Kisat menivät huonosti ja erinomaisesti. Ensimmäisen startin Mörkö oli jotenkin kuutamolla. Ei taida sopia Mörkölle tällaiset useamman viikon kisatauot. Mörkö kuunteli tuomarin vihellystä, keinun pauketta ja muutenkin näytti kovinkin huolestuneelta. Rata alkoi ensimmäisen esteen kiellolla ja hyllytettiin suoritus toisella esteellä. Päätin tehdä loppuradan kuitenkin täysillä, ja vaikka radalle mahtui vielä kaksi virhettä lisää niin sain kiitosta omasta liikkumisestani - se näytti kuulemma jo juoksulta. Kuuma ainakin tuli.
Toisen startin rataan tutustumisessa kävi ilmi että radan ihanneaika on laskettu 3,77m/s mukaan. Selvä, ajattelin. On vain tartuttava haasteensa ja pyrkiä liikkumaan hyvin. Tähän mennessä meidän paras etenemä on ollut jotain 3,8m/s suuntaan... mutta ei pidä lannistua. Mörkö vaikutti lähdössä omalta innostuneelta itseltään ja radalla meno tuntui oikeasti välistä hurjalta. Tarkoituksena oli tehdä esteelle 6 persjättö mutta kun huomasin olevani edeltävällä esteellä samaan aikaan koiran kanssa vaihdoinkin takaaleikkaukseen. Putkesta Mörkö lähti sellaisella imulla hypyille, etten ole sellaista ikinä kokenutkaan. Eihän se videolta näytä mitenkään hurjalta irtoamiselta, mutta on meille iso askel oikeaan suuntaan kun Mörkö ei ole IKINÄ lähtenyt suorittamaan estettä minun eteeni. Iloa tuotti myös se että ennen viimeistä estettä Mörkö paineli menemään häntä suorana. Myös todella harvoin nähty ilmiö. Tämä kaikki yhdessä tuotti etenemän 3,93m/s! Kyllähän tähähnkin rataan paranneltavaa jäi, mutta mitä sitten? Pääsin suoritustavoitteeseeni ja meillä oli toisella radalla tosi kiva tekemisen meininki.
Ei kyllä voi kun nöyränä olla kiitollinen Mörkön ja minun kehityskaaresta vajaassa puolessa vuodessa. Niin paljon ollaan saavutettu, niin monessa asiassa ollaan edistytty, mutta niin kovin monessa asiassa ollaan myös käytetty tunteja treeniaikaa. Tärkeimpänä kuitenkin oma usko siihen ettei vielä olla saavutettu meidän rajoja. Mun pieni taitava eläin <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti