Tänään kotihallissa omat kisat. Päänvaivaa aiheutti ehkä eniten valmistautuminen, sillä en ole kisannut pariin talveen. Ei siis ollut mitään mielikuvaa miten olen aikaisemmin pukeutunut kylmemmällä säällä. Eikä asiaa helpottanut se, että kaikki lämpimämmät vaatteet ja kengät ovat edelleen varastoituna. Aamulla sentään löysin toppatakin, ja oli kyllä enemmän kuin tarpeeseen.
Tänään olin myös koko kisapäivän itsekseni liikenteessä. Ei olisi ollut mitään järkeä raahata vauvaa ja miestä kylmyyteen ja kosteuteen. Ei olisi ollut mitään saumaa pitää porukkaa kuivana. Vakiporukan puuttuminen ei vaikuttanut omaan tekemiseeni muuten kuin että jouduin kiireellä hakemaan koiraa autosta rataan tutustumisen jälkeen ja se tärkein - ei ole videota. Juuri kun olisi ollut tosi kiva nähdä miten nopeasti kontaktit sujuivat, kun pitkästä aikaan sujuivat.
Päätin ottaa kisat jo ilmoittautuessa treenaamisen kannalta. Olen nyt ollut oman tekemisen suhteen samalla tasolla melkein pari vuotta, joten on aika tuoda uusia treeneissä toimivia ohjauskuvioita kisatilanteisiin. Päätin, että kummallakin radalla valitsen yhden minulle vaikean kohdan ja keskityn sen kohdan suorittamiseen. Toteutus? Ensimmäisellä radalla valitsemani kohta ei onnistunut ja toisella radalla ei ollut mitään vaikeata.
Ensimmäisellä radalla ei mitään ihmeellistä muuten kuin pujotteluun vienti tai poislähtö. Mahdollisuus tehdä takaaleikkaus joko ennen pujottelua tai persjättö pujottelun jälkeen. (Jos olisin lähtenyt tekemään varmaa rataa olisin tehnyt valssin pujottelun jälkeen.) Päädyin kokeilemaan persjättöä, ja hyvä niin koska toisella radalla piti tehdä takaaleikkaus. Mutta se persjättö... myöhässä. Enkä ole aikoihin tuntenut itseänin niin hukassa olevalta kuin nyt. Miten ohjaus onkin niin vaikea minulle? Joten lisää treeniä erilaisten pujottelusta poistumisten kanssa. Vaikka Mörkön kanssa ehkä selviäisinkin nykyisellä ohjauspaletilla, haluan oppia enemmän ohjauksia jotta Tikrun kanssa ohjaukset ovat minulle tuttuja. Ekalta radalat pujottelun jälkeiseltä hypyltä kielto ja tilannetta ihmetellä 5s yliaikaa. Muutoin kivaa menoa. Vihdoinkin puomi meni kuten kuuluukin, ilman jarrutteluja ylösnousulla. Kaksi kuukautta meni korjata pieni treeneissä sattunut lapsus keinun kanssa... ei näitä enää.
Toinen rata oli kinkkinen, mutta siitä ei löytynyt mitään yksittäistä kohtaa missä treenata jotain tiettyä ohjauskuviota. Niinpä ohjaustekninen treenaaminen vaihtui nollaratatreeniksi. Kolmannella esteellä piti spurtata ja voimaa löytyi yllättäen niinkin paljon kintuista että meinasin kaatua nenälle jalkojen ruopiessa tyhjää. Putki-hyppy-pujottelun takaaleikkaus kummitteli kuitenkin mielessä, sillä jostain syystä hipsuttelin kyseisen pätkän. Mikä siinä on niin vaikeaa liikkua vaikka edessä onkin tulossa hieman hirvittävä/vaikea asia? Loppurata sujui hyvin, ja Mörkö teki erinomaisen puomin. Maalissa nollalla -> SM-nollat kasassa!!! :) :) :)
lauantai 28. lokakuuta 2017
torstai 19. lokakuuta 2017
Tikrun hyppytekniikka: perussarja & setpoint
Viimeinkin osui sellainen hyppytekniikkakurssi kohdalle joka sopi tähän elämäntilanteeseen. Kyllä siä on odotettukin! Tikrun koko 2,5 vuotisen elämän aikana ei ole koira hyppytekniikkaa tehnyt kahta itsenäistä kertaa enempää. Viime keväänä hieman huolestuin kun havaitsin Tikrun ponnistavan aivan liian aikaisin ja näytti (myös videolla) kuin selkä retkahtaisi.
Tänään Vappu Alatalon silmien alla katsottiin missä mennään. Perussarjassa Tikru teki tosi kivasti hommia. Painon siirto tapahtui kuten pitääkin, samoin kokoaminen. Selkä ei retkahtanut, vaan pyöristyi asiaan kuuluvasti. Ensimmäisellä kerralla koira hieman eteni vinosti vasemmalle, mutta tätä ei näkynyt enää kahdessa seuraavassa sarjassa. Ei mitään huomauttamista. Pieni yksityiskohta on se, että Tikru pystyi tekemään hyvin mini-väleillä tehtävää, siinä missä Tikrua isommalle Mörkölle joudutaan ainan lyhentämäänn välejä 1-1.5 jalkaa.
Setpointissa sitten näkyikin kaikenlaista. Tikru näytti aina menevän vasenta laukkaa, eli ponnisti oikealla jalalla. Jostain syystä lantio menee vinoksi vasemmalle (vasen ylempänä) ponnistuksen jälkeen. Oireena tai seurauksena sellainen havainto että selkä väsyy vauhdittomissa hypyissä. Vauhdin kanssa oikein nätti suoritus.
Vaikeaa tuntui olevan Tikrulle. Siitä huolimatta teki hyvin motivoituneesti hommia. Olen huomannut aikaisemmin lenkeillä, ettei Tikru näytä menevän muuta kuin vasenta laukkaa ja nyt tämä epäilys vahvistui kovasti. Fyssarille siis matka käy... jotta saadaan takapää tasapainoiseksi.
Oli jostain syystä todella mukavaa olla hyppytekniikassa pitkästä aikaa. Muistui taas mieleen miksi agilitystä tykkään ja mikä tekemisessä motivoi. Tätä lisää!
Tänään Vappu Alatalon silmien alla katsottiin missä mennään. Perussarjassa Tikru teki tosi kivasti hommia. Painon siirto tapahtui kuten pitääkin, samoin kokoaminen. Selkä ei retkahtanut, vaan pyöristyi asiaan kuuluvasti. Ensimmäisellä kerralla koira hieman eteni vinosti vasemmalle, mutta tätä ei näkynyt enää kahdessa seuraavassa sarjassa. Ei mitään huomauttamista. Pieni yksityiskohta on se, että Tikru pystyi tekemään hyvin mini-väleillä tehtävää, siinä missä Tikrua isommalle Mörkölle joudutaan ainan lyhentämäänn välejä 1-1.5 jalkaa.
Setpointissa sitten näkyikin kaikenlaista. Tikru näytti aina menevän vasenta laukkaa, eli ponnisti oikealla jalalla. Jostain syystä lantio menee vinoksi vasemmalle (vasen ylempänä) ponnistuksen jälkeen. Oireena tai seurauksena sellainen havainto että selkä väsyy vauhdittomissa hypyissä. Vauhdin kanssa oikein nätti suoritus.
Vaikeaa tuntui olevan Tikrulle. Siitä huolimatta teki hyvin motivoituneesti hommia. Olen huomannut aikaisemmin lenkeillä, ettei Tikru näytä menevän muuta kuin vasenta laukkaa ja nyt tämä epäilys vahvistui kovasti. Fyssarille siis matka käy... jotta saadaan takapää tasapainoiseksi.
Oli jostain syystä todella mukavaa olla hyppytekniikassa pitkästä aikaa. Muistui taas mieleen miksi agilitystä tykkään ja mikä tekemisessä motivoi. Tätä lisää!
maanantai 16. lokakuuta 2017
Tikrun ratatekeminen
Neljässä kuukaudessa on Tikrun kanssa edistytty huimasti! Puomia on nyt työstetty vähemmän, ja puomi pitää vielä treenata osana rataa. Pujottelun treenaaminen on aloitettu, mutta on edelleen (aivan liian) alkeissa. Muuten perustekeminen on mennyt eteen päin hurjasti! Ei tarvitse enää pelätä koiran juoksevan jalkoihin tai purevan persiistä. Tikrulla alkaa olla jonkinmoinen haju ohjauksen lukemisesta ja ohjauksista valssi ja takaakierto onkin tällä hetkellä tutuimmat. Vielä kun saadaan persjättö ja takaaleikkaus ohjausvalikoimaan niin alkaa olla työkaluja kivasti.
Toukokuun menossa blondin meno näytti tältä.
Tämän päivän meno taas näytti tältä:
Onhan tuossa vielä paljon varmistelua minulta, enkä uskalla edetä rennosti ja täysillä. Treenimäärään nähden meno on oikein mainiota. Perustekeminen on siistiä ja Tikru väläyttelee välillä vauhtiaan ja irtoamistaan.
Toukokuun menossa blondin meno näytti tältä.
Tämän päivän meno taas näytti tältä:
Onhan tuossa vielä paljon varmistelua minulta, enkä uskalla edetä rennosti ja täysillä. Treenimäärään nähden meno on oikein mainiota. Perustekeminen on siistiä ja Tikru väläyttelee välillä vauhtiaan ja irtoamistaan.
torstai 12. lokakuuta 2017
Poistuminen omalta mukavuusalueelta (pujottelu)
Mörkön viikkotreeneissä oli etukäteen minua stressaava teema. Pujotteluun viennit kaukaa ja pujottelun jälkeinen elämä. Mörköhän pujottelee nykyään hyvin, mutta en itse uskalla astua pois mukavuusalueelta menneisyyden takia. Vaikkein menneisyyden ahistus olekaan tullut esille enää vuosiin. Homman nimi lyhyesti oli se, että pujottelua ennen oli rata niin ettei yksinkertaisesti kerennyt pujottelun lähettyville, vaan piti lähettää neljän metrin päästä muurilta umpikulmaan. Kun koira oli pujottelussa piti taas kiirehtiä eteen päin radalla neljän metriä pujottelun jälkeiselle olevalle hypylle. Sen lisäksi että piti jättää koira pujottelemaan itsekseen niin piti tehdä joko persjättö tai mennä valmiiksi pakkovalsiin. Hirveän monta kohtaa mitä en ole ikinä uskaltanut tehdä ja monta kohtaa missä koiralla mahdollisuus virheeseen.
Mörkö oli vuorollaan tajuttoman innoissaan. Se haukkui, jopa putkeen mennessään! En ole ikinä kuullut Mörkön haukkuvan juostessa. Itsevarmana lähetin Mörkön pujotteluun, maltoin odottaa että haki oikean sisäänmenon ja silmät sulkientein juoksin Mörkön edelle ja tein persjätön. Onnistui! Seuraavalla sama mutta pakkovalssilla. Ei mitään ongelmaa! Pitäisiköhän uskaltaa tehdä kisoissakin vaikeampia vientejä pujotteluun ja lähtöjä pujottelusta? Viikonloppunakin taas varmistelin, ehkä turhaan.
Kun jäi aikaa niin katsottiin mun henkilökohtaista ongelmaa, eli takaa-persjättöä. Kaksi toistoa ja kaksi selkeää ongelmaa. Menen aivan liian lähelle siivekettä ja käsiohjaus jää päälle (ikään kuin pyytäisin leijeröintiä). No ei ihme ettei koira hypi jaloille tai vastoin ohjausta. Kokeilin lähettää Mörkön noin kolmesta metristä takaakiertoon, lähti kivasti käskyllä. Nyt vain suullisen vihjeen vahvistusta, itse opettelen olla menemättä siivekkeeseen kiinni ja kiinnitän huomiota että teen kädellä vain "törkkäsyn". Milloinkohan tätäkin uskaltaisi kokeilla kisoissa?
Mörkö oli vuorollaan tajuttoman innoissaan. Se haukkui, jopa putkeen mennessään! En ole ikinä kuullut Mörkön haukkuvan juostessa. Itsevarmana lähetin Mörkön pujotteluun, maltoin odottaa että haki oikean sisäänmenon ja silmät sulkientein juoksin Mörkön edelle ja tein persjätön. Onnistui! Seuraavalla sama mutta pakkovalssilla. Ei mitään ongelmaa! Pitäisiköhän uskaltaa tehdä kisoissakin vaikeampia vientejä pujotteluun ja lähtöjä pujottelusta? Viikonloppunakin taas varmistelin, ehkä turhaan.
Kun jäi aikaa niin katsottiin mun henkilökohtaista ongelmaa, eli takaa-persjättöä. Kaksi toistoa ja kaksi selkeää ongelmaa. Menen aivan liian lähelle siivekettä ja käsiohjaus jää päälle (ikään kuin pyytäisin leijeröintiä). No ei ihme ettei koira hypi jaloille tai vastoin ohjausta. Kokeilin lähettää Mörkön noin kolmesta metristä takaakiertoon, lähti kivasti käskyllä. Nyt vain suullisen vihjeen vahvistusta, itse opettelen olla menemättä siivekkeeseen kiinni ja kiinnitän huomiota että teen kädellä vain "törkkäsyn". Milloinkohan tätäkin uskaltaisi kokeilla kisoissa?
sunnuntai 8. lokakuuta 2017
3 x kisat Lohjalla
Päivä alkoi Kermisen hyppyradalla. Ei mitenkään vaikea rata, mutta yllätyksekseni kuitenkin HYL. Vieläpä kahdessa kohtaa. Kummallakin kerralla putkella. Aika hyvin koiralta joka ei niin tykkää putkista. Pakko olla siis tyytyväinen että Mörkön asenne putkia kohtaan on parantunut ja että sillä on tarpeeksi hyvä itseluottamus että alkaa tekemään omiakin valintoja.
Ensimmäinen yllätys tuli pujottelun jälkeen. Mörkö valitsi ampua suoraan putkeen. Toinen yllätys tuli 14 putken jälkeen. Ei koira kääntynyt tiukasti, vaan pujahti 15 putken väärään päähän. Muuten mallikasta menoa.
Seuraavana Mujusen kaksi agilityrataa. Oliko pikkuinen yllätys, kun radalta löytyi sama 14-15 putkikuvio. Miten hyvä juttu olikaan että olin aikaisemmalla radalla todennut ettei Mörkö käänny tarpeeksi tiukasti. Joten heti alkuun suunnittelin ohjauskuvion uusiksi.
Luotin että Mörkö irtoaa hypylle 10 ja suoritin putken 11 hypyn puolelta tehden loppuun päälle juoksun. Kyllähän se yllätti kuinka lujaa Mörkö putkesta ampui... mutta ei kuitenkaan ollut minkäänlaista törmäysriskiä, eli ohajus onnistui. Virheettä maaliin.
Seuraavaa rataa katsoessa olin epäuskoinen. Rataan tutustumisen jälkeen lähinnä v***utti. Mutta yllätyksekseni rata oli keinulta poistumista lukuunottamatta todella kiva!
Useat yrittivät keretä tekemään persjätön 5-6 väliin mutta ohjaajan spurtti auheutti vain sen että koira ampui ympyrän keskelle. Samoin ympyrästä poistulo aiheutti monille päänvaivaa. Keksin mielestäni hyvät ohjauslinjat kun tein 5 hypylle takaaleikkauksen, samoin 6 hypylle. 10 hypyn jälkeen siirryin persjätöllä ympyrästä ulos jolloin 11-13 tuli kiva looginen linja kun kierrätti 13 hypyn alakautta. Hyvin suunniteltu ja melkein puoliksi tehty... sillä ekaa kertaa ikinä hukkasin koiran radalla. Seisoin 13 hypyn edessä enkä nähnyt koira en edessä, en vasemmalla taikka oikealla. Sitten Mörkö olikin yhtäkkiä esteen toisella puolella. Sydän pysähtyi! Onneksi treenikaveri huusi radan reunalta "jatka, jatka" ja sain jalkani liikkeelle ja nollalla maaliin.
En ole vielä kerennyt katsoa (tai siirtää) videoita, mielenkiintoista kyllä nähdä mihin ihmeeseen Mörkö katosi ja miksi näin tapahtui.
Pitkästä pitkästä aikaa pystyin tekemään kisasuoritukset, joiden jälkeen pystyin aidosti ja oikeasti palkkaamaan Mörkön. Tietoisesti vähensin omaa kuormaa viikolla, nukuin päiväunet päivittäin ja sovin vähemmän menoja päivisin. Annoin itselle omaa aikaa ja otin ylipäätänsä mahdollisimman rennosti. En olisi uskonut että vauvan kanssa arki kuormittaisi niin paljon, mutta pakko se on uskoa nyt kun itse näin ja koin miten erillainen fiilis oli kisata. Ei tuntunut siltä että se oli suorittamista, vaan aitoa nautintoa!
Ensimmäinen yllätys tuli pujottelun jälkeen. Mörkö valitsi ampua suoraan putkeen. Toinen yllätys tuli 14 putken jälkeen. Ei koira kääntynyt tiukasti, vaan pujahti 15 putken väärään päähän. Muuten mallikasta menoa.
Seuraavana Mujusen kaksi agilityrataa. Oliko pikkuinen yllätys, kun radalta löytyi sama 14-15 putkikuvio. Miten hyvä juttu olikaan että olin aikaisemmalla radalla todennut ettei Mörkö käänny tarpeeksi tiukasti. Joten heti alkuun suunnittelin ohjauskuvion uusiksi.
Luotin että Mörkö irtoaa hypylle 10 ja suoritin putken 11 hypyn puolelta tehden loppuun päälle juoksun. Kyllähän se yllätti kuinka lujaa Mörkö putkesta ampui... mutta ei kuitenkaan ollut minkäänlaista törmäysriskiä, eli ohajus onnistui. Virheettä maaliin.
Seuraavaa rataa katsoessa olin epäuskoinen. Rataan tutustumisen jälkeen lähinnä v***utti. Mutta yllätyksekseni rata oli keinulta poistumista lukuunottamatta todella kiva!
Useat yrittivät keretä tekemään persjätön 5-6 väliin mutta ohjaajan spurtti auheutti vain sen että koira ampui ympyrän keskelle. Samoin ympyrästä poistulo aiheutti monille päänvaivaa. Keksin mielestäni hyvät ohjauslinjat kun tein 5 hypylle takaaleikkauksen, samoin 6 hypylle. 10 hypyn jälkeen siirryin persjätöllä ympyrästä ulos jolloin 11-13 tuli kiva looginen linja kun kierrätti 13 hypyn alakautta. Hyvin suunniteltu ja melkein puoliksi tehty... sillä ekaa kertaa ikinä hukkasin koiran radalla. Seisoin 13 hypyn edessä enkä nähnyt koira en edessä, en vasemmalla taikka oikealla. Sitten Mörkö olikin yhtäkkiä esteen toisella puolella. Sydän pysähtyi! Onneksi treenikaveri huusi radan reunalta "jatka, jatka" ja sain jalkani liikkeelle ja nollalla maaliin.
En ole vielä kerennyt katsoa (tai siirtää) videoita, mielenkiintoista kyllä nähdä mihin ihmeeseen Mörkö katosi ja miksi näin tapahtui.
Pitkästä pitkästä aikaa pystyin tekemään kisasuoritukset, joiden jälkeen pystyin aidosti ja oikeasti palkkaamaan Mörkön. Tietoisesti vähensin omaa kuormaa viikolla, nukuin päiväunet päivittäin ja sovin vähemmän menoja päivisin. Annoin itselle omaa aikaa ja otin ylipäätänsä mahdollisimman rennosti. En olisi uskonut että vauvan kanssa arki kuormittaisi niin paljon, mutta pakko se on uskoa nyt kun itse näin ja koin miten erillainen fiilis oli kisata. Ei tuntunut siltä että se oli suorittamista, vaan aitoa nautintoa!
Rally-toko VOI0 - jälleen kerran
Lauantaina kisattiin taas rally-tokossa. Jostain se ajatus hiipi mieleen ja roikkui apinan lailla olkapäällä että voisi olla mahdollisuuksia tulokseen. Varsinkin kun näin radan.
Virhe! Ja asia minkä takia olin hyvin pettynyt - itseeni. Ikinä koskaan kilpailutavoitteeksi ei saa tulla tulostavoite. Mutta niin vain itse kompastuin tähän monttuun ja rähmälleenhän sitä mentiin. Tulos mielessä uusin jopa kaksi kertaa, vaikka varsin hyvin tiedän ettei Mörkön itseluottamus uusimisia kestä. Minulta unohtui siis täysin fokus, eli yhdessä, iloisesti ja paineistumatta. Puolessa välissä rataa, kun meidän fiilis alkoi olla hyvässä syöksykierteessä, tajusin onneksi erheeni ja ryhdistäydyin. Hengitin syvään, kerroin Mörkölle ettei ole mitään hätää - ja tultiin paljon paremmalla fiiliksellä maaliin. Minulle suoritukseksi 4-.
Oli kisassa tosi paljon hyvääkin. Ensinnäkin meidän suorittamisen iloisuus ja yhteistyö on ollut koko ajan nousujohteista. Tässä kisassa Mörköllä pysyi häntä ylhäällä 98% radasta ja vaikka Mörkö pääsikin hieman paineustumaan niin se pystyi tulemaan yksityisestä kuplastaan ulos ja jatkamaan minun kanssa koirakkona. Tästä olen enemmän kuin tyytyväinen. Toisena isona juttuna radalla se, että osasin antaa koiralle tarpeeksi tilaa joka ikisellä kyltillä. Kolmas tärkeä saavutus on se, että Mörkö pystyi seuraamaan koko radan hyvällä itseluottamuksella, jopa inhokkinsa pujottelun ja houkutuksen.
Mitä me siis tehtiin? Pisteissä kerättiin lopulta 35 pistettä. Pisteissä siis kaukana tuloksesta. Mörkö tuli hyvällä asenteella maaliin. Pyörähdys jouduttiin uusimaan ja uusinnassakin jouduin vielä auttamaan Mörköä ja tästä -3OV hidastelusta. Pujottelu, hyppy ja 270 sekä 2xsaksalainen virheettä. Istu-seisomisessa Mörkö kyllä nousi seisomaan napakasti, mutta peppu meni maahan yhtä nopeasti. En tiedä kerkesinkö kehua Mörköä seisomisesta laisinkaan, mutta selkeästi liike on vielä liian epävarma Mörkölle. Jostain syystä liikkeestä maahan oli vaikea ja tämän jouduin uusimaan ja vielä uusinnallakin meni vinoudesta ja PYstä pisteitä. Eteen ja oikealta vasemmalle virheittä, mutta molemmat vasempaan käännöksessä Mörkö lähti jostain syystä kiertämään kylttiä. Tätä on nyt tapahtunut monessa kisassa koska olen mennyt liian lähelle kylttiä, mutta nyt taatusti olin tarpeeksi kaukana. Mörköllä on siis väärä ymmärrys liikkeestä. Puolen vaihto jalkojen ali oikealta vasemmalle meni hyvin, vaikka on meille se vaikeampi suunta. Houkutuskin suoritettiin hyvällä varmuudella. Liikkeestä seiso oli tosi hieno liikkeestä maahan. Istu - täyskäännöksessä saatoin astua Mörkön varpaille, ja ehkä tästä syystä istu-käännös vasempaan-istu meni säätämiseksi. Jätin suosiolla suorittamatta radan viimeisen kyltin peruutus seuratessa, ja tein liikkeestä istumisen. Peruutus vaatii edelleen vahvistamista, ja koska edellisellä kyltillä Mörkö ei ollut ihan satasella mukana katsoin parhaimmaksi vaihtaa vaikea tehtävä helpompaan. Käytösruudussa ei ihmeempää.
Kisan jälkeen mietin miksi kilpailen. Agilityssä kilpailen koska kilpaileminen on kivaa. Tokossa kilpailen koska haluan tietää missä mennään, jotta voin haastaa itseäni uudella tasolla. Rallyssa kilpailen... niin, en oikein tiedä. Oman motivaation kannalta tekisi hyvää saada tulos välillä, mutta rally on niin kurjan "epäreilu" laji että parilla pienellä virheellä voi mennä tulos. Toki kisasuoritukseen kuului enenmmän kuin pari pientä virhettä, joten ihan oikeutetusti saatiinne pisteet mitkä saatiin. Seuraava kisa on kuukauden päästä ja sitä ennen pitää miettiä omaa motivaatiota kisaamiseen sekä tehdä jonkinlainen suunnitelma mitä keittiöjumppaa teen Mörkön kanssa tulevina viikkoina.
Virhe! Ja asia minkä takia olin hyvin pettynyt - itseeni. Ikinä koskaan kilpailutavoitteeksi ei saa tulla tulostavoite. Mutta niin vain itse kompastuin tähän monttuun ja rähmälleenhän sitä mentiin. Tulos mielessä uusin jopa kaksi kertaa, vaikka varsin hyvin tiedän ettei Mörkön itseluottamus uusimisia kestä. Minulta unohtui siis täysin fokus, eli yhdessä, iloisesti ja paineistumatta. Puolessa välissä rataa, kun meidän fiilis alkoi olla hyvässä syöksykierteessä, tajusin onneksi erheeni ja ryhdistäydyin. Hengitin syvään, kerroin Mörkölle ettei ole mitään hätää - ja tultiin paljon paremmalla fiiliksellä maaliin. Minulle suoritukseksi 4-.
Oli kisassa tosi paljon hyvääkin. Ensinnäkin meidän suorittamisen iloisuus ja yhteistyö on ollut koko ajan nousujohteista. Tässä kisassa Mörköllä pysyi häntä ylhäällä 98% radasta ja vaikka Mörkö pääsikin hieman paineustumaan niin se pystyi tulemaan yksityisestä kuplastaan ulos ja jatkamaan minun kanssa koirakkona. Tästä olen enemmän kuin tyytyväinen. Toisena isona juttuna radalla se, että osasin antaa koiralle tarpeeksi tilaa joka ikisellä kyltillä. Kolmas tärkeä saavutus on se, että Mörkö pystyi seuraamaan koko radan hyvällä itseluottamuksella, jopa inhokkinsa pujottelun ja houkutuksen.
Mitä me siis tehtiin? Pisteissä kerättiin lopulta 35 pistettä. Pisteissä siis kaukana tuloksesta. Mörkö tuli hyvällä asenteella maaliin. Pyörähdys jouduttiin uusimaan ja uusinnassakin jouduin vielä auttamaan Mörköä ja tästä -3OV hidastelusta. Pujottelu, hyppy ja 270 sekä 2xsaksalainen virheettä. Istu-seisomisessa Mörkö kyllä nousi seisomaan napakasti, mutta peppu meni maahan yhtä nopeasti. En tiedä kerkesinkö kehua Mörköä seisomisesta laisinkaan, mutta selkeästi liike on vielä liian epävarma Mörkölle. Jostain syystä liikkeestä maahan oli vaikea ja tämän jouduin uusimaan ja vielä uusinnallakin meni vinoudesta ja PYstä pisteitä. Eteen ja oikealta vasemmalle virheittä, mutta molemmat vasempaan käännöksessä Mörkö lähti jostain syystä kiertämään kylttiä. Tätä on nyt tapahtunut monessa kisassa koska olen mennyt liian lähelle kylttiä, mutta nyt taatusti olin tarpeeksi kaukana. Mörköllä on siis väärä ymmärrys liikkeestä. Puolen vaihto jalkojen ali oikealta vasemmalle meni hyvin, vaikka on meille se vaikeampi suunta. Houkutuskin suoritettiin hyvällä varmuudella. Liikkeestä seiso oli tosi hieno liikkeestä maahan. Istu - täyskäännöksessä saatoin astua Mörkön varpaille, ja ehkä tästä syystä istu-käännös vasempaan-istu meni säätämiseksi. Jätin suosiolla suorittamatta radan viimeisen kyltin peruutus seuratessa, ja tein liikkeestä istumisen. Peruutus vaatii edelleen vahvistamista, ja koska edellisellä kyltillä Mörkö ei ollut ihan satasella mukana katsoin parhaimmaksi vaihtaa vaikea tehtävä helpompaan. Käytösruudussa ei ihmeempää.
Kisan jälkeen mietin miksi kilpailen. Agilityssä kilpailen koska kilpaileminen on kivaa. Tokossa kilpailen koska haluan tietää missä mennään, jotta voin haastaa itseäni uudella tasolla. Rallyssa kilpailen... niin, en oikein tiedä. Oman motivaation kannalta tekisi hyvää saada tulos välillä, mutta rally on niin kurjan "epäreilu" laji että parilla pienellä virheellä voi mennä tulos. Toki kisasuoritukseen kuului enenmmän kuin pari pientä virhettä, joten ihan oikeutetusti saatiinne pisteet mitkä saatiin. Seuraava kisa on kuukauden päästä ja sitä ennen pitää miettiä omaa motivaatiota kisaamiseen sekä tehdä jonkinlainen suunnitelma mitä keittiöjumppaa teen Mörkön kanssa tulevina viikkoina.
torstai 5. lokakuuta 2017
Mörkön kisaviimeistely viikkotreeneissä
Tällä viikolla ratatreeni, ja koska meidän ryhmästä useampi suuntaa viikonloppuna kisoihin niin tehtiin vauhdikasta rataa.
Alkuun tehtiin minulle niin vaikeaa takaa kierto - persjättöä, ja kertaakaan ei Mörkö tehnyt väärin! Eikä sen pidäkään tehdä, eikä olekaan tehnyt, vaan jostain tuntemattomasta syystä kyseinen ohjaus on minulle niin älyttömän epävarma. Saas nähdä milloin uskallan kokeilla ohjausta radalla... kun tähän saakka on persjätön sijasta tullut tehtyä tuttu, turvallinen mutta hitaampi valssi.
Suoria peräkkäisi putkia tehdessä tuli oivallus ettei pidä pinkoa kuin sadan metrin pikajuoksua, vaan pitää muistaa pitää ohjaus päällä ettei koira turhia mutkittele putkien välissä. Selkeä homma, mutta niin vain itsekin paahdoin täysillä eteen päin ilman ohajusta. Näin perusasia, miksei tästä(kään...) ole aikaisemmin minulle sanottu.
Radan lopussa rasitettiin ohjaajan aivoja miettimällä muita ohjauskuvioita siivekkeen ympäripyörittämisen sijasta, se kun ei ole Mörkön vahvuuksia. Sanavarastoon lisättiin twist ja helikopteri eli valssi-persjättö. Ensimmäisellä kerralla tuli rimakauhu kesken ohjauksen ja helikopteri muuttui erinomaiseksi twistiksi. Toisella kerralla uskalsin viedä ohjauksen loppuun ja tein onnistuneen, joskin hiemaan väärään suuntaan suuntautuneen helikopterin. Ihan hyvä näin ensimmäikseksi kerraksi, näitä täytyy treenailla lisää sillä muuten kummatkin ohjaukset tuntuivat sopivan Mörkölle tosi hyvin.
Näillä viimeistelyillä sunnuntaina toivottavasti tärähtää taas nolla tai muutamakin tassuun ja taskuun.
Alkuun tehtiin minulle niin vaikeaa takaa kierto - persjättöä, ja kertaakaan ei Mörkö tehnyt väärin! Eikä sen pidäkään tehdä, eikä olekaan tehnyt, vaan jostain tuntemattomasta syystä kyseinen ohjaus on minulle niin älyttömän epävarma. Saas nähdä milloin uskallan kokeilla ohjausta radalla... kun tähän saakka on persjätön sijasta tullut tehtyä tuttu, turvallinen mutta hitaampi valssi.
Suoria peräkkäisi putkia tehdessä tuli oivallus ettei pidä pinkoa kuin sadan metrin pikajuoksua, vaan pitää muistaa pitää ohjaus päällä ettei koira turhia mutkittele putkien välissä. Selkeä homma, mutta niin vain itsekin paahdoin täysillä eteen päin ilman ohajusta. Näin perusasia, miksei tästä(kään...) ole aikaisemmin minulle sanottu.
Radan lopussa rasitettiin ohjaajan aivoja miettimällä muita ohjauskuvioita siivekkeen ympäripyörittämisen sijasta, se kun ei ole Mörkön vahvuuksia. Sanavarastoon lisättiin twist ja helikopteri eli valssi-persjättö. Ensimmäisellä kerralla tuli rimakauhu kesken ohjauksen ja helikopteri muuttui erinomaiseksi twistiksi. Toisella kerralla uskalsin viedä ohjauksen loppuun ja tein onnistuneen, joskin hiemaan väärään suuntaan suuntautuneen helikopterin. Ihan hyvä näin ensimmäikseksi kerraksi, näitä täytyy treenailla lisää sillä muuten kummatkin ohjaukset tuntuivat sopivan Mörkölle tosi hyvin.
Näillä viimeistelyillä sunnuntaina toivottavasti tärähtää taas nolla tai muutamakin tassuun ja taskuun.
tiistai 3. lokakuuta 2017
Tikru tutuksi valssin kanssa
Tikrun viikkotreeneissä oli teemana valssit ja rengas radalla. Tätä treenattiin kahdeksan esteen radalla, missä viimeisenä rengas.
Renkaan kohdalla oli ilmiselvää. etten tee rengasta radan osana. Lelupalkalla, tarjoamista palkkaamalla Tikru teki rengasta tosi kivasti. Lähestymiset pystyivät olemaan lievästi vinoja ja etäisyyttä kolmisen metriä. Omaa liikehäiriötä en kuitenkaan ottanut laisinkaan.
Ne valssit... niin, miksi en ajatellut että valssi itsessään on Tikrulle jo uusi kuvio. Ei kouluttajatkaan kyllä edes ehdottaneet harjoituksen helpoittamista tai pienempiin pätkiin pilkkomista, mutta viime kädessä tekemisen vastuu onkin minulla. Ensimmäisellä yrityksellä Tikru oli aivan kuutamolla ja nenä vai muualle ajatukset. Olisiko ollut kuitenkin vaihtoehtoista toimintaa haistelu kun pyysin liian vaikeata Tikrulta? Toisella kerralla itse ohjasin napakammin ja homma sujui paljon paremmin. Miksi en kuitenkaan tajunnut treenata vain valssia yhdellä esteellä, palkata pelkästään ohjaukseen tulemista? Ylipäätänsä ohjausta ja ohjaukseen tulemista on tehty Tikrun kanssa tosi vähän joten ei ihme että oli vaikeaa. Oman vuoron jälkeen kävin yksittäisellä esteellä tekemässä ihan valssin perusteita ja palkkasin tekemistä, johan Tikrun ilme kirkastui!
Jatkossa siis minun, vain ja ainoastaan minun vastuulla on teettää Tikrulla sen tasolle sopivia treenejä. Tämähän on itsestään selvää. Jostain syystä tämä pääsi unohtumaan. Muu ryhmä on sen verran pidemmällä kun ovat treenanneet puoli vuotta enemmän, etten vaan voi tehdä ryhmälle suunnattuja treenejä sellaisenaan.
Renkaan kohdalla oli ilmiselvää. etten tee rengasta radan osana. Lelupalkalla, tarjoamista palkkaamalla Tikru teki rengasta tosi kivasti. Lähestymiset pystyivät olemaan lievästi vinoja ja etäisyyttä kolmisen metriä. Omaa liikehäiriötä en kuitenkaan ottanut laisinkaan.
Ne valssit... niin, miksi en ajatellut että valssi itsessään on Tikrulle jo uusi kuvio. Ei kouluttajatkaan kyllä edes ehdottaneet harjoituksen helpoittamista tai pienempiin pätkiin pilkkomista, mutta viime kädessä tekemisen vastuu onkin minulla. Ensimmäisellä yrityksellä Tikru oli aivan kuutamolla ja nenä vai muualle ajatukset. Olisiko ollut kuitenkin vaihtoehtoista toimintaa haistelu kun pyysin liian vaikeata Tikrulta? Toisella kerralla itse ohjasin napakammin ja homma sujui paljon paremmin. Miksi en kuitenkaan tajunnut treenata vain valssia yhdellä esteellä, palkata pelkästään ohjaukseen tulemista? Ylipäätänsä ohjausta ja ohjaukseen tulemista on tehty Tikrun kanssa tosi vähän joten ei ihme että oli vaikeaa. Oman vuoron jälkeen kävin yksittäisellä esteellä tekemässä ihan valssin perusteita ja palkkasin tekemistä, johan Tikrun ilme kirkastui!
Jatkossa siis minun, vain ja ainoastaan minun vastuulla on teettää Tikrulla sen tasolle sopivia treenejä. Tämähän on itsestään selvää. Jostain syystä tämä pääsi unohtumaan. Muu ryhmä on sen verran pidemmällä kun ovat treenanneet puoli vuotta enemmän, etten vaan voi tehdä ryhmälle suunnattuja treenejä sellaisenaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)