Onnistuin jälleen saamaan treenipaikan Savikon Sepon treeneihin, joten sinnehän oli mentävä. Seppo oli suunnitellut putkien suhteen kinkkisen radan, missä pääsi tekemään minulle uuden variaation persjätöstä ja pakkovalssinkin. Rata loppui meidän kohdalta puomiin, keinu jätettiin suosiolla tulevaisuuteen.
Persjättöä hienosäädettiin pariin kertaan, kun minulla oli jostain syystä pakottava tarve pysähtyä odottelemaan ja varmistelemaan että Mörkö tulee varmasti riman yli. Tuleehan se muutenkin. Kun itse maltan juosta pysähtelemättä, niin Mörkökin etenee jarruttelematta. Luontevaa! Mutta niin vaikeaa, tai paremminkin uutta minulle.
Muuten Mörkö meni tosi hyvin. A-esteen kontaktit olivat joka kerta hyvät. Mörkö haki putkien pimeitä päitä todella hyvin ja itsenäisesti. Ohjausteknisesti Mörkö menee juuri sinne minne ohjaankin. Esteiden korkeus oli 30cm eikä tämä tuottanut minkäänlaista ongelmaa.
Ensimmäiseen puomiin minulla oli korkeat odotukset, menihän Mörkö eilen omalla hallilla (metalli)puomin niin super hyvin. Pettymys olikin sitten kohtuullisen suuri kun vauhti ei ollutkaan puomilla eilisen kaltainen... heti perään palkkasin Mörkön kuitenkin isosti, Mörkö jopa suostui repimään lelua (=hanskani...). Oma fiiliskin oli muutaman sekunnin notkahduksen jälkeen parempi, kun Seppo muistutti että tämän kertainen ensimmäinen toisto oli parempi kuin viime kerran parhain. Kaksi kertaa vielä lisää puomia (radan osana) ja joka kerta suoritus parani. Viimeisellä kerralla Mörkö oikein pomppasi nousevalta osalta tasaiselle osalle :) Kyllä se suoritusnopeus tästä paranee, kun vaan nyt maltan antaa tarpeeksi toistomahdollisuuksia ja aikaa Mörkölle. Pää kylmänä siis kisasuunnitelmien kanssa!
Loppuun pujottelu kerran namikupille. Pujottelu sujui oikein mallikkaasti. Itsellä oli sellainen olo etten ollut varma kykenenkö pitämään oman pääni kasassa, joten otin namikupin käyttöön hetken mietinnän jälkeen. Pääpaino tämän päivän treeneissä oli kuitenkin puomissa, joten pujottelusta halusin vain onnistuneen suorituksen.
maanantai 30. joulukuuta 2013
sunnuntai 29. joulukuuta 2013
Asenteella!
Tehokas kymmenminuuttinen hallilla. Ei ehkä yllätys, että teemana edelleen kepit ja puomi. Suunnitelmissa oli ottaa vauhtia aina muutaman esteen kautta joko pujotteluun tai puomille, kun olen tämän havainnut pitävän parempaa motivaatiota Mörköllä yllä kuin yksittäisen esteen toistaminen. Täytyy saada toistoja, mutta niin että toistot eivät käy kuitenkaan liian tylsäksi.
Muutamia hyppyjä ja putki oli kivasti ennen pujottelua, pujottelu taas päättyi lähes seinään. Aivan niin kuin viimeisimmissä kisoissakin. Jostain hetken mielenhäiriöstä päätin olla laittamatta namikippoa pujottelun päähän... Vauhtia siis hypyiltä, putkeen ja sieltä pujotteluun. Kaikki meni hyvin aina siihen meidän ongelmaiseen toiseksi viimeiseen väliin, missä kohden Mörkö pysähtyi minua katsoen. Ohjasin käsiavulla loppuun. Uusinta samalla tapa, itse menin pujottelun toiselta puolelta. Tämäkin yritys päätyi samalla tavoin, jälleen ohjasin rauhallisesti käsiavulla loppuun. Ennen kolmatta yritystä tein mielessäni pari mielikuvaharjoitusta pujottelusta. Ja päätin että nyt asennetta peliin, en luovuta laittamalla namikuppia pujottelun päähän. Auttoiko mielikuvaharjoitus, sisuuntuminen vaiko toistojen määrä mutta tällä kertaa Mörkö meni rennon mallikkaasti pujottelun alusta loppuun. Hyvä Mörkö!
Hallille tullessamme olin laittanut makupalakupin valmiiksi puomille. En tiedä muistiko Mörkö palkkaa... Putkelta (metalli)puomin kimppuun. Ja Mörköhän meni, teki valtavan loikan nousevalta osuudelta tasaiselle ja laukkasi tasaisen osuuden loppuun saakka, loppu ravilla. Toinen toisto hieman eri mutkin puomille, ja tämä oli ensimmäistäkin toistoa parempi. Asenne ratkaisee, todellakin! Itse kun päätin olla varma onnistumisesta niin Mörkökin meni kyselemättä puomin reippaasti. Erinomaista Mörkö!
Täytyy katsoa josko huomenna uskaltaisi Savikon Sepon valvovan silmän alla ottaa myös keinu mukaan kuvioihin...
Muutamia hyppyjä ja putki oli kivasti ennen pujottelua, pujottelu taas päättyi lähes seinään. Aivan niin kuin viimeisimmissä kisoissakin. Jostain hetken mielenhäiriöstä päätin olla laittamatta namikippoa pujottelun päähän... Vauhtia siis hypyiltä, putkeen ja sieltä pujotteluun. Kaikki meni hyvin aina siihen meidän ongelmaiseen toiseksi viimeiseen väliin, missä kohden Mörkö pysähtyi minua katsoen. Ohjasin käsiavulla loppuun. Uusinta samalla tapa, itse menin pujottelun toiselta puolelta. Tämäkin yritys päätyi samalla tavoin, jälleen ohjasin rauhallisesti käsiavulla loppuun. Ennen kolmatta yritystä tein mielessäni pari mielikuvaharjoitusta pujottelusta. Ja päätin että nyt asennetta peliin, en luovuta laittamalla namikuppia pujottelun päähän. Auttoiko mielikuvaharjoitus, sisuuntuminen vaiko toistojen määrä mutta tällä kertaa Mörkö meni rennon mallikkaasti pujottelun alusta loppuun. Hyvä Mörkö!
Hallille tullessamme olin laittanut makupalakupin valmiiksi puomille. En tiedä muistiko Mörkö palkkaa... Putkelta (metalli)puomin kimppuun. Ja Mörköhän meni, teki valtavan loikan nousevalta osuudelta tasaiselle ja laukkasi tasaisen osuuden loppuun saakka, loppu ravilla. Toinen toisto hieman eri mutkin puomille, ja tämä oli ensimmäistäkin toistoa parempi. Asenne ratkaisee, todellakin! Itse kun päätin olla varma onnistumisesta niin Mörkökin meni kyselemättä puomin reippaasti. Erinomaista Mörkö!
Täytyy katsoa josko huomenna uskaltaisi Savikon Sepon valvovan silmän alla ottaa myös keinu mukaan kuvioihin...
lauantai 28. joulukuuta 2013
Katsaus vuoteen 2013 ja tavoitteet 2014
On aika kaivaa viime vuonna tälle vuodelle asetetut tavoitteet ja käydä läpi mitä saavutettiin. Samoin on ihan hyvä hetkeksi pysähtyä katsomaan mennyttä vuotta kokonaisuutena, jottei yksittäisiä asioita hinkatessa kokonaisuus pääse unohtumaan. Ensi vuoden tavoitteita olen pyöritellyt jo useamman viikon mielessäni, joten hyvä ne on julkisestikin ilmoittaa.
Mitä tapahtui 2013?
Ozzyn kanssa tavoitteena oli
- saavuttaa RTK2 alkuvuodesta
- kilpailla enemmänkin jos Ozzy tykkää ja liikkeet on hallussa
- käydä ~10 näyttelyssä
Ozzyn kohdalla tavoitteet saavutettiin - ja vielä niin paljon enemmänkin! Ozzy taituroi kanssani RTK2 ja RTK3 koulutustunnukset. Mestariluokan tulos antaa odottaa itseään, kolmasti tätä käytiin kokeilemassa. Liikkeistä kolme koiran mittaa edessä peruuttaen sekä merkille lähetys olivat kovasti vuoden teemana, molempien vahvistamista pitää edelleen jatkaa. Ylipäätänsä rally-tokon liikkeet ovat erinomaista jumppaa Ozzylle pitäen lenkkien ja fyssarikäyntien ohessa elämän kuntoa hyvänä.
Näyttelyssä pyörähdettiin 12 kertaa. Puolesta saatiin SA, pari PU-sijoitusta, 2 x ROP-VET ja 3 x VSP-VET. Vuoden viimeisestä näyttelystä tuli VV-13! Veteraaniluokissa kisaajia on vähän, mutta tämän hetken kisaajat ovat kaikki todella tasokkaita. Alkaahan ikä Ozzyssa näkyä... mutta kun toinen tykkää kehässä olemisesta.
Mörkön tavoitteena oli
- saada agilityssä taidot kisakuntoon
- vähintään yksi 0-tulos
- hyppytekniikan treenaaminen
- tokoa enemmän (sivulletulo, seuraaminen, seiso + maahan käskujen hallitseminen)
Mörkön kanssa jatkettiin alkuvuodesta siihen mihin edellinen vuosi päättyi, eli pujottelua, pujottelua, pujottelua. Huhtikuussa ymmärsin mistä pujottelussa oikein puristaa - minä itse! Tämän jälkeen pujottelu saatiin kisakuntoon hetkessä ja Mörkö kisasi keväällä muutaman startin verran. Kesäloman jälkeen kisaaminen jatkui ja Mörkö nousi kakkosiin elokuussa. Loppuvuodesta käytiin parin startin verran kakkosia katsastamassa, ja palattiin takaisin harjoittelun pariin. Puomin ja keinu pitää saada nopeammaksi ja meidän pitää saada kokemuksia eri kisapaikoista.
Mörkön agilityvuosi numeroin:
Hyppytekniikkaa Mörkö teki satunnaisen epäsäännöllisesti, enemmänkin olisi voitu tehdä. Joitakin kertoja käytiin Ulla Kaukosen tunneilla ja yhden viikonlopun vietettiin Vappu Alatalon hyppytekniikkaseminaarissa.
Tokoa oli kuvioissa enemmän, joskin edelleen hyvin vähän. Tammikuusta käytiin Helsingin seudun kennelpiirin toko1-kurssi ja lokakuussa toko2-kurssi. Kesällä (touko-syyskuu) käytiin viikottain treenaamassa Erja Niutasen opissa. Sanoisin että hallitaan se mitä oli tavoitteenakin, joskaan ei olla valmiita kisaamaan.
Mörkön ja minun riesana vuoden aikana oli selkävaivat. Itse kärsin hevosen selästä tippumisen jälkiseuraamuksia oikeastaan koko vuoden, varsinkin toukokuussa en kyennyt liikkumaan oikeastaan ollenkaan. Syyskuussa alkoi taas Mörkön selkä oireilemaan useamman viikon ajan. Mörkön selkää on hoidettu fyssarilla ja osteopaatilla ja reilun kuukauden ollaan treenattu normaalisti. Omaa kroppaani on myös käytetty samoissa hoidoissa, ja olen lähes oireeton mitä nyt lantiokipu satunnaisesti muistuttelee olemassa oloaan.
Tavoitteet 2014
Ticon kanssa nautitaan joka ikisestä päivästä :)
Ozzyn kohdalla on hieman vaikeaa tehdä tavoitteita, joten puhun ennemminkin toiveista. Toivon, että pappakoira pysyy terveenä ja mieli virkeänä. Jos vain kuntoa riittää niin käydään rally-tokon virallistumisen jälkeen ainakin kerran kisoissa. Toivottavasti saataisiin kuitenkin useampi startti alle.
Näyttelyjen suhteen tulee varmasti olemaan hiljaisempaa kuin 2013. Toivottavasti päästään Ozzyn kanssa partacollieiden erikoisnäyttelyyn sekä Suomessa järjestettävään maailan voittajaan. Toki jos kuntoa riittää, niin muitakin näyttelyitä voidaan katsella.
Mörkön kanssa pysytään toivottavasti terveenä, sillä suunnitelmia riittää :)
Agility: tavoitteena nousta kolmosiin. Tarkoittaa käytännössä sitä että puomin ja keinun suoritusnopeudet ja suortusvarmuus pitää saada kohdalleen. Samoin (itselleni) varmuutta pujotteluun. Ehdottomasti kokemuksia eri kisapaikoista!
Toko: pitkän pohdinnan jälkeen olen sitouttanut itseni, enkä vain käymään toko-kisoissa vaan että saataisiin TK1. Tämän toteutuminen vaatinee jossain märin säännöllistä treenaamista. Miten ja missä on vielä mietinnässä... Yksittäiset osaset alkavat olemaan jo kivalla mallilla, seuraavaksi kokonaisuuksien työstämistä.
Luonnetesti: Mörkö on sopivan keski-ikäinen että voitaisiin käydä katsomassa miten luonnetestissä tuumataan.
Rally-toko: vaikka olinkin alkuun sitä mieltä että ensin toko ja sitten vasta joskus veteraanilajina rally-toko, niin sen verran kilpailuviettinen olen että avoimeen luokkaan kisaamme ;)
Mitä tapahtui 2013?
Ozzyn kanssa tavoitteena oli
- saavuttaa RTK2 alkuvuodesta
- kilpailla enemmänkin jos Ozzy tykkää ja liikkeet on hallussa
- käydä ~10 näyttelyssä
Ozzyn kohdalla tavoitteet saavutettiin - ja vielä niin paljon enemmänkin! Ozzy taituroi kanssani RTK2 ja RTK3 koulutustunnukset. Mestariluokan tulos antaa odottaa itseään, kolmasti tätä käytiin kokeilemassa. Liikkeistä kolme koiran mittaa edessä peruuttaen sekä merkille lähetys olivat kovasti vuoden teemana, molempien vahvistamista pitää edelleen jatkaa. Ylipäätänsä rally-tokon liikkeet ovat erinomaista jumppaa Ozzylle pitäen lenkkien ja fyssarikäyntien ohessa elämän kuntoa hyvänä.
Näyttelyssä pyörähdettiin 12 kertaa. Puolesta saatiin SA, pari PU-sijoitusta, 2 x ROP-VET ja 3 x VSP-VET. Vuoden viimeisestä näyttelystä tuli VV-13! Veteraaniluokissa kisaajia on vähän, mutta tämän hetken kisaajat ovat kaikki todella tasokkaita. Alkaahan ikä Ozzyssa näkyä... mutta kun toinen tykkää kehässä olemisesta.
Mörkön tavoitteena oli
- saada agilityssä taidot kisakuntoon
- vähintään yksi 0-tulos
- hyppytekniikan treenaaminen
- tokoa enemmän (sivulletulo, seuraaminen, seiso + maahan käskujen hallitseminen)
Mörkön kanssa jatkettiin alkuvuodesta siihen mihin edellinen vuosi päättyi, eli pujottelua, pujottelua, pujottelua. Huhtikuussa ymmärsin mistä pujottelussa oikein puristaa - minä itse! Tämän jälkeen pujottelu saatiin kisakuntoon hetkessä ja Mörkö kisasi keväällä muutaman startin verran. Kesäloman jälkeen kisaaminen jatkui ja Mörkö nousi kakkosiin elokuussa. Loppuvuodesta käytiin parin startin verran kakkosia katsastamassa, ja palattiin takaisin harjoittelun pariin. Puomin ja keinu pitää saada nopeammaksi ja meidän pitää saada kokemuksia eri kisapaikoista.
Mörkön agilityvuosi numeroin:
- 10 starttia
- 3 x 0-tulos
- 3 x 2-sijoitus
- 4 x 3-sijoitus
- ei yhtään hyllyä, eli kaikista starteista tulos!
- 7 starttia ykkösissä ja 3 starttia kakkosissa
Hyppytekniikkaa Mörkö teki satunnaisen epäsäännöllisesti, enemmänkin olisi voitu tehdä. Joitakin kertoja käytiin Ulla Kaukosen tunneilla ja yhden viikonlopun vietettiin Vappu Alatalon hyppytekniikkaseminaarissa.
Tokoa oli kuvioissa enemmän, joskin edelleen hyvin vähän. Tammikuusta käytiin Helsingin seudun kennelpiirin toko1-kurssi ja lokakuussa toko2-kurssi. Kesällä (touko-syyskuu) käytiin viikottain treenaamassa Erja Niutasen opissa. Sanoisin että hallitaan se mitä oli tavoitteenakin, joskaan ei olla valmiita kisaamaan.
Mörkön ja minun riesana vuoden aikana oli selkävaivat. Itse kärsin hevosen selästä tippumisen jälkiseuraamuksia oikeastaan koko vuoden, varsinkin toukokuussa en kyennyt liikkumaan oikeastaan ollenkaan. Syyskuussa alkoi taas Mörkön selkä oireilemaan useamman viikon ajan. Mörkön selkää on hoidettu fyssarilla ja osteopaatilla ja reilun kuukauden ollaan treenattu normaalisti. Omaa kroppaani on myös käytetty samoissa hoidoissa, ja olen lähes oireeton mitä nyt lantiokipu satunnaisesti muistuttelee olemassa oloaan.
Tavoitteet 2014
Ticon kanssa nautitaan joka ikisestä päivästä :)
Ozzyn kohdalla on hieman vaikeaa tehdä tavoitteita, joten puhun ennemminkin toiveista. Toivon, että pappakoira pysyy terveenä ja mieli virkeänä. Jos vain kuntoa riittää niin käydään rally-tokon virallistumisen jälkeen ainakin kerran kisoissa. Toivottavasti saataisiin kuitenkin useampi startti alle.
Näyttelyjen suhteen tulee varmasti olemaan hiljaisempaa kuin 2013. Toivottavasti päästään Ozzyn kanssa partacollieiden erikoisnäyttelyyn sekä Suomessa järjestettävään maailan voittajaan. Toki jos kuntoa riittää, niin muitakin näyttelyitä voidaan katsella.
Mörkön kanssa pysytään toivottavasti terveenä, sillä suunnitelmia riittää :)
Agility: tavoitteena nousta kolmosiin. Tarkoittaa käytännössä sitä että puomin ja keinun suoritusnopeudet ja suortusvarmuus pitää saada kohdalleen. Samoin (itselleni) varmuutta pujotteluun. Ehdottomasti kokemuksia eri kisapaikoista!
Toko: pitkän pohdinnan jälkeen olen sitouttanut itseni, enkä vain käymään toko-kisoissa vaan että saataisiin TK1. Tämän toteutuminen vaatinee jossain märin säännöllistä treenaamista. Miten ja missä on vielä mietinnässä... Yksittäiset osaset alkavat olemaan jo kivalla mallilla, seuraavaksi kokonaisuuksien työstämistä.
Luonnetesti: Mörkö on sopivan keski-ikäinen että voitaisiin käydä katsomassa miten luonnetestissä tuumataan.
Rally-toko: vaikka olinkin alkuun sitä mieltä että ensin toko ja sitten vasta joskus veteraanilajina rally-toko, niin sen verran kilpailuviettinen olen että avoimeen luokkaan kisaamme ;)
maanantai 23. joulukuuta 2013
Seppo Savikon opissa: Mörkö - Anna 6 - 0
Muiden keskittyessä joulun valmisteluihin minä käytin iltani tuuraamalla Seppo Savikon ryhmässä. Edellisestä kerrasta kun olen ollut Sepon koulutettavana on melkein kymmenen vuotta, joten innolla odotin miten on mies ja opetusmetodit muuttunut vuosien mittaan. Samoin tavoitteena oli työstää pujottelua ja puomia eteen päin. Salaisena aseena mukaan savustettua lehmän sydäntä - ai että Mörkö niin tykkää tuosta!
Seppo oli tehnyt meille mukavan sujuvan radan, missä pääsi ohjausteknisesti treenaamaan pakkovalssia ja (minulle edelleen vaikeaa) persjättöä. Muuten rata olikin kivan jouhevaa luukutusta. Pujottelu tehtiin seinää kohden ja se melkein päätyi seinään. Samoin puomi. Haastetta riittä siis - lähinnä minulla.
Varmuuden vuoksi vein namikipon valmiiksi pujottelun lähettyville ihan siltä varalta että itseäni alka liikaa hirvittämään. Aluksi meinasin laitta kipon radalle, mutta sitten kuitenkin päädyin haastamaan itseni ja kokeilla ilman. Onneksi kokeilin, sillä Mörkö pujotteli ensimmäisellä kerralla aivan oikein joskin Mörköläiseksi ihan hitusen epävarman oloisesti. Toisella kerralla kun pujottelu tehtiin Mörkö (ja minä!) hoidettiin homma ammattimaisesti kotio. Erinomaista, aiemmin tekemäni mielikuvaharjoitukset ovat siis vieneet hommaa eteen päin. Kolmannella kerralla en halunnut enää kokeilla onneani vaan laitoin suosiolla namikipon pujottelun päähän. Hyvä näin, sillä Mörkö liukastui 4-5 välissä, mutta taisteli tästä huolimatta itsensä puhtaasti pujottelun läpi.
Sitten puomille. Halusin näyttää Sepolle missä mennään puomin kanssa ennen kuin alettiin miettimään puomin laskemista. Mörkö meni (yllättäen) laukalla nousevan osuuden ja ravilla loput, lopussa palkka minkä olemassa olosta Mörkö ei tiennyt. Seppo kommentoi että Mörkö oli jännittännyt alta menevää putkea - ja että minun äänestä kuului myös pien epävarmuus. Joten palkka valmiiksi puomin päähän ja apinan raivolla muutaman esteen kautta puomille... ja Mörköhän meni laukalla tasaisen osan puoleen väliin saakka! Vielä kerran sama homma ja tällä kertaa Mörkö mielestäni teki vieläkin paremman suorituksen.
Eli loppujen lopuksi, ei tässä niin suossa ollakaan :) Pujottelu meni hyvin, ja metalli puomi parani toistojen myötä. Tosin keinuahan ei nyt sekoitettu hommaan ollenkaan, mutta tämä sitten aikanaan. Parasta tässä on se, että puomia saadaan paremmaksi ilman madaltamista mikä tarkoittaa suoraan helpompia harjoitusmahdollisuuksia.
Aivan loppuun oli tarkoitus tehdä mukavan rentoa rallattelua, mistä Mörkö lähti aivan lapasesta heti ensimmäiseltä esteeltä. Mörkö paineli häntä suoran hypyltä putkeen ja aloin kutsumaan sitä takaisin alkupisteeseen, eli keppien loppuun. Mitä tekee Mörkö? Kurvaa suoraan putkesta pujotteluun ja tekee aivan mielettömän pujottelun! Täysin itsenäisesti, minun seistessä edessä. Vähänkö tässä kohtaan biletettiin koiran kanssa :) Lennosta onnistunut loppusuora ja loppukävelylle.
Mitä tästä kerrasta jäi opeiksi? Ensinnäkin Mörkö osaa pujotella. Minun täytyy luottaa koiraan. Toiseksi puomin kanssa päästään todennäköisesti etenemään oletettua nopeammin, toki töitä on silti tehtävänä. Jos koirista sanotaan että niiden täytyy saada onnistumisia useissa eri ympäristöissä niin täysin sama pätee kohdallani pujotteluun (ja puomiin). Tärkeämpää taitaakin olla se, että itse saan onnistumisen kokemuksia. Toki ei onnistumiset eri ympäristöissä Mörköllekään pahaa tee.
Varaslähtö joululahjoihin - oikein hyvät treenit :)
Seppo oli tehnyt meille mukavan sujuvan radan, missä pääsi ohjausteknisesti treenaamaan pakkovalssia ja (minulle edelleen vaikeaa) persjättöä. Muuten rata olikin kivan jouhevaa luukutusta. Pujottelu tehtiin seinää kohden ja se melkein päätyi seinään. Samoin puomi. Haastetta riittä siis - lähinnä minulla.
Varmuuden vuoksi vein namikipon valmiiksi pujottelun lähettyville ihan siltä varalta että itseäni alka liikaa hirvittämään. Aluksi meinasin laitta kipon radalle, mutta sitten kuitenkin päädyin haastamaan itseni ja kokeilla ilman. Onneksi kokeilin, sillä Mörkö pujotteli ensimmäisellä kerralla aivan oikein joskin Mörköläiseksi ihan hitusen epävarman oloisesti. Toisella kerralla kun pujottelu tehtiin Mörkö (ja minä!) hoidettiin homma ammattimaisesti kotio. Erinomaista, aiemmin tekemäni mielikuvaharjoitukset ovat siis vieneet hommaa eteen päin. Kolmannella kerralla en halunnut enää kokeilla onneani vaan laitoin suosiolla namikipon pujottelun päähän. Hyvä näin, sillä Mörkö liukastui 4-5 välissä, mutta taisteli tästä huolimatta itsensä puhtaasti pujottelun läpi.
Sitten puomille. Halusin näyttää Sepolle missä mennään puomin kanssa ennen kuin alettiin miettimään puomin laskemista. Mörkö meni (yllättäen) laukalla nousevan osuuden ja ravilla loput, lopussa palkka minkä olemassa olosta Mörkö ei tiennyt. Seppo kommentoi että Mörkö oli jännittännyt alta menevää putkea - ja että minun äänestä kuului myös pien epävarmuus. Joten palkka valmiiksi puomin päähän ja apinan raivolla muutaman esteen kautta puomille... ja Mörköhän meni laukalla tasaisen osan puoleen väliin saakka! Vielä kerran sama homma ja tällä kertaa Mörkö mielestäni teki vieläkin paremman suorituksen.
Eli loppujen lopuksi, ei tässä niin suossa ollakaan :) Pujottelu meni hyvin, ja metalli puomi parani toistojen myötä. Tosin keinuahan ei nyt sekoitettu hommaan ollenkaan, mutta tämä sitten aikanaan. Parasta tässä on se, että puomia saadaan paremmaksi ilman madaltamista mikä tarkoittaa suoraan helpompia harjoitusmahdollisuuksia.
Aivan loppuun oli tarkoitus tehdä mukavan rentoa rallattelua, mistä Mörkö lähti aivan lapasesta heti ensimmäiseltä esteeltä. Mörkö paineli häntä suoran hypyltä putkeen ja aloin kutsumaan sitä takaisin alkupisteeseen, eli keppien loppuun. Mitä tekee Mörkö? Kurvaa suoraan putkesta pujotteluun ja tekee aivan mielettömän pujottelun! Täysin itsenäisesti, minun seistessä edessä. Vähänkö tässä kohtaan biletettiin koiran kanssa :) Lennosta onnistunut loppusuora ja loppukävelylle.
Mitä tästä kerrasta jäi opeiksi? Ensinnäkin Mörkö osaa pujotella. Minun täytyy luottaa koiraan. Toiseksi puomin kanssa päästään todennäköisesti etenemään oletettua nopeammin, toki töitä on silti tehtävänä. Jos koirista sanotaan että niiden täytyy saada onnistumisia useissa eri ympäristöissä niin täysin sama pätee kohdallani pujotteluun (ja puomiin). Tärkeämpää taitaakin olla se, että itse saan onnistumisen kokemuksia. Toki ei onnistumiset eri ympäristöissä Mörköllekään pahaa tee.
Varaslähtö joululahjoihin - oikein hyvät treenit :)
lauantai 21. joulukuuta 2013
Pientä puuhastelua koko viikko
"Koirakrapulasta" eli messarista selviytyminen vei koko viikon. Ensinnäkään ei vain jaksanut ottaa asiakseen ja lähteä treenaamaan ja toisekseen olen ollut toipilaana kuluneen viikon ja senkään vuoksi ei ole pahemmin voinut treenailla. Kotosalla ollaan tehty melkein joka ilta jotain pientä, ja tänään viimeinkin kävin hallillakin.
Sivulle tulo on ollut Mörköllä muuten hyvä, mutta liikkeeseen on rutiinin omaisesti kuulunut turha hyppy ylös päin. Joitakin viikkoja sitten koitin naksutella kosketuskeppiä Mörkölle, ajatuksena että sivulle tulo loppuisikin alhaalla olevan kosketuskepin tökkäämiseen. Homma hyyty kuitenkin kohdallani jo alkumetreille kun Mörkön mielestä kosketuskeppi oli otettava suuhun. Joitakin toistoja kuitenkin tehtiin, enkä nyt tiedä johtuuko tuosta vaiko vain pitkästä tauosta mutta Mörkö on tarjonnut tosi nättejä sivulle tuloja pitkin viikkoa - ilman hyppäämistä. Toistomäärät ovat olleet todella maltillisia, maksimissaan kolme kertaa päivässä. Jo sen takia etten halua vanhan tavan vahingossakaan tulevan esille. Laatu korvaa siis määrän.
Asennon vaihdot / kaukokäskyt ovat olleet myös työlistalla. Näitä on tehty useilla tavoilla. Asennon vaihdokset tasapainotyynyn päällä ovat olleet todella tehokkaita istu - seiso - istu vaihdoksissa kun Mörkön on ollut pakko pitää takajalkansa paikallaan. Yksittäisiä asentoja on treenattu myös niin että koira on edessä ja palkan olen heitellyt Mörkön taakse Tästä taasen jalostui idea pysäyttää koira liikkeessä sen tullessa takaisin mua kohden ja muutaman metrin matkalta piti tuota sitten kokeilla. Todella hienoja asentoja tuli silti, vaikka etäisyys oli huomattavasti pidempi (20cm -> 2m) ja joissakin asennonissa oli vielä vauhtikin mukana.
Tänään hallille, teemana puomi kuntoon. Jos yrittäisi hyödyntää vakiotreenien joulutaukoa ja koittaa treenata puomi paremmalle mallille. Olen myös ostanut pari irtotreeniä joulun ajalle, jotta päästään Mörkön kanssa vieraaseen paikkaan ja tekonurmelle hakemaan rutiinia pujotteluun ja puomiin. Ihan ensimmäiseksi aloitin kuitenkin pujottelulla. Kahden viikon treenitauon jälkeen Mörköllä riitti intoa ja putkesta puomiin eri puolilta sujui ongelmitta. Tämän jälkeen Mörkö kysäisi että mitäs jos tehtäisiin keinua. Joten ei muuta kuin kaksi toistoa keinulla, pysäytin itse Mörkön kummallakin kertaa puolen välin jälkeen ja kädellä vedin pois keinulta. Tämä tapa vaikuttaa lupaavalta, vaikkei olekaan niin itsenäistä suorittamista kuin toivoisin. Joka tapauksessa Mörkön on paljon luottavaisemman oloinen, joten tällä jatketaan. Lopuksi kaksi toistoa puomia, jälleen vauhtia putkesta. Ensimmäinen (puu)puomi meni tavanomaiseen tyyliin, laukalla nouseva osuus ja loppu ravissa. Koitin pysyä koko ajan hitusen Mörkön takana, sain meinaan pari viikkoa sitten vinkkiä että tämä voisi kasvattaa koiran itseluottamusta kun saa "voittaa" minut. Toinen toisto samalla tavalla ja herttileijaa kun Mörkö meni lujaa! Laukalla nouseva osuus, loikalla tasaiselle osuudelle, laukalla tasainen osuus ja ravilla laskeva. Näitä haluan nähdä lisää!
Hallilta kävelin Mörkön ja Ozzyn kanssa "loppuverryttelynä" kotio, tunnin lenkki vaihdellen hiekkateillä ja metsäpoluilla. Risuja ja kuraa riittää, tulisipa pakkasta. Kävellessä kerkesi hyvin miettiä tulevan vuoden tavoitteita, ja pikkuhiljaa alkaa hahmottumaan mitä ensi vuonna voisi tehdä. Kunhan asia jalostuu vielä lisää niin täytyy ihan kirjoittaa itselleen muistiin nuo tavoitteet :)
Sivulle tulo on ollut Mörköllä muuten hyvä, mutta liikkeeseen on rutiinin omaisesti kuulunut turha hyppy ylös päin. Joitakin viikkoja sitten koitin naksutella kosketuskeppiä Mörkölle, ajatuksena että sivulle tulo loppuisikin alhaalla olevan kosketuskepin tökkäämiseen. Homma hyyty kuitenkin kohdallani jo alkumetreille kun Mörkön mielestä kosketuskeppi oli otettava suuhun. Joitakin toistoja kuitenkin tehtiin, enkä nyt tiedä johtuuko tuosta vaiko vain pitkästä tauosta mutta Mörkö on tarjonnut tosi nättejä sivulle tuloja pitkin viikkoa - ilman hyppäämistä. Toistomäärät ovat olleet todella maltillisia, maksimissaan kolme kertaa päivässä. Jo sen takia etten halua vanhan tavan vahingossakaan tulevan esille. Laatu korvaa siis määrän.
Asennon vaihdot / kaukokäskyt ovat olleet myös työlistalla. Näitä on tehty useilla tavoilla. Asennon vaihdokset tasapainotyynyn päällä ovat olleet todella tehokkaita istu - seiso - istu vaihdoksissa kun Mörkön on ollut pakko pitää takajalkansa paikallaan. Yksittäisiä asentoja on treenattu myös niin että koira on edessä ja palkan olen heitellyt Mörkön taakse Tästä taasen jalostui idea pysäyttää koira liikkeessä sen tullessa takaisin mua kohden ja muutaman metrin matkalta piti tuota sitten kokeilla. Todella hienoja asentoja tuli silti, vaikka etäisyys oli huomattavasti pidempi (20cm -> 2m) ja joissakin asennonissa oli vielä vauhtikin mukana.
Tänään hallille, teemana puomi kuntoon. Jos yrittäisi hyödyntää vakiotreenien joulutaukoa ja koittaa treenata puomi paremmalle mallille. Olen myös ostanut pari irtotreeniä joulun ajalle, jotta päästään Mörkön kanssa vieraaseen paikkaan ja tekonurmelle hakemaan rutiinia pujotteluun ja puomiin. Ihan ensimmäiseksi aloitin kuitenkin pujottelulla. Kahden viikon treenitauon jälkeen Mörköllä riitti intoa ja putkesta puomiin eri puolilta sujui ongelmitta. Tämän jälkeen Mörkö kysäisi että mitäs jos tehtäisiin keinua. Joten ei muuta kuin kaksi toistoa keinulla, pysäytin itse Mörkön kummallakin kertaa puolen välin jälkeen ja kädellä vedin pois keinulta. Tämä tapa vaikuttaa lupaavalta, vaikkei olekaan niin itsenäistä suorittamista kuin toivoisin. Joka tapauksessa Mörkön on paljon luottavaisemman oloinen, joten tällä jatketaan. Lopuksi kaksi toistoa puomia, jälleen vauhtia putkesta. Ensimmäinen (puu)puomi meni tavanomaiseen tyyliin, laukalla nouseva osuus ja loppu ravissa. Koitin pysyä koko ajan hitusen Mörkön takana, sain meinaan pari viikkoa sitten vinkkiä että tämä voisi kasvattaa koiran itseluottamusta kun saa "voittaa" minut. Toinen toisto samalla tavalla ja herttileijaa kun Mörkö meni lujaa! Laukalla nouseva osuus, loikalla tasaiselle osuudelle, laukalla tasainen osuus ja ravilla laskeva. Näitä haluan nähdä lisää!
Hallilta kävelin Mörkön ja Ozzyn kanssa "loppuverryttelynä" kotio, tunnin lenkki vaihdellen hiekkateillä ja metsäpoluilla. Risuja ja kuraa riittää, tulisipa pakkasta. Kävellessä kerkesi hyvin miettiä tulevan vuoden tavoitteita, ja pikkuhiljaa alkaa hahmottumaan mitä ensi vuonna voisi tehdä. Kunhan asia jalostuu vielä lisää niin täytyy ihan kirjoittaa itselleen muistiin nuo tavoitteet :)
maanantai 16. joulukuuta 2013
V-13 koettu
Olipahan urakkaa, käydä kolme näyttelyä putkeen läpi. Ozzy jaksoi vetää kaikki päivät hyvin, joskin hyppypomput väheni näyttelyiden myötä. Mutta jokainen päivä Ozzyn häntä kuitenkin heilui iloisesti ja veteraani tsemppasi iloisesti kehät läpi.
Sunnuntain tuomari Nina Jnager oli tätä mieltä Ozzysta:
Mieltä lämmittää erityisesti se, että jokaisessa viikonlopun arvostelussa oli positiivinen maininta Ozzyn liikkeistä. Omasta mielestänikin Ozzy on varsin vetreä veteraani. Toivottavasti pirteyttä ja vetreyttä riittää vielä pitkälle tulevaisuuteen!
Sunnuntain tuomari Nina Jnager oli tätä mieltä Ozzysta:
"11,5v. veteraani jolla oikeat pitkät linjat. Erinomainen uroksen pää. Varsin kulunut purenta. Hyvät pään linjat. Hyvä kaula ja luusto. Rintakehä saisi olla pidempi ja lantio viistompi antaen kauniimmat ja pyöreämmät linjat. Hyvä viisto lapa, mutta lyhyt olkavarsi. Liikkuu ikäisekseen kevyesti, mutta etuliike saisi olla ulottuvampi. Hyvin runsas mutta oikean laatuinen karvapeite."Tällä arvostelulla VEK1 eli VV-13 titteli :)
Mieltä lämmittää erityisesti se, että jokaisessa viikonlopun arvostelussa oli positiivinen maininta Ozzyn liikkeistä. Omasta mielestänikin Ozzy on varsin vetreä veteraani. Toivottavasti pirteyttä ja vetreyttä riittää vielä pitkälle tulevaisuuteen!
lauantai 14. joulukuuta 2013
PMV-13 takana
Homma jatkui Ozzyn kanssa tänään. Edelleen Ozzy oli innokas näyttelyyn lähtijä ja esiintyi oikein mukavasti, joskaan ei yhtä riehakkaasti kuin eilen. Johan Wutteputte tuomaroi Ozzyn VEK2ksi seuraavin sanoin:
Ozzyn lisäksi kävin esittämässä ihanan volpinon Ninni Nipsulaisen, oikein mainiolla suorituksella Ninni oli PN2 varoilla höystettynä. Ihanainen otus <3
"10,5 year. Very lovely expression Excellent pigmentation. Teeth still strong. Very good angulation in front, a bit long in loins. Back could be stronger. Need more reach in front byt moves well in his age."En tiedä sanoinko Ozzyn iän väärin vai kuuliko tuomari väärin, mutta vuosi annettiin etumatkaa kilpakumppanille. Kuulemma Ozzy oli hieman varovainen liikkumisesssa, tiedä sitten luistiko matto tassun alla vai oliko jokin muu syy varovaisuuden takana.
Ozzyn lisäksi kävin esittämässä ihanan volpinon Ninni Nipsulaisen, oikein mainiolla suorituksella Ninni oli PN2 varoilla höystettynä. Ihanainen otus <3
perjantai 13. joulukuuta 2013
HeW-13 käyty
Näyttelyt, mikä ihana tekosyy ottaa töistä vapaata ;) Eli messarrinhan minäkin Ozzyn kanssa kurvasin. Ozzy oli superinnokas ja erittäin hyvällä tuulella, kehässä mentiin niin hyvin kuin vain tuon ikäinen herra voi mennä. Tuomarina Tino Pehar, tuloksena VEK3 SA.
"11,5 years, still in super condition for this age. Excellent head with nice expression. Very good topline for age & angulation. In his movement you cant' see his age."Pikainen pyörähdys myyntialueella, ja kyllähän sitä taas pientä tarttui mukaan. Maltoin kuitenkin jättää suuremmat ostokset huomiseen. Kotona siis jo ennen kahta, hiemanko outoa kun oli niin lyhyt näyttelypäivä. Veronsa lyhytkin näyttely silti vaatii, joten kotona otettiin Ozzyn kanssa pitkät päiväunet valmistautuen henkisesti huomiseen koitokseen.
tiistai 10. joulukuuta 2013
Hyppytekniikkaseminaarissa
Koiramaiset aktiviteetit jatkuivat viikonloppuna, niin kuin viime aikojen trendi on näyttänyt olevan. Ensi viikonloppuna on vielä messari x 3, mutta sitten on onneksi pitempi pätkä vapaita viikonloppuja. Vaikka toki tekeminen onkin hauskaa, niin liiallisuuksiin mennessä on myös hiukan kuormittavaa. Myös minulle.
Vappu Alatalon hyppytekniikkaseminaaria olin odottanut innolla jo kauan. Nyt kun Mörkö on käynyt fyssarilla ja osteopaatilla ja on takaisin normaalin treenamisen parissa janosin kuulla Vapun mielipiteen hypyistä ja koiran kunnosta. Tämä oli Mörkölle toinen seminaari, joten päästiin mukaan pidemmälle ehtineiden ryhmään. Itselleni seminaari oli jo kolmas, ja edelleen jaksoi yllättää miten paljon voikaan oppia "vanhasta" asiasta lisää. Tokikaan en edelleenkään ymmärrä hyppytekniikan päälle teknisesti oikein mitään, mutta sentään alan näkemään pahimpia ongelmia (huonot laskeutumiset, selän retkahdukset jne.)
Lauantaina tehtiin Mörkön ryhmässä perusharjoitteita (perussarja ja korkeuden arviointi) ja sunnuntaina rataomaista treeniä missä eri harjoitteita oli tipoteltu mukaan (perussarja, set point, taipumiset hevosenkenkänä ja sveitsin lippuna, korkeuden arvioimista ja etäisyyden arvioimista). Näissä treeneissä näkyi alussa Mörköllä olevan ongelmia vasemmalle taipumisessa (hevosenkenkä, neljän askeleen välein) mutta toistojen myötä vasemmallekin taipuminen alkoi sujua paremmin. Harjoituksissa esteiden korkeudet vaihtelivat 5-35cm, eikä Mörköllä ollut mitään ongelmia korkeimpienkaan hyppyjen kanssa.
Hyppyteknisesti Mörkö hyppää Vapun mielestä hyvin. Kokoaa itsena hyvin ponnistukseen ja osaa arvioida etäisyyksiä ja korkeuksia. Mörkö kyllästyy liian helppoihin harjoituksiin nopeasti, joten Vappu suosittelikin lisäämään haasteita ja ylipäätänsäkin upottamaan haasteet muutamien esteiden sarjoihin. Niin että aina tullaan jonkun esteen kautta esimerkiksi taipumiseen ja siitä jatketaan vielä jollekin esteelle. Sunnuntaina toistojen määrä oli hurja, ja siitäkin huolimatta Mörkö jaksoi keskittyä hyvin töihin kun tehtävää varioitiin koko ajan hieman erillaisemmaksi.
Eilen Mörköllä oli fyssarin tarkistus. Rangan alueen kipu on poistunut (liekö vinossa ollut lantio oikeasti ollut kivun takana), mutta oireili silti rinta-lannerangan ylimenokohdassa molemmin puolin. Onneksi tällä kertaa selkeästi pehmytkudoksista. Parempaan suuntaan ollaan siis menossa :) Eilen oli havaittavissa Mörkössä muuten hurjaa vinoutta, mutta syytä tähän banaanina olemiseen ei kropasta löytynyt. Liekö "vino päästään", eli ensimmäiseksi koitetaan eri harjoitteilla muuttamaan/vahvistamaan Mörkön omakuvaa kehon asennosta. Saatiin kuitenkin lupa jatkaa treenaamista normaaliin tapaan.
Vappu Alatalon hyppytekniikkaseminaaria olin odottanut innolla jo kauan. Nyt kun Mörkö on käynyt fyssarilla ja osteopaatilla ja on takaisin normaalin treenamisen parissa janosin kuulla Vapun mielipiteen hypyistä ja koiran kunnosta. Tämä oli Mörkölle toinen seminaari, joten päästiin mukaan pidemmälle ehtineiden ryhmään. Itselleni seminaari oli jo kolmas, ja edelleen jaksoi yllättää miten paljon voikaan oppia "vanhasta" asiasta lisää. Tokikaan en edelleenkään ymmärrä hyppytekniikan päälle teknisesti oikein mitään, mutta sentään alan näkemään pahimpia ongelmia (huonot laskeutumiset, selän retkahdukset jne.)
Lauantaina tehtiin Mörkön ryhmässä perusharjoitteita (perussarja ja korkeuden arviointi) ja sunnuntaina rataomaista treeniä missä eri harjoitteita oli tipoteltu mukaan (perussarja, set point, taipumiset hevosenkenkänä ja sveitsin lippuna, korkeuden arvioimista ja etäisyyden arvioimista). Näissä treeneissä näkyi alussa Mörköllä olevan ongelmia vasemmalle taipumisessa (hevosenkenkä, neljän askeleen välein) mutta toistojen myötä vasemmallekin taipuminen alkoi sujua paremmin. Harjoituksissa esteiden korkeudet vaihtelivat 5-35cm, eikä Mörköllä ollut mitään ongelmia korkeimpienkaan hyppyjen kanssa.
Hyppyteknisesti Mörkö hyppää Vapun mielestä hyvin. Kokoaa itsena hyvin ponnistukseen ja osaa arvioida etäisyyksiä ja korkeuksia. Mörkö kyllästyy liian helppoihin harjoituksiin nopeasti, joten Vappu suosittelikin lisäämään haasteita ja ylipäätänsäkin upottamaan haasteet muutamien esteiden sarjoihin. Niin että aina tullaan jonkun esteen kautta esimerkiksi taipumiseen ja siitä jatketaan vielä jollekin esteelle. Sunnuntaina toistojen määrä oli hurja, ja siitäkin huolimatta Mörkö jaksoi keskittyä hyvin töihin kun tehtävää varioitiin koko ajan hieman erillaisemmaksi.
Eilen Mörköllä oli fyssarin tarkistus. Rangan alueen kipu on poistunut (liekö vinossa ollut lantio oikeasti ollut kivun takana), mutta oireili silti rinta-lannerangan ylimenokohdassa molemmin puolin. Onneksi tällä kertaa selkeästi pehmytkudoksista. Parempaan suuntaan ollaan siis menossa :) Eilen oli havaittavissa Mörkössä muuten hurjaa vinoutta, mutta syytä tähän banaanina olemiseen ei kropasta löytynyt. Liekö "vino päästään", eli ensimmäiseksi koitetaan eri harjoitteilla muuttamaan/vahvistamaan Mörkön omakuvaa kehon asennosta. Saatiin kuitenkin lupa jatkaa treenaamista normaaliin tapaan.
torstai 5. joulukuuta 2013
Palasista takaisin kokonaisuuteen
Myönnän, sunnuntai kisa"menestys" potutti. Ja paljon. Analysoin tilannetta monelta kantilta ja tulin seuraavaan tulokseen:
- Mörkö on kisakokematon. Se ei ole käynyt monessakaan hallissa, eikä ollut ikinä tekonurmella.
- Kisakokemattomuus vie keskittymiseltä, tästä syystä vaikeimmat asiat eivät onnistuneet.
- Vaikeimmat asiat, eli puomi, keinu ja pujottelu, tulee treenata varmemmaksi.
Kisoista löytyy nyt videot:
Videoita aikani katseltuani ja kokonaisuutta pohtiessani tulin lopulta siihen yksinkertaiseen lopputulokseen, että pujottelun monipuolisuutta pitää edelleen viedä eteen päin ja aluksi keskityn puomin nopeuden kehittämiseen. En vain tiennyt miten, joten keskusteltuani asiasta kouluttajan kanssa päätettiin pureutua suoraan ongelman ytimeen treeneissä.
Treeneissä meillä oli oikein vauhdikas rata, missä ei ohjausteknisesti ollut jaakotusta ja takaa kiertoa kummallisempaa. Yhden takaaleikkauksen ja persjätön tein kokeilumielessä. Lämmittelyksi otin ensin kerran pujottelun namikupille, mutta päätin että radalla en erikseen pujottelusta palkkaile. Mörköhän paineli vauhdikkaasti menemään, pujotteli hyvin, meni (puu)puomin ravilla - ja karkasi (puukeinulle)! Aivan kuin olisi pirulainen halunnut näyttää että osaan minä.
Tämän jälkeen tehtiin muutamia toistoja puomia ja keinua, niillä samoilla tavoilla kun olen itsekin tehnyt. Nami puomin päähän ja törkee hetsaus ja lopulta vapautus puomille. Kyllähän se nyt paukutti laukalla nousevan ja tasaisen osuuden, reippaalla ravilla alas. Toistojen myötä vauhti parani. Ajatuspähkinäksi sain sellaisen, että jos en menisikään Mörkön ohitse kuin vasta juuri ennen loppukontaktin alkua. Nyt näytän paahtavan ohitse siinä kohtaa kun Mörkö vaihtaa raville.
Keinun kanssa sama homma, toistojen myötä vauhti ja suoritus parani. Tässäkin sain ajatuspähkinän minkä kyllä ostin heti. Alunperin olin ajatellut etten halua puuttua muuten Mörkön keinun suoritukseen, että koira saa itse määritellä tyylinsä kunhan vaan suorittaa esteen nopeasti. Kun asiaa miettiin hieman pidemmälle... niin keinutha ovat tosi erilaisia. Osassa pitää pienen koiran juosta melkein kontaktille saakka kun taas toiset alkavat kippaamaan heti puolen välin jälkeen. Jatkossa otan käyttöön "hidasta" sanan, millä yritän kertoa Mörkölle että juokse aina niin pitkälle kunnes sanon hidasta-vihjeen. Eli käytännössä hieman ennen kontaktin alkua. Pitää kokeilla jatkossa auttaisiko targetin laittaminen kontaktin alkukohtaan, vai aiheuttaako se turhaa hidastumista. Aiemmin olen laittanut targetin usean metrin päähän keinusta kun en halua että Mörkö jää kontaktille, mutta nyt kouluttaja suositteli miettimään josko vetäisinkin Mörkön kädellä pois keinulta. Näin se ei jäisi yksin ja olisi ehkä itsevarmempi. Kaupanpäälliseksi saisin myös poistuvat kontaktiongelman, sillä eihän Mörkö tuolloin pääse hyppäämään kontaktin ylitse. Tai pääsee, mutten usko sen niin tekevän kun on käsiapu mukana :)
Loppuun vielä toinen rundi, kaikki meni hyvin.
Vitsit että olen onnellinen! Ei meillä oikeasti ole katastrofaalista pujottelu, puomi tahi keinuongelmaa. Mulla on vain kokematon koira. Lisää yksittäisten esteiden harjoittelua - lisää kisatilanteiden harjoittelua. Hyvä tästä vielä tulee :)
sunnuntai 1. joulukuuta 2013
Pitää käydä kilpailuissa, jotta tietää mitä harjoitella
Mörköläisen kanssa agility-kisoissa melkein neljän kuukauden tauon jälkeen. Tietty agility-tauko itsessään jo vaikuttaa agility-taitoihin, mutta jotenkaan en ole saanut "ideasta kiinni" tauon jälkeekään. Jos kerran viikossa käy treenaamassa, niin korkeintaan saa ylläpidettyä olemassa olevaa taitoa. Kehittyäkseen pitäisi treenata useammin. Itseltäni on vain tyystin puuttunut ajatus, että mitä treenaisi.
Tämän päivän starttien jälkeen ei ole puutetta treenattavista kohteista. Yksittäisistä esteistä eniten huomiota kaipaa puomi ja keinu. Tiesinkin Mörkön olevan hidas puomin suorittaja ja arastelevan keinua. Kesän jälkeen kummatkin alkoivat sujumaan hyvällä vauhdilla, mutta syksyn myötä on arkajalkailua havaittavissa enemmän. Kumpaankin esteeseen siis lisää itseluottamusta ja vauhtia, keinun alastulon kontakti pitää ottaa myös jotenkin huomioon sillä Mörkö mielellään pomppaisi kontaktin ylitse. Positiivista kisoissa oli se, että jälkimmäisellä radalla sekä puomi että keinu menivät jo vauhdikkaammin kuin ensimmäisellä radalla. Mutta niin kaukana kuitenkin optimisuorituksesta vielä ollaan.
Työstettävien listalla pysyy ikuisuusprojekti nimeltä pujottelu. Jostain syystä pujottelu hajosi kisoissa atomeiksi. Ensimmäisen startin ensimmäinen pujottelu herpaantui Mörkön nenään tulleesta vastuttamattomasta hajusta, ja uusintayritys jäi keskeneräiseksi Mörkön jättäessä lopussa leikin kesken kun omassa päässä nousi kierrokset syyttä suotta. Ennen toista rataa sain mahdollisuuden tehdä pujottelua, ja miten tuskaista oli kun en namikupin kanssakaan meinannut saada onnistuneita suorituksia. Yrityksiä viisi, joista yksi onnistuminen. Näillä eväillä toiselle radalle... Olin päättänyt etukäteen, että en ala uusimaan pujottelua vaan ohjaan kädellä loppuun. Sääli sinänsä, kun Mörkö on itsenäinen pujottelija mutta ei virheelinen pujottelu epäonnistuneilla uusintayrityksilläkään parane. Radan jälkeen otin avustajan kanssa neljä pujottelua namikipoille, näistäkin yski epäonnistunut. Kaiken kaikkiaan siis 12 pujottelua, joista (surkeat) neljä onnistumista.
Eniten harmittaa, että tällainen tapahtui kisoissa. Treeneissä on aina mahdollisuus helpottaa harjoitusta, tai palata ihan yksittäisen esteen pariin. Kisoissa pitää valita mennäkö radalle vai jättää väliin. Jos olisi ollut vielä kolmas startti tänään, niin olisi jäänyt väliin. Itseäni mietityttää että miten saan oman pään hallintaan seuraaviin kisoihoin niin etten ala tämän päiväisen jälkeen omalla (pujottelun) jännittämisellä pilaamaan myös tulevia suorituksia. Pujottelu kun on minulle jotenkin herkkä ja vaikea asia. Mörköhän teknisesti osaa pujottelun loistavasti, mutta reagoi kovin voimakkaasti minun tunnetiloihin. Jos paineistun niin Mörkökin paineistuu ja jättää pujottelun kesken. Kun en paineistu niin kaikki menee hyvin. Miten sitten olla paineistumatta? Sitä pitää vielä harjoitella lisää. Paljon.
Oma vireeni oli myös täysin väärä. En jännittänyt kisoja ollenkaan, joten en saanut myöskään sellaista "apinan raivoa" päälle, mikä sitten näkyi enemmän ja vähemmän kummannkin flegmaattisuutena radalla. Jälkimmäiselle radalle sain sentään itselleni hyvän vireen, ja sehän näkyi suoraan vauhdissa ja tuloksissa.
Tuloksilla ei siis tänään juhlittu. Saatiin kuitenkin kummaltakin radalta tulos, eli edelleenkään Mörköllä ei ole yhtään HYLyä. Sijoitusputki kyllä katkesi, mutta ehkä ihan hyväkin kun tarpeettomasti tuostakin olen ottanut parissa viime kisassa paineita. Tosin ei ollut sijoituspaineitakaan kun mini2ssa kilpaili 19 kilpailijaa ja tiesin etukäteen noista puomin ja keinun ongelmista. Sijoituttiin kummallakin radalla 9/19. Kummaltakin radalta 5 + reilusti yliaikaa. Ensimmäiseltä enemmän kun uusittiin kerran pujottelu, jälkimmäiseltä vähemmän.
Seuraavat kisat sitten ensi vuoden puolella. Nyt jäädään työstämään perusteita jälleen paremmaksi ja koitan miettiä mitä tälle mun nupille teen.
Tämän päivän starttien jälkeen ei ole puutetta treenattavista kohteista. Yksittäisistä esteistä eniten huomiota kaipaa puomi ja keinu. Tiesinkin Mörkön olevan hidas puomin suorittaja ja arastelevan keinua. Kesän jälkeen kummatkin alkoivat sujumaan hyvällä vauhdilla, mutta syksyn myötä on arkajalkailua havaittavissa enemmän. Kumpaankin esteeseen siis lisää itseluottamusta ja vauhtia, keinun alastulon kontakti pitää ottaa myös jotenkin huomioon sillä Mörkö mielellään pomppaisi kontaktin ylitse. Positiivista kisoissa oli se, että jälkimmäisellä radalla sekä puomi että keinu menivät jo vauhdikkaammin kuin ensimmäisellä radalla. Mutta niin kaukana kuitenkin optimisuorituksesta vielä ollaan.
Työstettävien listalla pysyy ikuisuusprojekti nimeltä pujottelu. Jostain syystä pujottelu hajosi kisoissa atomeiksi. Ensimmäisen startin ensimmäinen pujottelu herpaantui Mörkön nenään tulleesta vastuttamattomasta hajusta, ja uusintayritys jäi keskeneräiseksi Mörkön jättäessä lopussa leikin kesken kun omassa päässä nousi kierrokset syyttä suotta. Ennen toista rataa sain mahdollisuuden tehdä pujottelua, ja miten tuskaista oli kun en namikupin kanssakaan meinannut saada onnistuneita suorituksia. Yrityksiä viisi, joista yksi onnistuminen. Näillä eväillä toiselle radalle... Olin päättänyt etukäteen, että en ala uusimaan pujottelua vaan ohjaan kädellä loppuun. Sääli sinänsä, kun Mörkö on itsenäinen pujottelija mutta ei virheelinen pujottelu epäonnistuneilla uusintayrityksilläkään parane. Radan jälkeen otin avustajan kanssa neljä pujottelua namikipoille, näistäkin yski epäonnistunut. Kaiken kaikkiaan siis 12 pujottelua, joista (surkeat) neljä onnistumista.
Eniten harmittaa, että tällainen tapahtui kisoissa. Treeneissä on aina mahdollisuus helpottaa harjoitusta, tai palata ihan yksittäisen esteen pariin. Kisoissa pitää valita mennäkö radalle vai jättää väliin. Jos olisi ollut vielä kolmas startti tänään, niin olisi jäänyt väliin. Itseäni mietityttää että miten saan oman pään hallintaan seuraaviin kisoihoin niin etten ala tämän päiväisen jälkeen omalla (pujottelun) jännittämisellä pilaamaan myös tulevia suorituksia. Pujottelu kun on minulle jotenkin herkkä ja vaikea asia. Mörköhän teknisesti osaa pujottelun loistavasti, mutta reagoi kovin voimakkaasti minun tunnetiloihin. Jos paineistun niin Mörkökin paineistuu ja jättää pujottelun kesken. Kun en paineistu niin kaikki menee hyvin. Miten sitten olla paineistumatta? Sitä pitää vielä harjoitella lisää. Paljon.
Oma vireeni oli myös täysin väärä. En jännittänyt kisoja ollenkaan, joten en saanut myöskään sellaista "apinan raivoa" päälle, mikä sitten näkyi enemmän ja vähemmän kummannkin flegmaattisuutena radalla. Jälkimmäiselle radalle sain sentään itselleni hyvän vireen, ja sehän näkyi suoraan vauhdissa ja tuloksissa.
Tuloksilla ei siis tänään juhlittu. Saatiin kuitenkin kummaltakin radalta tulos, eli edelleenkään Mörköllä ei ole yhtään HYLyä. Sijoitusputki kyllä katkesi, mutta ehkä ihan hyväkin kun tarpeettomasti tuostakin olen ottanut parissa viime kisassa paineita. Tosin ei ollut sijoituspaineitakaan kun mini2ssa kilpaili 19 kilpailijaa ja tiesin etukäteen noista puomin ja keinun ongelmista. Sijoituttiin kummallakin radalla 9/19. Kummaltakin radalta 5 + reilusti yliaikaa. Ensimmäiseltä enemmän kun uusittiin kerran pujottelu, jälkimmäiseltä vähemmän.
Seuraavat kisat sitten ensi vuoden puolella. Nyt jäädään työstämään perusteita jälleen paremmaksi ja koitan miettiä mitä tälle mun nupille teen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)