Ei ole mennyt tämä alkuvuosi kyllä mitenkään toiveiden tai suunnitelmien mukaisesti. Olemme Tikrun kanssa olleet samaan aikaan ja eri aikaan kipeinä. Ensin oli loppuvuodesta Tikrun kulmahampaan poisto, mistä seurasi kuukauden taukoa harrastamisessa. Kun viimein päästiin takaisin, niin sitten tapahtui tapaturma missä Tikrun etujalka otti osumaa. Kun viimein tästäkin oli kuntouduttu niin itse sairastuin influenssaan ja jälkitauteihin niin pahasti että laittoivat hetkeksi sairaalaan. Kun nyt viimein olen itsekin päässyt taas jalkeille niin kappas, talvi onkin poissa.
Hirveän monet kisat piti perua. Osa seuroista vaatii lääkärintodistuksen, joita onneksi löytyi niin koiralle kuin minullekin. Osa seuroista on niin joustavia, että luottavat ilmoittajan sanaan ilman todistuksia. Ärsyttävää silti hakea palautuksia, mieluummin sitä olisi kisannut. Pääsiäisenä pitkäperjantaina oli sitten tämän vuoden ensimmäinen kisapäivä. Käytännössä tavoitteena oli vain että meillä on kivaa. Ihan turha miettiä etenemisiä, kun tiesi etten itse pysty liikkumaan vielä normaalisti. Kaksi yliaikanollaa (etenemä niinkin matala kuin 3,3m/s), hirväen hyvällä mielellä. Meillä oli oikeasti tosi kivaa! Ja se näkyi taas erinomaisena puomina, keinuna, A-esteenä ja pujotteluna. Teknisesti siis nappisuoritus, vauhtia kaiapasi enemmänkin.
Nyt kun ollaan jo näin pitkällä alkuvuotta, niin samalla hautasin ajatukset SM-kisoista. Jos nollat tulevat ns yrittämättä niin tottakai me mennään. Majoituskin on jo varattuna. Jos nollat jäävät uupumaan, niin mennään silti majoitukseen ja otetaan loman kannalta :) Tämä kevät on joka tapauksessa Tikrun viimeinen agilityn parissa, niin koitan nauttia yhdessä tekemisestä niin paljon kuin mahdollista.
Eilen oli myös Jennan viimeiset treenit, ja samalla Tikrun viimeisest ohjatut treenit. Toki keväällä ja kesällä voi joitain irtopaikkoja tulla vastaan, mutta en ole suunnitellut ohjattuja treenejä enempää. Omatoimisesti ajattelin treenata sen mitä tässä treenailen. Hirmuisen haikeaa kyllä, yksi aikakausi alkaa olla takana päin. Onneksi on muita lajeja myös, ja kieltämättä odotan innolla että päästään kunnolla tokon pariin.
Mörkö pääsi ensimmäistä kertaa karvoistaan maaliskuun viimeinen päivä, kun sää oli hieman lämminnyt. Koirasta uli ihan harjakoira <3 En nyt varsinaisesti huomannut muuta eroa turkin lähtemisen myötä kuin että viluisampi Mörkö on herkemmin. Pomppaa siis päälle niin on koirankin hyvä olla. Lääkitystä hieman muutettiin maaliskuun lopussa, ja nyt on taas iloinen ja liikkuva Mörkö.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti