Rakkain. Luotettavin. Hauskin. Sitä Mörkö on minulle. Tänään Janakkalan kisoissa tulin rataantutustumisesta, hain koiran ja kuiskasin sen korvaan että siellä on meidän rata. Rata missä päästään fiilistelemään, nauttimaan, tekemään yhdessä. Koko rata yhteistyössä, toinen toiseen luottaen ja mikä fiilis maalissa. Mörkön toinen SERT-A! Viimeistä sertiä voikin tavoitella vasta ensi vuoden puolella.
Hyppyradallakin käytiin. Oli huomattavan vaikeaa saada itselle kisavirettä päälle, mutta jossain määrin se onnistui. Ei aivan päästy fiiliksessä ensimmäisen radan tasolle, mutta kivaa meillä oli silti. Yhdessä. Tuloksena yksi nopeimmista nollista etenemällä 4.1m/s.
En yleensä jaksa käydä kilpailemassa noin puolta tuntia kauempana. Jostain syystä maaliskuussa ei oikein ollut sopivia kisoja ja oli pakko laajentaa omaa näkemystä. Olihan se siltikin hieman tylsää ja ennen kaikkea puuduttavaa ajaa tunti suuntaansa, mutta ehdottomasti vaivan väärti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti