Hiphei! Näyttäisi siltä että hieman reissussa olut motivaatioa olisi löytänyt takaisin tähän osoitteeseen. Kun motivaation lisäksi tuntuu treeni-ideaakin olevan niin eikun hallille keinun pariin. Keinu on esteenä Mörkölle varmaankin se jännittävin. Mörkö ei niin arvosta korkeutta, liikkuvaa alustaa ja vaikkei paukkuarko olekaan niin ei myöskään nauti äänestä. Tämä kombinaatio tarkoittaa ilmeisesti sitä, että keinu tulee aina olemaan yksi koko ajan ylläpidettävistä esteistä. Este, mitä pitää harjoitella kokonaisten suoritusten lomassa koko ajan helpotettuna. Kokonaisten suoritusten ja helpotettujen suoritusten suhdetta en tiedä. Vielä. Eiköhän se ajan kanssa yrityksen ja erehdyksen myötä löydy.
Onhan merkit keinun suoritusten huonontumisesta ollut ilmassa jo marraskuulta saakka. Jokainen suoritus on aavistuksen edellsitä hitaampi, Mörkö ennakoi pamahdusta joka kerta sentti sentiltä aikaisemmin. Siltikään en ole saanut tehtyä asialle mitään, vaikka aikaakin olisi ollut. Viimeisimpiin kisoihin mennessä tiesin että keinu tulee olemaan hitaanlainen jos sellainen radalla on - ja olihan se. Harmitti olla niin huono ja saamaton että siltikin pyysin Mörköä keinulle, ja Mörkö suoriutui juurikin niin hyvin kuin pystyi. Ei suoritus nyt järin pahakaan ollut (vieraan silmiin) mutta näin epävamuuden.
Tänään sitten korjaussarjaa, ensin maksipöydän kautta. Tämä kun alkoi sujumaan hyvin niin nopeasti vaihdettiin minipöytään, sillä Mörköä jännittää myös minipöydältä maksipöydälle hyppääminen. Tehtiin molemmin puolin todella hyvät suoritukset ja lähdettiin tyytyväisenä kotiin. Kotiin kävellessä suunnittelin jos seuraavaa kertaa. Kerran minipöydältä, kerran koko keinu ja taas minipöydältä. Jos ensimmäisessä toistossa on yhtään epävarmuutta niin sitten ainostaan minipöydältä. Tuntuu hyvältä kun on taas ajatusta ja ideaa ja ennen kaikkea halua jälleen treeanata :)
Kävin kuuntelemassa Anna Boströmin luentoa urheilukoidan fysiikaan treenaamisesta tänään. Suosittelen kyllä kaikille, sillä ei niinkään ole väliä mikä koiran päälaji on. Ensisijaisesti jäi mieleen helpotus siitä, että olen onnistunut tekemään Tikrun kanssa hyviä valintoja. Sen sijaan että olisin liikuttanut pentua hirveästi olen panostanut kokemuksiin, ja niitäkin hyvin rajallisesti kerrallaan. Nyt kun kasvulevyt ovat todennäköisesti kiinni, niin pikkuhiljaa voi kasvattaa lenkkeilyn määrää ja alkaa hieman suunnitelmallisemmin tekemään kehon jumppaa. Aikasemmin tekemäni päätös sai vahvistusta, ettei yhtään agility-estettä tulla tekemään ennen kuin koira on vuoden ja mieluiten kuvattukin.
Mörkön suhteen sain paljon hyviä ajatuksia peruskunnosta, kestävyydestä ja voimasta. Vielä kun keksisi miten näitä toisi mukaan arkeen, perslenkit kun eivät harjoita kestävyyttä tai voimaa - ainakaan tavoitteellisesti. Näiden lisäksi tuli hyviä vinkkejä liikkuvuuden kehittämiseen sekä toisaalta kuinka pystyy treenaamaan hartiarenkaan ja takaosan kontrollia kotioloissa. Pohdinnassa on että jonkinlainen harjoituspäiväkirja pitää kehittää, jotta pystyy suunnittelemaan ajatukselle tekemsiä ja välttämään kuitenkaan liikarasitusta. Kaikkea ei voi kuitenkaan tehdä samaan aikaan, mutta mitään ei olisi suotavaa unohtaakaan. Peruslenkit, kestävyys, voima, koordinaatio, tasapaino, lajitreenit, kisat ja lepo. Siinäpä pähkinä purtavaksi. Nämä pitäisi vielä yhdistää omiin aikatauluihin ja menoihin sekä muistaa se tärkein että harrastuksen pitää olla molemmille osapuolille antoisaa. Miten tämän kaiken saisi helposti visualisoitua ja tehtyä ylläpidettävään muotoon? Liekö paperilappu jääkaapin ovessa jälleen se helpoin ja tehokkain tapa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti