Perjantaina otin härkää sarvista kiinni kun pääsin Auli Kiminkin valvovan silmän alle hakemaan ajatuksia ja oppeja. Mörkön noutohan ei ole edistynyt kahteen vuoteen mihinkään, paremminkin ollaan tultu pari askelta taakse päin. Suurimpana syynä se että itselleni nouto on kovin suuri mysteeri joten en osaa valita oikeita suuntia tai soveltaa oppeja. Sen myötä en oikein uskalla kokeillakaan ja kun uskokaan ei oikein tahdo riittää niin kokeilutkin ovat kestoltaan hyvin lyhyitä. Kisoihin pitäisi kuitenkin päästä ja kisoissa eteen tulee taas nouto.
Alkuun katsottiin ihan miltä vauhtinouto näyttää. Mörkö tietää "nouda" merkityksen mutta "kiitos" on sille näemmä täysi mysteeri. Joten ihan ensiksi vahvistettiin sitä että kun Mörkö irrottaa kapulasta käskystä niin tietty palkataan. Käsky taas koitetaan sanoa hieman ennakoiden ennen kuin koira itse irrottaa. On muuten harvinaisen vaikeaa ajoituksellisesti.
Tehtiin myös niin että Mörkö istuu noin puolen metrin päässä edessäni ja laitan kapulan varpaitteni eteen maahan. Vain ja ainoataan käskyllä Mörkö saa nostaa pepun, ottaa kapulan ja jälleen pyrin käskyttämään irroituksen ennen kuin koira tiputtaa. Istumista vaaditaan sen takia että koira patoutuu hieman, joskin tämä osa on itselleni kyllä täysin hepreaa... Mörkö nosti kapulan suullisella kannustuksella ja istui vielä kivasti kapula suussa, mikä on tietenkin hyvä asia.
Koitin ymmärtää ajatusta siinä että nyt ei vielä haittaa vaikka Mörkö pyöritteleekin kapulaa. Että se korjataan vasta sitten kun koiralle on selvänä nouda- ja irti-käskyt. Näytin että pystyn leikkimään (kotona paljon harjoiteltua) vetoleikkiä kapulalla, niin että Mörkö pysyy kapulassa kiinni. Tästä jatkoalostettiin niin että koitin saada Mörkön istumaan ja kun näin tapahtui päästin kapulasta irti ja otin muutaman askeleen taakse päin. En tiedä veikö tämä noutoa mihinkään suuntaan, mutta en ikinä ole nähnyt Mörkön niin kiihkeänä että meinasi sormista lähteä paloja palkatessa. Yleensä Mörkö on todella varovainen namin ottaja. Jätkä hiukan kuumeni.
Ihan lopuksi pelatessani Mörkön kanssa temppuleikkiä, eli ihan vain hömpöteltiin ja olin polvillani maassa niin Auli sanoi että anna kapula Mörkölle kun Mörkö istuu. Annoin, ja pyysin irroittamaan. Sain kannustusta jatkaa tämän tyypisesti myöskin ettei kapulaan kohdistuisi meiltä kummaltakaan niin suurta jäykkyyttä kuin nyt ilmenee, että nouto on temppu muiden joukossa. No niinhän se onkin, mutta jotenkin minun on niin kovin vaikea ottaa noutoon liittyviä asioita rennosti.
Lyhykäisyydessään mitä treenaan seuraavat viikot
1. Koitan itse ensisijaisesti rentoutua ja miettiä noutoa temppuna muiden joukossa.
2. En yritäkään ahnehtia kaikkia osa-alueita kerralla kuntoon, vaan nyt ensimmäisenä treenataan vain ja ainoastaan irroitus-käskyä. Pidon kesto ja kapulan pyörittely ovat toistaiseksi asioita joilla en vaivaa päätäni.
3. Irroituskäsky, Mörkön tulee tietää mitä "kiitos" tarkoittaa. Pito tulee vasta sen jälkeen kun koira tietää milloin pitää irroittaa.
Varsin selkeää ja järkeen käypää - paitsi että toteutus on vain niin pirun vaikeaa. Yritän kuitenkin, sillä pakko näinkin pieni asia on vain saada selätettyä jotta päästään keskittymään muuhunkin.
Kotiin ajaessa tajusin että kaipaan tokossa samankaltaista tukiverkkostoa kuin mitä olen onnistunut rakentamaan agilityssä. Jos agilityssä koen osaavani jonkin verran jopa soveltaa tietojani, niin tokossa ei kyllä tasan ole niin riittävä osaaminen että siihen pystyisin. Tykkään tokosta, ja jostain ihmeen syystä tykkään "hinkuttaa" yksityiskohtia, mutta en osaa läheskään tarpeeksi paljon tokon ajatusmaailmaa että osaisin oikeasti rakentaa kokonaisuuksia. Tarvitsen tukea, ja kaipaan ehkä ennenkaikkea pitkäjänteistä ja eteen päin pyrkivää asennetta myös kouluttajalta. Olenhan käynyt Mörkön kanssa parin vuoden ajan hyvillä kouluttajilla joilla osaamista riittää yli oman tarpeen, mutta koska heidän tavoitteena ei ole ollut saada meitä kisoihin (vaan tarjota meille laaudasta koulutusta juuri sinä kertana) niin juuri se tietynlainen sitoutuminen puuttuu. Tietenkin minun itse on tehtävä työni ja suurin osuus, mutta jos olisikin joku joka sitoutuisi tavoitteeliseen treenaamiseen ja sparraisi jumien ja mietteiden kanssa niin toko-taitoni kehittyisivät edes hieman enemmän samalle tasolle agilitytaitojeni kanssa. Että osaisiin soveltaa, että näkisin tehtävän eri osa-alueet, jotta osaisin treeanata asia kerrallaan.
Tätä kohden on tokossa hyvä matkata. Ei missän nimessä niin että agilityyn panostus pienenee, mutta viimeistään parin vuoden päästä kun Mörkö jäänee agilitystä eläkkeelle. (Hui, Mörkö ei ole enää lapsonen vaan mies!)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti