjaamista. Mitä ihmettä tekisin? Henkistä valmennusta pyörittelin myös mielessäni, tosin tunnen ainoastaan ei-agilityä-tuntevia henkisiä valmentajia. Mutta kannattaisiko silti investoida itseensä tarvittavan rahasumman, jotta saisi pujottelun kanssa nupin kuntoon? Koska kyllähän tämä on turhauttavaa! Koira osaa, ja olisi kiva kisata. Mutta kun ei vaan pysty. Eilenkin oli pari katsojaa ja hieman heikompi olotila itsellä niin hyvä ettei kyyneleet nousseet silmiin kun paineistuin tilanteesta niin paljon. Ihmekkös tuo että herkempi koira menee tuollaisesta sitten toimintakyvyttömäksi. Mikä taas aiheuttaa seuraavalla kerralla taas lisää paineistumista itselleni... ja, ja, ja... Niin, eihän tämä ainakaan näin paremmaksi muutu.

Aloitin tänään pään korjaamisen käymällä työterveyslääkärillä. Kiva koktaili särkylääkkeitä takataskuun, josko huomenna taas olisi työkykyinen. Seuraavaksi pitääkin miettiä henkistä kanttia ja mitä sille tekisi.

Keinuprojekti: etenee! Tänään nostin keskiakselia taas yhdellä pykälällä, korkeutena on tällä hetkellä noin 20cm. Tämän päivän toistot tehtiin jälleen noin 5cm paksulle pyyhekasalle (ääntä ja liikerataa pienentämässä). Mennään kyllä ihan Mörkön osaamisen äärirajoilla. Aluksi Mörkö tarjosi erilaisia loikkia, mutta kun saatiin ensimmäinen onnistunut suoritus niin sitten niitä tulikin kymmenen peräkkäin. Maltilla siis eteen päin. Ei hetkeen harjoituksen vaikeuttamista, jotta Mörkö saa itsevarmuuden jälleen kohdilleen.

Havaitsin myös että Mörkö tarvitsee minun liikkeen tuekseen, pelkästä käskystä ei lähde yksin suorittamana keinua. Noh... itsenäinen suorittaminen olisi kiva, mutta väliäkös sillä jos Mörkö tarvitsee mun liikkeen tuekseen. Pääsääntöisesti agilityssä kuitenkin mennään radalla suurin piirtein samaan suuntaan :)

Kisavideoita

En ole mikään reipas kisojen videoija. Onneksi muut kanssakilpailijat ovat innokkaampia :)

Rally-tokon SM-kisat Lempäälässä 9.11.2013
http://www.youtube.com/watch?v=-IRQSytofSg

Rally-tokokisat Janakkalassa 8.2.2014
http://www.youtube.com/watch?v=y8H9VjjrGN8&feature=youtu.be

Mörkön voitokas muttei tuloksekas agility-kisa Ojangossa 26.1.2014
http://www.youtube.com/watch?v=hsS8W1PBZ-I&feature=youtu.be

Hyvät rally-tokokisat ja toko-treenit

Tänään piti koirien kanssa kiirettä - hyvällä tavalla :)

Rally-toko

Aamupäivällä suunnattiin Ozzyn kanssa Janakkalaan rally-tokokisoihin. En ollut varsinaisesti kisoista kovinkaan innostunut, mieluummin olisin jäänyt kotio nukkumaan ja lepuuttamaan urheilusta kipeitä lihaksia ;) Kun olin kuitenkin ilmoittautunut kisoihin, niin olihan niihin mentävä. Siitäkin huolimatta etten ole Ozzyn kanssa pariin kuukauteen treenannut muutamaa hassua kertaa enempää.

Rataan tutustuessani tein kaksi havaintoa. 1) Pia Heikkisen suunnittelema rata oli tosi kiva. 2) Kilpailurutiini oli aivan hukassa pitkän tauon jäljiltä! Huomasin ihmettelevänin alokasluokan kyltin kohdalla suoritustapaa (liikkeestä maahan...) ja muutaman kerran jouduinkin konsultoimaan kaveria. Radalla mietitytti eniten sarjahyppy (kuinka pahasti Ozzy lähtee lapasesta), liikkestä istu ja kutsu koira (istuuko se vai ei) ja edessä peruutus (onnitsunko luomaan Ozzylle niin rennon fiiliksen että se uskaltaa peruuttaa tarpeeksi). Käytösruutu aiheutti helpotuksen huokauksen, sillä asentona oli maahan.

Ozzy suoritti radan hyvällä fiiliksellä ja nopealla tahdilla. Muutamia huolimattomuus virheitä mahtui matkan varrelle (yhteentörmäyksiä) ja istu - käänny oikeaan - istu en ollut varma kerkesikö Ozzy mennä maahan ekasta istumisesta. Varmuuden vuoksi uusin... tosin katsojien kommentien mukaan turhaan. Sarjahyppy sai Ozzyn silmät säihkymään, mutta ei ollut mitään ongelmaa saada koira seuraavalle kyltille taas haltuun. Liikkeestä istu onnistui (jee!) mutta sen verran liike painostutti Ozzya että tulppaanissa keskittymiskyky herpaantui ja Ozzy haisteli kylttiä. Mitäs pienestä ja eikun eteen päin spiraaliin! Edessä peruuttamiseen Ozzy lähti reippaasti, mutta pysähtyi kyselemään "riittääkö?" kahden mitan jälkeen. Ystävällisesti pyysin vielä jatkamaan peruuttamista. Lopun kurvit ilman ongelmia maaliin. Liikkeestä maahan kyltin kohdalla piti kyllä pariin kertaan hengitellä syvään Ozzyn maatessa vieressä että menikös tämä kuitenkaan oikein ;)

Tässä vaiheessa pieni toive tuloksesta eli.

Käytösruutuun menin hyvillä mielin ja itsevarmana. Ozzy maahan ja käskyn alle. Kaikki menikin hyvin aina siihen saakka kun suorittava koira meni sarjahypylle. Ozzy jännittyi... ja kun suorittavalle koiralle sanottiin painokkaasti "SEISO!" niin Ozzy nousi kuin jousilta jaloilleen - vain tajutakseen tekemisensä tasan samaan aikaan kuin minäkin joten oma rääkäisynä "maahan!" ja koiran maahan tippuminen tapahtui täysin samaan aikaan. Loppuajan Ozzy pitikin tiukan kontaktin minuun ihan omatoimisesti.

Muuten tyytyväisenä suoritukseen ja päivitellen käytösruudun yllätystä radan viereen odottamaan tulosta. Mikä yllätys odottikaan, kun seinälle piirtyi 70 pistettä! Meidän ensimmäinen tulos MES-luokasta! Turha sitä on täydellisyyttä tavoitella kun vähemmälläkin saa saman hyödyn ;) Ei vaan... oikeasti olen tosi onnellinen. Olen tässä jo muutaman kerran miettinyt että eikö meillä kuitenkaan riitä taidot MES-luokkaan. Että näinköhän me saadaan koskaan tulosta. Nyt se on todistettu: tulos tuli ja taidot riittää!


Kotitreenit

Kotona hiukan keinua Mörkön kanssa. En ole uskaltanut nostaa vaikeusastetta nykyisestä kun onnistumisprosentti on liian kaukana 100%, ja rehellisesti sanottuna ei ole edes 80%. Hyvin Mörkö tekee, ja osa toistoista on superhienoja. Joukkoon mahtuu myös käsittämätöntä sähläämistä, joten jatketaan vielä tässä missä ollaan oltu pari hetkeä.


Toko

Illalla suuntana Mörkön piirin tokoon. Viime viikon yhteistyösolmu oli mielessäni ja hiukan jännitin mitä Mörkö ajattelee tokosta. Hyvin yhteistyökykyinen koiruus oli taas mukana :) Täytyy myöntää, että tänään tietoisesti välttelin mahdollisia klikkejä.

Aloitettiin paikalloloilla. Tarkoitus oli tehdä 2min paikallaolo, ja minä päätin palkata Mörkön kerran ja muuten olla kisamatkan päässä. Laskeskelin mielessäni sekunteja ja kävin palkkaamassa Mörkön noin minuutin kohdalla. Jatkoin laskemista vain todetakseni että toinen minuutti meni ja paikallaolo vain jatkuu. Lievästi ärtyneenä seisoin paikallani, sillä en voinut tietää missä kohtaa kannattaisi mennä palkkaamaan Mörköä kun en tiennyt kauanko paikallaoloa aiottiin jatkaa. Lopulta käsky kävi koirien luokse ja palkkasin Mörkön ruhtinaalisesti. Kouluttaja "paljasti" tässä vaiheessa huijanneensa meitä ja pitäneensä paikallaoloa 3min 15s. Mur! Minen tykkää. Tuollainen ei ole reilua ohjaajia kohtaan, eikä koiria kohtaan. Vaikka toisaalta oli kiva huomata että Mörkö pysyy paikoillaan... niin en usko että näin vaikeilla treeneillä rakennetaan hyviä paikallaoloja. Ensi kerralla pidän Mörköä paikallaolossa tasan 15s, aivan sama mitä muut sanovat. Koska Mörkö on ansainnut hyvän mielen ja lyhyen paikallaolon.

Tämän jälkeen tein neljä toistoa hyppyä. Kaksi käskystä targetille, kolmas samaan tapaaan mutta targetille pysäytys, neljäs suoraan targetille. Mörkö alkaa tuntumaan itsevarmemmalta. Se lähtee hyvin hypylle. En ole vielä kuitenkaan uskaltanut kokeilla ilman targettia. Täytyy kokeilla ensi kerralla ja palkata jollain namipallolla tai vastaavalla.

Sitten muutama onnistunut kapulan pito.

Sen jälkeen suunnattiin palkaamattomuustreeniin ja liikkeiden välien treenaamiseen. Myönnän, en aivan saanut kiinni tämän harjoituksen ideasta. Ymmärrän kyllä mihin pyrittiin, eli kisapalkkauksen tekemiseen ja liikkeestä toiseen hallittuun siirtymiseen. Liikkeiden välit eivät ole ainakaan vielä missään muotoa ongelmallisia ja sosiaalinen palkkaus ei mielestäni vielä ole tarpeeksi kun tehtävät asiat ovat treenattavana... Joka tapauksessa tehtiin kaksi parin askeleen seuraamista ja liikkeestä seis, sekä todella lyhyt luoksetulo.

Itsekseni tein hieman seuraamisessa täyskäännöstä ja käännöstä oikeaan. Samoin askelsiirtymiä vasempaan ja oikeaan. Ihan pari asennonvaihtoa istu - seiso - istu aivan koiran edessä. Maasta perusasentoon nousuja myös muutaman kerran.

Lopussa kouluttajan kanssa noudon ihmettelyä. Siinä ollaan menty eteen päin että Mörkö tuo kapulan laukalla minulle. Pitämisessä olen saamassa kaupanpäällisenä pureskelua. Mur! En halua tätä. Pitännee siis pohtia miten jatkaa noudon kanssa.

Pitäisi kyllä keretä treenaamaan Mörkön kanssa tokoakin. Muulloinkin kuin kerran viikkoon. Nyt vain keinuprojekti vie kaiken irtoajan arjesta. Onneksi viikon päästä alkaa toinen toko, tuleepahan sitten treenattua ainakin kerran enemmän viikossa.

Tokoilemassa

Piirin kilpailuvalmiiden toko-treenit tänään. Treenejä ennen otin muutaman tunnin päiväunet ja ajaessa paikalle oli vaikea keskittyä viivojen välissä pysymiseen. Kunpa olisin tässä kohtaa vain tajunnut jättää treenit väliin... mutta ei. Ajattelin hieman naivisti että treenit piristää.

Alkuun sivulle tuloa ja askelsiirtymiä eri suuntaan. Tässä vaiheessa vielä kaikki hyvin ja Mörkö toimi tosi kivasti. Saatiin pariinkin kertaan kiitosta erinomaisesta takaosan käytöstä :) Sinänsä hassua, kun en hirveästi ole edes takapään käyttöä treenaillut.

Seuraavaksi tehtiin ruutua. Täytyy vaan alkaa uskaltaa itsekin tehdä ruutua, sillä tuo on selkeästi liike missä tarvitaan miljoona toistoa ja vielä toinen mokoma kaupan päälle. Tehtiin ruutuun lähetyksiä näytöllä, eli kävin taputtamassa oikeaa paikkaa ja lähetin Mörkön ruutuun. Aiemmin ollaan tehty ainoastaan targetille lähetyksiä. Sujui se näytöilläkin, tosin mun pitää miettiä miten saisin palkkausta paremmaksi. Naksua käytän joo, mutta tekisi mieli saada palkkakin paikan päälle nopeammin.

Seuraavaksi ajattelin tehdä kaukokäskyjä, ja tästähän "ilo" irtosi. Mörkö ei pysynyt istumassa ollenkaan, vaan heti jos otin käsimerkin pois se valahti maaten. Täältä kun pyysin Mörköä takaisin istumaan, niin sama homma uudestaan. Mörkö pysyi istumassa tasan käsimerkin ajan. Huomautin asiasta mielestäni nätisti Mörkölle ja nostin sen takaisin istumaan, mutta Mörköpä veti tästä herneen todelle syvälle nenuunsa ja lamaantui täysin. Oikeastaan koira vaikutti samalta kuin joskus harvoin näen sen pujottelussa kun toimintakykyä ei ole ollenkaan. Tämä on kyllä koira minkä luonnetestistä en osaa sanoa mitään... ehdottomasti toimintakykyisin koira mun laumasta, mutta onko sitten edelleenkin miinuksella. Noh, kesällä nähdään.

Tämän jälkeen koitin vain löytää yhteistyötä takaisin. Helppoja temppuja ja paljon intoa itsellä. Muutama tosi kiva parin askeleen pätkä seuraamista. Mutta Mörkö ei esimerkiksi tarjonnut kertaakaan sivulletuloa. Itselläni oli tosi paha mieli tästä, koska Mörkön ainoa valtti tokossa on sen into - ja sitä intoa en halua hukata!

Loppuun otettiin paikalla makuu, käskytettynä alas ja ylös. Mörkö meni hyvin alas ja pysyi paikalla rentoina. Kävin palkkaamassa otusta todella tiheään, en halunnut ottaa yhtään riskiä. Paikallaolon jälkeen otettiin luoksetulo, Mörkö jäi ja odotti hyvin mutta ei liikahtanutkaan käskystä... Tottahan se on, en ole oikeastaan koskaan opettanut Mörkölle luoksetuloa. Tiedän siis että tämä pysyy harjoituslistalla.

Loppujen lopuksi Mörkö vaikutti rennolta ja iloiselta. Siitäkin huolimatta tänään ja huomenna pidän täysin treenivapaata ja käydään tekemässä pitkä lenkki. Ehkä vapaana kruisailu ja pitkät ravipätkät rentouttavat Mörköä. Jotenkin luulen että koira on hiukan stressaantunut, joten haluan tarjota sillä mahdollisuuden rentoutua koirien tavalla.