Koska alkanut vuosi oli haastava, ja koska Tikru meni kerran kisoissa hyvin hitaaksi, niin katsoin järkevämmäksi laittaa Tikrun kanssa hanskat naulaan agilityn suhteen. Ei ole mitään järkeä rikkoa koiraa, kun on edelleen virkeä veteraani muuten. Tikrun hitauden syyksi paljastui kipeytynyt polven alue. Viisas koira kun ei väkisin juossut. Polvea on nyt paranneltu ja otettu pari viikkoa rauhallisemmin, ihan kaiken varalta vaikkei Tikru pahemmin polven aluetta oireillutkaan.
Viimeisestä startista kuvia
Viimeinen rata oli muutenkin tosi hauska. Ensimmäistä kertaa ikinä oli puomi kahteen kertaan radalla, ja voi että olin tyytyväinen kun puomi sujui kumpaankin suuntaan hyvällä vauhdilla ja täydellisillä kontakteilla. Muutenkin rata oli sellainen hyvän mielen rata, mihin on hyvä lopettaa meidän agility.
Tikrun agilityura oli lopulta kovin erilainen kuin mitä alkujaan toivoin. Tikrulla on paljon paremmat ominaisuudet kuin Mörköllä ja totta kai toivoin että olisin saanut ensimmäisen valion. Saatiin yksi serti, mistä siitäkin olen todella tyytyväinen. Tikrun uraa värittivät noin vuoden vanhana tapahtunut tapaturma, mikä johti leikkaukseen. Leikkauksesta kuntoutumiseen meni melkein vuosi. Seuraavaksi perheessä elettiinkin vuosi vauva- ja pikkulapsiaikaa, ja kun lopulta olisi ollut kunnolla rahkeita alkaa harrastamaan niin tuli korona. Tikru oli jo kuusi vuotta, kun varsinaisesti päästiin kunnolla agilityn pariin. Laji muuttui samalla myös tosi "kovaksi" suoritusnopeuksien ja etenemien noustessa tavoittamattomiin. Koin monta turhautumisen hetkeä, kun käsissä on ehdottomasti minun nopein koira niin siltikin me tehtiin lähinnä niitä yliaikanollia. Onneksi tässä ollaan tultu ihanneaikojen kanssa selkeästi maltillisemmaksi. Tikrun vahvuuksia oli pitkälti hyvä laukka (ei pomppiva kuten Mörköllä), itsenäisyys ja irtoavaisuus. Tikru suoritti tehtävänsä todella tarkasti ja oli helppo luottaa koiraan. Tikru osasi suulliset käskyt mainiosta ja takaakierrot, innarit sekä suuntakäskyt toimivat radalla mainiosti. Tikrun haasteena oli paineistuminen radalle mennessä. Tätä näkyi itseasiassa koko agilityuran ajan, mutta ongelma tuli todella ilmeiseksi kun siirryttiin kolmosiin. Kaikenlaista yritin, ja vuosi sitten löysin onneksi Jenna Caloanderin ja hänen kanssa rakennettiin pohjista saakka Tikrun virettä ja itseluottamusta paremmaksi. Tikru vastasi tähän hienosti, mutta valitettavasti ikä tuli vastaan.
Kiitos Tikru hienoista agilityhetkistä 💖Saimme kokea kahdet SM-kisat ja saatiin mukaamme yksi SERT-A. Pääsimme usein ylpeydellä edustamaan rotua, löwcheneitä ei tällä hetkellä ole agilityssä kuin yksi toinen Tikrun lisäksi. Olen kiitollinen tästä oppimatkasta, jälleen on enemmän tietoa ja työkaluja tulevaisuuteen. Mutta ei Tikru täysin eläkkeelle jää...
Sen sijaan tokossa ollaan aktivoiduttu ihan tosissaan, ja ensimmäinen koekin on jo kalenterissa. Ensimmäinen kerta on kyllä aina jännittävä, ja olen koittanut miettiä että ensimmäinen kerta on vain tehtävä pois alta. Tikrulla on kyllä osaaminen liikkeisiin, mutta on se edelleen melko raakile.
Syksylle olen haaveillut rally-tokoon säännöllistä treeniä, saas nähdä miten palaset asettuvat kohdilleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti