Se fiilis! Se on tärkeintä koko harrastuksessa. Eikä pelkästään vain onnistumisen fiilis, vaan yhdessä tekemisen fiilis. Kaveruuden fiilis. Siitä sain tänään nauttia Tikrun kanssa, jatkumona eiliselle Mörkön kanssa fiilistelylle.
Pakkaset sekoittivat tehkokkaasti treenisuunnitelmat ja Tikru piti agilitystä taukoa reilu kaksi kuukautta. Kun päästiin taas tekemään, tuntui että käsissä oli usean eri palapelin palaset ja kokonaisuutta oli vaikea hahmottaa. Pari kertaa kävin puuhastelemassa jonkin näköiset treenit ennen kuin totesin että tämä ei vie minnekään. Aikalisän jälkeen päätin fokusoitua kahteen asiaan, eli pujottelun itsevarmuuden parantamiseen ja putkien parempaan imemiseen. Jotta treenit oikeasti olisivat tehokkaita päätin tehdä kymmenen peräkkäistä onnistunutta toistoa (eri treenikerroilla) niin etten muuta mitään toistoissa. Oliko muuten pikkaisen vaikeaa, kun kuudennen toiston jälkeen olisi tehnyt mieli lähettää vaikeammasta kulmasta, lisätä hieman vedätystä tai muuten vain muuttaa treeniä pikkaisen. Oli hyvä huomata että miten herkästi sitä ajattelee koiran osaavan, ja muuttavan treeniä. Vielä hurjempaa oli nähdä muutos koirassa kun sai tehdä viiden treenikerran ajan samanlaisia toistoja. Itsevarmuus, nopeus ja voima näkyi koiran tekemisessä.
Niinpä tällä viikolla viimein vaikeutin tehtävää siirtämällä palkan hypyn taakse. Ensimmäisen treenikerran kaksi toistoa aiheuttivat pientä hämmennystä koirassa, mutta tänään kaksi toistoa meni jo tutulla itsevarmuudella ja vauhdilla. Tikru malttoi pujotella loppuun saakka vaikka suorastaan ampui hypylle. Kahden toiston jälkeen oli menossa hakemaan hihnaa pujottelun alusta, eli kävelin palkasta pois päin pujottelun suuntaisesti. Yhtäkkiä Tikru vilahti ohitseni, hakeutui oikein pujotteluun sisälle ja pujotteli loppuun saakka. Hirveällä kiireellä kaivoin treenitaskusta solmussa olevia leluja, ja Tikru sai palkaksi kunnon leikin. Taitaa Tikru pujottelun taitaa :) Saas nähdä milloin uskallan radan osana pujottelun ottaa. Esteet ennen pujottelua eivät ole ongelma, eikä näytä pujottelun jälkeinen tehtäväkään aiheuttavan häiriötä pujotteluun.
Pikatreeneissä pujottelun lisäksi tehtiin kaksi mutkaputkea lelupalkalle, toiseen tein takaaleikkauksen ja minusta näytti etti Tikru vilkuillut tai jarrutellut minun liikkeen takia. Putkitreenit siis jatkukoon kun tulokset ovat oikean suuntaiset. Puomia juoksutin muutaman kerran alastulon molemmin puolin ja tein ensimmäistä kertaa kokonaisen puomin parin metrin lähestymisvauhdilla. Perustreenit jatkuu edelleen puomin kanssa, mutta pikkuhiljaa voi puomia ennen / jälkeen alkaa lisäillä esteitä.
Kaiken kaikkiaan viiden minuutin treenit. Pidettiin tauko ja päätin vielä ex tempore kokeilla keinun paukuttelua. 5cm paukuttelu ei aiheuttanut Tikrussa minkäänlaista reaktiota ääneen tai liikkeeseen, niin kuin olin olettanutkin. Nyt kuitenkin keskityn puomin kokonaisuuden treenaamiseen ennen kuin alan enempää keinuun laittamaan paukkuja, ettei vahingossakaan koira sekoita tehtäviä ja kriteereitä.
Ja se fiilis! Kun koira kirkkaat silmät loistaen kysyy että mitä tehtäisiin. Kun yhdessä tehdään ja onnistutaan, kasvetaan koirakkona. Siitä on onnelliset treenarit tehty :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti