Käytiin kokeilemassa koe-osaamsita rally-tokon AVOimessa luokassa Lohjalla, tuomarina Tarja Hiissa. Lähtökohtaisesti mietitytti osallistuminen tosi paljon, sillä itse en oikein osaa uusia sääntöjä ja tiedostin ettei ihan jokainen AVOn tehtävä ole sillä osaamistasolla kuin haluaisin. Toisaalta teki mieli katsoa missä mennään ja koska kisat olivat lähellä niin lopulta päätin mennä.
Ettei tarvitse pidätellä hengityst niin ei tullut tulosta. Vähennyksiä 57 pistettä, mikä sinänsä oli iloinen yllätys. Viisi tehtävää meni -10 joten sehän tarkoittaa että loput kymmenen tehtävää ovat olleet ihan hyviä ja sujuvia. Itse olen eniten tyytyväinen TIkrun mielentilaan ja varsinkin miten koira pystyi itse vaikuttamaan mielentilaansa kehässä. Tätähän ollaan nyt harjoiteltu viime kuukausina tosi paljon. Rally-toko haastaa Tikrua jälleen uudella tavalla, koska Tikrulla on tarkat säännöt päässään miten toko toimii ja rally-tokossa kun on variaatiota todella paljon enemmän niin pienen koiran sisäinen säännöstä joutuu venytyksen kohteeksi. Kun Tikru ei tiedä mitä siltä halutaan, sen fiilis hiipuu ja koiran toimintakyky katoaa. Toki koitan koko ajan jalostaa koiran ajatusta joustavammaksi, niin että riittää kun mamma tietää mitä tehdään ja koira yrittää parhaansa. Mutta kun on hymypoika niin haluaa olla täydellinen.
Valmistautuminen suoritukseen meni todella hyvällä fiiliksellä, vaikka olikin hieman kiireen tuntua koska olimme ensimmäinen koirakko. Hihna pois, kehään ja seuraten lähtöön. Takana ollut toimisto ja siellä olevat ihmiset kummastuttivat kyllä Tikrua, mutta hyvin kasasi itsensä ja fokuksen minuun. Tehtävät 1-4 menivät erinomaisesti. Tehtävissä 5 ja 6 oli liikkeestä seisominen ja harmittelin kyllä radan nähtyäni että ei ole hyvä juttu että kaksi vaikeaa tehtävää on peräkkäin. Niinhän siinä kävi ettei Tikru pystynyt seisomaan, vaan valitsi turvallisen istumisen. Jatkettiin rata selkeästi ahdistuneena ja häntä puolitangossa, mutta koira pystyi nousemaan takaisin itsevarmuuteen ja hyvää fiilikseen kylteillä 7-10. Tehtävä 9 oli eteen istu, oikealta vasemmalle istu ja tehtävä 10 sama mutta alkuun sivulle istuminen. Näin heti koirasta tehtävällä 10 että se alkoi epäilemään onko tehnyt oikein kun pyysin uudestaan eteen istumaan. Tikru ei kestä monia peräkkäisiä toistoja, kun helposti tulkitsee tehneensä jotain väärin ja kun ei ymmärrä että mitä niin taas fiilis laskee. Hieman yllättäen Tikru pystyi tekemään kuitenkin hienon eteen istumisen uudestaan ja siirtymään oikealta vasemmalle. Kuormitus näkyikin sitten seuraavilla kylteillä 11-13 kun kaikki perustaidotkin hävisivät. Sivulle tulo oli vaikeaa, maahan ei voinut mennä ja seuraamiseen (tai paremminkin siirtymiin) tarvitsi useamman käskyn. Iloisella kannustuksella Tikru jotenkin sai kammettua itsensä kuitenkin pois ahdistuksesta joten radan lopun tehtävät 14-15 menivät taas hyvin, ja viimeisenä ollut edestakaisin pujottelu suorastaan erinomaisesti. Kehästä lähti koira hyvin seuraten ja häntä pystyssä.
Tikrun tunteen ja fiiliksen kannalta siis huono ja hyvä kisa. Totta kai sitä toivoisi että kaikki olisi mielentilallisesti helppoa. Mutta kun ei ole, niin onhan tämä huomattava edistyminen aikaisempaan verrattuna. Siinä missä neljä kuukautta sitten Tikru hiipui ja lopulta hyytyi kokeen edetessä, niin nyt oli kaksi ahdistavaa aallon pohjaa radalta ja Tikru pystyi nousemaan kummastakin takaisin itsevarmaksi ja iloiseksi.
On nämä henkisesti haastavat koirat kyllä vaikeaita ja toisaalta myös niin opettavaisia. Varsinkin nyt kun on pentu talossa olen miettinyt paljonkin mikä on liikaa nysväämistä ja mikä reilua koiralle. Bichonien ja partiksen kanssa ei tarvinnut opettaa kahta erillistä sivulle tuloa sen mukaan pitääkö istua vaiko seistä, riitti vain että pyysin sivulle ja lähdin liikkeelle ennen kuin koira istuu. Mutta tämäpä aiheuttaa ihan hirveän myllerryksen Tikrun päässä ja fiilis menee takuuvarmasti. Tein testinä niin että opetin Tikrulle eteen tulon siten että on eri vihjeet eteen istumiselle ja eteen seisomiselle, ja voin myöntää etten ikinä koskaan kuvitellut miten iso ero koiran fiiliksessä on kun se tsasan tietää mitä tulee tehdä. En kuitenkaan halua alkaa jokaiselle asialle nimeämään omaa käskyä, eli koitan löytää tasapainon siihen mitkä ovat oleellisia toimintoja joilla pitää olla oma käsky ja mitkä menee yleistäen samalla (esim "rundi" on pyöri minun ympäri JA saksalaisesssa kierrä minun takaa eikä tässä ole koiralla mitään ongelmaa). En Tikrulle ala opettamaan kuitenkaan enää uutta versiota sivulle seisoen, koska koiralla on jo niin pitkä historia että sivulle tullaan aina istumaan. Mutta pennulle ajattelin ensin opettaa sivulle seisten ja sitten jalostaa sieltä se perinteinen sivulle istu.Toivon kyllä että Minkku olisi pari napsua helpompi mielentilallisesti kuin Mörkö ja Tikru. Mörkön napanuora oli sen 1m joten kaikki missä piti mennä kauemmaksi minusta oli koiralle ahdistavaa. Tikrua ahdistaa (ilmeisesti) se kun ei ole toimintasäännöt täysin selvillä. Haastavia, mutta niin opettavaisia kaverita!
Tulosta ei siis tullut, eikä oltu lähelläkään tulosta. Silti itselle jäi sellainen olo ettei tulos ole mitenkään mahdoton asia. En nyt tiedä kuinka kannattavaa on tehdä kahta lajia rinnakkain juuri Tikrun kanssa, joten taidan hetken panostaa enemmän tokoon ja katsotaan rallya mahdollisesti ensi vuoden puolella. Ehkä se on reilumpaa koirallekin ettei haasteta liikaa. Kun Tikru tykkää selkeistä toiminnoista ja säännöistä, niin niitä koira saa tokossa.
Kaiken kaikkiaan olen kiitollinen tuomarille, ettei hän nähnyt vain koiraa joka on ahdistunut ja liikkuu häntä puolitangossa. Olen iloinen että hän näki ahdistuksen läpi ja erityisesti sen että koira pystyi nousemaan ahdistuksesta takaisin ja että me olimme kuitenkin koko ajan yhdessä radalla. Tästä palkintona tuomarin suosikki 💖 Kotoan Tikru oli niin rentona ja reteenä että taisi itsekin olla tyytyväinen itseensä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti