 |
| Juhannus 2019 |
Tätä hetkeä kartoinTätä väistinTätä niin pelkäsinSen on tultava loppuunNyt on aika
Totta kai päätös oli järkyttävän vaikea, mutta siltikin tuntuu että näin sen pitikin mennä. Vielä viimeisenä päivänäkin Mörkö oli seurallinen ja ruopi lenkillä tapansa mukaan maata heti ulos mentyä. Samalla myös tiesin, että jos odotan pidempään niin romahdus tulee. Enkä halunnut kokoa romahdusta juhannuksena, mökillä, kaukana avusta. Kiitän Tikrua, joka viimeisenä iltana jostain syystä haisteli nukkuvaa Mörköä pitkään ja lopulta alkoi haukkumaan. Eiköhän Tikru aistinut mikä on tilanne.
Aikojen alussa ensin tuli Mörkö ja pari viikkoa myöhemmin mies. Tästä muutama kuukausi myöhemmin lähdin lähes vuoden komennukselle Pekingiin. Tällaista täydellistä suunnitelmallisuutta... Mörkö ja mies jäivät keskenään, välillä Mörkö asui myös vanhempieni kanssa. Ilmeisesti Mörkö oli helppo ja mukautuva pentu, sillä kukaan ei muista Mörkön tehneen tuhoja tai olleen jotenkin vaikea.
 |
| Pöllön poikanen |
 |
| Pitkäkoipi |
 |
| Vm-2010: Mörkö 6kk, Tikru 10v ja Ozzy 8v |
Mörköllä ei koskaan laskeutunut toinen kives, ja jouduinkin koiran kohdalla miettimään mitä teen. Olin aina sanonut ettei minulle jää viallisia koiria koska haluan käydä näyttelyissä. Todellisuudessa, ei näyttelyt olleetkaan se tärkein juttu. Tärkeintä on kuitenkin helppo arki, terve koira ja maailman paras seura. Joten Mörkö jäi.
 |
| Mörkö ja luu |
Vaikka Mörkö oppi paljon, niin mikään Einstein Mörkö ei kyllä ollut. Nauroin useasti, että Mörkö on kyllä yksi Ran Tan Plan. Mörkö ei ollut mikään omilla aivoilla ajatteleva, vaan teki mitä sanottiin. Hirveän helppoa, mutta samalla teki esimerkiksi pujottelun ja juoksupuomin opettamisesta hermoja raastavan, ajallisesti pitkän prosessin. Tästäkin selvittiin, kuten myös mahdottomalta tehtävältä tuntuneesta seuraamisen oppimisesta. Mörkön kanssa ylipäätänsä tutustuin lisää naksutteluun sekä agilityssä itsenäisyyden ja etäisyyden vaalimiseen. Loppujen lopuksi Mörköstä kehkeytyi todella luotettava kusakaveri.
Mörköllä oli metrin napanuora ja kaikkein mieluiten Mörkö oli minun lähellä. Jos ei ollut minun jalkoja, niin Mörkö valitsi jonkun muun jalat mitä seurata. Sanottiinkin että Mörkö ei ole seurakoira vaan seuraakoira. Mörkö tuli joka paikkaan mukaan. Helpommalla pääsi kun jätti vessan ovenkin auki. Eipä tuntunut taaperoaika missään, kun vessassa oli aina seuraa jo koiran muodossa. Jos vessan oven laittoikin kiinni, niin Mörkö halusi heti pois vessasta. Ja taas tietty takaisin vessaan. Kun ei koskaan voi tietää mitä suljetun oven takana on.
Minulle yksi iso asia oli Mörkön luonnetesti. Tajusin vasta luonnetestin jälkeen, että Mörkö on erittäin pehmeä koira jolla ei ole minkään näköistä moottoria. Mielyttämisen ilo oli oikeastaan ainoa minkä varaan rakentui kaikki tekeminen. Mörkö ei myöskään ollut leluista innostunut, joten palkkaus tapahtui pääasiassa namilla ja kun namipallot tulivat kauppoihin niin lähinnä vain namipalloilla.
Mörkö tuli aivan kaikkien kanssa toimeen. Tikru ei tullut Mörkön kanssa toimeen. Melkein heti kun Tikru tuli taloon alkoi näiden koirien taistelu. Pohdin jopa Tikrusta luopumista, kun tappeluita oli tasaiseen tahtiin. Ei siinä mitään jos olisikin vain ollut rähinää, mutta kun liian usein verikin lensi. Jostain syystä aina arkipyhänä. Vaikka Mörkö muuten olikin sovitteleva koira, niin Tikrulle se ei nöyristellyt yhtään. Vielä kaksi päivää ennen kuolemaansa Mörkö muistutti Tikrulle järjestyksestä laumassa. Lopulta arki toimi melko hyvin, kunhan AINA antoi ruoan ensin Mörkölle, AINA laittoi valjaat ensin Mörkölle ja AINA huomioi Mörkön ensin kotiin tullessa. Mörköllö ei ollut mitään käsitystä omasta koostaan, aivan samalla tavoin koira koitti leikkiä sekä pienten että isojenkin kanssa.
Harrastumielessä alkuun tavoite oli että jos pääsisi agilityssä edes kolmosiin. Niinun koulutuksessa kuitenkin alkoi nollia tulemaan myös kolmosista. Pujottelu sujui itsenäisesti, kuten myös kontaktiesteet, rimoja Mörkö ei pudotellut ollenkaan ja kääntyi nopeasti. Vaikkei Mörkö ollutkaan nopein agilityssä, sen tarkkuus mahdollisti kuitenkin monta virheetöntä suoritusta sekä paikan Lahden 2016, Imatran 2017 ja Vantaan 2018, 2019 SM-kisoissa. Agilityuran aikana kisasin rally-tokossa voittaja-luokassa ja agilityn jälkeen keskityin tokoon paljon. Ei alo-luokan tuloksetkaan kolmella kisalla tullut, mutta avo-luokassa tahkottiin melko monta kisaa. Ensin haasteena oli etäällä tapahtuvat liikkeet, eli merkin kierto ja ruutu. Ja kun nämä alkoivat viimein toimimaan niin Mörkön kuuro huononi niin että välilä se lähti liikkurin käskystä suorittamaan tehtävää ja toisaalta välillä ei tehnyt minun käskyistä mitään. Lopulta opetin käsimerkit jääviin liikkeisiin ja saatiin se viimeinen himottu tulos AVO-luokasta.
 |
| Ensimmäinen AVO-kisa. |
Kokeiltiin me Mörkön kanssa verijälkeä ja ihmisjälkekin. Aivan turhaan kun Mörköllä ei ollut ikinä kykyä käyttää nenäänsä mihinkään 😂 Kovasti Mörkö kyllä nuuskutteli ja yritti, ei vain koskaan selvinnyt että mitä koira yritti. Yhden verijäljen aikana Mörkö sai pelottavan kohtauksen, tärisi ja oli tajuton. Ei siihen koskaan löytynyt mitään syytä, kuulemma niin sanottu kevätkohtaus.
Mörkö oli myös siitä helppo koira, että sen kanssa pystyi tekemään pitkiä lenkkejä tai olla vain kotona. Mörkö liikkui missä vaan maastossa ja melkeinpä missä vain lämpötilassa. Pakkasta Mörkö kesti paremmin kuin kuumaa, mutta kuumaakin sieti paljon Tikrua paremmin. Viimeisenä talvena Mörköllä oli selkeästi kylmä, jolloin saikin aina takin niskaansa.
 |
| Repovedellä 2017 |
Mörköllä oli jokin kummallinen tassuvaiva, mihin ei myöskään saatu koskaan selitystä. Kun Mörkö alkoi maanisesti puremaan anturaa, niin sieltä paljastui noin kynnen kokoinen hieman vesikelloa muistuttava alue. Mistä se tuli, ei tiedetä. Paras hoito tähän oli korvatipat. Miksi näin, sitäkään ei eläinlääkärit oikein osanneet selittää. Samapa tuo, kun korvatipat auttoivat. Jos pääsi laittamaan tippoja heti ensioireissa, niin vesikelloja ei edes tullut. Muuten Mörköllä ei ollutkaan mitään vaivoja. Noin 14 vuotiaana todettiin sydämessä 2/6 sivuääni joka ei koskaan oireillut mitenkään joten ei myöskään hoidettu mitenkään. Mörkön kynsiä ei tarvinnut leikata ikinä. Kaksi kertaa meni ennen kuin itse uskoin että kynnet kuluvat luonnostaan.
Melkein 15 vuotiaana Mörköllä oli välilevyn pullistuma, ja tällöin luulin että se on koiran menoa. Mörköllä säilyi kuitenkin koko ajan pilke silmässä, joten päätettiin iästä huolimatta kokeilla konservatiivista häkkihoitoa. Hoitohan auttoi ja koira parani entiselleen. Ainoastaan korkeaan sänkyyn Mörkö ei enää hypännyt. Käytännössä muutin myös itse asumaan pentuaitaukseen Mörkön kanssa, sillä eihän seuraakoira siellä yksin suostunut rauhassa olemaan. Ihme ettei minun pyrstön kuva jäänyt olohuoneen lattiaan...
 |
| Vm 2026: Mörkö 16.5v , Tikru 11v, Minkku 5kk |
Mörkö eli täyttä koiran elämää aina 16 vuotiaaksi saakka. Oikeastaan sen jälkeen alkoi tasainen alamäki. Ensin tuli pidätysongelmat, mitkä ratkesivat dementialääkityksellä. Näkökin taisi olla melko huono, joskaan ei tuntunut haittaavan Mörköä arjessa. Toukokuusta eteen päin Mörkön syöminen oli huonohkoa. Mörkö kyllä söi jotain, mutta ei tarvittavia määriä. Lääkkeiden antaminen alkoi olla vaikeaa. Kesäkuun puolella annoin Mörkön syödä mitä ikinä sille kelpasi. Oli päiviä kun Mörkö eli lihapullilla tai purkkiruoalla. Syömisen huonous lopulta ajoi Mörkön kuntoa huonoksi, ja lopulta minun oli tehtävä päätös. Viimeiset kuukaudet toivoin joka aamu ettei Mörkö heräisi, mutta tätä ei minulle suotu. Tuntui kamalalata valita viimeinen päivä. Lopulta päiväksivalikoitui juuri se, milloin Mörkö oli vielä Mörkö ilman romahdusta tai kipua. Myöhemmin tuntui että näin tämän pitikin mennä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti