sunnuntai 5. heinäkuuta 2015

Puomia, lisää puomia!

Perjantaina viimeinen Leenan kontaktikerta. Nyyh, nyt sitten pitääkin pärjätä määrittelemätön aika omillaan. Onneksi ideoita ja ajatuksia on hyvin työkaluina ja puomin valmiusaste on jo oikein hyvä. Joskin uskon että tähän projektiin pätee sama kuin moneen: 80% työstä on tehty 20% aikapanostuksella, viimeiseen 20% työtä kuluukin sitten 80% ajasta. Eli tehtävää on vielä jäljellä.

Perehdyin viikolla hieman itsekin boksimenetelmään, ja esille tuli asia että häivytys tulisi tehdä ylhäältä alaspäin. Jokainen Suomessa tapaamani henkilö asiantiimoilta on taas sanonut että alhaalta ylös päin. Sanoipa yksi jopa ettei edes ymmärrä miksi pitäisi lähteä häivyttämään ylhäältä kun se on koiralle helpompaa kun ylärima pysyy näkyvissä muiden reunajoen hävitessä. No aivan! Ehkäpä tässä onkin se koko jujun ydin. Kun häivytetään ylärima viimeiseksi niin se suurin ja visuaalisin apu on näkyvissä koko ajan ja koiran ei tarvitse ymmärtää tehtävästä muuta kuin että ylitä rima (pumpperin tavoin, pahimmillaan aiheuttaen hyppy-efektin). Jos taas häivytetäänkin se visuaalisin ja suurin apu ensin niin että muut kolme reunaa ovat vielä apuna niin tehtävän luonne muuttuukin (reunan) ylittämisestä kontaktin koskemiseksi. Eikä kontaktin alareunassa olevalla boksin reunalla mielestäni ole enä väliä vaikka aiheuttaisikin pumpperi-hypyn sillä kontaktilta pitää kuitenkin loikata tasamaalle. Omaa kuvitelmaa on se, että maan rajassa oleva reuna auttaa koiraa hahmottamaan tehtävää tarkemmin ja sitä myöten auttaa asettamaan askeleet oikein - eli osumaan kontaktille.

Perjantaina sitten näillä ajatuksilla eteen päin. Välillä oli pelkästään alarauna ja välillä käännettiin boksi toisin päin niin että oli myös yläreuna. Ensimmäistä kertaa tehtiin niin että Leean lähetti ja lähdin liikkeelle Mörkön tasolta. Hieman jouduttiin odottelemaan että Mörkö malttoi katsoa eteen esteelle. Hauskaa oli se, että alussa Mörkö vinkui ja lopussa jopa haukahteli. Mun Mörkö, joka ei meteliä itsestään pidä :D


Sunnuntaina itsekseni hallille tekemään puomia. Tajusin hyvin nopeasti etten voi itse lähettää Mörköä ilman targettia, sillä Mörkö ei tarjoa eteen päin katsomista minun tuijottamisen sijaan. Tai olisi se varmaan tarjonnut minuuttien odottelun jälkeen, siihen vain ei ollut varaa auringon paahteessa odotellessa. Joten vain namikupin hypyn taakse tarketiksi. Tästä aiheutuu taas erilainen "ongelma" eli palkkaus. Kupissa on pakko olla jotain, muuten Mörkö ei mene sinne täysillä. Jos taas suoritus ei ole hyvä niin Mörkö saa palkan joka tapauksessa. Niinpä opettelin tuplapalkkauksen ideaa. Kupissa valmiina yksi nakin pala. Jos Mörkö meni todella hyvin, niin kupilta juostiin pienen matkan päähän missä pystyin tarjoamaan supernameja (joita en voi pitää itselläni koska muuten Mörkö ei mene kupille). Tämä toimi yllättävänkin hyvin! Olisiko sitten "jack pot" -palkkaamista? Mörkö ihan selkeästi alkoi erottelemaan "ei hyvä / ihan ok" ja "erinomainen" välillä niin että tarjosi koko ajan enemmän erinomaista. Loppuun tein kaksi kertaa kokonaisen puomin (molemmilta puolilta) ja Mörkö teki törkeän hienot kontaktit! Koska keskityin kontaktiin en valitettavasti pysty sanomaan menikö Mörkö puomin kokonaan laukalla vai ravasiko alastulon. Tälläkin kertaa mun pieni mies haukkui :)

On se vaan uskomatonta, miten yksi motivaatiotreeni näkyy koirassa! Torstaina Mörkö oikein imi hypyille. Haukkui innostuksesta. Sunnuntaina Mörkö paineli suoran putken niin vauhdilla että ensimmäistä kertaa jouduin miettimään että pitääköhän minunkin alkaa huolehtia putkien jälkeisestä elämästä. Aikaisemmin kun olen kerennyt juoksemalla Mörkön edelle. Motivaatio ja vauhti-harjoituksia täytyy siis tehdä enemmänkin, ja aion todellakin käydä ohjatuissa treeneissä jos vain koulutusta tulee vielä tarjolle!

ps. kuplaantuu Mörkö näemmä agilityssäkin. Kun se törkeästi loikkasi kontaktin ylitse sanoin "oijoi" ja kutusin Mörkön ystävällisesti mutta tiukasti pois namikupilta. Mörkö söi nakin palasen ja jäi seisomaan kupille partakarvat suussa ja tyhjä katse silmissään. Aivan yhtä poissaolevana ja maailman pois sulkevana kuin esimerkiksi rally-tokossakin. Pyysin koiran iloisesti mukaan ja ilman suurempaa numeroa tai innostamista jatkettiin hommia. Mörkö palautui ja pystyi jatkamaan hommia normaalisti. Eli kuplaantumista tapahtuu myös agilityssä, en vain itse huomioi enkä sitä myöten reagoi siihen. Ehkä myös lajin nopeatempoisuus auttaa, ei vaan kerkeä jäädä omaan maailmaan kun muutoin jää hauskasta paitsi. Olen koittanut olla huomioimatta rallyssa kuplaantumista, mutta pitää oikein keskittymällä keskittyä ensi kerralla siihen että hommia jatketaan ikään kuin mitään ei olisi tapahtunut. Josko tämä loisi luottamusta Mörkölle siihen ettei mitään ikävää tapahdu.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti