Viikkotreeneissä nousi hieman yllättäen teemaksi "missä mennään?". Ei niinkään että tämä olisi ollut ohjatun treenin teema, kunhan tuli lopulta puheeksi kouluttajan kanssa. Paljon Tikrun kanssa ollaan edistytty pelkästään jo tänä syksynä, mutta matka on vielä kovin pitkä edes kisavalmiiksi.
Alkuvuodesta panostin paljon putkiin irtoamiseen sekä hyppyjen tarjoamiseen. Tätä en ole nyt tehnyt aikoihin, ja sehän näkyy suorituksissa. Fokus- ja irtoamistreeniä mukaan tulevaisuudessa. Tämä osa-alue jäi taustalle tietoisella päätöksellä, sillä ulkokauden tavoitteena on saada puomi riittävän pitkälle ja pujottelun perusteet ja sisäänmenot opetettua 2x2lla.
Kevään ja varsinkin kesän teemana on ollut juoksupuomi. Keväällä olin itse tuuliajolla koko asian suhteen ja kesällä sain ajatukseni sen verran kasaan että pystyin aloittamaan puomin treenaamista ajatuksella. Kaiken näköistä tähänkin matkaan näemmä tuli mahdutettua. Kokeiltiin lankulla juoksuttamista ja naksuttelua, tehtiin juoksupuomia sähköisellä kosketusalustalla, käytettiin targettia - ja lopulta parhaimmaksi osoittautui naksuttelu ja namimaatti. Ehkä siitä syystä että tässä on vähiten rekvisiittaa, joten treenikertoja tulee useampi kun kynnys lähteä treenaamaan on matalampi (kun ei jo valmiiksi kyllästytä eri kamojen virittely). Tikru alkoi tekemään tosi kivasti myös alastuloja, kun kontaktilla ei ollut mitään häiriönä. Yksinkertainen on kaunista.
Puomin suhteen ollaan siis hyvällä mallilla, vaikka ei este ole vielä mitenkään päin valmis tai edes ratakelpoinen. Tikru ottaa hyvin kontaktin riippumatta minun sijainnista, Voi ottaa reilusti sivuttaisetäisyyttä ja vedättääkin. Pääasiassa ollaan tehty alastuloja, mutta kokonaista puomiakin on tehty joitakin kymmeniä kertoja. Puomille lähetys tapahtuu vielä ilman matkaa ja puomilla ollessaan Tikru ottaa herkästi minun liikkeestä häiriötä (kiihtyy...). Toivon, että puomin suoritusnopeus vielä paranee itsevarmuuden ja alkuvauhdin myötä. Nyt Tikru menee koko puomin laukalla mutta tasainen osa on selkeästi nousevaa ja laskevaa osaa hitaampi. Puomin alla olevat putket eivät haittaa Tikrua. Käännöksiä puomin jälkeen on tehty muutamia. Näitä tarvitsee tehdä vielä paljon ja nimetäkin kääntyminen.
Loppukesästä ja varsinkin nyt syksyn teemana on ollut pujottelu. Toistaiseksi ollaan tehty minulle uudella tekniikalla 2x2lla ja kivasti etenee. Tällä hetkellä sisäänmenoista onnistuu kaikki umpikulmat. Tällä viikolla vielä vahvistan umpikulmien osaamista ja pikkuhiljaa aletaan työstämään avokulmia. Tavoitteena saada kaikki sisäänmenot varmoiksi ja puolikas pujottelu opeteltua ennen kuin treenaaminen siirtyy sisälle. Toistaiseksi tavoite on mahdollinen, joskin aika on rajallinen ja jos tuleekin odottamattomia (harjoittelu)esteitä niin tavoitetta pitää realistisesti päivittää. Ainakin sisäänmenot pitää saada hyviksi ennen sisälle siirtymistä.
Muut esteet saavat odottaa myöhäisempää aikaa. A-este ja keinu täysin aloittamatta, rengas sekä pituus hyvin alkutekijöissään. Pussia ei olla nähtykään. Ohjauskuvioista pieni haisu valssista ja takaakierrosta. Paljon on vielä keskeneräisiä asioita. Lähiviikkojen fokus pysyy siitä huolimatta pujottelussa, estefokuksessa sekä puomissa. Tässä prioriteettijärjestyksessä. Ajatus kisavalmiudesta on alkanut siintää jossain tulevaisuudessa, mutta kyllä tässä vielä useampi kuukausi pitää töitä tehdä ennen kuin numerolappu on rinnassa.
tiistai 26. syyskuuta 2017
sunnuntai 24. syyskuuta 2017
Oikea aarre: kävelyllä Glimsinjoen jokikävelyreitillä
Ihana kesäinen syyspäivä! Eihän tällaista vaan voi olla sisällä. Toisaalta viime aikoina on satanut niin reilusti, ettei Nuuksioon saakka kiinnostanut lähteä luonnon pariin. Hieman googlettelua ja vastaan tuli uusi tuttavuus Glimsinjoen jokikävely. Vielä kun selvisi karttaa katsoessa että kävelytietä pitkin tulee kivasti ympyräreitti niin se oli sillä päätetty että tuonne, lähes naapuriin, suunnataan koko porukka. Ihan uskomatonta että näin monipuolinen reitti löytyy muutaman kilometrin päässä! Eikä edes tutustutta kartanon puistoon ollenkaan tällä reissulla... onpahan ihmeteltävää seuraavallekin kerralle :)
Ajettiin Jorvin sairaalan viereen, Glimsin kotitalomuseoon ja lähdettiin siitä liikkeelle. Käveltiin ensin tietä pitkin (noin 3km) Träskandin kartanolle ja sieltä takaisin jokikävelyreittiä (3km) pitkin. Moneen kertaan ihmeteltiin että tällainen luonto on ihan vieressä. Joki yllätti niin kooltaan kuin virtaukseltaan. Lopuksi käytiin kotitalomuseolla kahvilla. Pienellä vaivalla olisi kävellyt myös Pembölen kahvituvalle. Kaikkinensa kahveineen meni kaksi tuntia ja nyt kotona on raukeata porukkaa pienimmästä suurimpaan, jalkojen lukumäärästä välittämättä :D
Ajettiin Jorvin sairaalan viereen, Glimsin kotitalomuseoon ja lähdettiin siitä liikkeelle. Käveltiin ensin tietä pitkin (noin 3km) Träskandin kartanolle ja sieltä takaisin jokikävelyreittiä (3km) pitkin. Moneen kertaan ihmeteltiin että tällainen luonto on ihan vieressä. Joki yllätti niin kooltaan kuin virtaukseltaan. Lopuksi käytiin kotitalomuseolla kahvilla. Pienellä vaivalla olisi kävellyt myös Pembölen kahvituvalle. Kaikkinensa kahveineen meni kaksi tuntia ja nyt kotona on raukeata porukkaa pienimmästä suurimpaan, jalkojen lukumäärästä välittämättä :D
 |
| Träskandan kartanon puistoa |
 |
| Mörkö suostui kuvaan, Tikru ei kerennyt |
 |
| Puintikypsää kauraa ja pihlajanmarjoja. |
 |
| Yksi silloista, Vesi virtasi syvällä uomassaan. |
 |
| Leveys, virtaus ja varsinkin veden kirkkaus yllätti. |
 |
| Glimsin kotitalomuseolla |
Harrastamisen suola: aallon pohjat (3,44m/s) ja huiput (4,14m/s)
Eilen päästiin kuukauden kisatauon jälkeen jälleen kisaamaan, vielä omalla kentällä. Olinkin jo odottanut kisoja. Ensimmäisenä Jari Helinin mutkainen agilityrata ulkona ja seuraavana suoraviivainen hyppyrata sisällä. Ilokseni hyppykorkeus oli 25cm, tästä on selkeästi tullut trendi tuomareiden keskuudessa. En pistä mitenkään pahakseni matalampia hyppykorkeuksia.
Agilityradalle lähdin ensimmäisenä, joten tein tavanomaiset lämmittelyt ennen rataan tutustumista. En oikein saanut kiinni radasta ja pitkästä aikaa rataan tutustumisen jälkeen en ollut oikein varma mitä tekisin. Vaikuttiko tämä sitten koiraan, vai pitkä kisatauko, vai jokin aivan muu Mörköön mutta koira oli aivan kuutamolla. Mörkö eteni lyhyttä mutta korkeaa eli hidasta laukkaa, ei irronut, hidasti puomin ylösmenolla ja otti (ensimmäisen!)kontaktivirheen, pysähtyi ennen A-estettä (liekö aurinko häikäissyt) ja teki tavanomaista hitaamman keinun. Reilu kuukauden takainen moka itseltä, että Mörkö pääsi karkaamaan keinulle tulee edelleen epävarmuutena radalla läpi. Harmi.
Kaikkinensa tahmainen suoritus (etenemä 3,44m/s). Koiran sentään palkkasin tyytyväisenä ja vein autoon ennen kuin turhauma iski päälle. Turhauttaa olla samalla tasolla koko ajan kun ei vain kerkeä treenaamaan niin paljon ja ajatuksella kuin Mörkö vaatisi. Voisin tietenkin nipistää aikaa Tikrun treeneistä, mutta toisaalta en tahdo tätäkään vaan haluan viedä pujottelun ja puomin Tikrun kanssa mahdollisimman pitkälle ennen kuin lapsi alkaa kävelemään ja potentiaalisesti lapsen kanssa yhteiset treenihetket vähenevät tai ainakin hankaloituvat. En tiedä onko arki myös kuormittavaa kun pitää olla 24/7 läsnä ja saatavilla, eikö vain paukut enää riitä täysillä suoriutumiseen kisoissa? Rehellisesti, turhauttavaa.
Hyppyradalle lähdin toisena ja tein juuri ennen rataa Mörkölle nostattavaa hetsausta. Onnistuin, ja mukana radalle tuli remmissä roikkuva koira. Rata oli suoraviivainen (ja mielestäni helppo) ja päätin jo lähdössä etten jää odottelemaan koiraa, vaan juoksen täysiä. Pakko luottaa että kyllä Mörkö hoitaa oman tonttinsa. Alussa oli nähtävissä taas lyhyttä ja korkeaa laukkaa, luulen että johtuu epävarmuudesta. Mutta kun vain laitoin töppöstä toisen eteen alkoi Mörkökin liikkumaan pitkällä laukalla ja irtosikin hieman. Pujottelussa näkyi jostain syystä jälleen epävarmuutta ja hitautta mutta loppua kohden paineltiin taas hyvin. Kellokin sen sanoi että reippaasti juostiin, tehtiin meidän ennätys etenemässä oli 4,14m/s!!!
Voi että tämä onnistuminen tuli hyvään kohtaan. Niin minulle, kuin varmasti Mörköllekin. Jotenkin tuli itselle rauha, se niskassa istunut apina häipyi. Me osataan edelleen. Mä voidaan pitää hauskaa kisoissa. Me ollaan hyvä tiimi yhdessä. Ihanaa kun pääsi palkkaamaan koiran aidosti, sydämestä. Josko Mörkökin itsevarmuus kisaamiseen palaisi ja lyhyet laukat ja puomilla hidastelut jäisivät historiaan.
Hyppyradalla oli tosi kivoja pätkiä mitä olisi ollut kiva päästä kokeilemaan Tikrun kanssa. Yhdellä kaverillani on suurin piirtein saman tasoinen koira, ja hetken mietin että pitäisikö kysyä lähdettäisiinkö poikien kanssa koestamaan pätkiä. Tällä kertaa pizza ja sauna veivät kuitenkin voiton, mutta ehdottomasti pidän mielessä ideoita tältä radalta.
(koitan lisätä videot illalla)
Agilityradalle lähdin ensimmäisenä, joten tein tavanomaiset lämmittelyt ennen rataan tutustumista. En oikein saanut kiinni radasta ja pitkästä aikaa rataan tutustumisen jälkeen en ollut oikein varma mitä tekisin. Vaikuttiko tämä sitten koiraan, vai pitkä kisatauko, vai jokin aivan muu Mörköön mutta koira oli aivan kuutamolla. Mörkö eteni lyhyttä mutta korkeaa eli hidasta laukkaa, ei irronut, hidasti puomin ylösmenolla ja otti (ensimmäisen!)kontaktivirheen, pysähtyi ennen A-estettä (liekö aurinko häikäissyt) ja teki tavanomaista hitaamman keinun. Reilu kuukauden takainen moka itseltä, että Mörkö pääsi karkaamaan keinulle tulee edelleen epävarmuutena radalla läpi. Harmi.
Kaikkinensa tahmainen suoritus (etenemä 3,44m/s). Koiran sentään palkkasin tyytyväisenä ja vein autoon ennen kuin turhauma iski päälle. Turhauttaa olla samalla tasolla koko ajan kun ei vain kerkeä treenaamaan niin paljon ja ajatuksella kuin Mörkö vaatisi. Voisin tietenkin nipistää aikaa Tikrun treeneistä, mutta toisaalta en tahdo tätäkään vaan haluan viedä pujottelun ja puomin Tikrun kanssa mahdollisimman pitkälle ennen kuin lapsi alkaa kävelemään ja potentiaalisesti lapsen kanssa yhteiset treenihetket vähenevät tai ainakin hankaloituvat. En tiedä onko arki myös kuormittavaa kun pitää olla 24/7 läsnä ja saatavilla, eikö vain paukut enää riitä täysillä suoriutumiseen kisoissa? Rehellisesti, turhauttavaa.
Hyppyradalle lähdin toisena ja tein juuri ennen rataa Mörkölle nostattavaa hetsausta. Onnistuin, ja mukana radalle tuli remmissä roikkuva koira. Rata oli suoraviivainen (ja mielestäni helppo) ja päätin jo lähdössä etten jää odottelemaan koiraa, vaan juoksen täysiä. Pakko luottaa että kyllä Mörkö hoitaa oman tonttinsa. Alussa oli nähtävissä taas lyhyttä ja korkeaa laukkaa, luulen että johtuu epävarmuudesta. Mutta kun vain laitoin töppöstä toisen eteen alkoi Mörkökin liikkumaan pitkällä laukalla ja irtosikin hieman. Pujottelussa näkyi jostain syystä jälleen epävarmuutta ja hitautta mutta loppua kohden paineltiin taas hyvin. Kellokin sen sanoi että reippaasti juostiin, tehtiin meidän ennätys etenemässä oli 4,14m/s!!!
Voi että tämä onnistuminen tuli hyvään kohtaan. Niin minulle, kuin varmasti Mörköllekin. Jotenkin tuli itselle rauha, se niskassa istunut apina häipyi. Me osataan edelleen. Mä voidaan pitää hauskaa kisoissa. Me ollaan hyvä tiimi yhdessä. Ihanaa kun pääsi palkkaamaan koiran aidosti, sydämestä. Josko Mörkökin itsevarmuus kisaamiseen palaisi ja lyhyet laukat ja puomilla hidastelut jäisivät historiaan.
Hyppyradalla oli tosi kivoja pätkiä mitä olisi ollut kiva päästä kokeilemaan Tikrun kanssa. Yhdellä kaverillani on suurin piirtein saman tasoinen koira, ja hetken mietin että pitäisikö kysyä lähdettäisiinkö poikien kanssa koestamaan pätkiä. Tällä kertaa pizza ja sauna veivät kuitenkin voiton, mutta ehdottomasti pidän mielessä ideoita tältä radalta.
(koitan lisätä videot illalla)
maanantai 18. syyskuuta 2017
Tikrun putket - tasapaino hulluutta ja kontrollia
Kun Mörkön kanssa tajusin tehneeni vuosia agilitya ilman että koira oikeasti osaa putken käskystä, päätinTikrun kanssa toimia toisin. Treenasin tarkoituksella alkuun putkea tarjoamisen kautta, niin että koirasta tuli putkihullu. Aika nopeasti aloin lisäämään kriteeriksi minun vartalon avut siitä että minne putkeen tai kumpaan päähän koiran halusin menevän. Tätä olen treenannut mielestäni turhan vähän, ja pitäisikin palata takaisin perusteisiin suoralla putkella ja ottaa mutkaputki mukaan pikkuhiljaa.
Treeniä ennen vahvistin muutaman kerran tässä-käskyä, uusi tuttuavuus tämäkin Tikrulle. Treenissä oli kaksi hyppyä suorassa ja näiden jälkeen kaksi suoraa putkea rinnakkain niin että koira piti saada juoksemaan putkien välistä ja menemään kauempaa päähän. Niin vain pieni koira tuli kutsusta putkien väliin vilkuilematta putkien suita ohittaessa niitä (kontrolli) ja irtosi hienosti putken päähän (irtoaminen). Täytyy sanoa että olen tyytyväinen.
Radalla oli myös meidän ihka ensimmäinen valssi ja ensimmäinen onnistunut takaakierto. Hiukan lähti mopo käsistä Tikrulta kun se paineli suorilla häntä suorana :) Ensimmäistä kertaa ajattelin, että tämän koiran kanssa voi tulla vastaan uusia haasteita kiireen muodossa. Nyt ei ollut enää merkkiäkään jalkoihin juoksemisesta, vaan Tikru haki jokaiselle hypylle keskelle. Jotenkin koira on nyt viikon aikana syttynyt lajiin.
Tehtiin myös pujottelua, edelleen ihan alkeita. Tällä kertaa saatiin kuitenkin Tikrulle vaikeasta lähetyskulmasta kaksi onnistumista eikä sitten enempää tehtykään. Nyt on lähetyksiä yhdelle portille tehty klo 6-9 kulmista. Ei voi sanoa että edistyminen on ollut nopeaa, mutta eipä niitä toistokertojakaan edelleenkään kovinkaan montaa kymmentä ole. Tavoitteena saada Tikrulle kuitenkin sisäänmenot kuntoon lokakuun aikana ja mieluusti vielä keretä kasvattaa pujottelua yhdestä porttiparista puolikkaaseen pujotteluun. Siitä olisi sitten hyvä rakentaa pujottelu valmiiksi hallikaudella.
Luulen että vaihdan prioriteettia juoksupuomista enemmän pujotteluun, Tikrua kun on mukavampi palkata lelulla ulkona. Kyllä se lelulla hallissakin palkkaantuu, mutta selkeästi fiilis putoaa kun tulee hiekkaa suuhun.
Treeniä ennen vahvistin muutaman kerran tässä-käskyä, uusi tuttuavuus tämäkin Tikrulle. Treenissä oli kaksi hyppyä suorassa ja näiden jälkeen kaksi suoraa putkea rinnakkain niin että koira piti saada juoksemaan putkien välistä ja menemään kauempaa päähän. Niin vain pieni koira tuli kutsusta putkien väliin vilkuilematta putkien suita ohittaessa niitä (kontrolli) ja irtosi hienosti putken päähän (irtoaminen). Täytyy sanoa että olen tyytyväinen.
Radalla oli myös meidän ihka ensimmäinen valssi ja ensimmäinen onnistunut takaakierto. Hiukan lähti mopo käsistä Tikrulta kun se paineli suorilla häntä suorana :) Ensimmäistä kertaa ajattelin, että tämän koiran kanssa voi tulla vastaan uusia haasteita kiireen muodossa. Nyt ei ollut enää merkkiäkään jalkoihin juoksemisesta, vaan Tikru haki jokaiselle hypylle keskelle. Jotenkin koira on nyt viikon aikana syttynyt lajiin.
Tehtiin myös pujottelua, edelleen ihan alkeita. Tällä kertaa saatiin kuitenkin Tikrulle vaikeasta lähetyskulmasta kaksi onnistumista eikä sitten enempää tehtykään. Nyt on lähetyksiä yhdelle portille tehty klo 6-9 kulmista. Ei voi sanoa että edistyminen on ollut nopeaa, mutta eipä niitä toistokertojakaan edelleenkään kovinkaan montaa kymmentä ole. Tavoitteena saada Tikrulle kuitenkin sisäänmenot kuntoon lokakuun aikana ja mieluusti vielä keretä kasvattaa pujottelua yhdestä porttiparista puolikkaaseen pujotteluun. Siitä olisi sitten hyvä rakentaa pujottelu valmiiksi hallikaudella.
Luulen että vaihdan prioriteettia juoksupuomista enemmän pujotteluun, Tikrua kun on mukavampi palkata lelulla ulkona. Kyllä se lelulla hallissakin palkkaantuu, mutta selkeästi fiilis putoaa kun tulee hiekkaa suuhun.
lauantai 16. syyskuuta 2017
Treenaamisen helppous!
Treenaaminen on helppoa, kun kaikki sujuu. Eikös? Ja niin tolkuttoman vaikeaa kun ei sujukaan... tämäkin koettu tällä viikolla. Maanantaisen notkahduksen jälkeen on ollut paljon ilonaihetta tällä viikolla :)
Keskiviikkona Mörkön viikkotreeneissä oli meidän treeniläisten vetämät treenit. Treenin teemaksi valiutui valssi, pakkovalssi ja sylkkäri. Mikäs sen parempaa, varsinkin kun jostain syystä pakkovalssi vasemmalta on Mörkölle vaikea. Näissä treeneissä ei ongelma tullut kuitenkaan kuin kerran esille (1/5), mutta tapahtuessaan ei saatu kiinni miksi niin kävi. Mörkö siis livahtaa selän takaa esteen yli. Valssit ja varsinkin meille vieraammat sylkkärit taas onnistuivat todella hyvin! En ollut uskoa korviani kun sain kanssatreenaajalta palautteena että miksen lähetä Mörköä kauempaa, se kun on on irtoava koira. Irtoava? Mörkö? Kaipa aliarvioin koiraani jos muut näkevät Mörkön irtoavana. Itse asiassa irtosihan se, ja pitkälle, kun annoin vain mahdollisuuden.
Torstaina kävin Tikrun kanssa treenaamassa itsekseni pujottelun alkeita ja puomia. Pujottelu ei tunnu etenevän alkeista, mutta ei se oikein voi edetäkään kun teen maksimissaan kuusi toistoa ja loput ajasta keskityn puomiin. Puomi taas on edistynyt entisestään. Nykyään puomi vetää Tikrua puoleensa ja Tikru on alkanut tarjoamaan laukkaa koko puomin matkalta. Näissä treeneissä keskityttiin erityisesti siihen että olen Tikrun edellä ja hyvin koira malttoi silti ottaa kontaktin.
Tänään otin poikkeuksellisesti molemmat koirat mukaan. Tikru aloitti jälleen pujottelulla, alkeisvaihe etenee hitaasti mutta etenee. Puomin kanssa monta hyvää suoritusta, tosin minun pitää olla tarkkana etten palkkaa kontaktilta lähtevää loikkaa. Pienen koiran ollessa kyseessä on vain niin älyttömän vaikea nähdä ja reagoida tarpeeksi nopeasti että loikkaako koira vai juokseeko alas. Käytännössä takajalkojen kosketuspaikka on kontaktilla sama, kontaktilta lähtökulma eri. Tarkkuuta siis. Tikrulla on alkanut tulla kivasti vetoa myös hyppyihin, kertaalleen kokeilin ja palkkasin kahden hypyn suoraa kun Tikru lähti pyynnöstä tarjoamaan hyppyjä ja irtosi tosi kivasti. Kiitin hiljaa mielessäni miten näppärää on kun on lelulla palkkautuva koira!
Mörkö teki alkuun muutaman toiston keinua, ei mitään ongelmaa. Otin lähestymisiä takaakierron kautta ja tein välillä persjätön mukaan. Olen tainnut ratkaista takaakierto-persjättö ongelmani, tai ainakin tuntuu nyt paljon helpommalta yksittäisillä esteillä. Olen vienyt Mörkön liian pitkälle esteen taakse ja koska en kerkeä pois alta niin Mörkö kieltää. Ihan loogista. Valitettavaa ettei näinkin yksinkertaista asiaa ole kukaan minulle sanonut. Joten vahvistin muutaman kerran takaa-käskyä. Mielenkiinnosta voisi tehdä joku kerta testin että erotteleeko Mörkö oikeasti hyppy- ja takaa-käskyt vai erotteleeko vain ohjauksesta. Puomia tehtiin muutaman kerran. Hienoja osumia eikä onneksi näkynyt ylösmenolla hidastelua niin kuin viimeisimmissä kisoissa.
Keskiviikkona Mörkön viikkotreeneissä oli meidän treeniläisten vetämät treenit. Treenin teemaksi valiutui valssi, pakkovalssi ja sylkkäri. Mikäs sen parempaa, varsinkin kun jostain syystä pakkovalssi vasemmalta on Mörkölle vaikea. Näissä treeneissä ei ongelma tullut kuitenkaan kuin kerran esille (1/5), mutta tapahtuessaan ei saatu kiinni miksi niin kävi. Mörkö siis livahtaa selän takaa esteen yli. Valssit ja varsinkin meille vieraammat sylkkärit taas onnistuivat todella hyvin! En ollut uskoa korviani kun sain kanssatreenaajalta palautteena että miksen lähetä Mörköä kauempaa, se kun on on irtoava koira. Irtoava? Mörkö? Kaipa aliarvioin koiraani jos muut näkevät Mörkön irtoavana. Itse asiassa irtosihan se, ja pitkälle, kun annoin vain mahdollisuuden.
Torstaina kävin Tikrun kanssa treenaamassa itsekseni pujottelun alkeita ja puomia. Pujottelu ei tunnu etenevän alkeista, mutta ei se oikein voi edetäkään kun teen maksimissaan kuusi toistoa ja loput ajasta keskityn puomiin. Puomi taas on edistynyt entisestään. Nykyään puomi vetää Tikrua puoleensa ja Tikru on alkanut tarjoamaan laukkaa koko puomin matkalta. Näissä treeneissä keskityttiin erityisesti siihen että olen Tikrun edellä ja hyvin koira malttoi silti ottaa kontaktin.
Tänään otin poikkeuksellisesti molemmat koirat mukaan. Tikru aloitti jälleen pujottelulla, alkeisvaihe etenee hitaasti mutta etenee. Puomin kanssa monta hyvää suoritusta, tosin minun pitää olla tarkkana etten palkkaa kontaktilta lähtevää loikkaa. Pienen koiran ollessa kyseessä on vain niin älyttömän vaikea nähdä ja reagoida tarpeeksi nopeasti että loikkaako koira vai juokseeko alas. Käytännössä takajalkojen kosketuspaikka on kontaktilla sama, kontaktilta lähtökulma eri. Tarkkuuta siis. Tikrulla on alkanut tulla kivasti vetoa myös hyppyihin, kertaalleen kokeilin ja palkkasin kahden hypyn suoraa kun Tikru lähti pyynnöstä tarjoamaan hyppyjä ja irtosi tosi kivasti. Kiitin hiljaa mielessäni miten näppärää on kun on lelulla palkkautuva koira!
Mörkö teki alkuun muutaman toiston keinua, ei mitään ongelmaa. Otin lähestymisiä takaakierron kautta ja tein välillä persjätön mukaan. Olen tainnut ratkaista takaakierto-persjättö ongelmani, tai ainakin tuntuu nyt paljon helpommalta yksittäisillä esteillä. Olen vienyt Mörkön liian pitkälle esteen taakse ja koska en kerkeä pois alta niin Mörkö kieltää. Ihan loogista. Valitettavaa ettei näinkin yksinkertaista asiaa ole kukaan minulle sanonut. Joten vahvistin muutaman kerran takaa-käskyä. Mielenkiinnosta voisi tehdä joku kerta testin että erotteleeko Mörkö oikeasti hyppy- ja takaa-käskyt vai erotteleeko vain ohjauksesta. Puomia tehtiin muutaman kerran. Hienoja osumia eikä onneksi näkynyt ylösmenolla hidastelua niin kuin viimeisimmissä kisoissa.
maanantai 11. syyskuuta 2017
Kun kaikki onnistuu treenit eivät onnistu
En pahemmin välitä nollaratatreenistä. Varmasti hyvä treenimuoto joillekin, mutta itse en ole kokenut valtavia ahaa-elämyksiä tai onnistumisen tunteita tällaisissa treeneissä. Treeniryhmän sisäiset kisamaiset treenit ajavat varmasti myös asiansa, joskaan harvoin näistäkään lähden tyytyväisyyttä puhkuen. Jos haluan kisata menen kisaamaan. Kun treenataan niin treenataan. Tämä "kaikki onnistuu" -treenit menevät valitettavasti samaan kastiin, eli sopivat varmasti joillekin hyvin. Näinhän itse omin silmin miten osa treeniryhmäläisistä ylitti kierros toisensa jälkeen itsensä ja lopulta tekivät hurjia ratasuorituksia. Mutta näin myös miten turhauman sattuessa eniten vituttaa kaikki. Ja näin kävi myös itselle.
Menin treeneihin tietäen että on kaikki onnistuu -treenit. Olin suunnitellut etukäteen sopivat pätkät, ei liian haastavat mutta ei liian helpotkaan. Kaikesta uskosta, uhosta, itsevarmuudesta, toivosta ja huolellisuudesta huolimatta kävi niin ettei kaikki onnistunutkaan. Mitä siis tulisi tehdä tämän luonteisissa treeneissä? Valita seuraavaksi pätkäksi vielä helpompi, että varmasti onnistuu. Tämähän sai taas tunteeni kuohahtamaan. Mitä ihmettä kulutan aikaani ohjatuissa treeneissä, jos teen treeniä meidän osaamisalueella ja mukavuusalueella? Voin aivan hyvin tehdä vastaavan treenin itsenäisissä treeneissä, tiesinhän mitä olen tekemässä ja miten haluan palkata. Sen sijaan olisin halunnut pureutua tähän mielenkiintoiseen kohtaan, missä ei onnistumista tullutkaan suurista ajatuksista huolimatta. Olisin halunnut oppia uutta, tutustua mielenkiintoiseen maailmaan! Mutta treenin teeman mukaisesti valitsin viimeiselle kierrokselle sellaisen pätkän että tiesin onnistumisen tulevan. Tulikin, ja palkkasin koiran - mutta en täysin sydämestäni. Kyllä koira sen aistii, vaikka kovasti reipas palkkaaja koitinkin olla.
Treeneistä jäi siis käteen pettymys, turhauma ja paha mieli päälimmäisenä vaikka olis siellä hyvääkin. Tikru pysyi lähdössä tosi hyvin. Sillä oli fokus suoritettavaan esteeseen alusta alkaen. Tikru on alkanut etenemään suoraviivaisemmin, joten minun ei tarvitse koko aikaa pelätä juoksevani pienen koiran päälle. Tikru lähti takaakiertoon törkeän hienosti, kokemattomuuttamme ei vain ohjaus ensimmäisellä kerralla onnistunut. Eniten olen yllättynyt siitä että Tikru pystyi odottamaan omaa vuoroaan houkkumatta muille koirille! Hurjasti hyvää siis.
Onneksi pääsin heti treenin perään koirien kanssa pitkälle lenkille ja lenkin tuoma hyvä mieli poisti tehokkaasti treenin nostaneen pahan mielen. Jatkossa harkitsevan vakavasti osallistumistani kaikki onnistuu -treeneihin. Lähden mieluummin vaikka koirien kanssa parin tunnin lenkille.
Menin treeneihin tietäen että on kaikki onnistuu -treenit. Olin suunnitellut etukäteen sopivat pätkät, ei liian haastavat mutta ei liian helpotkaan. Kaikesta uskosta, uhosta, itsevarmuudesta, toivosta ja huolellisuudesta huolimatta kävi niin ettei kaikki onnistunutkaan. Mitä siis tulisi tehdä tämän luonteisissa treeneissä? Valita seuraavaksi pätkäksi vielä helpompi, että varmasti onnistuu. Tämähän sai taas tunteeni kuohahtamaan. Mitä ihmettä kulutan aikaani ohjatuissa treeneissä, jos teen treeniä meidän osaamisalueella ja mukavuusalueella? Voin aivan hyvin tehdä vastaavan treenin itsenäisissä treeneissä, tiesinhän mitä olen tekemässä ja miten haluan palkata. Sen sijaan olisin halunnut pureutua tähän mielenkiintoiseen kohtaan, missä ei onnistumista tullutkaan suurista ajatuksista huolimatta. Olisin halunnut oppia uutta, tutustua mielenkiintoiseen maailmaan! Mutta treenin teeman mukaisesti valitsin viimeiselle kierrokselle sellaisen pätkän että tiesin onnistumisen tulevan. Tulikin, ja palkkasin koiran - mutta en täysin sydämestäni. Kyllä koira sen aistii, vaikka kovasti reipas palkkaaja koitinkin olla.
Treeneistä jäi siis käteen pettymys, turhauma ja paha mieli päälimmäisenä vaikka olis siellä hyvääkin. Tikru pysyi lähdössä tosi hyvin. Sillä oli fokus suoritettavaan esteeseen alusta alkaen. Tikru on alkanut etenemään suoraviivaisemmin, joten minun ei tarvitse koko aikaa pelätä juoksevani pienen koiran päälle. Tikru lähti takaakiertoon törkeän hienosti, kokemattomuuttamme ei vain ohjaus ensimmäisellä kerralla onnistunut. Eniten olen yllättynyt siitä että Tikru pystyi odottamaan omaa vuoroaan houkkumatta muille koirille! Hurjasti hyvää siis.
Onneksi pääsin heti treenin perään koirien kanssa pitkälle lenkille ja lenkin tuoma hyvä mieli poisti tehokkaasti treenin nostaneen pahan mielen. Jatkossa harkitsevan vakavasti osallistumistani kaikki onnistuu -treeneihin. Lähden mieluummin vaikka koirien kanssa parin tunnin lenkille.
lauantai 9. syyskuuta 2017
Rally-kisoissa kaatosateessa
Mörkön kanssa kokeilemassa tänään miten taidot ovat kehittyneet. Kylttejä Mörkö ei ole nähnyt sitten elokuun ja harjoittelu on tapahtunut ainoastaan keittiössä.... Keittiötreenit ovat sisältäneet melkein päivittäin istu-seiso, puolenvaihto jalkojen välistä sekä oikealle ja vasemmalle pelkällä käskyllä kääntymistä. Muutaman kerran ollaan tehty puolenvaihtoa takaa, sivulla peruuttamista sekä takapään käyttöä oikealla seuratessa. Jälkimmäiset ovat vielä niin hurjasti kesken että pieni ihme olisi saanut tapahtua jotta nämä kokeessa onnistuisivat, joten en edes ottanut stressiä kun huomasin sekä peruutuksen että puolenvaihdon takaa olevan radalla.
Meidän teemana ei muutenkaan ollut tuloksen tavoittelu, vaan mukavassa ja luottavaisessa mielentilassa pysyminen. Niin että meillä on kivaa koko ajan. Henkilökohtaisena tavoitteena oli antaa koiralle tarpeeksi tilaa kylteillä, minulla kun on paha tapa mennä liian lähelle kylttejä. Valitettavasti päivän lähtökohdat eivät olleet kaikkein otollisimmat taivaalta tullessa kaatamalla vettä. Jopa niin paljon että mietin rataan tutustumisessa että pitäisikö jättää suosiolla Mörkön kanssa suoritus väliin. Sisu ei antanut periksi kuitenkaan.
Ennen kehäänmenoa tein normaalit virittelyt Mörkölle, jotka alkavat nyt kantaa hedelmää. Hieman kontaktin pitotreeniä sekä käsikosketusta. Mörkö tuli mukavan rentona hommiin, kunnes tajusi että kenttä ui vedessä. Hieman Mörkö oli sitä mieltä ettei kyllä istu kun peppu kastuu, mutta lopulta reipas koira teki kaikki istumiset radalla ensimmäisestä käskystä. Onneksi ei ollut yhtään maahanmenoa radalla... käytösruudussa Mörkö istui ja tärisi kylmästä puolisen minuuttia kunnes nousi. Olin laskeskellut ettei meillä ole tulosta (kuten en odottanutkaan) joten en vaatinut Mörköltä enää istumista joten tästä seurasi hylkäys. Kehästä pois lähdettäessä pyysin koiran kuitenkin virlä sivulle ja seuruutin kehästä ulos, ja pääsin tästä palkkaamaan mukavasti.
Kehässä siis kanssani Mörkö, jonka häntä oli koko ajan pystyssä. SuperJee!!! Muutamissa yksittäisissä tehtävissä näkyi pientä epävarmuutta, mutta suurimmaksi osaksi Mörkö vaikutti niin tyytyväiseltä kuin koira nyt voi vaikuttaa kaatosateessa. Itse pystyin olemaan rauhallinen ja jännittämättä, sekä onnistuin pitämään kyltteihin tarpeeksi välimatkaa yhtä poikkeusta lukuunottamatta. Radalta tuli -10TVÄ puolenvaihto takaa, peruutus sivulla, istu-askel sivulle-istu sekä molemmat oikealle. Kahta ensimmäistä ei oikeasti osata, kolmas vaatii vahvistusta ja viimeinen oli minun epäonnistuminen kun mentiin liian lähelle kylttiä. Joukkoon mahtui 3 x -3 tehtävistä 270 vasemmalle, houkutus ja eteen-vasemmalta oikealle. Täytyy tulevaisuudessa kysyä tuomarilta että mitä hassua radalla teen, nyt kaatosateessa ei tehnyt mieli ylimääräisiä seisoa. Luultavasti tein käännöksen liikkuen, houkutus meni hässäkäksi kun Mörkö yritti pallolle kahteen (!!!) kertaan ja luulen että eteen vasemmalta oikealle liikkeessä kumarruin huomaamatta. Näiden lisäksi 5 x -1 joissa vino 270 vasemmalle, OV ja vino houkutuksessa, AS spiraalissa ja TVÄ liikkeestä seiso kierrä koira kun Mörkö aivan lopussa liikkui. Pikkuvikoja sanoisin, eniten näkyy kilpailemisen vähyys.
Ensimmäistä kertaa kun arvostelussa ei ole joka rivillä merkintää. Ensimmäinen kerta kun saatiin näin paljon pisteitä eli 47. Uusinnalla olisi mahdollisesti tulllut 7p lisää, mutta koska itse kämmäsin ko kyltillä en halunnut pyytää Mörköä tekemään uudestaan ettei mielentila turhaa kärsi. Heti radan jälkeen harmitti kurja sää ja sätin itseäni että miksi piti koira viedä kiusattavaksi. Päätin myös etten ihan heti ulkokisoja valitse kun on mahdollisuus valita myös hallikisoja. Illemmalla olin kuitenkin tyytyväinen että meidän tekeminen kokonaisuutena sekä Mörkön itsetunto on mennyt eteen päin roimasti. Toki olisin mieluusti tämän todennut kuivemmin varpain :)
Tuomarina Kirsi Petäjä, joka oli suunnitellut oikein mukavan radan.
Meidän teemana ei muutenkaan ollut tuloksen tavoittelu, vaan mukavassa ja luottavaisessa mielentilassa pysyminen. Niin että meillä on kivaa koko ajan. Henkilökohtaisena tavoitteena oli antaa koiralle tarpeeksi tilaa kylteillä, minulla kun on paha tapa mennä liian lähelle kylttejä. Valitettavasti päivän lähtökohdat eivät olleet kaikkein otollisimmat taivaalta tullessa kaatamalla vettä. Jopa niin paljon että mietin rataan tutustumisessa että pitäisikö jättää suosiolla Mörkön kanssa suoritus väliin. Sisu ei antanut periksi kuitenkaan.
Ennen kehäänmenoa tein normaalit virittelyt Mörkölle, jotka alkavat nyt kantaa hedelmää. Hieman kontaktin pitotreeniä sekä käsikosketusta. Mörkö tuli mukavan rentona hommiin, kunnes tajusi että kenttä ui vedessä. Hieman Mörkö oli sitä mieltä ettei kyllä istu kun peppu kastuu, mutta lopulta reipas koira teki kaikki istumiset radalla ensimmäisestä käskystä. Onneksi ei ollut yhtään maahanmenoa radalla... käytösruudussa Mörkö istui ja tärisi kylmästä puolisen minuuttia kunnes nousi. Olin laskeskellut ettei meillä ole tulosta (kuten en odottanutkaan) joten en vaatinut Mörköltä enää istumista joten tästä seurasi hylkäys. Kehästä pois lähdettäessä pyysin koiran kuitenkin virlä sivulle ja seuruutin kehästä ulos, ja pääsin tästä palkkaamaan mukavasti.
Kehässä siis kanssani Mörkö, jonka häntä oli koko ajan pystyssä. SuperJee!!! Muutamissa yksittäisissä tehtävissä näkyi pientä epävarmuutta, mutta suurimmaksi osaksi Mörkö vaikutti niin tyytyväiseltä kuin koira nyt voi vaikuttaa kaatosateessa. Itse pystyin olemaan rauhallinen ja jännittämättä, sekä onnistuin pitämään kyltteihin tarpeeksi välimatkaa yhtä poikkeusta lukuunottamatta. Radalta tuli -10TVÄ puolenvaihto takaa, peruutus sivulla, istu-askel sivulle-istu sekä molemmat oikealle. Kahta ensimmäistä ei oikeasti osata, kolmas vaatii vahvistusta ja viimeinen oli minun epäonnistuminen kun mentiin liian lähelle kylttiä. Joukkoon mahtui 3 x -3 tehtävistä 270 vasemmalle, houkutus ja eteen-vasemmalta oikealle. Täytyy tulevaisuudessa kysyä tuomarilta että mitä hassua radalla teen, nyt kaatosateessa ei tehnyt mieli ylimääräisiä seisoa. Luultavasti tein käännöksen liikkuen, houkutus meni hässäkäksi kun Mörkö yritti pallolle kahteen (!!!) kertaan ja luulen että eteen vasemmalta oikealle liikkeessä kumarruin huomaamatta. Näiden lisäksi 5 x -1 joissa vino 270 vasemmalle, OV ja vino houkutuksessa, AS spiraalissa ja TVÄ liikkeestä seiso kierrä koira kun Mörkö aivan lopussa liikkui. Pikkuvikoja sanoisin, eniten näkyy kilpailemisen vähyys.
Ensimmäistä kertaa kun arvostelussa ei ole joka rivillä merkintää. Ensimmäinen kerta kun saatiin näin paljon pisteitä eli 47. Uusinnalla olisi mahdollisesti tulllut 7p lisää, mutta koska itse kämmäsin ko kyltillä en halunnut pyytää Mörköä tekemään uudestaan ettei mielentila turhaa kärsi. Heti radan jälkeen harmitti kurja sää ja sätin itseäni että miksi piti koira viedä kiusattavaksi. Päätin myös etten ihan heti ulkokisoja valitse kun on mahdollisuus valita myös hallikisoja. Illemmalla olin kuitenkin tyytyväinen että meidän tekeminen kokonaisuutena sekä Mörkön itsetunto on mennyt eteen päin roimasti. Toki olisin mieluusti tämän todennut kuivemmin varpain :)
Tuomarina Kirsi Petäjä, joka oli suunnitellut oikein mukavan radan.
keskiviikko 6. syyskuuta 2017
Ratatreenit joissa potkua
Pitkästä, pitkästä aikaa oli hyödylliset ratatreenit. Tehtiin Jari Suomalaisen rataa, missä oli minulle mietinnän paikka heti toisella esteell, pujottelun jälkeen ja ah niin minulle hankala takaa-persjättö. Jokaisella oli 8min aikaa, ja sinä aikana juostiin. Mukava huomata että vaikka hiki irtosi, niin jalat eivät painaneet. Hyvin Mörkökin pinkoi HAUn hallin uudistetulla pohjalla. Edelleen tykkään pohjasta, vaikkei kaikkien lemppari olekaan.
Havaintoja radalta
- minun on pyrittävä löytämään sellaiset ohjauskuviot missä itse pysyn liikkeessä. Lyhin ei ole Mörkölle aina se paras. Mörkö lähtee kyllä hyvin ohjauksiinja kiihdyttää suorien lisäksi mutkissakin kun vain tietää minne mennä (yllättävää...)
- Ehkä minun pitäisi rohkeammin käyttää persjättöä. Ainakin se on siinä mielessä valssia parempi ohjaus että minun oma liike säilyy paremmin. Toisaalta, tiedän menneisyydestä että jos alan suosimaan runsaasti persjättöä niin Mörkö ei edes yritä kiriä rinnalle/ohi. Sopivan tasapainon löytäminen siis hakusessa. Treenien jälkeen jäin pohtimaan auttaisiko se pitämään tasapainoa että treeneissä tekisin takaaleikkauksia satunnaisesti?
- Pujottelun jälkeen opettelun kohteeksi persjättö. Ei Mörkö rikkonut pujottelussa, mutta itse olen niin epävarma ohjauksessa ettei ohjaus ollut kovinkaan selkeä ja yksiselitteinen. Ei millään toistolla, vaikka koko ajan parani.
- Takaakierto-persjättö onnistui aivan kympillä eikä edes tuntunut pahalla! Tuuriako, jää nähtäväksi.
Itse en niin nosta ratatreeniä tärkeäksi, kun yleensä muutamallakin esteellä saa aivan tarpeeksi hankalan ongelman ratkottavaksi. Tällä kertaa ratatreeni oli sopiva ja tuli hyvään saumaan. Ei Mörkön kanssa edelleenkään tunnu tulevan kiire, mutta siihen olen jo tottunut että me pingotaan Mörkön kanssa samaa matkaa. Kyse onkin siitä miten omat linjani löydän eri radoilla.
Havaintoja radalta
- minun on pyrittävä löytämään sellaiset ohjauskuviot missä itse pysyn liikkeessä. Lyhin ei ole Mörkölle aina se paras. Mörkö lähtee kyllä hyvin ohjauksiinja kiihdyttää suorien lisäksi mutkissakin kun vain tietää minne mennä (yllättävää...)
- Ehkä minun pitäisi rohkeammin käyttää persjättöä. Ainakin se on siinä mielessä valssia parempi ohjaus että minun oma liike säilyy paremmin. Toisaalta, tiedän menneisyydestä että jos alan suosimaan runsaasti persjättöä niin Mörkö ei edes yritä kiriä rinnalle/ohi. Sopivan tasapainon löytäminen siis hakusessa. Treenien jälkeen jäin pohtimaan auttaisiko se pitämään tasapainoa että treeneissä tekisin takaaleikkauksia satunnaisesti?
- Pujottelun jälkeen opettelun kohteeksi persjättö. Ei Mörkö rikkonut pujottelussa, mutta itse olen niin epävarma ohjauksessa ettei ohjaus ollut kovinkaan selkeä ja yksiselitteinen. Ei millään toistolla, vaikka koko ajan parani.
- Takaakierto-persjättö onnistui aivan kympillä eikä edes tuntunut pahalla! Tuuriako, jää nähtäväksi.
Itse en niin nosta ratatreeniä tärkeäksi, kun yleensä muutamallakin esteellä saa aivan tarpeeksi hankalan ongelman ratkottavaksi. Tällä kertaa ratatreeni oli sopiva ja tuli hyvään saumaan. Ei Mörkön kanssa edelleenkään tunnu tulevan kiire, mutta siihen olen jo tottunut että me pingotaan Mörkön kanssa samaa matkaa. Kyse onkin siitä miten omat linjani löydän eri radoilla.
tiistai 5. syyskuuta 2017
Tikrusta FI & SE MVA
Tikru käy näyttelyissä harvakseltaan, aivan liian harvakseltaan. Nyt olin poikkeuksellisesti ilmoittanut Tikrun kahteen näyttelyyn peräkkäisinä viikonloppuina. 27.8. Tervakoski toi Tarjo Löfmanin arvostelemana viimeisen sertin, joten Tikru valioitui sekä Suomen että Ruotsin valioksi ollen samalla VSP. Valioitumisesta ei edes jääty ottamaan kuvaa, kun Tervakoski tarjosi vettä, tuulta ja räntää koko rahan edestä.
2.9. olikin vuorostaan kotinäyttely vinttikoiraradalla ja tuomarin Kaisa Metteri-Gold. Tällä kertaa Tikrun pikkuvelipuoli vei pidemmän korren ollen ROP Tikrun ollessa heti kintereillä PU2. Tästäkään näyttelystä ei saatu kuvaa, vaikka olosuhteet olivatkin enemmän kuin otolliset...
... joten eilen kävin ystävän avustuksella kuvaamassa Tikrua ja melkein ensimmäisistä kuvista löytyi seuraaava otos <3
2.9. olikin vuorostaan kotinäyttely vinttikoiraradalla ja tuomarin Kaisa Metteri-Gold. Tällä kertaa Tikrun pikkuvelipuoli vei pidemmän korren ollen ROP Tikrun ollessa heti kintereillä PU2. Tästäkään näyttelystä ei saatu kuvaa, vaikka olosuhteet olivatkin enemmän kuin otolliset...
... joten eilen kävin ystävän avustuksella kuvaamassa Tikrua ja melkein ensimmäisistä kuvista löytyi seuraaava otos <3
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)