Tikrun kanssa olen laiskotellut paikalla pysymisen opettamisen kanssa. En edes tiedä miksi, vaikka koko ajan tiedostan että asialle pitäisi tehdä jotain. Olisi ihan suotavaa että koira pysyisi lähdössä.
Olen sentään opettanut käskystä istumisen, treenannut etäisyyttä noin kymmeneen metriin ja kestoakin joitakin kymmeniä sekunteja. Luopuminen on Tikrulle helppoa, joten makupaloilla tai leluilla houkuttelu ei saa koiraa nostamaan peppuaan. Voin juosta koiran luota pois päin, voin mennä koiran sivulle mutta taakse siirtymistä Tikru ei kestä. Pystyn käymään myös eri huoneessa lyhyen aikaa. Äkkiseltään voisi siis sanoa että Tikru osaa paikalla olon... mutta kun koira ei vaan pysy hypyn takana.
Tikru on opetettu hyppäämään tarjoamisen kautta, ja hyvin koira irtoaakin hypyille. Tämä ilmeisesti tuottaa nyt meille päänvaivaa, sillä onhan se kieltämättä hieman nurinkurista että kaikkialla muualla on suotavaa että koira hakeutuu itsenäisesti hypylle - paitsi ensimmäisen hypyn kanssa. Olen koittanut joitakin kertoja käydä palkkaamassa lähdössä pysymisestä tai vapauttanut lelulle. Kyllähän Tikru välistä pysyykin, mutta pääsääntöisesti ei. Ja niinä kertoina kun pysyy niin selkeästi itseluottamus laskee. Pieni koira ei ymmärrä, kun yhtäkkiä sääntöjä "muutetaan". Tai paremminkin, en ole onnistunut kertomaan että sääntöjä hyppyjen suhteen onkin kaksi.
Siispä pohdin pääsiäisenä lähdössä pysymisen eri taitoja ja päädyin seuraavaan listaan:
- peppu pysyy maassa hypyn tekemästä häiriöstä huolimatta
- vapautussanan ja sähäkän liikkelähdön vahvistaminen
- intensiteetin kasvattaminen istuessa
Varmasti muitakin osioita on, mutta nämä minulle tuli mieleen. Eilen kävin hallilla treenaamassa jokaista osiota muutaman minuutin ajan, ja kyllä oli hämmästys suuri kun Tikru alkoikin pysymään hypyn takana. Sehän nyt ei ole ihme että treenaamalla oppii, vaan lähinnä se että löysin toimivat tavat näinkin nopeasti. Toki yksi treenikerta ei vielä kerro mitään, mutta ei tuo koira ole ikinä noin hyvin esteen takana pysynyt.
(Note to myself) Mitä sitten tein? Ihan alkuun toistoja niin että namimaatti on hypyn edessä. Vaihtelin paikkaa sivusuunnassa ja siirryin esteen taakse. Kävelin ja juoksin pois päin. Tässä ei kertaakaan peppu noussut. Seuraavaksi siirsin namimaatin esteen taakse ja toistin edelliset. Tikru lähti kolme kertaa namimaatille kun otin sivuttaisetäisyyttä. Tässä onkin namimaatin parhaus kun ohjaajan ei tarvitse antaa minkäänlaista palalutetta koiralle. Nopeasti alkoi peppu pysymään maassa. Vapautussanaa vahvistin pitämällä koiraa pannasta ja heittämällä lelua. Päästin vapautussanasta lelun perään. Tämä on ehkä oman pohdintani heikoin lenkki, että opettaako tämä mitään koiralle... Haittaakaan tuosta ei ole, joten jatkan tämän tekemistä. Intensiteetti istumiseen aloin rakentamaan niin sanotulla "sit game"lla. Joka kerta kun koira laittaa itse pepun penkkiin alkaa leikki. Välillä vaikeutetaan ottamalla askelia kauemmaksi yms häiriötä. Ihan muutamalla toistolla pääsin kävelemään esteen taakse, sekä koiran taakse. Tikru taakse siirtyminen on jostain syystä ollut koiralle tosi vaikeaa, ja pelkästään namittamalla Tikrun ilme on ollut hyvin epäluuloinen. Nyt koira istui ryhdikkäänä ja itsevarmana paikallaan. Hauska piirre oli se, että kun Tikrun takana seisoessa vapautin koiran vapautussanalla ja lähdin juoksemaan lelun kanssa pois päin niin Tikru ei juossutkaan suoraan lelulle vaan kävi ensin suorittamassa muutaman metrin päässä edessä olleen hypyn.
Olen vahvasti siinä uskossa, että lähdössä pysymisen ongelma on selätetty. Ainakin minulla on selkeä ajatus miten asian kanssa edetä. Enkä ole laisinkaan varma oliko lähdössä pysyminen oikeastaan ongelma, vai enemmän sitä etten itse tiennyt miten asian kanssa edetä. Oletin, että muualla vahva paikalla pysyminen riittää hypyn takana pysymiseen. Varmasti se antaakin vahvan pohjan, mutta Tikrun kohdalla vaatii vielä hienosäätöä jotta esteen takana maltetaan varmasti pysyä vapautukseen saakka. Toki treeniä, vahvistamista ja yleistämistä vielä tarvitsee tehdä.
Mukavinta koko prosessissa on ollut se, että minulle jopa epämiellyttävästä asiasta onkin tullut hauska ja mieluisa leikki. Parempi oppimisympäristö myös koiralle kun ei tehdä omistajan mielestä pakkopullaa. Epämiellyttävyys taas johtui siitä että tiesin ettei yritykseni opettaa koiraa oikeasti vieneet eteen päin enkä oikein tiennyt miten ratkaista asiaa. Nyt kun itsellä on huomattaasti selkeämpi päämäärä niin vaikeuskerroin pieneni heti huomattavasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti